Slider

Lennolla kaksin lapsen kanssa

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Olen aina ajatellut Helsinki-Jyväskylä -lentoreitin olevan täysin turha. Miksi kukaan lähtisi niin epäekologisella tavalla matkustamaan matkaa, jonka pääsee täysin samassa ajassa matkaamaan myös junalla? Ei järjen hiventäkään.

Kunnes.

Aloitetaanpa aivan alusta, eli viime vuoden talvilomakaudesta, jolloin matkustimme Islan kanssa kahdestaan junalla Jyväskylään vanhempieni luo. Poimimme talvilomajunasta vatsataudin ja oksensimme koko seuraavan viikon. Viime syksyn päiväkodin aloituksen jälkeen on kenties laskettavissa yhden käden sormilla ne päivät, kun olemme koko perhe olleet yhtä aikaa terveinä. Tammikuun Jyväskylän reissu peruuntui, koska Isla oli kovassa kuumeessa. Viikko ennen viime viikon Jyväskylän reissua aloin kauhulla lukea uutisointeja Suomeen rantautuneesta uudesta noro-viruskannasta, jolta kukaan ei olisi turvassa. Matkustaisimmeko kolme ja puoli tuntia junassa nuoleskellen junan leikkipaikkaa kymmenien muiden lasten kanssa? Emme todellakaan.

Aina muistutan itseäni, ettei koskaan kannata sanoa ei koskaan. Niin siinä nimittäin kävi, että viikko sitten matkasimme Islan kanssa kahdestaan Jyväskylään. Lentäen.

Vaikka matkan epäekologisuus harmittikin, olin siitä innoissani. Enhän koskaan aikaisemmin ole matkustanut lentokoneella lapsen kanssa kaksistaan. Tällainen lyhyt matka olisi hauska testi siitä, miten selviäisin yksin lapsen kanssa lentokentällä.



Lentokentälle hyvissä ajoin


Lentokentällehän kannattaisi lähteä hyvissä ajoin. Niin me teimmekin. Se ei silti meinannut riittää. En muistanutkaan, miten täysiä ovat Lauttasaaresta Helsingin keskustaan lähtevät bussit. Pari ensimmäistä huristeli ohi täysinä, eivätkä ottaneet kyytiin ketään - ei edes niitä, jotka eivät matkanneet rattaiden kanssa. Aloin jo kaivella puhelinta soittaakseni taksin, kunnes juuri viime hetkillä paikalle osui bussi, jonka kyytiin mahduimme rattaiden ja matkalaukun kanssa.

Lopulta ehdimme sellaiseen lentokenttäjunaan, joka oli perillä 14:50. Bag-drop sulkeutui 15:10 ja boarding oli 15:20. Puoli tuntia kuulostanee tiukalta aikataululta varsinkin kun ottaa huomioon lapsi-astelman. Aikaa oli kuitenkin niin paljon, että ehdimme jopa käydä shoppailemassa lentomatkan viihdykkeet kentän Muumi-kaupassa. Isla ehti jopa esitellä ostoksiaan ennen koneeseen nousua lentokenttävirkailijalle. Meillähän oli vallan luppoaikaa!



Lentokenttä ajatellut käytännön puolestasi


Lentokentällä kaikki sujui todella helposti. Meidät ohjattiin heti lähtöselvitystiskille, joka oli tarkoitettu muun muassa lapsiperheille. Tuo jono ei olisi kannattanut, sillä vaikka meitä ennen jonossa oli vain kaksi seuruetta, kulki tavisten jono nopeammin. Tämä oli tosin huonoa tuuria. Jonotimme kahdelle tiskille, ja niillä molemmilla asioi meitä ennen seurueet, joilla oli niin suuria ongelmia, että he eivät lopulta päässeet edes lennolle. Tällaiseen selvittelyyn kuluu sanomattakin valtavasti aikaa.



Turvatarkastuksessa minulta kysyttiin saman tien, tarvitsenko apua. Rauhallisen lapsen kanssa en tarvinnut. Sain helposti purettua nesteet ja läppärin repusta ja sujautettua laatikot hihnalle. Turvatarkastuksen jälkeen taas nakkasin Islan istumaan syöttötuoliin, ja sain itse pakattua tavarat kaikessa rauhassa.



Matkarattaat pakkasin tällä erää ruumaan, vaikka meiltä löytyisikin sellaiset, jotka mahtuvat käsimatkatavaraksi. En usko, että käteni, aika ja hermoni olisivat riittäneet siihen, että olisin pakannut ja purkanut näitä käteviä käsimatkatavararattaita yksin sekä turvatarkastuksessa että lentokoneeseen mentäessä ja sieltä tultaessa. Ja millä käsillä olisin kantanut sekä lapsen, repun että pakatut matkarattaat koneeseen?

