Slider

Miten välttää ralliruuhkat? Helikopterilla VIP-aitioon @ Neste Rally Finland

lauantai 10. elokuuta 2019

Olen asunut koko lapsuuteni Jyväskylässä, minkä lisäksi äitini veljet ovat ajaneet rallia no, niin kauan kuin muistan. Tällä hetkellä ratissa on myös seuraavaa sukupolvea, mutta lapsuuteni Jyväskylän Suurajoissa muistan kannustaneeni enoa oman luokkansa taistossa. Viime vuosina sukulaisiani ei ole nähty Neste Rallin kisa-autojen rateissa, mutta edelleen pätkien järjestäjissä, lipunmyyjissä ja järjestysmiehissä on iso liuta sukulaisiani.



Ralli on siis jollain tapaa juurtunut minuun, ja vaikken lajia muuten juuri seuraakaan, tulee Neste Rallia seurattua lähes joka vuosi ralliradio pauhaten. Parina edellisenä vuotena olen saanut aikataulullisestikin järjestettyä niin, että olen päässyt katsomaan vuosien tauon jälkeen järjestetyn, ihanan yleisöystävällisen Harjun pätkän.

En siis missään nimessä ole se, joka ostaa kaikki pätkät kattavan rallipassin ja ajaa aamuvarhaisella pusikkoon odottamaan kärkipään autoja, siirtyen seuraavalle pätkälle kaameissa ruuhkissa seuraavaan pusikkoon, kunnes taas kärkipään autot vilahtavat ohi. On tässäkin toki tunnelmansa, mutta jos ja kun saan valita, valitsen toisin.

Sporttihotellit vertailussa: Thanyapura, Thaimaa vs Cavo Spada Deluxe, Kreeta

sunnuntai 14. heinäkuuta 2019

Yhteistyössä: Apollomatkat*

Noin vuosi takaperin huomasin Apollomatkojen valikoimissa sporttihotellit. Jos innostun jostain, täytyy minun se tietysti toteuttaa saman tien. Olinkin heti viime vuoden syksyllä ystäväni kanssa Thaimaassa Kaakkois-Aasian suurimmassa sporttihotellissa, Thanyapurassa. Matka oli niin mieletön, että aloin heti matkan jälkeen tutkia muita vastaavia vaihtoehtoja. Olin juuri ollut Fuerteventuralla, enkä siksi halunnut siellä sijaitsevaan, monien kehumaan Playitas-sporttihotelliin. Sen aika tosin voisi olla jo seuraavana, kuka tietää. Tälle kesälle löysin kuitenkin Apollomatkojen sporttihotellivalikoimasta Kreetan Cavo Spada Deluxe -hotellin.



Thaimaan Thanyapura ja Kreetan Cavo Spada Deluxe olivat molemmat upeita hotelleja, mutta toisistaan täysin erilaisia. Toki sporttihotelleja, mutta siinä kategoriassa vertailtaessa näissä kahdessa saisi aikaan täysin toisistaan eroavat lomat.

Kokemuksia sporttihotellista Kreikassa: Cavo Spada Deluxe Kreetalla

perjantai 5. heinäkuuta 2019

Yhteistyössä: Apollomatkat

Kreikka on aina yhtä ihana. Olen aiemmin tullut Kreikan saarille takuuvarman hyvän ruuan ja uskomattomien maisemien perässä. Tällä kertaa loman tarkoituksena oli tulla treenaamaan. Tiesin kyllä saavani kreikkalaisen ruuan ja maisemat kaupanpäällisiksi, mutta suurimmat odotukset olivat hotellimme, Kreetalla sijaitsevan, Cavo Spada Deluxen ohjattuja tunteja kohtaan.



Apollomatkojen sporttihotellikonsepti on aivan uskomattoman hieno keksintö. Minua ei ole koskaan aikuisiällä saanut pysymään hotellin rajojen sisäpuolella lähes koko lomaa, mutta sporttihotellikonsepti on muuttanut tämän seikan matkoissani totaalisesti. Kun aamu alkaa joogalla ja sitä voi aamiaisen jälkeen jatkaa cross fitillä, pitää pienen breikin keskipäivän tunteina ja jatkaa iltapäivällä vielä core-tunnilla tai bootcampilla ja rauhoittua illallista varten vielä joogaamalla, on lomapäivä mielestäni täydellinen. Varsinkin, kun hotellin puitteet ovat upeat, ruoka laadukasta ja hyvää, ja olut ja Piña Coladat kylmiä. Ja vielä parempi, kun kaikki tämä kuuluu loman hintaan, eikä matkabudjetista tarvitse lomalla enää huolehtia.

Olemme vielä tämän ja huomisen päivän täällä Kreetalla ja matkassa olemme ystäväni, Johannan, kanssa. Saavuimme Kreetalle viime lauantaina. Tässä kokemuksiamme Cavo Spada Deluxe -hotellista.

Sporttiloma, paras loma. Kreeta, täältä tullaan!

lauantai 29. kesäkuuta 2019

Yhteistyössä: Apollomatkat

Huomasin noin vuosi sitten Apollomatkojen sporttihotellivalikoiman ja innostuin heti. Pitkiä uima-altaita, useita kymmeniä ohjattuja tunteja viikoittain ja aikaa osallistua niin monelle tunnille kuin ikinä vain ehtisi. Tuntui, kuin olisin löytänyt maanpäällisen taivaan!



