Marraskuun ensimmäisenä perjantaina meitä oli yksi iloinen vauva ja kaksi hyvin, hyvin väsynyttä vanhempaa. Olimme juuri saaneet uuden kotimme "lattiasta kattoon" -remontin valmiiksi. Myös tavarat oli muutettu vanhasta kodista uuteen. Asuimme jo uudessa kodissa, mutta pientä viilattavaa oli vielä siellä ja täällä. Huoh.

Olimme kuitenkin innoissamme. Odotimmehan Jyväskylästä saapuvaa matkaseuruetta. Vanhempani, siskoni ja hänen 5- ja 6-vuotiaat pojat tulivat meille yökylään, ja aamulla oli aikainen lähtö Kööpenhaminaan pitkäksi viikonlopuksi. Tämä tulisi tarpeeseen. Eivät olisi uuden kodin keskeneräisyydet kaivertamassa muutamaan päivään. Poissa silmistä, poissa mielestä. Toimii.

Vaikka olimme Kööpenhaminassa marraskuussa, sattuivat säät olemaan todella hyvät kaupunkilomailuun. Pääasiassa saimme kuljeskella auringonpaisteessa. Ja jos pilvimassa tulikin taivaalle, niin ainakin Vesterbrossa oli talon seinään maalattu hieno portti poutasäähän. Sadetta tuli vain öisin.

Majoitus läheltä kaikkea
Löysimme matkakatraallemme unelmien majoituksen airbnb:n kautta ihan Kööpenhaminan rautatieaseman vierestä. Unelmaa siinä oli sekä majoituksen sijainti että majoitus itsessään. Sijainti oli alle korttelin päässä rautatieasemalta. Näin liikkuminen matkalaukkujen ja lasten kanssa lentokentältä majoitukseen oli todella helppoa. Eipä tarvinnut edes miettiä turvakaukalon raahaamista mukaan matkalle. Joka paikkaan pääsimme todella kätevästi kävellen tai julkisilla.

Näkymä asunnon parvekkeelta sisäpihalle.

Itse majoitus oli todellinen löytö. Meitä oli kolme seuruetta, ja huoneistossa kolme makuuhuonetta. Kävipä vielä niin kätevästi, että asunnon omistajilla oli noin meidän Islan ikäinen tyttö, ja täten myös pinnasänky, jossa Isla nukkui, mutta myös noin siskoni poikien ikäinen poika, jonka huone oli täynnä juuri poikia kiinnostavia leluja.

Makuuhuoneiden lisäksi asunnossa oli suuri ruokailutila, jonka keskellä pitkä pöytä, jonka ympärille mahduimme kaikki syömään. Näiden lisäksi vielä erilliset keittiö ja olohuone. Asunnosta löytyi siis tilaa ihan vain olla, ilman että tarvitsisi koko porukan istua saman sängyn ympärille kerääntyneenä. Yksi wc ja suihku eivät ihme kyllä aiheuttanut jonotustilanteita.

Ohjelmassa oleilua
Mitään suurensuurta ohjelmaa emme rakentaneet viikonlopun ympärille. Googlettelin kyllä Kööpenhaminan lapsitekemistä, ja sitä siellä olisi ollutkin vaikka kuinka paljon, vaikka talvikautena olimmekin liikkeellä. Emme kuitenkaan halunneet juosta viikonloppua aktiviteetista aktiviteettiin. Muutamia ravintoloita olin valinnut meille jo etukäteen. Niistä kirjoittelinkin jo aiemmin (postaus löytyy täältä).

Ruuan ja yleisen fiilistelyn lisäksi olimme päättäneet käydä Kööpenhaminan eläintarhassa ja kanavaristeilyllä. Näistä saimme toteutettua toisen, ja kävimme sunnuntaina eläintarhassa. Sinne on rautatieasemalta muutaman kilometrin matka, joten jalkoja säästääksemme menimme sinne junalla. Jälkikäteen totesimme bussin vievän todella paljon lähemmäksi, ja takaisin tulimmekin bussilla, joka siis lähti suoraan eläintarhan portilta. Junalta taisi olla kävelyä ainakin kilometrin verran.