Helsinki-Vantaalla on tarjolla rattaita, joita voi käyttää turvatarkastuksen jälkeen, mutta ruuhkaisena perjantai-iltana niitä ei ollut jäljellä. Varsinkin kun myös ei lapsien kanssa matkustavat turistit olivat napanneet niitä reppujensa kantamiseen. Tämä ei varsinaisesti meitä haitannut, sillä ei meillä ihan niin paljon sitä luppoaikaa ollut, että olisimme ehtineet hengailla kentällä. Sen noroviruksen vuoksi en olisi nimittäin antanut Islan koskea lentokentälläkään mihinkään.

Wc-tiloja emme tällä erää käyttäneet (meidän aikataulu ei olisi ihan niin paljon joustanut), mutta Helsinki-Vantaan hoitohuoneet ovat aivan loistavat. Niissä on hyvät hoitopöydät, isot pesualtaat ja pöntöt isoille ja pienille. Olen myös kuullut kätevästä imetyshuoneesta, jota en kuitenkaan koskaan ole itse tarvinnut. Jos jollain on siitä kokemusta, saa kommentoida kommenttikentässä.



Lyhyt lentomatka hujauksessa


45 minuutin lentomatka kului evästäessä, yhdessä hujauksessa. Emme ehtineet ottaa edes esille Muumi-kaupasta ostamiamme viihdykkeitä. Tällä kokemuksella voisin uskaltautua hieman pidemmällekin lennolle näin pienen lapsen kanssa kahdestaan. Mannerten välisten lentojen osalta jatkan kuitenkin niiden vanhempien ihastelua, jotka jaksavat pitkän lennon pienen, jatkuvasti viihdytettävän lapsen kanssa omin avuin. Ihan siihen asti minusta ei olisi, vaikka lentokenttäsäätö olikin todella helppoa.


Oletko sinä lentänyt yksin pienen lapsen kanssa?


Pysy matkassa mukana:

Taas Talliinnaan - kahdesti

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Juuri kirjoittelin siitä erikoisesta tilanteesta, kun pääsimme lähtemään mieheni kanssa kahdestaan Tallinnaan viime syksynä. Nyt meille tarjoitui täysin sama tilaisuus, kun mumma saapuu meille lapsenvahdiksi jo tänä viikonloppuna. Vietimmekin mieheni kanssa ystävänpäivän illan nauttien lasilliset viiniä ja koluten Momondon "vie minut minne tahansa" -lentohakua (on muuten aika kätevä), Lentodiilit -Facebook-sivua, Norwegianin ystävänpäivätarjouksia ja eri laivayhtiöiden Tallinnan hotellipaketteja.

Lyhyen varoitusajan vuoksi kohteeksi valikoitui uudelleen Tallinna. Toisaalta olisin halunnut johonkin toiseen lähikohteeseen, mutta lentohinnat olivat viikon varoitusajalla liian kalliita. Lautta lahden yli naapuriin oli tällä erää kätevin vaihtoehto. En yleisesti ole innoissani samaan kohteeseen matkustamisesta näin tiuhaan. Maailma kun on pullollaan toinen toistaan mielenkiintoisempia kohteita. Miksi siis tyytyä yhteen jos voi saada monta?



Nyt on kuitenkin tyytyminen yhteen ja samaan. Ei kuitenkaan pidä käsittää väärin. Tyytyminen taitaakin olla liian aliarvostava sana. Olen nimittäin innoissani Tallinnastakin. Meillä jäi viimeksi pari ravintolaa ja cocktailbaaria hampaankoloon, joten on hyvä päästä näinkin nopeaan takaisin. Ja kuten on tullut todettua aiemminkin, on Tallinna erinomainen kohde juurikin sen ravintolatarjonnan vuoksi. Pikkurhalla siellä pääsee syömään hyvinkin tasokkaisiin ravintoloihin. Viikonlopun viettäminen keskittyen hyvään ruokaan ja juomaan onkin ihan parasta. Olkootkin se sellaisessa kohteessa, jossa olemme olleet vain muutama kuukausi aiemmin.





Toisaalta naurattaa hehkuttaa Tallinnaa samalla, kun Vaihda Vapaalle -bloggaaja hehkuttaa, kuinka he pääsevät uudelleen Afrikkaan, Lähtöselvitetty -bloggaaja postailee kuvia Andaluciasta ja kuka mistäkin. Onpa tällä hetkellä myös työkavereitani ympäri maailmaa - yksi Thaimaassa, toinen Sri Lankassa. Yksi saapui juuri Japanista, toinen Los Angelesista ja Las Vegasista. Täytyy myöntää pienen matkakateuden poikasen nostavan päätään. Voi kun itselläkin olisi viikko-pari lomaa ja lennot lämpimään tai vähemmän lämpimään, mutta kauas.