Urheilu on minulle jo arjessa parasta mahdollista stressinhallintaa. Kun pyöräilen pitkän työpäivän päätteeksi tanssikoululle, on ajatukseni keskeneräisissä työasioissa korkeintaan noin viiden minuutin ajan. Useinkaan ei edes niin pitkään. Uusi koreografia, uusi musiikki, mahdollisesti myös uusi rytmi ja uusi opettaja. Kaikki keskittyminen on oltava tanssilattialla, tai putoan auttamattomasti kyydistä ja jään muiden jalkoihin. Tunnin jälkeen olo on kevyt ja innostunut. Pyöräily kotiin Lauttasaaren aina yhtä tuulista siltaa pitkin hujahtaa noin vain, eikä unen tuloa tarvitse odottaa.

Sporttilomakonsepti onkin kuin minua varten suunniteltu. Arjessa urheilulle on vain rajallisesti aikaa. Onhan minulla täysipäiväinen työ, 4-vuotias tytär, perhe, ystäviä ja matkablogiharrastus. Sporttilomalla on viikko aikaa aloittaa aamut joogalla tai hiit-treenillä, testailla itselle uusia lajeja ja niiden lisäksi myös lukea kirjoja, vaihtaa viimeisimmät kuulumiset ja kaikki tämä ihan ajan kanssa.

Ristorante Flavore - Uusi italialainen ravintola Tallinnassa - heinäkuun perjantaisin tarjolla ilmaisia tapaksia ja viiniä!

keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Yhteistyössä: Tallink Silja

Olen matkannut monen monta kertaa Tallinnaan syömään. Olen toki tehnyt matkoilla yleensä (en aina) muutakin, mutta pääasiallinen matkojen tarkoitus on usein ollut hyvien, uusien ravintoloiden testaaminen. Tämän kuun alussa pääsin ensimmäistä kertaa ikinä testaamaan uutta tallinnalaista ravintolaa, joka ei ole vielä edes avannut yleisölle oviaan. Wau!



Ravintola Flavore on Tallink Siljan uusin ravintola ja se avautui yleisölle juhannukseksi. Flavore sijaitsee Tallink Spa and Conference -hotellin vieressä osoitteessa Sadama 7. Ruokailimme ravintola Flavoressa parinkymmenen muun bloggaajan ja toimittajan kanssa kylpylämatkan yhteydessä. Odotukseni ravintolaa kohtaan eivät olleet selkeästi riittävän suuret, sillä ne ylittyivät moninkertaisesti. Sekä ravintolan sisustus, konsepti, menukokonaisuus sekä ruuan laatu ja maku olivat mieletön kokonaisuus. Tätä ravintolaa suosittelen täydestä sydämestäni!

Juhannusjuomien kirjo - kevyitä pakkauksia, vastuullisia toimijoita ja pirun hyviä makuja

tiistai 18. kesäkuuta 2019

Taas on se aika vuodesta, kun saan valita juhannusjuomat. Monimuotoinen seurueemme, joka käsittää reilu kymmenisen laatutietoista kuluttajaa, ei ole helppo yleisö. Tai on toisaalta. Kun valikoin uutuuksia ja laatua, kaikki ovat tyytyväisiä. Ainakin ovat toistaiseksi olleet.



Vietän juhannuksen siis saaressa lähellä Porvoota. Aivan kuten viime vuonna. Tällä kertaa avecinani toimii tyttäreni, kun viime juhannuksen hän vietti isänsä kanssa ja minä sain juhannusseuraksi silloisen ranskalaisen kollegani. Tyttäreni ja minun lisäksi saareen suuntaa ainakin viisi perhettä. Yllätysvieraitakin on aika ajoin nähty, eli seurueen lopullinen koko selvinnee viimeistään juhannuksen jälkeen.


Helppo kylpyläloma Tallinnassa

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Yhteistyössä Tallink Silja*

Olen jo vuosikausia halunnut kylpylälomalle Tallinnaan. En vain ole oikein saanut aikaiseksi ottaa selville, mikä kylpylä olisi hyvä, minne pääsisi kätevästi ilman pitkiä välimatkoja, bussimatkoja saati auton raahaamista laivaan ja Viroon asti. Voi, kun olisin aiemmin keksinyt Tallink Spa and Conference -hotellin. Olisin takuulla ollut Tallinnan kylpylälomalla jo useita kertoja.



Toisaalta, tämä 12 vuotta sitten rakennettu kylpylähotelli ei ihan aina ole ollut tämänhetkisessä kuosissaan. Tätä ollaan nimittäin vasta uudistamassa. Mutta toisaalta, ehkä 12 vuotta sitten alkuperäinen design on voinut myös minusta olla hieno. Kuka tietää. No, se jää arvailujen varaan, mutta sen tiedän, että parhaillaan uudistumassa oleva, ja osittain jo uudistunut Tallink Spa and Conference -hotelli on juuri nyt hyvä ja mikä parasta, todella kätevä juurikin laivalla Helsingistä saapuvalle matkaajalle.

Lomasuunnitelmat selvillä: kesän neljä ulkomaankohdetta

keskiviikko 29. toukokuuta 2019

Kesän matkoista osan teen yhteistyössä Tallink Siljan ja Apollomatkojen kanssa.

Uskomatonta, että kesä on taas jo täällä. Parin päivän päästä vaihtuu kesäkuu, vaikka tuntuu, että tätä vuotta olisimme ehtineet elää vasta pari hassua kuukautta. Sentään tänä vuonna lomasuunnitelmani ovat olleet jo jonkin aikaa selvillä, ainakin ulkomaankohteiden osalta. Jonkin verran kesässäni on suunnittelematonta osuutta, ja sellaisena sen haluan pitääkin.