Kööpenhaminan eläintarhaa on kai kehuttu eettisyydestään, mutta mene ja tiedä. Onpa Kööpenahminan eläintarha saanut nimittäin myös kritiikkiä. Kritiikistä voi lukea Muru Mou -blogista tästä linkistä. Panostaako Kööpenhaminan eläintarha sitten niin paljon esimerkiksi uhanalaisten eläinten suojeluun ja tietoisuuden levittämiseen, että eläintarhan huonot puolet ovat hyviä pienemmät? Siihen minulla ei ole oikeaa vastausta. Hyvää pohdintaa eläintarhojen eettisyydestä on kirjoittanut Vaihda Vapaalle -blogin Elina. Lue pohdintaa tästä linkistä.

Oli miten oli, siskoni lapset olivat kuulleet ennakkoon hurjia juttuja päiväkotikavereiltaan Kööpenhaminan eläintarhan käärmetalosta, että ei sitä olisi voinut välistäkään jättää. Sitä käärmetaloa sitten metsästettiinkin ensin karttojen ja lopulta henkilökunnan ohjeiden kanssa. 

Lelukauppoja ja designia
Osan viikonlopusta käytimme shoppaillen. Kuten arvata saattaa, 5- ja 6-vuotiaat pojat olisivat voineet käyttää koko lomansa Disneyn, Legon ym liikkeissä. Minä en ole vielä aiemmin noissa liikkeissä juuri käynyt, joten olin kyllä itsekin positiivisesti yllättynyt, miten valtavan hyvin liikkeet panostavat lapsivieraisiinsa.

Me emme tälläkään kertaa leluliikkeissä juurikaan aikaamme viettäneet, vaan kiersimme koluamassa tanskalaista designia. Jostain luimmekin tanskalaisten käyttävän eniten rahaa sisustukseen koko maailmassa. Löysinpä itsekin aivan upeat pöytätabletit. Maksoivat 40 euroa kappaleelta. En ostanut. Löysimme kuitenkin muutaman julisteen ja kynttilänjalan uuteen kotiimme, ihan sopuhintaan. Islakin sai ihanasta vauvaliikkeestä, Karrusellasta, pallon.

Ohjelmaa seuraavalle Kööpenhaminan visiitille
Paljon jäi siis Kööpenhaminasta näkemättä. Emme huomanneet edes käydä katsomassa niitä ihania kanavia, vaikka kanavaristeilyn päätimmekin jättää välistä. Olimme pariinkin kertaan ihan parin korttelin päässä, mutta jotenkin se nyt tälle kertaa oli liian kaukana. Myös Tivolissa olisi ollut mukava käydä, mutta siihen emme saaneet edes mahdollisuutta Tivolin ollessa talvikaudella kiinni. Ja ne useat ravintolat, jotka jäivät sinne seuraavalle kerralle. Ne eivät ihan heti kesken lopukaan.

Hyvän ruuan Kööpenhamina

Voisin matkustaa Kööpenhaminaan ihan vain syömään. Hyvin voin kuvitella, että ihmiset tekevätkin niin. Pitkä viikonloppu ja ohjelmassa vain ravintoloita. Ruoka ei ollut meillä marraskuun minilomalla pääasia, kun olimme lasten kanssa matkassa, mutta suurta osaa se silti näytteli. Ruokaa sitä lastenkin kanssa tarvitaan.

Satunnainen kahvila Kööpenhaminan liepeillä.

Rempan ja muuton vuoksi aloitin Kööpenhaminan matkasuunnittelun liian myöhään. Viidelle aikuiselle ja kolmelle lapselle ei noin vain löydy ravintolasta tilaa. Ei viikkoa etukäteen, saati sitten vain ilmestymällä paikalle. Rajoitteena kun oli vielä aikataulu. Meidän Isla menee nukkumaan jo kahdeksalta. Iltapuuro on helppo syödä ravintolassa, mutta yöunille häntä ei saa ravintolassa edes vaunuhihin nukuttamalla. Joidenkin ravintoloiden illalliskattaus alkoi meidän aikatauluun liian myöhään. Onneksi on myös lounaita.

Fiskebaren @Kodbyen
Saavuimme Kööpenhaminaan lauantaina aamupäivällä. Saman päivän lounaalle olin varannut meille pöydän kala- ja äyriäisravintola Fiskebarenista. Se löytyy Kööpenhaminan Vesterbron kaupunginosassa sijaitsevassa Kodbyenissä, eli lihakorttelissa "Meatpacking districtissä". Alue on vanhaa lihanjalostamoaluetta, ja tätä nykyä täynnä trendikkäitä ravintoloita. Jostain luin alueen olevan paras paikka illanviettoon Kööpenhaminassa. Me kahdeksalta nukkumaan menijät emme näistä iltariennoista osaa kertoa, mutta ruokaravintolat. Niitä suosittelen.

Olin käynyt Fiskebarenissa kerran aiemminkin. Jokunen vuosi sitten kävimme naisten kesken Kööpenhaminassa, ja silloin söimme myös siellä. Sen vuoksi olinkin paikasta ennakkoon niin innoissani, ja halusin viedä myös tämän retkiseurueen tähän ravintolaan syömään.

Lounasaikaan Fiskebarenissa ei ollut ruuhkaa.

Lounaalla Fiskebarenissa on melko suppea lista, mutta nirsoimmatkin matkaseurueesta löysi mieluisensa annoksen, ja jokainen lautanen kaavittiin pisaroita myöden putipuhtaiksi. Ainoana miinuksena on se, että Fiskebarenissa ei ollut syöttötuoleja ollenkaan. Ilmeisesti ravintolaa ei ole lapsille ajateltukaan, mutta eivät he lapsiseurueen pöytävarausta hylänneetkään. Lapset kyllä viihtyivät ravintolassa hyvin. Keskellä ravintolaa on nimittäin akvaario. Tai kalatankki on ehkä kuvaavampi sana. Tankkiin kun ei ole mitään krumeluureja katsojien piristykseksi laitettu.

Ruoka on Fiskebarenissa loistavaa. Sekä kala, äyriäiset että kasvikset ovat tuoreita ja mahdollisimman läheltä. Mutta ravintolan ehdoton ykkönen on sen vessat. Kyllä. Vessat. Wc:n oven avatessa tuntuu kuin tulisi hullujenhuoneelle. Kajareista kuuluu kaikuva vesitippojen tippuminen, ja peilejä on niin paljon, että itsensä näkee ties kuinka monena. Enpä ole ennen ottanut itsestäni selfietä wc:ssä. Video olisi kertonut enemmän, mutta video wc-käynniltä olisi ollut jo liikaa.

Mother ja muut Kodbyenissä
Yritin saada myös muutamaan alueen muuhun ravintolaan pöytävarausta, mutta olin tosiaan liian myöhään liikenteessä, tai ravintolan aikataulu ei osunut kohdalleen. Aikaakaan meillä ei tietenkään ollut kuin yhden pitkän viikonlopun verran.

Harmittamaan jäi etenkin Mother. Sen pitsoja meille suositeltiin ennen matkaa, ja myös muualta luin paikan erinomaisista pitsoista. Se jää sitten seuraavalle Kööpenhaminan matkalle. Lue lisää Kodbyenistä esim. Visit Copenhagenin sivuilta tästä linkistä.

Kauppahalli - Torvehallerne
Maanantaina kävelimme Kööpenhaminan kauppahallille (Torvehallerne) lounaan ja jälkiruoan perässä. Kööpenhaminan kauppahallissa on kaksi eri rakennusta, toinen suolaisille herkuille, toinen makeille. Vaikka olin lukenut etukäteen kauppahallien olevan lasiseinäisiä moderneja rakennuksia, odotin silti jotain Helsingin kauppahallien tyylistä vanhaa rakennelmaa. Melko helppoa on näköjään unohtaa lukemansa ja mennä mielikuvien perässä.

Ensimmäisenä menimme suolaisten herkkujen halliin, koska halusimme sitä lounasta. Heti tuli vastaan ihania smörrebrödejä. Minä halusin jotain suurempaa, joten osa otti leivän ja me loput menimme pitsalle Gorm's -gourmetpitseriaan. Mieheni ei ilmeisesti tullut täyteen smörrebrödistään, joten hän huomaamattani söi puolet pitsastani - ihan vain kuulemma maistoi, ja kappas, puolet oli hävinnyt. Niinpä minunkin oli vielä käytävä smörrebröd-tiskin kautta. Taas satuimme valitsemaan ravintolan, johon lapset olivat toki tervetulleita, mutta josta ei löytynyt syöttötuolia eikä mikroa. Onneksi Islalle maistui lounas myös kylmänä. Pitsa oli nimittäin todella hyvää. Ja se smörrebröd myös :)

Jälkkärikahvit tietysti kävimme vielä nauttimassa kauppahallin toisessa hallissa, siellä makeiden herkkujen puolella. Tarttuipa matkaan kotiintuomisiksi myös pussillinen The Coffee Collectiven kahvia. Itse en kahvia vieläkään juo, mutta oli kuulemma hyvää :)

The Coffee Collectiven kahvi sopi niin kauniisti vuokrakotimme ikkunalaudalle, että siinähän siitä oli otettava kuva :)

Vesterbron parhaat hampparit
Airbnb-vuokra-asuntomme isäntä suositteli meille joitain ravintoloita ennen matkaamme. Yksi niistä oli Vesterbros Originale -burgeriravintola. Ravintola oli erittäin suosittu ilta-aikaan (kuin myös muut sen ympärillä olevat herkullisen näköiset ravintolat). Kerran yritimme hampurilaisille, mutta se oli niin tupaten täynnä, että ei kannattanut jäädä edes jonottamaan take-away-burgereita. Toisella kertaa meitä onnisti. Silloin oli vielä nipinnapin lounasaika meneillään, eli toisin sanoen kaikki lounastajat jo lähteneet, mutta illallistajat eivät ihan vielä saapuneet.

Tilaukset tehtiin valmiisiin tilauspohjiin itse ruksaamalla mitä tilaa. Lappu tarjoilijalle ja pian ruoka jo tulikin. Hampurilaiset oli todella hyviä. Mieheni tilasi ranskalaisten tilalta uppopaistettuja avocadoja. En ollut näihin aiemmin törmännytkään, mutta ehdottomasti tilaan jos joku kerta näitä vielä tulee vastaan.

Täällä olisi ehkä saattanut olla syöttötuoleja, mutta Isla nukkui tyytyväisenä koko ruokailun ajan.

Varmasti Kööpenhaminassa olisi ollut lapsiystävällisiä ravintoloitakin, mutta emme halunneet mennä lasten vaan ruuan mukaan. Paljon jäi ravintoloita vielä seuraaville Kööpenhaminan matkoille. Eiköhän sinne tule vielä mentyä.

Vauvaystävällinen, mutta ei imetysmyönteinen Kööpenhamina

Olimme marraskuussa isommalla porukalla Kööpenhaminassa. Matkassa meitä oli minun, mieheni ja Islan lisäksi siskoni ja hänen 5- ja 6-vuotiaat pojat sekä vanhempani. Lensimme Kööpenhaminaan lauantaiaamuna ja palasimme takaisin kotiin tiistaina.

Valitsimme matkakohteen edullisten lentojen sekä kohteen lapsiystävällisyyden vuoksi. Joka paikassa hehkutettiin, miten kätevä Kööpenhamina on lasten kanssa. Ja onhan se.

Liikkuminen julkisilla ja kävellen
Kaikkein kätevintä Kööpenhaminassa on se, että lentokentältä keskustaan pääsee todella kätevästi ja nopeasti sekä junalla että metrolla. Meidän majoitus oli rautatieaseman vieressä, joten valitsimme junan, joka toi meidät keskustaan vartissa.

Perillä kuljimme pääsääntöisesti kävellen. Meille sattui aivan erinomaisen kaunis syksyinen viikonloppu, ja kun välimatkat Kööpenhaminassa ovat kohtuullisia, ei tarvinnut julkisia liikennevälineitä miettiä. Ainoastaan eläintarhaan matkasimme junalla, ja sieltä takaisin bussilla. Junissa on todella tilavat vaunut rattaille ja matkatavaroiden kanssa liikkuville. Myös busseissa oli hyvin tilaa rattaille. Vaunujen kanssa matkustava ei Helsingistä poiketen päässyt matkustamaan ilmaiseksi, mutta sentään lapset pääsivät aikuisen seurassa ilman maksua.

Turvakaukaloa ei siis tarvinnut kuljettaa ollenkaan mukana, kun emme missään matkan vaiheessa tarvinneet autoa tai taksia.

Tekemistäkin lapsiperheille on vaikka kuinka paljon. Yhdessä pitkässä viikonlopussa ei ihmeitä ehdi, mutta valinnanvaraa on. Toki marraskuu hieman rajoitti niitä, koska esimerkiksi aivan keskustassa sijaitseva Tivoli ei ollut auki. Sehän tietenkin harmitti pienimpiä matkaajia, koska Tivolin kauniit valot houkuttelivat loistollaan käymään peremmälle. Peremmälle ei päässyt porttien pysyessä visusti kiinni talvikuukaudet (Halloweenia ja joulua lukuunottamatta).


Mitä me sitten teimme? Siitä myöhemmin lisää.


Mutta entä imetys?
Kun kaikki oli niin lapsiystävällistä ja helpoksi tehtyä lapsiperheitä ajatellen, ajattelin että myös imetys olisi yhtä luontevaa ja sallittua kuin Suomessakin. Onhan Kööpenhamina yhtä suvaitseva kuin Tukholma, joka on toden teolla Suomea avomielisempi. Ainakin omissa mielikuvissani. Joka paikassa, missä vain olen Islan kanssa ollut (Suomen lisäksi Tukholma, Viro, Italia, Espanja), olen paikasta riippumatta imettänyt. Julkisilla paikoilla luontevinta se toki on ravintolassa, pöydän äärellä, siellä missä muutkin syövät. En ole koskaan tehnyt asiasta numeroa, mutten ole viime kuukausina mitään harsoakaan Islan peittelemiseksi käyttänyt. En sen vuoksi, että Islapa osaa sen napata pois. Turhaa näpertelyä siis. Mutta imetyspaidat ovat sen verran käytännöllisiä, ettei esimerkiksi ystäväni yhdellä ravintolavisiitillä edes huomannut minun imettävän, vaikka hän söi minua vastapäätä. Hän luuli minun vain pitävän Islaa sylissäni samalla kun itse syön. Näinpä ajattelin, että myös Kööpenhaminassa imetys olisi ihan ok missä tahansa.

Kööpenhaminan eläintarhan ravintolassa kävin lämmittämässä Islalle ruokaa. Mikro löytyi wc:iden vierestä sermin takaa. Samassa parin neliön tilassa oli myös pari nojatuolia. Imetin Islan varmuuden vuoksi siellä, olihan tähän järjestetty sopiva tila, vaikka se wc:iden vieressä olikin. Ei kuitenkaan wc:ssä (minkä tuoksuissa en siis haluaisi hengailla niin pitkää aikaa, että Isla syö).

Eläintarha ei ollut ongelma, vaan huonekaluliikkeet. Suomessa kysyessäni huonekaluliikkeestä, että voiko heillä imettää, on vastaus ollut, että totta kai voi. Heillähän on kätevästi vaikka kuinka monta nojatuolia vapaana. Siitä vaan valitsemaan itselle mukavin vaihtoehto. Kööpenhaminassa huonekaluliike oli ongelma. Ensimmäisessä pyöriteltiin päätä, että ei meillä kyllä oikein ole mitään paikkaa, missä voisi imettää. Ahaa, ei yhtään tuolia? No, en alkanut hankalaksi vaan kysyin seuraavassa samaa. Siellä nyrpeä vastaus oli, että me emme imettäjistä pidä, mutta jos sinun on ihan pakko, niin mene jonnekin nurkkaan, mistä sinua ei muut asiakkaat näe. En mennyt.

Lopulta päädyimme lähimpään Irkkupubiin, ja siellä suojaisaan pöytään. Varmuuden vuoksi en kysynyt lupaa. Islalla oli jo niin kova nälkä, että emme olisi enää voineet ottaa kolmatta kieltävää vastausta.

En tiedä, onko Kööpenhaminan keskustassa jotain tiloja äideille ja vauvoille, kuten on Helsingin keskustassa esimerkiksi Kampin ostoskeskuksessa. Talviaikaan kun ei puistonpenkilläkään voi imettää, ja ruokaravintolaan ei voi mennä ilman ruokailua. Kahvilat olivat lähistöllä aivan tupaten täynnä. Pubi sen sijaan on hieman kyseenalainen vauvan kanssa, mutta sentään Isla sai ruokaa.  Muita ideoita paikanvalintaan en todella keksinyt. Enkä keksi näin jälkikäteenkään.