Pandan tehtaanmyymälä Vaajakoskella on meidän lähes joka kesän vakiokohteena. En oikein tiedä miksi, sillä emme juuri koskaan osta sieltä mitään, mutta jos siitä tulee ajettua ohi, niin miksei siinä sitten samalla pistäytyisi.

Ehkä minua kaikkein eniten kiehtoopihassa seisova Panda, tai sitten maistiaiset, joita nyt ei kuitenkaan koronan jälkeen ole vielä tullut takaisin tarjolle. Yhtä kaikki, myös tänä kesänä kävimme katsastamassa Pandan tehtaanmyymälän tarjonnan. Ja kyllä, ostimme pienet herkut matkaan, vaikkei pitänyt.

Pandan tehtaanmyymälä sijaitsee Vaajakoskella, kätevästi matkalla, kun ajaa Helsingistä Lahden kautta Jyväskylään. Koukkausta ei tule tehtaanmyymälän vuoksi kuin parisataa metriä. Tällä kertaa emme tulleet Jyväskylään autolla, mutta kävimme Vaajakoskella Naissaaren kahvilassa. Naissaari taas sijaitsee juuri Pandan tehtaanmyymälän naapurissa, joten olihan siellä nyt pakko piipahtaa.

Naissaaren kahvila Vaajakosken kanavan varrella

Sain tämän vuoden synttärilahjaksi siskoltani lahjakortin Naissaaren kahvilaan. Ja en vain lahjakorttia, vaan myös seuraa kahvilaan. Kävimmekin heinäkuisena sunnuntaina yhdessä tyttäreni, siskoni ja hänen kolmen poikansa kanssa Naissaaren kahvilassa iltapäiväkahvilla.

Naissaaren kahvila sijaitsee Naissaaressa, Vaajakoskella. Vaajakoski taas on osa Jyväskylää, eli sijainti on keskellä kaunista Järvi-Suomea.

Olen asunut koko lapsuuteni ja nuoruuteni Jyväskylässä, mutta tätä ennen en ollut koskaan ennen käynyt Naissaaressa. En, vaikka olen ajanut siitä satoja kertoja ohi. Sijaitseehan Naissaari täysin matkalla, kun Helsingistä ajaa Lahden kautta Jyväskylään. Käsittämätöntä, etten ollut edes kuullut koko paikasta.

Laakson talli - kiireetöntä harrastamista hevosten parissa Keski-Suomessa

Vietimme heinäkuista sunnuntaina ihanaa aamupäivää vanhan koulukaverini hevostallilla, Laakson tallilla Vehniällä Keski-Suomessa, lähellä Jyväskylää. Emme ole näiden ystävien kesken nähneet vuosikausiin, mutta nyt näimme yhden viikonlopun aikana kahteen otteeseen. Ensin pääsimme vaihtamaan kuulumiset perjantaina, ja sunnuntaina tapaaminen oli aktiivisempi, kun pääsimme tutustumaan tallin toimintaan.

Itse en ole koskaan harrastanut mitään hevosiin liittyvää, mitä nyt joskus satunnaisesti olen saattanut istua hevosen selässä tai kärryn kyydissä. Ratsastamisesta en voi kohdallani puhua, sillä olen lähinnä istunut sellaisten hevosten kyydissä, jotka ovat kulkeneet laumassa muiden hevosten mukana paikasta a paikkaan b. 

Vierailu Laakson tallilla oli siis varsin eksoottinen minullekin. Ja todella opettavainen - kyseleehän 7-vuotias aivan kaiken mahdollisen ympärillään olevan, ja näin pääsin itsekin oppimaan.

Kuokkalan kartano - upea ravintolaelämys Jyväskylässä

Pääsin vihdoin käymään Kuokkalan kartanossa syömässä sen jälkeen, kun ystäväni mies, Sami Sorvoja, laittoi paikan kuntoon ja aloitti paikalla ravintolan reilu vuosi sitten.

Tiesin, että ruoka on takuulla ensiluokkaista, onhan ravintoloitsijana Sami, mutta paikka pääsi yllättämään. Vaikka tiesin, että Kuokkalan kartano on pistetty täysin uuteen uskoon ennen ravintolan aukeamista, en jotenkin silti ajatellut, että paikka olisi näin upea. 