Ensimmäinen kertani Mallorcalla vuonna 2016.


Olen todella tyytyväinen kesän matkavalikoimaan. No, lue vaikka. Matkoja on täydellisen tasapainoisesti ja monipuolisesti.

Kotimaan matkailukohteiden yllättäjä: Ilmajoki

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Yhteistyössä: Visit Ilmajoki

Ilmajoki. Pieni Ilmajoki keskellä Pohjanmaata. Kukapa olisi uskonut, että niin pienellä paikkakunnalla on varsinainen keskittymä kiinnostavaa tekemistä ja näkemistä matkailijoille. Minä en ainakaan!



Vietin kauniin, kesäisen lauantain Ilmajoella reilun kymmenen muun bloggaajan kanssa Visit Ilmajoen kutsumana. Saimme valita useiden eri vaihtoehtojen joukosta kaksi eri aktiviteettia. Yhden aamupäivälle ja toisen iltapäivälle. Meillä oli näiden aktiviteettien lisäksi vielä yhteistä ohjelmaa päivän alkuun, sen keskelle ja vielä päätteeksi.

Päivän aikana Ilmajoki-lehden toimittaja kysyi minulta, mitä tiesin Ilmajoesta ennen päivää. Vastaus oli helppo: en mitään. En yhtään mitään.

Nyt tiedän. Ilmajoki on aika vakuuttava suomalainen matkailukohde, ja nyt kerron siitä myös teille. Jos ette usko, kohta uskotte.

Flyboarding Ilmajoella - kotimaan elämysmatkailua parhaimmillaan

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Yhteistyössä: Visit Ilmajoki ja Namitupa

Perjantai. Reijo soittaa. Ilmajoelta hei. "Hui" on minun reaktioni. Tämä tarkoittaa seuraavan päivän flyboardingia. Veden päällä vesisuihkun nokassa lentäminen kauhistuttaa jo valmiiksi, eikä asiaa helpota se, että Reijo aloittaa kertomaan haasteellisista olosuhteista. Veden pinta on vielä normaalia korkeammalla, eikä laitureita saa vielä paikoilleen. Veteen täytyy mennä mutaista rantaa pitkin, ja veden korkeus vaikuttaa lisäksi normaalia nopeampaan virtaukseen. Ja vesi. No se on nipin napin plussan puolella.



Sitten varusteet. Vesi on vielä aamuisin hyhmän peitossa. Minä kerron märkäpuvustani. Ei. Märkäpuvussa ei hyiseen veteen hypätä. Reijo ohjeistaa ottamaan aluskerraston sekä fleecekerraston vielä siihen päälle. Ja villasukat. Minä pakkaan kaksi aluskerrastoa, fleecekerraston, merinovillasukat ja perinteiset pitkävartiset villasukat. Parempi liikaa kuin liian vähän.

Malediivit matkakohteena yksin matkustavana naisena

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

En ollut koskaan aiemmin matkustanut yksin. Nyt en laske mukaan sitä, kun lähdin Barcelonaan opiskelemaan yksin, sillä tiesin sinne tulevan myös muita suomalaisia. Guatemalassa kävin yksin Plan-kummilapsemme luona, mutta sitä matkaa en ollut suunnitellut tekeväni yksin, vaan matkakumppaniltani varastettiin passi Costa Ricassa, eikä hän sen vuoksi tietystikään päässyt ylittämään rajoja ja lähtemään matkaani Guatemalaan.



Malediiveille, sinne suunnittelin matkustavani yksin. Halusin matkalle yksin. Olen sosiaalinen ja tarvitsen ihmisiä ympärilleni, mutta akkuni latautuvat, kun olen yksin. Ennen Malediiveja akkuni olivat täysin tyhjät. Tyhjemmät kuin koskaan ennen. Tarvitsin latausta, eikä viikonloppu yksin kotona olisi ollut missään määrin riittävä. Näin jälkikäteen täytyy todeta kohdevalintani olleen täysin oikea, ja matkaseura vieläkin parempi. Oli ihanaa olla viikko täysin yksin omien aikataulujen, omien ajatusten varassa.

Malediivit on helppo matkakohde matkustaa yksin


Kun matkan tarkoitus oli tylsistyä ja ladata akut täyteen, oli ehdotonta, että kohde on helppo. Ei ylimääräistä säätämistä paikan päällä, ei mitään vaivannäköä minkään eteen. Suunnittelin matkan tyylilleni uskollisena mahdollisimman hyvin ennakkoon, jotta lomalla voisin vain lomailla ja tehdä sitä mitä huvittaa. Enää ei tarvitsisi selvittää, mitä mistäkin löytyy, tai edes päättää mitä voisi tehdä ja minkä voi jättää tekemättä.

Mitä maksoi viikko Malediiveilla?

keskiviikko 8. toukokuuta 2019

Olin malediiveilla maalis-huhtikuun taitteessa viikon. Lensin yölennolla Qatar Airwaysilla Dohan kautta Malen lentokentälle, mistä jatkoin saman tien pikaveneellä noin 70 kilometrin päähän Ukulhasin saarelle. Aiemmin kirjoittelin, millä perustein valikoin juuri Ukulhasin saaren kaikista Malediivien paikallisista saarista, kirjoituksen voit lukea tästä linkistä. Kaiken, mitä minä tiedän Ukulhasista, pääset lukemaan tästä.



