Koska Karibian risteilyn kohteissa on vain yksi päivä aikaa, otan jokaisesta kohteesta selville kaiken mahdollisen ennakkoon. Näin mitään mielenkiintoista ei jää tietämättä välistä. Parhaissa kohteissa kaikkea ei pysty millään tekemään ja näkemään, mutta ainakin etukäteen voi parhaista aktiviteeteista valita ne kaikkein parhaat.
Tämänkertainen risteilysuunnittelu oli helppo aloittaa
Grand Turkista, joka on Turks- ja Caicossaarten toisen osan, eli Turks-saarten pääsaari. Huh, mikä sepitys. Mutta niin se on! Grand Turk on todella pieni saari, eikä vaihtoehtoja siellä tekemiseen ja näkemiseen ole ylen määrin.
Perusperiaatteena on ollut, että jos kaikki aamut ja illat vietämme muiden risteilymatkustajien ympäröimänä, niin näin emme tee enää kohteissa. Laivan omat retket ovat näin ollen olleet boikotissa. Se ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö laivan valmiiksi tekemää aktiviteettilistaa voisi käyttää hyväksi omissa suunnitelmissa. Se kannattaa ehdottomasti käydä läpi. Jos ei laivayhtiö tunne kohdetta, ei sitten kukaan. Paitsi tietenkin uskottuni, Lonely Planet. Karibia-opus näyttää viime reissun jäljiltä tältä:
Suunniteltu on. Grand Turkin kohdalle ei tosin tarvinnut lisätä yhtään post it -lappua. Saari on oikeasti niin pieni!
Carnivalin kohdeaktiviteettilistasta Grand Turkilla bongasin ensimmäisenä pikkiriikkisen Gibbs Cay -saaren Grand Turkin länsipuolella, jonka ranta on täynnä rauskuja. Olen käynyt Caymansaarilla uimassa rauskujen kanssa, ja se oli niin kauhistuttavaa ja yhtä aikaa hauskaa, että heti puhuin muun matkaseurueen rauskuretkelle. Googletin matkanjärjestäjiä, jotka järjestävät matkoja Gibbs Caylle, mutta löysin vain yhden, ja he eivät retkiä tuohon aikaan järjestä. High season alkaa vasta tammikuun alusta, joten ilmeisesti turisteja ei riitä sesongin ulkopuolelle.
 |
Rausku ja minä Caymansaarilla |
Siispä päädytään kuin päädytäänkin risteilymatkustajien iloiseen joukkoon myös maissa. Tarkoituksena on ensin käydä koralleilla snorklaamassa barrakudien ja haiden (nurse shark – en löytänyt suomennosta) kanssa ja sitten suunnataan rauskujen sekaan. Retki on vain parin tunnin mittainen, joten loppupäivä ehditään kierrellä itse Grand Turkin saarta. Budjettimatkalaisena täytyy varmaan käydä kuitenkin laivalla syömässä ilmainen lounas retken jälkeen.
Jos minä saan päättää, loppupäivän tulemme hengaamaan kaupungilla, tai kenties testaamme muiden turistien mukana sataman flowrideria. Mikähän se suomeksi mahtaisi olla, surffilaite? Mutta jos aamun olemme aktiivisia, niin iltapäivällä voi ottaa rennommin. Lonely Planet suosittelee myös maistamaan paikallista Turk’s Head -olutta.
Jos jollain on kokemuksia Grand Turkilta, niin kaikki vinkit otetaan erittäin mielellään vastaan!