Monen mielikuva Phuketista on turistirysä. Rannat tupaten täynnä turisteja, ei tippaakaan omaa rauhaa. Oma mielikuvani Phuketista taisi olla jotain saman suuntaista (tai siis tismalleen niin). Siis ennen kuin aloin selvittää, millainen kohde tuo Phuket oikein onkaan. Jo silloin alkoi valjeta, että Phuket on todella suuri saari. Niin suuri, että sinne mahtuu jos jonkinlaista rantaa. Me kävimme niistä kolmella, Kata Beachillä, Mai Khao Beachillä ja Nai Yang Beachillä. Majoituimme ensin Kata Beachillä, jonka jälkeen meillä oli vielä viikoksi hotelli Mai Khao Beachillä (lue postaus täältä). Nai Yang Beachille teimme vain päiväretken.

Kaikki kolme rantaa olivat täysin erilaisia toisiinsa nähden.

Kata Beach
Kata Beachin luin ennakkoon olevan rauhallinen ranta. Sellainen lapsiperheille sopiva. Rannan vilkkaus yllätti minut täysin. Meidän oli tarkoitus vierailla viereisellä Patong Beachillä, joka on sitten se kaikkein vilkkain Phuketin rannoista, mutta Kata Beach riitti meille. Tämän enempää vilkkautta emme kahden noin 1-vuotiaan kanssa tarvinneet.

Kata Beachin lähikadut olivat täynnä kauppoja ja ravintoloita. Hintataso vilkkauden vuoksi oli tietysti hyvin edullinen verrattuna Mai Khao Beachiin ja Nai Yang Beachiin, niin ruuan kuin majoituksenkin suhteen.

Kata Beachillä oli myös Surf House. Jotenkin olin ennakkoon suuren suuri toiveajattelija, ja oletin surffauksen tapahtuvan meressä. Ehdin jo hieman innostuakin ajatuksesta. Tällainen kuvan mukainen Surf House, jossa surffataan keinotekoisilla aalloilla pienessä altaassa sadan silmäparin seuratessa ei ole kuitenkaan lainkaan minun juttuni.

Kata Beach oli minulle jopa pieni pettymys. Onneksi vietimme lomamme toisen puoliskon Mai Khao Beachillä, josta jo ennakkoon olin arvellut pitäväni enemmän. Rakastan nimittäin rauhallisia rantoja, joissa ei tarvitse kilpailla reviiristään.

Mai Khao Beach
Kukapa olisi uskonut Phuketista löytyvän rantakaistale, jossa ei ole muita? Kilometrejä ja kilometrejä pitkä Mai Khao Beach on juuri sellainen. Mai Khao Beach on Phuketin aivan pohjoisosassa, ja sen varteen on rakennettu resortteja. Resortit eivät kuitenkaan voi omistaa rantaa, joten rannat ovat vapaasti kaikkien käytettävissä. Resortit vievät kuitenkin sen verran tilaa rantaviivasta, ettei sinne ihmisiä juurikaan eksy. Resortien väkikin näytti viettävän aikaansa enemmän uima-altailla kuin rannalla.

Mai Khao Beach oli myös siitä hyvä, että rannan tuntumassa oli puita ja täten myös varjopaikkoja. Itse en viihdy auringossa kauaakaan, joten ranta ilman mahdollisuutta varjoon ei ole minua varten. Mai Khao Beach on :)

Palveluita tällä rannalla ei ole niin paljon kuin ruuhkaisemmilla rannoilla, mutta joitain ravintoloita löytyy. Näin lapsiperhenäkökulmasta palvelut ovat ihan paikallaan, joskin mukana kulkee joka tapauksessa kopallinen vettä, ruokaa ja muuta tarviketta.

Mai Khao Beachin ympäristö näytti Marriott's Mai Khao Beach -resortin viidennestä kerroksesta tältä. Alue ei siis todellakaan ole rakennettu täyteen.