Ravintoloitsija Sami Sorvoja ja minä

Katso videolta yleiskatsaus Kuokkalan kartanosta:

Kuokkalan kartano - Vuoden kokki -finalistin taidonnäyte

Alpakoita Haanpään kesäkahvilassa - taukopaikka lähellä Jyväskylää

Alpakat on olleet yksiä lempparieläimiäni sen jälkeen kun ystäväni kanssa kävimme vaeltamassa Inca Trailin Macchu Picchulle Perussa. Silloin opin alpakanvillan olevan erityisen lämmintä, laadukasta, silkkisen pehmeää. Tuolta reissulta mukaan lähtikin parikin alpakanvillasta tehtyä huivia, jotka ovat edelleen vuosienkin jälkeen kaapissani.

Olinkin erityisen innoissani, kun huomasin Jyväskylän lähellä olevan Haanpään kesäkahvilan, jossa päävetonaulana ovat juurikin alpakat. Minun ei tarvinnut kuin kysyä tyttäreltäni, haluaisiko hän pysäthyä kotimatkalla mummolasta katsomaan alpakoita, enkä voinut enää perua. Enkä tietysti halunnutkaan. Olinhan toivonutkin myöntävää vastausta.

Haanpään kesäkahvila ja ihanat alpakat 

Haanpään kesäkahvilaan kurvatessamme ja alpakat nähdessäni ajatukseni veivät minut saman tien Perun vuoristoon. Täällä miljöö on toki ihana täysin suomalainen maalaistalon pihapiiri peltojen ympäröimänä. Mutta alpakka eläimenä on yhdistelmä sööttiä karvapalloa ja uljasta pitkäkaulaista vuoristoeläintä. Oli miten oli, alpakat ovat ihania!

Korkeuseroja ja huimia maisemia Etelä-Konneveden kansallispuistossa

Kävimme heinäkuun loppupuolella Etelä-Konneveden kansallispuistossa. Katselin ennakkoon hienon näköistä kolmen vuoren valloitus -reittiä, mutta 14 kilometriä ja 6-12 tuntia sen kiertämiseen kuulosti hieman liioitellulta. Yksin sen olisin jopa voinut kiertääkin, mutta kun matkaan lähti 5-, 9- ja 11-vuotiaat lapset sekä seitsemääkymppiä lähestyvät vanhempani, oli valittava toinen reitti.

Valitsimme Kalajan kierroksen, ja vaikka 4,6 kilometrin matka kuulosti melko lyhyeltä, oli se lopulta juuri sopiva. Aikaa meillä kului nelisen tuntia kolmella ruokatauolla. Lasten kanssa retkeillessähän ruokatauot ovat ne paras osuus. Niitä pitääkin olla riittävästi!

Huikeita maisemia korkeuksista

Kalajan kierroksella ruokataukojen ohella parasta ovat huippuhienot näkymät. Reitti alkaa aivan Vuori-Kalajan järven rantaviivasta, ja kiemurtelee pitkospuita rantaa myötäillen. Vuori-Kalajan järvi on pieni, mutta pirun syvä. Infokyltti kertoi sen syvimmän kohdan olevan jopa 30 metrin syvyydessä. Siihen kun lisää vuoren, joka kohoaa suoraan järvestä ylös pilviin, on korkeus huima. Siis näin Suomen mittakaavassa.

Miten välttää ralliruuhkat? Helikopterilla VIP-aitioon @ Neste Rally Finland

Olen asunut koko lapsuuteni Jyväskylässä, minkä lisäksi äitini veljet ovat ajaneet rallia no, niin kauan kuin muistan. Tällä hetkellä ratissa on myös seuraavaa sukupolvea, mutta lapsuuteni Jyväskylän Suurajoissa muistan kannustaneeni enoa oman luokkansa taistossa. Viime vuosina sukulaisiani ei ole nähty Neste Rallin kisa-autojen rateissa, mutta edelleen pätkien järjestäjissä, lipunmyyjissä ja järjestysmiehissä on iso liuta sukulaisiani.

Ralli on siis jollain tapaa juurtunut minuun, ja vaikken lajia muuten juuri seuraakaan, tulee Neste Rallia seurattua lähes joka vuosi ralliradio pauhaten. Parina edellisenä vuotena olen saanut aikataulullisestikin järjestettyä niin, että olen päässyt katsomaan vuosien tauon jälkeen järjestetyn, ihanan yleisöystävällisen Harjun pätkän.

En siis missään nimessä ole se, joka ostaa kaikki pätkät kattavan rallipassin ja ajaa aamuvarhaisella pusikkoon odottamaan kärkipään autoja, siirtyen seuraavalle pätkälle kaameissa ruuhkissa seuraavaan pusikkoon, kunnes taas kärkipään autot vilahtavat ohi. On tässäkin toki tunnelmansa, mutta jos ja kun saan valita, valitsen toisin.