Eipä nyt vain ole. Joulunajan Thaimaakin on enää muistoissa. On siis jatkettava Tallinnan hehkutusta. Ihan jo siitäkin syystä, että olenpa menossa sinne myös Haloo Helsingin paluukeikalle maaliskuussa. Jos joskus olen harmitellut, ettei Tallinnassa tule sen läheisyydestä huolimatta käytyä useammin, taidan jättää tuon harmittelun välistä ja keskittyä kevään ajan siihen kaukomatkakateuteen. Matkakateus on nimittäin aika ihanaa. Se pistää haaveilemaan sarvikuonoista safarilla, palmuista tropiikin auringossa ja pistämään omiin matkasuunnitelmiin vauhtia. Saapa se myös ajatukset hetkeksi pois arjen kiireistä.





Arjen kiireistä pääsemme pois takuuvarmasti myös Tallinnassa. Odotan jo innolla ravintoloita, joihin emme viimeksi mahtuneet, mutta joihin nyt saimme pöytävaraukset. Onpa myös salakapakasta meille korvamerkittyinä pöytä lauantaille. Se, jos joku jäi viimeksi harmittamaan. Seistä nyt keskellä ei mitään toteamassa, ettemme löydä paikkaa. SALAkapakkaa. Kas kummaa, kun sitä ei omin nokkineen löydä. Nyt löydämme :)

Kuvat ovat kaikki syksyn Tallinnan matkaltamme.

Pysy matkassa mukana:

Rento, rauhallinen ja kaunis rantalomakohde: Thaimaan Khao Lak

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Varasimme joulukuun Thaimaan lomamme vain muutama viikko ennen matkaa. Emme olleet ajatelleet matkustaa joulun tienoilla, vaan ajatuksena oli hyödyntää tammikuun edulliset matkahinnat. Kuinkas kävikään. Mieheni bongasi Aurinkomatkojen valmismatkavalikoimasta uuden viiden tähden merenrantaresortin ajankohtaan nähden kovin kohtuulliseen hintaan, ja ennakkosuunnitelmista poiketen olimme matkalla joulua edeltävän viikon.

Kun kyselin ennen matkaa Khao Lakissa ennen meitä käyneiden kokemuksia, jokainen kertoi lomakohteen olevan kaunis, rento ja rauhallinen rantalomakohde. Uskoin. Tuo kuvaus kelpasi minulle paremmin kuin hyvin kiireisen ja flunssantäyteisen syksyn päätteeksi. Mitä rento, rauhallinen ja kaunis sitten ikinä tarkoittaisikaan.



Minulle on aina ollut tärkeää hahmottaa itseni ja ympäristöni kartalla. Ennen kuljin reissussa nenä kiinni paperikartassa. Tätä nykyä lataan Googlen kartat puhelimeen ennakkoon, ja tarkistelen sijaintiamme matkan varrella kännykästä - liikumme sitten kävellen, autolla, taksilla, bussilla, pyörällä. Millä tahansa. Suuntavaistoni voisinkin sanoa olevan ihan kelpo. Khao Lakia en silti ihan ymmärtänyt. Olin kyllä täysin kartalla, missä milloinkin olimme, mutta varsinainen keskus ja järjestys Khao Lakista puuttuu. Ehkä tämä oli sitä Khao Lakin rentoutta. Ja eipä rannalla, puiden suojissa roikkuvat keinutkaan nyt kovin stressaavia olleet ;)



En tarkalleen osaa sanoa, mistä Khao Lak alkaa ja mihin se päättyy. Sen kuitenkin tiedän, että rannan suuntaisesti Khao Lakin halki kulkee kilometrien mittainen tie, jonka varrella on pienempiä ja suurempia palvelukeskittymiä. Mikään keskittymistä ei ole kovin suuri, vaikka ravintoloita ja muita palveluita löytyikin ihan riittävästi. Viikon tai parin lomalla ei esimerkiksi olisi mitään mahdollisuutta kiertää Khao Lakin kaikkia ravintoloita, vaikka ruokailisi joka aterian eri ravintolassa. Bilehirmuille Khao Lak ei kuitenkaan ole, vaan bileiden toivossa on vierailtava muualla. Khao Lak on siis miellyttävän rauhallinen.





Vaikka Khao Lak on rauhallinen, löytyy sieltä ihmisvilinää ja useita eri markkinoita. 


Vielä puuttuu kuvailuista sana kaunis, ja Khao Lak oli todellakin myös kaunis. Pitkän tien lisäksi Khao Lakia oli helppo kulkea rantaviivaa pitkin. Ranta on juuri sellainen kaunis, kapea rantakaistale, josta minä pidän. Rannan tuntumassa on joitain baareja ja kahviloita, mutta matkan varrella on myös paljon luonnonvaraista rantaa, jossa ihmisiä tulee vastaan vain satunnaisesti.






Eikä kauneus rajoitu Khao Lakissa vain rantaan. Ehkei katukuva ravintolakeskittymissä ole sitä kauneinta maisemaa (minusta ainakaan), mutta rannan lisäksi Khao Lakin läheltä löytyy myös luonnonpuistoja. Me emme viikon löhölomallamme käyneet Khao Lak Lumrun kansallispuistossa, mutta pelkkä ohi ajaminen antoi esimakua luonnonpuiston kauneudesta. Pääsisipä siellä kävelemään vesiputouksille, joiden raikkaaseen veteen saa mennä uimaan.



Rento, rauhallinen ja kaunis Khao Lak. Todellakin!

Pysy matkassa mukana:

Oodi ystäville - maailman parhaille matkaseuralaisille

tiistai 14. helmikuuta 2017

Olen ollut koko elämäni ajan äärimmäisen onnekas ja elämässäni on aina ollut uskomattoman ihania ystäviä. Ystäviäni onkin kiittäminen monista unohtumattomista matkoista - ja erityisesti täydellisestä matkaseurasta. Moni reissu olisi varmasti jäänyt tekemättä ja moni kokemus kokematta ilman teitä, rakkaat ystäväni.

Tässä ylistys teille kaikille ihanille ystävilleni elämässäni!



Lapsuus Kalajoen hiekoilla ja Norjan vuonoilla


Lapsesta asti olen matkannut leikkikavereiden ympäröimänä. Olkootkin, että kaverit ovat siskoni ja serkkuja, on leikkiseura ollut mitä parhainta. Kiersimme neljänätoista kesänä monen muun perheen tavoin Norjassa asuntovaunujen kanssa, mukana kasa hiekkaleluja ja lautapelejä, virvelit ja laatikollinen uistimia.

Lapsuuden kesien kohokohtiin kuului karavaanarielämä myös kotimaan leirintäalueilla, joissa perheemme mukana kulki usein rakas serkkumme, Jaana. Kolme tyttöä ja yksi pyörä ei ollut ongelma. Luonnollisestihan yksi polki, toinen istui satulalla ja kolmas tarakalla. Saipa myös naapuriasuntovaunujen pienet koirat ulkoilua, kun lenkitimme ne kaikki.

Serkkuporukka onkin säilynyt elämässäni tähän päivään saakka, eikä loppua näy.

Kiitos näistä muistoista Tuija, Jaana, Sami, Jarno ja Pasi, unohtamatta parempia puoliskojanne ja serkkuporukan junnuja, Teemua, Teppoa ja Tatua!



Ensimmäinen matka ilman vanhempia


Ensimmäistä kertaa olin ulkomailla ilman vanhempiani 16-vuotiaana ja heti kerta heitolla kuukauden, ja vieläpä toisella puolella maapalloa. Olimme serkkuni kanssa Kaliforniassa kielikurssilla. Asuimme eri perheissä, mutta vietimme kaiket päivät yhdessä koulua lukuunottamatta. Voi ne Pretty Womanin ja Beverly Hillsin kuvauspaikat, Baywatchin rantakuvaukset, itsenäisyyspäivän vietot, perheen omalla uima-altaalla hengailut, huvipuistot, Meksikon vierailut. Kiersimme ympäri Kaliforniaa kokien sitä, mitä tätä ennen olimme nähneet vain elokuvista.

Tämä on varmasti ollut se matka, kun olen ymmärtänyt unelmien olevan ihan oikeasti toteutettavissa ja maailma valloitettavissa. Lähteminen on vain ja ainoastaan itsestä kiinni.

Olisinko lähtenyt tuolle reissulle yksin? Tuskin. Näin kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin arvostan tuota matkaamme äärimmäisen paljon. Ilman tuota reissua rohkeuteni ei varmasti olisi riittänyt muihinkaan reissuihin - ainakaan tässä mittakaavassa.

Kiitos Jaana!

Lukiokavereiden kesken Kreikkaa valloittamassa


Lukioaikana reissaamiset saivat jatkoa ihanien ystävien Sadun, Kaisan ja Riikkan ansiosta. Teimme lukion aikana kolme ulkomaanreissua Kreikkaan ja yhden Irlantiin. Reissut olivat juuri sellaisia, mitä lukioaikana kuuluukin tehdä. Näillä reissuilla, poikkeuksena Irlanti, ei paljon nähtävyyksiä katsottu. Näiltä etsittiin parhaita baareja ja ne rannat, joissa myös päivisin oli paras meininki.

Kiitos ihanat Satu, Kaisa ja Riikka! Juuri tällaisia muistoja lukioajalta kuuluukin olla.


Vaihto-opintokaverista seikkailumatkakaveri


Ammattikorkeakoulusta lähdin vaihtoon Barcelonaan. Tuolta vaihtoajalta tarttui mukaan ihania vaihto-opiskelumuistoja, mutta ennen kaikkea yksi parhaista reissuystävistäni, Johanna. Barcelonan jälkeen valloitimme yhdessä Costa Ricaa puolen vuoden ajan. Vietimme koko Costa Rican puolen vuoden pätkän lähestulkoon jatkuvasti saman katon alla. Asuimme samassa perheessä, sentään omissa huoneissamme. Kinasteluita emme saaneet aikaiseksi koko aikana. Jos ei puolen vuoden 24/7 yhdessä vietetyssä ajassa ehdi kyllästyä toisen naamaan, niin ei varmasti sitten koskaan.

Tällä matkalla toteutimme niin monta matkaunelmaa, että oksat pois. Johanna toimi aktiivisena Lonely Planetin lukijana, ja kolusimmekin lähestulkoon koko Costa Rican, kokeilimme kaikkia mahdollisia aktiviteetteja ja poikkesimme myös Kolumbiassa, Panamassa ja Guatemalassa.

Olemme sittemmin matkustaneet yhdessä käytännön syistä vähemmän (koska pienet lapset). Tai olemmehan käyneet sittemmin Kuubassa, Karibian risteilyllä, Alsacessa, Pietarissa ja Lontoossa. Heh :) Peruskauraa tuollaiset Karibian Ristelilyt ja viinimatkat ;) Eivät sentään - mielettömiä matkoja nekin, joilla mukana myös muita ihania naisia. Ymmärrettävästi Costa Rica vie kuitenkin voiton.

Costa Rica ei siis ollut vain matka, jolloin toteutimme kaikki mahdolliset matkaunelmat, vaan myös matka, jossa ymmärsimme, ettei maailma ja upeat kokemukset lopu kesken matkustamalla. Nälkä kasvaa syödessä!

Kiitos Johanna! Matkataan pian taas yhdessä :)

White water rafting Costa Ricassa.


Työparista aktiivilomien reissuseura


Tämänhetkisen työni ensimmäinen työpari vaihtoi työpaikkaa noin vuoden jälkeen yhteistyömme alettua. Yhteiset hetket eivät kuitenkaan päättyneet siihen. Olemme vaeltaneet Sadun kanssa Inca Trailin Perussa, seilanneet viikon Galapagossaarilla, reissanneet ympäri Japania ja saarihypelleet Kroatiassa. Onpa meillä myös yhteinen intohimo hyviin ruokiin ja viineihin.

Sadun energisyys vie mennessään. Satu onkin parasta reissuseuraa, kun haluaa aktiivisen loman, jossa ei herkuttelua ja nautiskelua puutu. Myös Sadun kanssa ajatuksemme hyvästä matkasta menevät täysin yksiin. Porhallamme aina täysillä aamusta iltaan, mutta väsymyksestä valittamiselle emme jätä aikaa - siihen otamme lääkkeeksi lasit kuplivaa tai pulahdamme kuumaan lähteeseen.

Kiitos Satu! Viedäänhän myös pienet neidit seikkailulle, kun he hieman kasvavat :)

Inca Trail, Peru.


Ihanat naiset viinimatkoilla


Usein useamman naisen kesken on mahdotonta löytää yhteistä ajankohtaa reissuille. Näin ei ole minun naisteni kesken. Aloitimme naisten viinimatkaperinteen Ranskan Alsacesta yhdeksän vuotta sitten, jonka jälkeen olemme maistelleet viinejä ja cocktaileja ympäri Eurooppaa, naisten määrä hieman vaihdelleen. Viini on ollut matkoja yhdistävänä tekijänä joka matkalla, on se sitten ollut viinitilavierailuna, hyvän ruuan seurana tai ihan vain kilistelyn merkeissä.

Juuri teitä, ihanaiset viinimatkanaiset, elämä kaipaa arjen tasapainottamiseen. Kiitos Sanna, Elina, Minna, Katja, Johanna, Veera ja Satu! Ja te kaikki muut, jotka olette olleet matkoilla mukana.


Ihana Dambach la ville ja ensimmäinen viinimatka naisten kesken :)


Hyvää ystävänpäivää ihanat ystäväni! Milloin lähdetään reissuun? :)

Pysy matkassa mukana:



Luksusviikonloppu Tallinnassa

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Lokakuun alussa meillä oli miehen kanssa niin hieno ja harvinainen tilanne, että saimme isovanhemmat meille lapsenvahdeiksi koko viikonlopun ajaksi. Itse hyppäsimme Tallink Supestarin kyytiin ja puksuttelimme Business-luokassa Tallinnaan (lue TallinkSiljan Business-luokasta aiemmasta postauksestani tästä linkistä).

Viikonlopun pääasiallinen tarkoitus oli nauttia. Nauttia kiireettömyydestä, hyvästä ruuasta ja cokctaileista. Halusimme tehdä niitä asioita, joita emme pienen lapsen kanssa voi tehdä. Niinpä tallustelimme kaupungilla, piipahdimme cocktailbaareissa (lue listani Tallinnan cocktailbaareista tästä linkistä), söimme pitkään ja hartaasti, maistelimme viinejä. Otimme rennosti.



Olen myös pitkään halunnut käydä Tallinnan Kansallisoopperassa. Puolitoistavuotiaan kanssa oopperasta ja baletista saa vain haaveilla, joten oli selvää, että tälle matkalle varaisimme liput - oli oopperan ohjelmassa mikä näytös tahansa. Ilokseni esityslistalla oli Joutsenlampi. Vaikka rakastankin oopperaa, on baletti sitäkin mieluisampi. Olimme molemmat täysin lumoutuneina esityksestä. Mieheni keskittyi nauttimaan sinfoniaorkesterin musiikista, minä taas ihastelin taidokasta ja niin sulavaa tanssia.

Liput meillä tosin meinasi jäädä saamatta. Vaikka emme olleet minkäänlaiseen sesonkiaikaan liikkeellä - kesäloma-aika oli jo kaukana takana, eikä syyslomatkaan vielä olleet alkaneet - oli näytös loppuunmyyty jo viikkoa ennen esitystä. Onneksemme saimme viimeiset paikat, kun tiedustelin paikkatilannetta Tallinnan Oopperalta sähköpostitse. Vaikka jäljellä oli koko salin kalleimmat permantopaikat, oli yhden lipun hinta silti vain 31 euroa.



Myös lauantain ravintolavarauksen kanssa olimme aivan liian myöhään liikkeellä. Aloin tehdä varausta vasta edellisenä keskiviikkona, jolloin useat ravintolat olivat jo täynnä. Saimme pöydän kollegani suosittelemasta Tai Boh -ravintolasta (senkin sähköpostitse varaamalla, vaikka nettisivujen varausjärjestelmä näytti täyttä). Ravintolaa voin hyvillä mielin suositella myös muille aasialaisesta ruuasta pitäville. Ruoka oli hyvää ja kaunista, ja paikan sisustus oli ihan mieletön. Ravintolan hintataso on myös todella edullinen. Otimme 50 euroa maksavan yllätysmenun. Oletimme maksavamme hinnan per pää, mutta iloiseksi yllätykseksi 50 euroa olikin hinta kahdelta.







Majoituimme vanhankaupungin laidalla olevaan neljän tähden Hotel L'Ermitageen. Hotellin parasta antia oli se, että saimme nukkua keskeytyksettä ja niin pitkään kuin unta vain riitti. Hotelli itsessään oli ihan perus neljän tähden hotelli. Sänky oli hyvä, tyyny oli hyvä, aamiainen oli hyvä, sijainti oli hyvä.



Kaiken kaikkiaan meillä oli ihana viikonloppu. Teki todella hyvää olla reissussa ilman lasta. Täytyy toivoa, että tämän voi ottaa tavaksi, ja saamme lapsenvahdit kylään toistekin.

Pysy matkassa mukana:

Vinkit matkalle - lasten kanssa Baleaareilla @Mallorca ja Menorca

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Espanjan Mallorca ja Menorca ovat molemmat erittäin helppoja kohteita matkustaa pienten lasten kanssa. Lentomatka on lyhyt ja tarjolla on kesäaikaan suoria lentoja niin Finnairilta kuin Norwegianilta (ja todennäköisesti myös valmismatkatoimistoilta). Ilmasto on miellyttävä, lapset ovat tervetulleita kaikkialle, eikä tekeminen lopu lasten kanssa kesken. Jo pelkästään leikkipuistoja näytti olevan ihan joka paikassa.





Me vietimme Baleaareilla yhteensä kolme viikkoa. Saarihyppelystämme sekä matka-aktiviteeteistamme voit lukea enemmän tästä linkistä.

Tässä huomioitani Baleaareilta pikkulapsiperhenäkökulmasta:

Vaipat
Olimme jo pitkään käyttäneet housuvaippoja ennen Baleaarien matkaamme. Se ei Mallorcalla ja Menorcalla ollut mahdollista, sillä en löytänyt housuvaippoja yhdestäkään kaupasta. Oli kyllä melko hankalaa totuttautua takaisin vaakatasoiseen vaipanvaihtoon niin pitkän ja helpon housuvaipparupeaman jälkeen. Vaippojen hintataso vaihteli suuresti kaupan koosta riippuen. Suomen tasoon nähden vaipoissa ei kuitenkaan pääse säästämään, oli kyseessä miten iso kauppa tahansa.

Lastenruuat
Meidän Isla oli Baleaarien matkamme aikana vasta hieman yli 1-vuotias, emmekä halunneet syöttää hänelle vielä suolaista ravintolaruokaa, saati sitten, että olisimme kokanneet hänelle jokaisen aterian itse. Olimmehan lomalla. Otin Suomesta mukaan jonkun verran purkkiruokia, mutta suurimman osan ostimme matkalta. Purkkiruoissa ongelmana oli se, että niitä oli tarjolla lähinnä ensilusikallisiaan opetteleville vauvoille. Tarkoittaen sitä, että kaikki purkkiruuat pasta bolognesea lukuunottamatta olivat löysää velliä. Ilman kotoa tuotuja ruokia Islan ruokavalio olisi ollut melko yksitoikkoinen. Purkkiruokien hintataso oli lähes Suomen tasolla, joskin pienemmissä turistialueiden marketeissa huomattavasti kalliimpi.

Kaikkiin lastenruokahyllyltä löytyviin hedelmäsoseisiin oli lisätty sokeria. Sokerittomia hedelmäsosepusseja löysin useammastakin kaupasta, mutta en lastenruokahyllyltä, vaan hedelmäosastolta.

Kauramaito
Meidän suurimpana ruokaongelmana matkoilla on se, että Isla ei pidä lehmänmaidon mausta. Olemme antaneet hänelle kauramaitoa, mutta sen saanti ulkomailta ei olekaan itsestäänselvyys, kuten olin ajatellut. Baleaareilla meillä oli jonkun verran mukana kauramaitoa, mutta voinette kuvitella, ettei kolmen viikon tarpeisiin ole mahdollista kantaa kaikkea maitoa. Ca'n Picafortista Mallorcalta ostimme vuohenmaitoa, jota sekoitimme itse tuomamme kauramaidon sekaan. Iloiseksi yllätykseksi Menorcan Cala en Porterin supermarketissa oli Oatlyn kauramaitoa myynnissä, joten hamstrasimme sieltä loppumatkan maidot. Mallorcalla en nähnyt kauramaitoa myöskään saaren eteläosan kaupoissa.

Matkasyöttötuoli
Meillä oli matkamuksu.com:lta saatu matkasyöttötuoli myös Baleaareilla mukana, mutta siellä sille oli Thaimaata vähemmän käyttöä. Sekä Mallorcan että Menorcan ravintoloissa oli lähes poikkeuksetta hyvät syöttötuolit. Vain hotellihuoneessa matkasyöttötuoli tuli tarpeeseen iltapuuroaikaan. Sillä oli helppo köyttää Isla tuoliin istumaan, eikä iltapuuron syöttämisessä tarvittu kaksia käsiä.

Ilmastointi
Meillä oli jokaisessa majoituksessamme Baleaareilla ilmastointi, mutta touko-kesäkuiset yöt olivat sen verran viileitä, ettei sitä olisi vielä tarvittu. Myöhemmin kesällä ilmastointi voi olla tarpeellinen.

Kantoreppu
Jokaisessa paikassa, jossa kävimme, oli erittäin hyvät jalkakäytävät, ja portaiden vaihtoehtoina kiertoteitä, luiskia ja hissejä. Matkarattaiden kanssa kulkeminen oli erittäin helppoa. Jos kuitenkin haluaa päästä käsiksi Mallorcan ja Menorcan rantaparatiiseihin, kannattaa kantoreppu pitää matkassa mukana. Me esimerkiksi vierailimme Menorcan Cala Macarella -rannalla, jonne kyllä pääsi helposti rattailla. Ilman kantoreppua meiltä olisi kuitenkin jäänyt upeat maisemat välistä, kun pieni polku kiemurteli kallion rinteellä, aivan rantaviivassa naapurirannalle Cala Macarelletalle.



Toisaalta kantoreppu on hyvä olla jo pelkästään lentokenttää varten mukana.

Auringolta suojaavat asut ja paljon hellehattuja
Aurinkoisessa kohteessa kannattaa aina olla suojautuneena auringolta. Aurinkorasvoja ei kannata säästellä, ja niissä kannattaa suosia eko-versioita (esim. Acorelle). Paras tapa suojata pienet (sekä isommatkin) matkaajat auringolta on kuitenkin vaatetus. Meidän lähes kuuden kuukauden mittaisen kesämme luottoranta-asuna Islalle oli Rip Curlin uimapuku, jossa pitkien hihojen lisäksi päätä suojasi lipallinen huppu. Tätä ei hattuja heittelevä neiti ottanut päästään pois.



Tämä hattujen heittelijä meni ja heitti ainoan matkassa mukana olleen hellehattunsa rattaiden kyydistä niin, että hattu jäi sille tielleen. Ongelmaksi muodostui se, ettemme löytäneet kummaltakaan saarelta, Mallorcalta emmekä Menorcalta lapsille hellehattuja. Ei rantakojuissa, ei isommissa vaateliikkeissä. Löysimme yhden yksittäisen kappaleen Festival Park Outletista. Se oli onneksi juuri sopivan kokoinen, nyt jo pieni. Seuraavalla matkalla meillä olikin sitten neljä hellehattua mukana.

Hyttyskarkotteet
Hyttyskarkotteita emme tällä matkalla tarvinneet lainkaan, vaikka ne joka matkalle onkin pakattuina mukaan. Missään emme nähneet hyttysiä, mäkäräisiä tai muitakaan verenhimoisia hyönteisiä.


Yleisesti vauvan kanssa matkustamisesta lämpimään kohteeseen voi lukea aiemmasta postauksestani Thaimaahan vauvan kanssa - ota nämä huomioon ennen matkaa. Vaikka kaikki vinkit eivät olekaan verrannollisia Thaimaan ja Espanjan välillä, on postauksessa paljon hyödyllistä ihan jokaiselle etelänmatkalle pienten lasten kanssa.


Jäikö jokin vielä askarruttamaan? Tai unohdinko jotain olennaista? Kysymykset ja kommentit ovat hyvin tervetulleita.

Pysy matkassa mukana:

Sateinen Thaimaan Khao Lak - menikö loma pilalle?

torstai 2. helmikuuta 2017

Kerrottakoon vastaus heti kärkeen. Ei mennyt.

Sateinen ja pilvinen lomasää suomalaisen näkökulmasta tuntuu kuitenkin aina kovin kurjalta. Suomen kesässä kun taivas on täynnä pilviä ja sade viilentää ilman, on ulkoilmasta nauttiminen kesävaatteissa pelkkä haave. Sateinen sääennuste rantaloman kynnyksellä pistääkin mietityttämään. Jos keskeltä pimeintä talvea lähtee Thaimaan auringon alle, on pilvet ja sade viimeisin asia, mitä lomaltaan haluaa. Vähäinen pilvisyys ja sade eivät haittaa, mutta viime joulukuussa sanan vähäinen sai jättää pois.

Pari viikkoa ennen Khao Lakin matkaamme seurailin nimittäin kauhulla Thaimaanrannan maalarit -blogia, jossa blogin kirjoittaja Heidi kertoi Koh Samuin sateista ja tulvista. Vettä tuli Etelä-Thaimaassa niin, että ihmisiä oli kuljetettu veneillä teitä pitkin (kurkkaa kuvia Thaimaanrannan maalarit -blogista tästä ja tästä linkistä). Mitä hittoa!? Välimatkat ovat Thaimaassa pitkiä, eikä Khao Lakin sääennusteita voi todellakaan Koh Samuin sään mukaan ajatella, mutta myös Khao Lakin sää oli kuivaan kauteen nähden hyvin vähän kuiva. Harmitti.

Harmitukseen ei onneksi ollut aihetta. Eikä matkalla enää harmittanutkaan - ainakaan kovin paljoa. Khao Lakin sää oli koko lomaviikkomme ajan epävakainen. Taivas oli pilvessä paria päivää ja muutamia hetkiä lukuun ottamatta. Sadettakin tuli muutamaan otteeseen ja ukkonen jyrisi. Ilma ei kuitenkaan viilentynyt, vaan oli miellyttävän kuuma ja kostea - juuri sellainen kuin Thaimaassa kuuluukin olla. Khao Lakissa meidän ei onneksi tarvinnut kahlata tulvavesissä, ja sateidenkin aikaan satuimme olemaan joka tapauksessa sisätiloissa ruokailemassa, hieronnoissa ja öisin nukkumassa. Pitkiä vaatteitakin puimme iltaisin päälle vain ja ainoastaan hyttysten vuoksi.



Päivisin meidän ei tarvinnut olla koko aikaa etsimässä varjoa paahtavan auringon alta. Pilvisyys olikin siis hyvä - varsinkin, kun matkasimme puolitoistavuotiaan kanssa. Pilvet siis varsin paransivat lomaamme, ja pystyimme olemaan aktiivisia koko päivän. Pitkät kävelyretket rannalla eivät olisi olleet mahdollisia ilman niitä ihania pilviä. 




No, ihania ja ihania. Ei mennä ihan niin liiallisuuksiin. Jos totta puhutaan, on siinä pilvisessä säässä huonot puolensakin. Näin matkabloggaajan näkökulmasta valokuvat eivät nimittäin ole yhtä kauniita pilvisessä säässä kuin auringossa. Juoksinkin moneen otteeseen kamera kaulassa rannalle, kun huomasin auringon pilkahtelevan pilvien lomasta. Mahdoin olla huvittava näky, kun säntäsin rannalle tutkien, minne päin pilvet liikkuvat ja miten pitkään ranta olisi aurinkoinen.

Moni voi naurahtaa ja ihmetellä, mitä valokuvilla on väliä, kun loma vain parani pilvien myötä. Naurattaa se itseänikin, mutta silti valokuvilla on minulle väliä. Pidän kauneudesta ja siitä, että voin ikuistaa sen kameralle. Pilvinen sää on pilvinen sää.

Vai kumpi näistä kuvista on mielestäsi kauniimpi?




Pilaavatko pilvet ja sateet sinun rantalomasi?

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Muru Mou -matkablogi.

Pysy matkassa mukana:

Lue myös tämä

Vuoden 2024 matkasuunnitelmat ja -unelmat

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan