Taas on se aika vuodesta, kun saan valita juhannusjuomat. Monimuotoinen seurueemme, joka käsittää reilu kymmenisen laatutietoista kuluttajaa, ei ole helppo yleisö. Tai on toisaalta. Kun valikoin uutuuksia ja laatua, kaikki ovat tyytyväisiä. Ainakin ovat toistaiseksi olleet.

Vietän juhannuksen siis saaressa lähellä Porvoota. Aivan kuten viime vuonna. Tällä kertaa avecinani toimii tyttäreni, kun viime juhannuksen hän vietti isänsä kanssa ja minä sain juhannusseuraksi silloisen ranskalaisen kollegani. Tyttäreni ja minun lisäksi saareen suuntaa ainakin viisi perhettä. Yllätysvieraitakin on aika ajoin nähty, eli seurueen lopullinen koko selvinnee viimeistään juhannuksen jälkeen.

Perinteinen suomalainen juhannus ranskalaisella vivahteella

Vietimme juhannuksen perinteiseen suomalaiseen tyyliin. Soudimme saareen mökille. Ohjelmassa oli rentoa olemista, saunomista ja grillaamista. Kitaransoittoa ja laulamista, juhannusvisa, mölkkyturnaus ja kalastusta. Lapsille aarteenmetsästystä sekä hyppynarua. Lauantain puhteiksi miehet pilkkoivat moottorisahalla mökin pihaan kaatuneen koivun ja pistivät kirveellä haloiksi.

Mökille ei tule juoksevaa vettä, joten juomavedet tuli soutaa saareen, pesuvedet piti kantaa merestä, löylyvedet hyödynnettiin sadevesistä. Tiskivedet piti lämmittää saunalla ja kantaa mökille. Vessoina toimi pari ulkohuussia.

Kuulostaa perinteiseltä, täysin normaalilta tavalta viettää juhannusta, eikö totta?

Meille viidelletoista juhannuksenviettäjälle tämä olikin varsin tavallinen juhannus. Mutta sille kuudennelletoista juhannuksemme oli eksoottinen kokemus.

Parhaat juhannusjuomat ovat ekologisia ja helppo soutaa perille

Viime matkasta on kulunut kauan aikaa. Aika on kulunut hurjaa vauhtia, enkä ole edes osannut kaivata uusia matkoja. Tai matkoja kaipaan aina, mutta niiden suunnittelu vie aina niin hurjan paljon aikaa. Ja sitä ei ole viime viikkoina ollut yhtään ylimääräistä. Aikani on mennyt kodin ja elämän uudelleen järjestelyihin. Kolmen hengen perheestä tuli eron myötä kahden hengen perhe ja asutamme kotiamme tätä nykyä 3-vuotiaan kanssa kahdestaan. Älä turhaan pahoittele, näin on paras ihan kaikille osapuolille. Asioiden uudelleenjärjestelyihin vaan on mennyt niin valtavasti aikaa, ettei blogin päivittämiseen ole liiennyt ajatustakaan. Ei, vaikka lapsen ollessa isällään, minulla pitäisi olla valtavasti aikaa kaikkeen. Ja niin onkin, mutta sitä kaikkea on vain paljon. Hyvin paljon.

Aika kuitenkin menee eteenpäin ja edessä on juhannus. Vietämme juhannusta ystävien kesken saaressa mökkeillen. Asia ei siis kaipaa muutoin suunnittelua, kuin juomien ja ruokien puolesta. Ja siinähän minä olen ekspertti. Juhlajuomien suunnittelu on yksi juhannuksen parhaista osuuksista!

Suurin ongelma juomasuunnittelussa on tavaramäärä. Kotona ollessa ei tällaista tarvitse ajatellakaan, mutta saarijuhannus on eri asia. Kuka jaksaa soutaa kaiken mahdollisen perille asti?

Matka tuntemattomaan - silmät sidottuina

Lähdimme juhannuksen viettoon Yyteriin mökkeilemään, syömään, juomaan, saunomaan, pelaamaan Kimbleä. Autuaan tietämättöminä tulevasta. Pientäkään vihjettä emme saaneet etukäteen siitä, että emme tienneetkään koko ohjelmaa.

Ensin tietenkin kilistelimme samppanjalla ja nostimme lipun salkoon. Niin se juhannus kuuluukin aloittaa.

Mutta sitten meitä pyydettiin laittamaan riittävästi päälle, että matkalla/perillä ei tule kylmä. Mitä? Millä matkalla? Ai missä? Ei saatu enempää tietoa. Ei kun kaivamaan toppatakit kasseista. Sitten meille laitettiin pipot ja huivit silmille, jotta emme näe minne menemme. Onneksi odottaessa oli vielä samppanjaa jäljellä, niin ei alkanut liikaa jännittämään :)

Ja ei kun menoksi. Muutaman kerran kävelimme rinkiä, jotta suuntavaistokin olisi mennyt sekaisin, mutta aika pian merituuli alkoi tuntua yhä voimakkaampana. Rantaa kohden siis. Mutta mitä siellä??

Rannassa meidät istutettiin hiekkadyynille ja sitten kuuluikin ääni, joka oli miehelleni erittäinkin tuttu. Yksi hänen ystävistään ei päässyt häihimme, joten hän oli järjestänyt meille häälahjan Yyterin hiekoille. Kun otimme pipot pois silmiltä, edessämme oli kitaristi ja laulaja. Yksityiskonsertti - vain meille kahdelle.

Oi miten ihana yllätys! Täytyy myöntää että kyyneleet nousivat silmiin. Niin kaunista se oli.

Rakastan yllätyksiä. En muista olisiko kukaan koskaan päässyt yllättämään minua näin, että en ole etukäteen lainkaan tietoinen, että mitään yllätystä on edes tulossa. Koko elämäni yllätyksistä tämä yltää ehdottomasti kärkisijoille.

Suurimmat kiitokset vielä järjestäjille! Tämä elää muistoissa vielä pitkään :)

"Because I'm happy..."