Nai Yang Beach
Nai Yang Beach lukeutuu niin sijainniltaan kuin vilkkaudeltaan ja palveluiden määrältään Kata Beachin ja Mai Khao Beachin välimaastoon. Tunnelma oli rauhallisempi kuin Kata Beachillä, mutta palveluita ja ihmisiä oli enemmän kuin Mai Khao Beachillä.

Osa Nai Yang Beachiä on Sirinath-kansallispuiston alueella. Kansallispuiston alueelle sisäänpääsy maksaa (muistaakseni noin) 100-200 bahtia (3-5 euroa) per turisti (paikalliset eivät maksa maksua), ja alueella on ainakin vierailijakeskus. Me kävimme myös kansallispuiston alueella, mutta lähinnä vain sen vuoksi, että taksikuskimme jätti meidät sinne.

Myös kansallispuiston alueella oli joitain ravintoloita ja hedelmä/rantalelu/virvokekojuja, mutta varsinainen Nai Yangin keskusta sijaitsi kansallispuiston alueen ulkopuolella.

Minkä rannoista sinä valitsisit näistä kolmesta lomakohteeksesi?

Pysy mukana matkassa:

Facebook // Instagram

Luksusbrunssi Dubain palmusaarella @Kempinski Palm Jumeirah

Eihän Dubaissa koskaan sada. Emme piitanneet vesipisaroista sääennusteessa ja varasimme Dubain matkallamme perjantaibrunssin Dubain palmusaarella olevaan viiden tähden luksushotelli Kempinski Palm Jumeirahiin. Brunssin yhteydessä saisimme käyttää paikan uima-allasta ja yksityisrantaa.

Perjantaiaamu valkeni milläs muulla kuin vesisateella. Äh. Dubaissa siis voi sataa. Vesisade sinänsä oli tervetullut. Matkamme alkupäivät oli niin sumuista hiekkapölyn takia, että ilman raikastuminen oli parempi kuin hyvä. Mutta että juuri sinä päivänä, kun me olimme menossa rannalle uima-altaan äärelle. Ei auttanut kuin keskittää ajatukset itse brunssiin.

Pienoismalli Kempinski Palm Jumeirahista hotellin aulassa.

Kempinski Palm Jumeirah oli hotellina ihana. Sellainen Pretty Woman -ihana. Ovelle oli parkkeerattu Porsche (sellainen, jolla Richard Gere veisi Pretty Womanissa Julia Robertsin treffeille), hotellin aulassa oli koruliikkeitä (sellaisia Pretty Woman -koruliikkeitä), ja mikä parasta, hotellin henkilökunta oli sellaista Pretty Woman -henkilökuntaa. Etsiessäni wc:tä kurkkasin vahingossa väärän oven taakse. Ovimies huomasi ja ymmärsi heti, mitä etsin. Hän sitten sormella vinkkasi, sillä tavalla Pretty Womanin vähäeleisesti, missä päin etsimäni wc on. Hih :) Varmasti jokainen hotellin asiakas tuntee itsensä yhtä tärkeäksi kuin minä tunsin itseni. Eikä pidä käsittää väärin. Hotelli ei ollut liian hienosteleva. Se oli ihana.  

Me otimme brunssin Grouponin diilin kautta, ja hinta oli normaaliin 96 euron hintaan nähden kohtuullinen. Alkoholittomien juomien kera me maksoimme brunssista 69 euroa. Myös puitteisiin ja ruokiin nähden hinta oli oikeutettu. Jos olisimme olleet matkassa ilman lasta, olisimme varmasti ostaneet brunssin yhteydessä rajattoman alkoholitarjoilun (normaalihinta 140 €, Groupon-hinta 103 €). Nyt ostimme vain yhdet lasilliset kuohuvaa. Tarkan markan naisena laskin, että lasillisia olisi pitänyt juoda enemmän kuin kolme, jotta rajattoman alkoholitarjoilun maksaminen olisi kannattanut. Meidän ei siis olisi kannattanut.