Vietin Ukulhasissa kolmen tähden Starry Nights -hotellissa kuusi yötä, jonka jälkeen palasin pikaveneellä Maleen ja vietin siellä viimeisen yön ennen aamulentoani takaisin kotiin. Hotelleista voit lukea aiemmista kirjoituksistani:

- Starry Night at Ukulhas
- The Melrose, Male

Tarkoitus oli, että olisin palannut takaisin Ukulhasista Maleen vesitasolla, mutta varaus olisi pitänyt tehdä jo viikkoja aiemmin, eikä päivälle ollut enää vapaita paikkoja koneessa. Harmi, mutta toisaalta säästin 260 dollaria. Eiköhän noita tilaisuuksia tule vastakin.

Minihotelli The Melrose Malediivien pääkaupungissa Malessa

sunnuntai 5. toukokuuta 2019

Malediivien pääkaupunki Male on pieni saari, joka on ahdettu aivan liian täyteen. Liian täyteen ihmisiä, liian täyteen rakennuksia, liian täyteen skoottereita. Kerta kaikkisesti liian täyteen kaikkea. Enkä yhtään ihmettele, että kaikki tila on käytetty äärimmäisen hyvin hyödyksi. Enempää tilaa pienellä saarella ei kertakaikkisesti ole käytössä.



Edes hotellihuone ei voisi olla neliösenttiäkään liian suuri. Ei ainakaan The Melrosessa – ja koko Malen ahtauden ottaen huomioon, ei varmasti monessa muussakaan hotellissa. Ja toisaalta mihin sitä tilaa hotellihuoneessa nyt tarvitaankaan? Varsinkin, jos on kyse paikasta, missä useimmat ihmiset ovat vain pakosta, eli yöpyvät Malediiveille saapuessaan, jos lauttayhteyksiä saarille ei enää sille päivälle ole. Tai kuten minä, Malediiveilta lähtiessä, kun minulla oli aamulento, enkä halunnut riskeerata koneeseen ehtimistäni.

Yhden yön pikaviisiitti ruuhkaisessa Malediivien pääkaupunki Malessa

keskiviikko 1. toukokuuta 2019

Täytyy sanoa, että kontrasti on melko suuri, kun saapuu seesteisen rauhalliselta Ukulhasin saarelta keskelle Malen tungosta ja liikenteen vilinää. Teitä ei tiedä, milloin niitä uskaltaisi ylittää, kun autojen ja mopojen virta on jatkuva. Juuri äsken ei tarvinnut ylittää teitä, kun oli vain muutama ristiin menevä hiekkatie, joita pitkin sai päivisin taapertaa vain muutaman hassun muun ihmisen kanssa. Aaltojen kohina ja kanojen kotkotus vaihtuivat yhtäjaksoiseen tööttäilyyn. Aitojen yli pursuavat palmunlehdet, kukkaköynnökset ja hedelmäpuiden oksat skootteririvistöihin ja liikennekaaokseen. Ensisilmäykseltä Male näytti valtavan rumalta.



Male ei onneksi ollut täysin pelkkää kaaosta. Olin kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen valintaani poistua Ukulhasin saarelta klo 13 lautalla aamuseitsemän lautan sijaan. Sain hotellihuoneen vasta kahden jälkeen iltapäivällä, enkä kertakaikkisesti keksi, mitä ihmettä olisin tehnyt Malessa kaikki ne ylimääräiset tunnit. Kaupunki oli kierretty heittämällä kahdessa tunnissa, ja sekin oli huomattavasti mukavampaa, kun olin saanut jätettyä matkatavarat hotellihuoneeseen. Kaupungissa oli kyllä paljon ravintoloita, mutta pari tuntia kaupunkia kierreltyäni en ohittanut yhtäkään, mihin olisin mielelläni istahtanut pidemmäksi aikaa vaikkapa kirjan pariin.

Miten valita saari Malediiveilla? Tämän vuoksi minä valitsin Ukulhasin saaren

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Miten valita juuri se oikea saari Malediiveilta? No siinäpä vasta kysymys. Malediivien matkaa suunnitellessani tuntui, kuin olisin mahdottoman tehtävän äärellä. Malediiveilla on satoja saaria. Monen monta eri atollia eli saariryhmää. Miten ikinä osaisin valita juuri sen parhaan mahdollisen saaren omalle matkalleni?



Turistimassoja vai rauhallisuutta


Aloitin tutkimisen kaikkein tunnetuimmasta ja turistisimmasta Maafushin saaresta. Se on lähellä Malea, mikä tarkoittaisi sitä, että sinne olisi edullista ja nopeaa päästä perille. Samalla se tarkoittaisi sitä, että päätyisin kaikkein suurimmalla todennäköisyydellä keskelle turistimassoja. Sitä en missään nimessä hakenut tältä matkalta. Hain rauhaa ja omaa aikaa.

Esittelyssä Malediivien paikallinen saari Ukulhas

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Vietin Malediiveilla viikon maalis-huhtikuun taitteessa. Saareksi lomalleni valitsin Ukulhasin, joka sijaitsee noin 70 kilometrin päässä Malesta, Malediivien pääkaupungista ja samalla siis saman matkan päässä Malediivien kansainväliseltä lentokentältä. Ukulhasin saarella asuu noin 1000 ihmistä ja saari on noin kilometrin pituinen ja 200-300 metriä leveä.



Saari on siis pieni taivas maan päällä. Ukulhas on kuin synonyymi paratiisille. Ainakin minulle paratiisi tarkoittaa juuri tätä.

Ravintolat Ukulhasin saarella Malediiveilla

lauantai 20. huhtikuuta 2019

Lomailin Malediivien paikallissaarella Ukulhasilla maalis-huhtikuun taitteessa yhden viikon ajan. Saarella on hotellini, Starry Nights at Ukulhasin mukaan kuusi ravintolaa. Googlen kartasta näytti siltä, että ravintoloita olisi ollut pari enemmänkin. Lisäksi luin, että joidenkin hotellien yhteydessä olevat ravintolat olisivat kaikille turisteille avoimia, mutta jostain taas luin, etteivät hotellit useinkaan Ukulhasilla itse valmista ruokiaan, vaan hakevat ne lähiravintolasta. Mene ja tiedä, mikä on se todellinen ravintoloiden lukumäärä.



Minä joka tapauksessa testasin neljää eri ravintolaa, ja täytyy sanoa niiden kaikkien olleen hyviä. En oikein osaa laittaa ravintoloita paremmuusjärjestykseen, sillä jokaisella näistä ravintoloista oli omat hyvät puolensa. Sen kuitenkin voin sanoa, että yksikään ravintoloista ei ollut huono. Olinkin erittäin positiivisesti yllättynyt, että näin pienelle saarelle mahtuu näin erilaisia ravintoloita, olkoonkin, että niitä on vain kuusi (tai kuinka monta sitten lieneekin). Tässä ravintolatestaukseni siinä järjestyksessä, missä niitä testasin.

Kalastusta tähtitaivaan alla paikalliseen malediivilaiseen tyyliin

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Vietin viikon maalis-huhtikuun taitteessa Malediiveilla pienellä paikallisella Ukulhasin saarella. Tarkoituksenani oli valita niin pieni saari, että ehtisin tylsistyä. Mukanani oli vain kasa kirjoja ja kamera. 



En kuitenkaan malttanut olla täysin paikallani koko viikkoa – olinhan tullut paratiisiin, millä on niin paljon tarjottavaa. Osallistuin aiemmin viikolla snorklausretkelle, jossa snorklasimme paholaisrauskujen kanssa, ja toiseksi retkeksi valitsin iltakalastuksen paikalliseen tyyliin. 

Snorklaamassa nelimetristen paholaisrauskujen kanssa Malediiveilla

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

En ollut ajatellut tehdä juuri mitään Malediivien reissullani. Tällä maalis-huhtikuun taitteessa olleella matkallani minulla oli mukana kasa kirjoja ja tiedossa upeaa maisemaa. Se riittäisi. Olen kuitenkin yllytyshullu ja mainosten helppo uhri. Luin juuri ennen matkaani, että Malediiveilta ei tulisi poistua, ennen kuin olisi uinut paholaisrauskujen kanssa. Selvähän se. Kai sitten minäkin, jos niin väitetään!



Luin ennakkoon paholaisrauskusnorklauksesta toisen yksin matkaavan naisen matkablogista. Hän oli ollut retken ainoa asiakas ja hieman arastellut lähteä merelle kahden tuntemattoman miehen seurassa. Toivoin ennakkoon, ettei näin kävisi minulle, mutta samalla olin toki varautunut siihen, että näin voisi käydä. Ja niinhän siinä kävi. Olin retken ainoa asiakas ja lähdin avomerelle kahden tuntemattoman, paikallisen malediivilaisen miehen kanssa. Näin jo pitkältä, että vene, mikä minua odotti, oli todella vain minua varten. Rannalla ei ollut muita, veneessä ei ollut muita.

Starry Night at Ukulhas - hotelli Malediiveilla Ukulhasin saarella

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Vietin Malediiveilla viikon maalis-huhtikuun taitteessa. Valitsin Malediiveilta Ukulhasin saaren ja sieltä hotelliksi Starry Night at Ukulhas -hotellin. Olin varaukseni kanssa melko myöhään liikkeellä, eikä vaihtoehtoja hotellin suhteen ollut kovin montaa enää jäljellä. Pääasialliset valintakriteerini hotellille olivat kuitenkin, etten haluaisi maksaa hotellista missään nimessä yli sataa euroa yöltä, jos edes puolia siitä, mutta toisaalta halusin majoituksen, mikä on saanut hyvät arviot ja tulisi olemaan perussiisti. Luksusta en hakenut, sillä siitä Malediiveilla saa maksaa ihan kiitettävästi. Ja toisaalta Malediivit itsessään ovat minulle luksusta.

Starry Nights at Ukulhas -hotellin lähiranta


Hyvät arviot saanutta hotellia ei ollut vaikeaa löytää Ukulhasin saarelta, sillä minun tutkimistani majoituksista kaikki olivat saaneet yhteisarvosanakseen keskimäärin vähintään lähemmäs 9 arvosanan tai sen yli. Piti siis vain löytää omaan budjettiin sopiva vaihtoehto.

Ihana Italia Silja Linen laivoilla

lauantai 6. huhtikuuta 2019


Yhteistyössä: TallinkSilja

Palasin tiistaina Malediiveilta. Arkeen paluu osaa välillä olla ankeaa, mutta ei tällä kertaa. Takana oli ihana rento viikko omassa parhaassa seurassa, satumaisen kauniiden maisemien äärellä. Suomessa oli vastassa täysi kevät, auringonpaistetta ja lähes kymmenen astetta lämmintä. Tietkin oli puhdistettu hiekasta, ja sain saman tien aloittaa pyöräilykauden. Eikä siinä kaikki.



Heti ensimmäisenä loman jälkeisenä päivänä pääsin Silja Symphonylle lounastamaan todella herkullisen italialaisen lounaan, rennossa italialaisen trattorian tunnelmissa. Oli ihanaa jatkaa lomatunnelmaa, nauraa vedet silmissä, maistella hyviä viinejä ja etenkin tätä uutta, Ella Kannisen kanssa suunniteltua italialaista menua. Tallink Sija on todella osannut luoda ravintolaansa täydellisen italialaisen tunnelman. Suunnittelenkin jo, että vien tyttäreni kevään aikana "Italiaan" eli päivä Tukholmassa -risteilylle. Ai, miten kätevää!

Satunnaisia havaintoja ja hyödyllisiä matkavinkkejä Malediiveille

torstai 4. huhtikuuta 2019

Vietin juuri viikon Malediiveilla, kuvankauniilla Ukulhasin saarella. Nautin niin täysillä Ukulhasin rauhasta ja uskomattomasta kauneudesta. Ukulhas on yksi Malediivien paikallisista saarista, ja sinne on matkaa lentokentältä noin 70 kilometriä. Vietin Ukulhasin saarella kuusi yötä, ja aamulennolle ehtiäkseni siirryin lentokentän läheisyyteen Malen saarelle vielä viimeiseksi yöksi. Palaan vielä myöhemmin Ukulhasiin tarkemmin, ja kerron kyllä siitäkin saaresta kaiken tietämäni.



Vaikka olen matkustanut kohtuullisen paljon, oli Malediivien matkassa yllättävän paljon ennakkoon selvitettävää, tai vähintäänkin sellaista, mikä oli miellyttävää ja myös käytännöllistä tietää ennen matkaa. Yksin matkatessa tulee myös kiinnitettyä ympärillä olevaan kummallisen paljon, ja ehdinkin viikon aikana kirjoittaa pitkän listan satunnaisia havaintoja sekä erinäisiä matkavinkkejä Malediiveille.

Näistä oli minulle matkaa suunniteltaessa todella paljon hyötyä, toivottavasti myös sinulle!

Kohteena paratiisi, tavoitteena tylsyys

sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Milloinhan olisi ollut viimeksi sellainen hetki, että minulla olisi ollut tylsää? Ei ihan lähivuosina. Eikä kyllä ihan niiden lähivuosienkaan lähivuosina. Ja oi, miten ihanaa se olisikaan. Ettei olisi mitään tekemistä, ei voisi kuin olla ja ihastella maailman kauneutta. Vesi lainehtisi vieressä, palmut kahisisivat nojautuen rantaviivaan, meri kimaltaisi turkoosina. Voisi kuulla oman hengityksen äänen ja ihmetellä omaa olemassaoloa. Voisi palata lomalta takaisin ja nauttia kiireestä. Sekin kun on aika ihanaa.



Kun aloin suunnitella talvilomani kohdetta, kiinnitin katseeni Israeliin ja Jordaniaan. Tarkalleen ottaen Jordanian Petraan. Voisin kerrankin olla vastuullinen ja lentää suoralla lennolla lähelle. Haave ei kuitenkaan ollut aivan yksinkertainen. Finnair kyllä lentäisi suoraan Tel Aviviin, mutta sieltä on vielä tuntien matka Eilatiin. Eilatista viis, mutta kun sinne Petraan matkattaisiin joka tapauksessa Eilatin kautta. Tällä matkalla en haluaisi säätää. Aurinkomatkojen Eilatin matkat yksin matkustavalle eivät taas hintansa puolesta houkuttaneet. Kun löysin viikon, jolloin hinta oli vielä kohtuullisissa rajoissa, se myytiin nenäni edestä loppuun. Seuraavan mahdollisen viikon matka oli jo lähemmäs 1000 euroa. Israelista? Tonni? Ja siihen päälle vielä useamman sadan euron retki Petraan. Ei kiitos.

Vastuullisen alkoholinkäytön puolesta Brysselissä

keskiviikko 20. maaliskuuta 2019

Piipahdin tammikuun lopulla Brysselissä parin yön verran. Reissu oli työmatka ja aiheena Responsible Party, konsepti, minkä tarkoituksena on opastaa opiskelijoita nauttimaan alkoholia kohtuudella ja samalla lisätä tietoutta alkoholin liikakäytön vaaroista.

Tämä työnantajani Pernod Ricardin ja opiskelijajärjestö ESN:n yhteinen projekti täytti tammikuussa kymmenen vuotta ja juurikin sitä olin juhlistamassa Brysselissä. Samassa tilaisuudessa uusittiin tahojen välinen sopimus konseptin jatkosta ja suunniteltiin, miten konseptia voisi tulevaisuudessa kehittää.



Elämysmatka sademetsään keskellä Helsinkiä - eettisesti ja luonnonsuojelutyötä tukien

lauantai 16. maaliskuuta 2019

Rakastan eläimiä ja luontoa. Ajatuksen tasolla olisi upeaa olla nenäkkäin tiikerin kanssa, halia pandaa. Harmi vaan, että eksoottisten villieläinten näkeminen on joko vaatii aikaa, vaivaa ja rahaa, tai on epäeettistä eläintarhoissa kaltereiden takana asustavien raukkaparkojen muodossa, puhumattakaan huumatuista eläimistä, joiden tarkoituksena on päätyä turistien selfieiden jatkoksi.



Olen tietysti itsekin aikoinaan toiminut väärin - ratsastanut norsuilla, uinut delfiinien kanssa, pitänyt pientä, söpöä, mutta huumattua apinaa olallani - kun en ole tiennyt toimineeni väärin. Tätä nykyä tiedän paremmin, enkä edes haaveile huumatun tiikerin rapsuttelusta ja sen kanssa kuvaan pääsystä.

Olen onnekkaasti päässyt kokemaan villieläimiä myös luonnossa, niiden luonnollisessa ympäristössä, niitä häiritsemättä - muun muassa snorklannut merileijonien, haiden ja pingviinien kanssa, nähnyt vain muutaman metrin päästä, kun laiskiainen kipuaa rauhallisin ottein puhelinlankaa pitkin puusta toiseen. Mutta näistä kokemuksista en vain saa tarpeekseni. Upeat luonto- ja eläinkohtaamiset ovat aivan liian harvassa.

Maailman luonto kuin aidosti koettuna ja mikä parasta: eettisesti ja samalla luonnonsuojelutyötä tukien


On sanomattakin selvää, että innostuin heti, kun sain tiedon Hotel Havenin alakertaan tänään avatusta virtuaalisesta eläinpuistosta. The Wild Immersion on Jane Goodall Instituutin tukema konsepti, ja niitä on Helsingin lisäksi maailmalla jo Pariisissa, Zürichissa, Buenos Airesissa, Montrealissa, Amsterdamissa, Los Angelesissa ja Shenzhenissä.

Kymmenen matkaunelmaa

keskiviikko 6. maaliskuuta 2019

Aiemmin kirjoittelin matkojen bucket-listaa tälle vuodelle. Koitin pysyä mahdollisimman konkreettisella tasolla, vaikka osa tämän vuoden matkahaaveista jäävätkin takuuvarmasti vain haaveiden tasolle.

Kohteena Maailma -blogin Rami teki mielenkiintoisen matkaunelmien kirjoituksen ja haastoi samalla matkabloggaajia kertomaan omat matkahaaveensa kymmenen eri kategorian alle. Toivoin tulevani haastetuksi ja Tanja Tanjan matkassa maailmalla -blogista haastoi minut mukaan. Jollen olisi saanut haastetta, olisin kirjoittanut haaveeni julki joka tapauksessa. Haaveilu on nimittäin se, mikä pitää ihmisen hengissä. Minut ainakin!

Kuvat poimin Pixabaysta, sillä enhän ole vielä ehtinyt elää tulevia unelmiani.

Tässä tulee listaa villeimmistä unelmistani:


1. Paikka - Kappadokia


Maailma on täynnä paikkoja, mutta vaikka lupailinkin villeimpiä unelmia, aloitan melko konkreettisesta versiosta. Olen katsellut kuvista Kappadokian kuumailmapalloja ja niitä mielettömiä maisemia niiden alla jo useamman vuoden ajan. Tässä unelmassa napsahtaisi kaksi kärpästä samalla iskulla, sillä en ole koskaan ollut kuumailmapallon kyydissä. 

Tämän siis toteutan, joskaan en tiedä vielä, milloin. Kohde hohkaa romantiikkaa, joten en ole ihan varma, haluaisinko mennä sinne yksin. Toistaiseksi Kappadokia odottaa siis ajankohtaansa.



Junassa lasten kanssa - InterCity vs Pendolino

sunnuntai 27. tammikuuta 2019

Matkustan verrattain paljon junassa lapsen kanssa. Vanhempani asuvat Jyväskylässä, ja sen matkaan teemme lähes poikkeuksetta junalla. Juuri tällä hetkelläkin istun junassa, InterCityn ravintolavaunun yläkerrassa. Aloitimme matkan perhevaunun yläkerran leikkipaikalta, jatkoimme lounaalle ravintolavaunuun, ja parhaillaan lapsi värittää värityskuvia ja minä kirjoitan. Emme ole varsinaisesti ehtineet vielä matkustamalla matkustamaan, eli istumaan paikoillamme ja odottamaan perilletuloa, ja silti olemme jo ohittaneet Tampereen. Veikkaisinkin, että maksimissaan viimeiset puoli tuntia meillä menee odottavissa merkeissä, ja siitäkin parikymmentä minuuttia käytämme vessassa käymiseen ja pukemiseen. Matkanteko on junalla aivan älyttömän helppoa.

Ravintolavaunun yläkerran ruhtinaallisista paikoista täytyy maksaa extraa, mutta tila ja rauha on rahan arvoista.


Muistan jo vauva-aikana, miten kätevästi taitimme tämän matkan. Ajoitin matkan niin, että silloinen vauva, nykyinen lähes nelivuotias, nukahti rattaisiin juuri ennen junan lähtöä. Rattaat sain rullata kyytiin ja istua itse lukemaan kirjaa. Puolet matkasta kului kätevästi itseäni viihdyttäen, ja vain toinen puoli vauvan viihtymisestä huolehtien.

Michelin-ravintolan edullinen lounas pelasti ruuhkautuneella Amalfin rannikolla

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Onni onnettomuudessa. Kun ei saa autoa parkkiin minnekään Amalfin rannikolla, ja "joutuu" lounastamaan Michelin-ravintolaan erinomaisen, mutta silti suhteellisen edullisen lounaan ja vielä aivan jäätävän kauniissa maisemissa ei voi kuin ihmetellä, miten hyvää tuuria voi epäonnesta seuratakaan.

Kuinka usein ravintolan pöydästä saa katsella tällaista maisemaa?


Tuolla hetkellä olin enemmän kuin tyytyväinen matkamme takaiskuun ja Amalfin rannikon parkkipaikkojen vähyyteen. Ties missä ylikalliissa riviravintolassa olisimmekaan lounastaneet tungoksessa muiden turistien kanssa, jos olisimme saaneet auton parkkiin Amalfin, Minorin tai Maiorin kyliin.

Sorrento - siellä vesi on turkoosia ja kaupunki rannalla, korkeiden kallioiden päällä

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Sorrento. Se ei ollut pääasiallisella matkalistallamme ollenkaan kun ystäväni kanssa kesällä kurvasimme Napoliin metsästämään maailman parasta pitsaa ja Amalfin rannikolle maailman kauneimpia maisemia.



Ajattelimme kuitenkin, että haluamme käydä Sorrentossa sen kerran, kun olemme kulmilla. Ja hyvä, että kävimme. Sorrento oli matkan yllättäjiä. Napolistahan jo ennakkoon tiesimme saavamme maailman parasta pitsaa ja Amalfin rannikon tiesimme tarjoavan henkeäsalpaavia maisemia. Mutta Sorrento. Se tuli kyllä täysin yllättäen samalle viivalle muiden matkan kohteiden kanssa.

Tämän takia minulla on varaa matkustaa – ja samasta syystä matkustan paremmalla omatunnolla

torstai 10. tammikuuta 2019

Aika usein – tai ainakin aivan liian usein – saan osakseni oletuksia, että olisin jotenkin erityisen rikas, kun matkustan. Joku rahoittaja taustalla. Isot kasat perintöjä. Vähintään lottovoitto. Jostainhan ne jättisuuret summat matkailuun täytyy tulla. Epäilijöiden pettymykseksi täytyy todeta vanha sanonta: Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot.



Totta on se, että käytän suhteessa keskivertoa enemmän matkailuun. Kukapa ei käyttäisi rahaa sellaiseen, mistä on kiinnostunut tai mitä arvostaa. Minulla tuo vaan sattuu olemaan matkailu. Juuri muuhun en ole oikein koskaan osannut laittaa rahaa. Ehkä olen myös onnekas, sillä luonteeni on varsin pihi. Ei matkailussa, mutta melkein kaikessa muussa muistan aina punnita, mitä oikeasti tarvitsen ja mitä en. Useimmiten en tarvitse.

Tämän takia minulla on varaa matkustaa:


Majoitus, joka ylitti jo valmiiksi korkeat odotukset - Hotel Torre Barbara, Amalfin rannikon lähellä

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Ai että kun rakastan paikkoja, jotka saavat aikaan välittömät ooh-huokaukset. Kun tietää tulevansa hienoon paikkaan, mutta et silti ihan kokonaan ole käsittänyt, mitä tuleman pitää. Yksi tällaisista paikoista oli hotellimme Torre Barbara viime kesän Amalfin rannikon road tripillä.


Ehkä odotuksiani laski tieto, ettemme valinneet majoitusta aivan Amalfin rannikolta, vaan päädyimme majoitukseen, jonka maisemat katselisivat kohti Vesuviuksen tulivuorta. Näin jälkikäteen tuntuu hassulta, ettei Vesuvius-näkymästä ollut samanlaisia ennakko-odotuksia kuin Amalfin rannikon maisemista. Korkeat odotukset toki, mutta eivät yhtä korkeat kuin Amalfin rannikon odotukset. Toisaalta ymmärrän itsenäi täysin. Amalfin rannikkoa on hehkutettu ja syystä. Keskityin matkaa suunniteltaessa kokonaan Amalfin rannikkoon, enkä odottanut myös sen lähiympäristössä olevan aivan yhtä kaunista.

Ihanaa olla väärässä!

Vuoden 2019 bucket-lista ja vähän haaveita + ARVONTA

tiistai 1. tammikuuta 2019

Vuodenvaihde on ehdottoman parasta aikaa suunnitella tulevaa. Miettiä, mistä haaveilee ja ennen kaikkea sitä, mitä niistä haaveista ihan oikeasti haluaa toteuttaa. Kukapa nyt ei haluaisi toteuttaa ihan jokaikistä haavettaan, mutta todellisuus on se, että vain toiset haaveista voi toteuttaa yksinkertaisesti tarttumalla toimeen. Niiden toisten haaveiden kanssa täytyykin sitten olla jo hieman tuuriakin matkassa, jos edes se riittää. Joskus näiden kaukaisempien haaveiden kanssa aika auttaa. Itse en ole oikein koskaan osannut haaveilla kovin pitkälle tulevaisuuteen, vaan jos keksin jotain, toteutan sen mahdollisimman pian, tai heti.

Keksin opiskeluaikoina haluavani Galapagossaarille. Ja niin vain lähdin.


Hahmottelin alkaneelle vuodelle sekä bucket listaa että haaveiden listaa. Bucket-lista on se, minkä toteutan. Tiedän toki, että suunnitelmat voivat muuttua, mutta bucket-listan asiat ovat sellaisia, mitkä tämän hetken tähtikartaston mukaan ovat toteutettavissa vuoden sisällä, jos vain nostan peppuni sohvalta ja käyn toimeen.

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan