Milloinhan olisi ollut viimeksi sellainen hetki, että minulla olisi ollut tylsää? Ei ihan lähivuosina. Eikä kyllä ihan niiden lähivuosienkaan lähivuosina. Ja oi, miten ihanaa se olisikaan. Ettei olisi mitään tekemistä, ei voisi kuin olla ja ihastella maailman kauneutta. Vesi lainehtisi vieressä, palmut kahisisivat nojautuen rantaviivaan, meri kimaltaisi turkoosina. Voisi kuulla oman hengityksen äänen ja ihmetellä omaa olemassaoloa. Voisi palata lomalta takaisin ja nauttia kiireestä. Sekin kun on aika ihanaa.

Kun aloin suunnitella talvilomani kohdetta, kiinnitin katseeni Israeliin ja Jordaniaan. Tarkalleen ottaen Jordanian Petraan. Voisin kerrankin olla vastuullinen ja lentää suoralla lennolla lähelle. Haave ei kuitenkaan ollut aivan yksinkertainen. Finnair kyllä lentäisi suoraan Tel Aviviin, mutta sieltä on vielä tuntien matka Eilatiin. Eilatista viis, mutta kun sinne Petraan matkattaisiin joka tapauksessa Eilatin kautta. Tällä matkalla en haluaisi säätää. Aurinkomatkojen Eilatin matkat yksin matkustavalle eivät taas hintansa puolesta houkuttaneet. Kun löysin viikon, jolloin hinta oli vielä kohtuullisissa rajoissa, se myytiin nenäni edestä loppuun. Seuraavan mahdollisen viikon matka oli jo lähemmäs 1000 euroa. Israelista? Tonni? Ja siihen päälle vielä useamman sadan euron retki Petraan. Ei kiitos.

Vastuullisen alkoholinkäytön puolesta Brysselissä

Piipahdin tammikuun lopulla Brysselissä parin yön verran. Reissu oli työmatka ja aiheena Responsible Party, konsepti, minkä tarkoituksena on opastaa opiskelijoita nauttimaan alkoholia kohtuudella ja samalla lisätä tietoutta alkoholin liikakäytön vaaroista.

Tämä työnantajani Pernod Ricardin ja opiskelijajärjestö ESN:n yhteinen projekti täytti tammikuussa kymmenen vuotta ja juurikin sitä olin juhlistamassa Brysselissä. Samassa tilaisuudessa uusittiin tahojen välinen sopimus konseptin jatkosta ja suunniteltiin, miten konseptia voisi tulevaisuudessa kehittää.

Elämysmatka sademetsään keskellä Helsinkiä - eettisesti ja luonnonsuojelutyötä tukien

Rakastan eläimiä ja luontoa. Ajatuksen tasolla olisi upeaa olla nenäkkäin tiikerin kanssa, halia pandaa. Harmi vaan, että eksoottisten villieläinten näkeminen on joko vaatii aikaa, vaivaa ja rahaa, tai on epäeettistä eläintarhoissa kaltereiden takana asustavien raukkaparkojen muodossa, puhumattakaan huumatuista eläimistä, joiden tarkoituksena on päätyä turistien selfieiden jatkoksi.

Olen tietysti itsekin aikoinaan toiminut väärin - ratsastanut norsuilla, uinut delfiinien kanssa, pitänyt pientä, söpöä, mutta huumattua apinaa olallani - kun en ole tiennyt toimineeni väärin. Tätä nykyä tiedän paremmin, enkä edes haaveile huumatun tiikerin rapsuttelusta ja sen kanssa kuvaan pääsystä.

Olen onnekkaasti päässyt kokemaan villieläimiä myös luonnossa, niiden luonnollisessa ympäristössä, niitä häiritsemättä - muun muassa snorklannut merileijonien, haiden ja pingviinien kanssa, nähnyt vain muutaman metrin päästä, kun laiskiainen kipuaa rauhallisin ottein puhelinlankaa pitkin puusta toiseen. Mutta näistä kokemuksista en vain saa tarpeekseni. Upeat luonto- ja eläinkohtaamiset ovat aivan liian harvassa.

Maailman luonto kuin aidosti koettuna ja mikä parasta: eettisesti ja samalla luonnonsuojelutyötä tukien

On sanomattakin selvää, että innostuin heti, kun sain tiedon Hotel Havenin alakertaan tänään avatusta virtuaalisesta eläinpuistosta. The Wild Immersion on Jane Goodall Instituutin tukema konsepti, ja niitä on Helsingin lisäksi maailmalla jo Pariisissa, Zürichissa, Buenos Airesissa, Montrealissa, Amsterdamissa, Los Angelesissa ja Shenzhenissä.

Kymmenen matkaunelmaa

Aiemmin kirjoittelin matkojen bucket-listaa tälle vuodelle. Koitin pysyä mahdollisimman konkreettisella tasolla, vaikka osa tämän vuoden matkahaaveista jäävätkin takuuvarmasti vain haaveiden tasolle.

Kohteena Maailma -blogin Rami teki mielenkiintoisen matkaunelmien kirjoituksen ja haastoi samalla matkabloggaajia kertomaan omat matkahaaveensa kymmenen eri kategorian alle. Toivoin tulevani haastetuksi ja Tanja Tanjan matkassa maailmalla -blogista haastoi minut mukaan. Jollen olisi saanut haastetta, olisin kirjoittanut haaveeni julki joka tapauksessa. Haaveilu on nimittäin se, mikä pitää ihmisen hengissä. Minut ainakin!

Kuvat poimin Pixabaysta, sillä enhän ole vielä ehtinyt elää tulevia unelmiani.

Tässä tulee listaa villeimmistä unelmistani:

1. Paikka - Kappadokia

Maailma on täynnä paikkoja, mutta vaikka lupailinkin villeimpiä unelmia, aloitan melko konkreettisesta versiosta. Olen katsellut kuvista Kappadokian kuumailmapalloja ja niitä mielettömiä maisemia niiden alla jo useamman vuoden ajan. Tässä unelmassa napsahtaisi kaksi kärpästä samalla iskulla, sillä en ole koskaan ollut kuumailmapallon kyydissä. 

Tämän siis toteutan, joskaan en tiedä vielä, milloin. Kohde hohkaa romantiikkaa, joten en ole ihan varma, haluaisinko mennä sinne yksin. Toistaiseksi Kappadokia odottaa siis ajankohtaansa.