Ruokia oli paljon erilaisia. Niin paljon, että kehotan jokaista kiinnostunutta käymään kurkkaamassa Matkakuume.net -blogista, mitä brunssilla on tarjolla. Siellä kaikki on esitelty ja kuvattu erinomaisesti :) Tässä kuitenkin pari kuvaa buffan antimista.

Itse olen selkeä alkupalaihminen. Tässäkään buffassa en juuri pääruokia maistellut, sillä salaatit, juustot, kylmät kalat ja äyriäiset saivat vatsani aivan täyteen. Tai sen verran täyteen, että tilaa oli vielä jälkiruuille. Niitä nimittäin riitti myös. Kempinskissä oltiin varmaan osattu odottaa minua, sillä jälkiruokavalikoima oli juuri minun makuuni tehty. Jos muuten olen melko kaikkiruokainen, niin jälkiruuissa olen aika nirso. Tuolla söin jälkiruokia enemmän kuin mieheni, ja se on paljon se.

Brunssin jälkeen sade lakkasi sen verran, että teimme kierroksen hotellin altailla ja rannassa. Aurinko ei kuitenkaan tullut esille, ja päätimme jättää rantaleikit tällä erää kokonaan välistä. Puitteet rantalomailulle olisivat olleet kohdillaan. Voisi tuolla lomailla pidempäänkin - silloin kun ei sada, eli lähes aina.

Pihalle oli rakennettu lapsille leikkipaikka. Tarjoilijamme kävi muutaman kerran kysymässä Islalta, olisiko hän lähtenyt ruokailun jälkeen tarjoilijan kanssa pelaamaan jalkapalloa. Valitettavasti sää ei tätä tällä kertaa sallinut. Isla olisi kyllä ollut suuri pallojen ystävä :)

Hotellialueen kierroksella näimme muutaman villan. HUH HUH! Pikainen googlettelu kertoo, että villat ovat vaatimattomasti 761 neliön kokoisia ja niissä on viisi makuuhuonetta. Hotellin aulassa olleesta hotellin pienoismallista näki, että villoilla on omat autotallit ja kattoterasseilla uima-altaat. Viikoksi tuollaisen saisi juuri alle 50 000 eurolla. Hinta ei sisällä vielä aamiaista, jonka voisi lunastaa 33 euron hintaan. Anyone? No, jokuhan noissakin majoittuu. Ei niitä muuten olisi rakennettu.

Dubai on tupaten täynnä perjantaibrunssipaikkoja. Me selasimme Matkakuume.net-blogin vinkistä Grouponin diilit (kiitos siis vinkistä), joista valikoimme Kempinskin. Halusimme käydä palmusaarella, ja elättelimme toiveita rantapäivästä. Brunssi Kempinskissä oli sateesta huolimatta hieno kokemus.

Pysy mukana matkassa:

Facebook // Instagram

Ei julki-imettämistä Dubaissa

Voihan imetys sentään! Kukapa olisi uskonut, että vuoden imetystaipaleen aikana törmään kolmeen tunteitani nostattavaan imetyskulttuuriin. En minä ainakaan. Luulin, että imettäminen on imettämistä. Miten väärässä olinkaan.

Ensimmäinen negatiivinen imetyskokemukseni oli Kööpenhamina, jossa sain täystyrmäykset julki-imettämiselle, vaikka kaupunki pääsääntöisesti onkin kovin imetysmyönteinen (lue postaukseni tästä linkistä). Toinen tunteeni pintaan, tällä kertaa positiivisesti, saanut imetysmaa oli Thaimaa, jossa imetys oli luonnollisempaa kuin missään muualla (lue postaus tästä linkistä). Ja se kolmas. Nyt tehdään täyskäännös. Kohde on nimittäin Dubai ja julki-imettämistä muslimimaassa ei hyväksytä.

Varasimme Dubain matkan päivää ennen lähtöä. Itse en ehtinyt selvittää ennakkoon mitään kohteesta, mutta mieheni luki jostain, että julki-imettämistä Dubaissa ei katsota hyvällä. Jos julkisesti olisi imetettävä, tulisi vauvan päällä olla vähintään jokin huivi tai harso. Jos joku ei tunne 11-kuisen vauvan sielunelämää, niin kerrottakoon, että sen ikäinen ei missään piilossa suostu olemaan, ellei kyseessä ole piiloleikki. Silloinkin piilossa ollaan maksimissaan kaksi sekuntia kerrallaan. Imettäminen julkisesti ei siis tullut kysymykseenkään meidän kohdalla.

Onneksi Isla oli jo tosiaan 11 kuukautta vanha Dubain matkallamme. Välipalaksi julkisella paikalla kelpasi siis myös hedelmäsose ja vesi. Mitään jättinälkä-tilanteita ei päässyt tällä matkalla käymään. Yleensä ajoitimmekin päivän niin, että lähdimme liikkeelle ensimmäisten päiväunien jälkeen, jolloin pystyin vielä imettämään hotellihuoneessa ennen lähtöä. Liikkeellä olimmekin sitten joka ilta aina auringonlaskuun saakka, joten ihan pelkällä vedellä ei Isla olisi koko päivää Dubain kuumuudessa selvinnyt. Isla joutuikin kokemaan ensimmäisen (ja viimeisen!!) vessaruokailun. Vaikkei Isla siitä niin pahastunut, niin täytyy sanoa, että itselle ei ole mikään miellyttävä kokemus viettää niin kauan aikaa ravintolan wc:ssä. Onneksi Isla on aina ollut nopea syömään!

Wc-ruokailuja oli onneksi vain se yksi ja ainoa. Pyörimme nimittäin jonkin verran ostoskeskuksissa ja niissä lapsiperheet on otettu erinomaisesti huomioon. Ostoskeskuksissa oli lastenhoitohuoneet sekä äideille että erikseen vielä isille. Hoitohuoneet oli tarkoitettu vaipanvaihtoon ja äiti-lapsi huoneet lisäksi myös imettämiseen. Imetys ei liene soveliasta edes muiden naisten edessä. Hoitohuoneessa olikin erilliset kopit imettämiseen. Sinnehän me sitten myös Islan kanssa marssimme.

Täytyy sanoa, että oli melko erikoinen kokemus. Olla lastenhoitohuoneessa, jonne pääsevät vain naiset, ja silti ahtautua pieneen koppiin sen vuoksi, että voi imettää. Mahtavaa kuitenkin, että imettämiselle oli järjestetty näin hyvät tilat. Vaikkei julki-imettäminen ole minulle koskaan ollut ongelma, en silti haluaisi käyttäytyä sopimattomasti. Ihanteellistahan olisi, että myös muslimimaissa imetys olisi luonnollista missä tahansa, mutta minun käsitykselläni ihannemaailmasta ei taida olla heille mitään merkitystä. Imetykset saatiin hoidettua hyvin, ja se lienee pääasia.

Pysy mukana matkassa:

Facebook // Instagram

Luksusmökkeilyä Saimaan rannalla

Neljä suuta loksahti auki, kun kaarsimme Tallusniemen huvilan pihaan Savonlinnan lähellä Oravissa. Meidän kahdesta perheestä koostuvan seurueemme pienimmät eivät varmaan edes tajunneet, ettei Hauki-niminen mökkimme ole ihan tavallinen kesämökki. Vaikka me aikuiset tiesimme, että tulemme yöpymään viiden tähden luksushuvilassa, emme silti osanneet odottaa mitään näin hienoa. Jo pihassa näki, että nyt meitä hemmotellaan!

Sisään astuessa fiilis parani entisestään. Vastassa oli avara ja korkea olohuone, avokeittiö, kahdeksan hengen pöytäryhmä, takka ja valtavat ikkunat järvelle. Wau!

Terassilla oli vielä toinen suuri ruokailuryhmä.

Miehet virittivät television heti päälle Suomen pelin alkaessa, ja ystäväni loihti meille päivällistä. Minä ihmettelin ja haahuilin ympäriinsä kameran kanssa. Kiersin huoneesta toiseen, yläkerrasta alakertaan, terassilta rantasaunalle, laiturin kautta terassille ja takaisin ihmettelemään huvilaa koko komeudessaan.

Makuuhuoneita huvilassa on neljä. Alakerrassa kaksi pienempää ja yksi suurempi. Me valitsimme sen suuremman makuuhuoneen, sillä siellä oli valmiina pinnasänky. Yläkerrassa oli vielä yksi makuuhuone sekä kaksi puuhatilaa, joissa on harjakaton vuoksi viisto katto. En tiedä, onko nämä ylimääräiset tilat ajateltu puuhatiloiksi, mutta heti lapsiperhenäkökulmasta näin sieluni silmin lelukasat ja piirustusvälineet levitettyinä näihin tiloihin. Näin olisi varmasti ollutkin, jos olisimme viettäneet huvilassa enemmän kuin yhden yön.

Ennakkoon luin, että huvilassa on viisi wc:tä. Ajattelin, ettei tämä voi pitää paikkaansa. Kyllä se piti! Jokaisen makuuhuoneen yhteydessä oli oma wc, ja se viides wc oli sijoitettu saunaosaston viereen. Huvila sopii siis ihan oikeasti useamman perheen yhteiskäyttöön.

Hauki-mökkimme oli yksi Tallusniemen (muistaakseni noin) seitsemästä huvilasta. Huvilat on rakennettu sen verran erilleen, että vaikka toiset huvilat näkyvät, on jokaisella silti oma rauha. Tallusniemen toiselle rannalle on rakennettu jokaiselle huvilalle oma rantasauna ja laituri soutuveneineen. Toiselta rannalta löytyy pari pientä hiekkarantaa sekä leikkipaikka keinuineen, hiekkalaatikkoineen ja liukumäkineen. Isomman väen viihdykkeeksi leikkitilan vieressä on pieni sulkapallokenttä. Mailat ja pallo olivat siellä valmiina, mutta hiekkalapiot ja -sangot kannattaa tuoda mukana. Isla tosin viihtyi uudessa leikkipaikassa ilmankin.

Huvilassamme oli siis sekä sisäsauna että rantasauna. Rantasaunalla ei ole juoksevaa vettä, ja koska vielä toukokuun alussa järvivesi ei ole ainakaan minun näkökulmastani riittävän lämmintä uimiseen, lämmitimme sisäsaunan. Hieman lämpimämmällä minua ei olisi pysäyttänyt mikään. Saunalta olisi päässyt nimittäin suoraan laiturille ja laiturilta uimaan. Ajanpuutteen vuoksi emme ehtineet käyttää myöskään mökille kuuluvaa soutuvenettä tai kalanperkauspöytää. Kyllä, sellainenkin on mökin rannassa. Täydellistä!

Minä hiippailin rantaan kamerani kanssa muutamaan otteeseen. Maisema oli todella upea ja rauhoittava. Auringonlaskukin oli kenties yksi hienoimmista koskaan näkemistäni auringonlaskuista. Aurinko heijastuneena tyyneen järveen oli hieno!

Huvilassa oli hienoa viettää yö. Vielä hienompaa olisi ollut viettää siellä kokonainen viikko. Noissa puitteissa, kauniin luonnon keskellä viikko vierähtäisi heittämällä.

Jos kuitenkin kävisi niin, että huvilalla kävisi aika pitkäksi, niin ei hätää. Mökkejä vuokraava SaimaaHoliday Oravi järjestää myös ohjattuja retkiä Oravista, muutaman kilometrin päässä mökeiltä (lue lisää täältä). Me osallistuimme norppasafarille, joita järjestetään toukokuun nurkilla, kun norpat loikoilevat rantakivillä kuivattelemassa turkkejaan. Lue kokemukseni tästä ihan mielettömän hienosta luontokokemuksesta tästä linkistä.


Yhteistyössä: SaimaaHoliday Oravi

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram