Slider

Lepää kotona - nyt lähdetään matkalle!

torstai 29. kesäkuuta 2017

Ennen lapsen syntymää en voinut käsittää, miksi joku lähtee matkalle makaamaan ja löhöämään. En ole koskaan varsinaisesti paheksunut muiden lomavalintoja - eiväthän ne ole minun valintoja, eivätkä vaikuta minun lomaani - mutta kummaksua kai saa silti. Jos on mahdollisuus tehdä ja nähdä jotain uutta, miksi jäädä makaamaan hotellin uima-altaalle? Tai - kauhistus - jättää matkustamatta ollenkaan.

Sitten meille tuli lapsi. Ensimmäisen kesäloman vietimme suht aktiivisesti, kun lapsi vielä matkusti kantokassissa ympäriinsä. Tissi silloin tällöin piti hänet ja vanhempansa tyytyväisenä. Sitten tuli syksy ja muutto uuteen kotiin. Kotiin, mikä täytyi rempata katosta lattiaan ja takaisin. Taisimme säästää vain wc-pöntön (joka olisi sekin kannattanut jälkiviisaana ajateltuna uusia). Koko syksynä emme ehtineet, saati jaksaneet ajatella matkoja.

Ja kuinkas kävikään. Vietimme joulun Kanarialla - maaten ja löhöten hotellin uima-altaalla. Vielä seuraavatkin matkat olivat enemmän tai vähemmän sitä itseään - makaamista ja löhöämistä. Kun itse päätyy makaamis-löhöämis-elämäntilanteeseen, kasvaa ymmärrys makaamis-löhöämis-lomakulttuuria kohtaan täysin toiselle tasolle. Näinhän sitä kuuluu lomailla. Ladata akkuja, nukkua univelat pois. Kuka nyt sademetsään vesiputoukselle jaksaa lähteä kiipeämään, jos voi maata uima-altaalla? ;D

Tulevan loman hotellimme Alimounda Mare Karpathoksella. Kuva: Apollomatkat.fi


Mutta hei. Tuo maataan-vaan-eikä-varmasti-poistuta-uima-allas-alueelta-moodi kesti (ainakin toistaiseksi) vain lapsen kaksi ensimmäistä vuotta. Nyt lapsi nukkuu jotakuinkin yöt illasta aamuun, syö (jotakuinkin) itse, pukee (jotakuinkin) itse, käy vessassa (jotakuinkin) itse, ja jos vain saisi, touhukkaana tyttönä laittaisi myös ruokansa itse ja ulkoilisi itse. Enää ei ole energiaa vain lapsella, vaan myös vanhemmilla. Olenkin suunnitellut tämän kesän tulevalle Karpathoksen reissullemme sellaisen ohjelman, että oksat pois. Katsotaan, minkälaisessa väsymystilassa palaamme takaisin. Onneksi lomaa on vielä jäljellä matkan jälkeenkin, ja aikaa vaikka vähän löhötäkin.

Ajattelin, että pienellä Karpathoksen saarella ei ole juuri mitään tekemistä, ja että viikossa ehdimme paremmin kuin hyvin koluta saarta vähän sieltä ja täältä. Voi, kun jälleen kerran olen ollut niin väärässä.

Tämän kaiken me yritämme ehtiä tehdä yhden viikon aikana:


Vuokrata auto ja kierrellä pitkin saarta


Saaren kuin saaren näkee parhaiten oman auton kyydistä. Voi suunnitella itse oman reittinsä, pysähtyä juuri silloin kun haluaa, olla pysähtymättä, jos ei joku paikka näytäkään pysähtymisen arvoiselta, tai jos lapsi sattuukin juuri nukkumaan päiväunia.

Ajattelin, että vuokraisimme auton heti alkuun ainakin pariksi päiväksi. Näin meille jäisi hieman pelivaraa loppuviikkoon, jos saarelta ilmenisi vielä jotain, mitä en ole huomannut ennakkoon. Sitten auton voisi vuokrata vielä uudelleenkin.

Koluta saaren kauneimmat rannat


Kollegani esitteli minulle juuri kuvia Karpathokselta parin vuoden takaa. Voi niitä ihania kirkkaita vesiä ja kuvankauniita rantoja. Kollegani oli löytänyt paikallisten opastamana niin käsittämättömän hienoja poukamia, että niille on päästävä. Juuri niitä lähdemme metsästämään.

Kuva: Apollomatkat.fi


Vierailla viinitilalla


Piles, Stets, Othos ja Volada ovat kyliä, jotka sijaitsevat Karpathoksen viinialueella. Sinne matkaa hotelliltamme Alimounda Maresta on onneksi vain noin parikymmentä minuuttia. Vuokra-automme tulee ehdottomasti kaartamaan ainakin tänne seudulle. En googlettamalla oikein löytänyt viinitiloja, mutta josko joku paikallinen osaisi meille kertoa parhaat vinkit. Apollomatkojen retkivalikoimassa olisi viinitilavierailu, mutta pienen lapsen päiväuniaikataulujen vuoksi emme pysty osallistumaan valmiille retkelle. Toivottavasti pääsemme vierailemaan jossain omatoimisesti, tai sitten vähintäänkin käymme ihastelemassa upeita viiniarhamaisemia.

Käydä pienissä vuoristokylissä


Suurimpaan osaan Karpathoksen monista vuoristokylistä pääsemme vuokra-automme kyydillä, mutta Olympoksesta en oikein ota selvää. Jossain puhutaan, että sinne pääsisi vain meriteitse, kartasta katsottuna tie veisi perille asti. Täytyy vielä kysyä viisaammilta, mutta Olympoksessa olisi hieno vierailla.

Olympos. Kuva: Apollomatkat.fi


Ihailla näkymiä saaren parhailta näköalapaikoilta


Tämä on se vuokra-auton ylivoimaisuus. Ei tarvitse yrittää näpsiä kuvia bussin ikkunasta, vaan voi huutaa etupenkille hep ja vähintäänkin toivoa, että auto pysähtyy. Aina näin ei tapahdu, mutta toivoa on enemmän kuin bussin kyydissä.

Patikoida ja lenkkeillä


Olen googletellut Karpathoksen patikkareittejä, ja sellaisia näyttäisi löytyvän aika paljonkin. Millekään useiden kilometrien reiteille emme aio lähteä 2-vuotiaamme kanssa ottaen huomioon Karpathoksen kuumuuden ja vuoristoisen maaston. Karpathoksen maisemat kuitenkin niinnostaisivat myös autoilua hitaampaan tahtiin.

Varustaudumme matkalle sekä urheilurattailla että kantorepulla, joten vähintäänkin aiomme juosta aamulenkkejä rantamaisemassa.

Ja eihän sitä tiedä, jos minä otan hieman omaa aikaa ja lähden pyöräilemään Karpathokselle. Mieheni voisi vastaavasti käydä hieman purjehtimassa Kreikan saaristomaisemissa.

Kuva: apollomatkat.fi


Nauttia viiden tähden hotellista


Sitten kun se auto on jätetty takaisin vuokra-firmaan, on aika nauttia viiden tähden antimista. Meitä sentään sitovat vielä lapsen päiväuniajat, jonka vuoksi meillä oikeastaan joka päivä on parin tunnin verran aikaa olla ja löhötä. Aiomme kuitenkin viettää altaalla aikaa muutenkin, sillä pieni neitimme nauttii uimisesta valtavan paljon. Uikkareita on puettu harjoituksen vuoksi päälle koko kevät. Ettei vaan pääse unohtumaan, kuinka se toimii ;)

Hotellillamme, Alimouonda Marella on myös oma ranta, joten takuuvarmasti tulemme tekemään monen monta hiekkakakkua.

Hotellimme Alimounda Mare. Kuva: Apollomatkat.fi


Syödä hyvin


Tämä ei onneksi vie aikaa muilta lomasuunnitelmilta, kun syödä täytyy joka tapauksessa. Yksi parhaista asioista Kreikan matkailussa onkin ehdottomasti ruoka. Kreikkalaisen ruuan perässä voisin matkustaa Kreikkaan vaikka joka vuosi - ja vaikka useampaan otteeseen.

Mistä vinkit aktiviteetteihin? 


Matkaohjelmaa suunnitellessa katson aina ensimmäisenä matkanjärjestäjän retkivalikoiman. Me useimmiten järjestämme retkemme itse. Näin etenkin tällä hetkellä, kun lapsen päiväuniaika rajoittaa aikatauluamme. Emme muutenkaan ole niitä ihmisiä, jotka haluavat olla sidottuina muiden aikatauluihin tai jotka mielellään kulkevat ryhmän mukana. Joskus tosin meilläkin valmiit retket vievät voiton. Saa nähdä, miten käy esimerkiksi Olympoksessa vierailun kohdalla.

Matkanjärjestäjien retkivalikoimasta saa joka tapauksessa kattavat vinkit kohteen aktiviteeteista ja näkemisen arvoisista paikoista. Tälläkin kertaa kolusin Apollomatkojen sivuilta Karpathoksen retket ja nähtävyydet ja poimin sieltä parhaat palat. Apollomatkojen retkivalikoima löytyy tästä linkistä.

Seuraavaksi siirryn täsmähakuihin Googleen, mikä ainakin ravintoloiden ja matkablogien osalta tuottaa usein hyvin tuloksia - niin myös tällä kertaa. Lisäksi saatan kurkata Tripadvisorin ja Lonely Planetin vinkit. Ne on vielä tältä erää koluamatta, mutta onneksi matkaan on vielä hetki aikaa.

Miten sinä matkustat? Maaten ja löhöten vai aktiivisemmin? Entä mistä löydät parhaat vinkit aktiviteetteihin lomillesi?

Matkustamme Karpathokselle yhteistyössä Apollomatkojen kanssa.

Pysy matkassa mukana:

Lounas- ja shoppailuretki Albenan naapurikylään Kranevoon

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Vietimme viime elokuussa viikon Bulgarian Albenassa - turisteille rakennetussa lomakylässä, joka on täynnä hotelleja, tivoleita, rantoja, hevoskärryajeluita, lasten leikkipaikkoja ja myös vesipuisto. Albena onkin lasten unelmalomakohde, ja myös helppo vaihtoehto vanhemmille, koska lapset viihtyvät ilman minkäänlaista vaivaa siitä, että heille pitäisi keksiä tekemistä. Puuhaa Albenassa olisi riittänyt viikon jokaiselle päivälle.

Me aikuiset halusimme kuitenkin nähdä myös muuta Bulgariaa, joten teimme aamupäivän lounasretken Albenan naapurikylään Kranevoon. Matkaa sinne oli vain viitisen kilometriä, ja taksi maksoi pari kymppiä niin, että sovimme kuskin kanssa, että hän tulee myös hakemaan meidät sovittuna aikana.

Meille oli suositeltu sieltä ravintolaa ja ostoskatua. Suunnitelmissamme olikin kävellä ostoskatu päästä päähän ja syödä tuliaisostoksien päälle lounas. Päiväunille palaisimme Albenaan.

Paikallisten Kranevo


Heti Kranevoon saavuttuamme oli selvää, että Kranevo ei ole turistikylä. Myös sieltä ilmeisesti löytyy hyvä ranta ja muutamia hotelleja, mutta kylää ei ole rakennettu turisteille. Emme myöskään nähneet juuri muita turisteja meidän porukan lisäksi. Keskipäivän paahteisen auringonpaisteen aikaan myös paikalliset olivat sisätiloissa. Enkä yhtään ihmettele. Mekin piipahdimme jo parinkymmenen metrin jälkeen terassin varjoon kylmien juomien pariin.

Ostoskadun kuppilat olivat kaikki todella viihtyisästi sisustettuja. Yleinen katukuva ja ravintoloiden viihtyisyys eivät jotenkin osuneet yhteen. Ravintolat olivat kaikki todella kauniita, muu katukuva aution karua.





Tapani mukaan olisin halunnut ottaa Kranevosta kuvia blogiin. Turhaan sitä yrittää sanoin kuvailla, millaista jossain on, jos ei ole näyttää yhtään kuvaa. Paikalliset suhtautuivat kuvaamiseen kovin nihkeästi, ja ensimmäinen kaupunkikuvayrittämäni päätyi tällaiseksi. Katukuvasta ei oteta kuvia, jos tädin kauppa osuu mukaan. Syytä en kysynyt. Ehkä hänellä on jo riittävästi asiakkaita, eikä lisämainokselle ole tarvetta.



Kaupat ostoskadulla olivat pääasiassa perinteisiä turistikojuja leluineen, matkamuistoineen ja vaatteineen - sellaisia mistä itse en löytänyt mitään itselleni, mutta siskoni 5- ja 7-vuotiaat pojat olisivat voineet ostaa kaupat tyhjilleen. Löysin minäkin kummitytölle hienon Frozen-mekon muutamalla eurolla. Aitoudesta ei tässä kohtaa voi puhua, mutta vähintäänkin tuli kannatettua paikallista yrittäjää. Kummityttö ihmettelikin tuliaismekon saatuaan, miksi Elsalla ja Annalla on prinsessojen mekot päällä. Pukeutumisleikkejä?





Ostoskierooksen jälkeen menimme meille suositeltuun ravintola Izvoraan. Täytyy sanoa, että ravintola oli ehdottomasti tämän retken parasta antia. Ruoka oli ihan hyvää ja annokset oli itäeurooppalaiseen tyyliin tuhteja ja runsaita, mutta sitäkin parempaa oli paikan sisustus. Ravintola oli kuin puutarha, jossa sekä lapsille että aikuisille riitti tutkittavaa. Puutarha oli parhaan loistonsa jo nähnyt, mutta edelleen se oli todellakin ihastelun arvoinen.





Albenasta kannattaakin poistua vähintäänkin vierailulle Kranevoon saakka - vaikka vain syömään.  

Pysy matkassa mukana:

Kesän ensimmäinen hellepäivä Visulahdessa

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Eilen oli kesän ensimmäinen hellepäivä ja minä ja siskoni lapsinemme (2-, 6- ja 7-v) vietimme sen Visulahdessa. En voi käsittää, miten hyvä tuuri meillä oli sään suhteen. Teimme Visulahden majoitusvarauksen toukokuun lumisateiden aikaan, ja silloin näin silmissäni viidentoista asteen lämpötilan kaatosateineen, meidät kalistelemassa hampaita vesipuiston uima-altaiden reunalla. Totuus oli toisenlainen, ja kerrankin aika paljon parempi kuin kuvitelma.





Päivän aloitus Dinosaurian vesi- ja ulkoilmapuistossa


Sään lisäksi myös vastaanotto Visulahteen oli aurinkoinen. Voi miten tärkeää onkaan se, että ensimmäinen ihmiskohtaaminen paikassa kuin paikassa on näin ystävällinen. Minun piti oikein kääntyä takaisin ja kysyä, saanko ottaa lipunmyynnin tytöistä kuvan. Näiden hymyjen saattelemana oli nimittäin todella mukavaa aloittaa päivä vesipuistossa.



Olen viimeksi ollut vastaavassa huvipuistossa lapsena. Muistikuvat pesutiloista, pukuhuoneista ja sen sellaisista oli todellisuudesta täysin poikkeava - tai oikeastaan muistikuvaa ei ollut. Oli vain oletus, joka ei perustunut mihinkään. Lapsena voin kuvitella keskittyneeni johonkin ihan muuhun kuin siihen, missä olemme vaihtaneet vaatteet tai käyneet suihkussa. Oli kuitenkin aikamoinen yllätys, että pukuhuoneina toimivat pienet erilliset mökit, erillisessä rakennuksessa oli höyrysauna ja suihkut, ja vielä kolmannessa rakennuksessa vessat ja hoitohuoneet. Olin jotenkin odottanut yhtenäistä kompleksia, missä olisi kaikki saman katon alla.




Todellisuus ei kuitenkaan latistanut tunnelmaamme. Pukuhuoneet toimivat aurinkoisessa hellesäässä ihan yhtä hyvin kuin mikä muu tahansa ratkaisu. En voi sanoa pettyneeni, vaan hämmästyneeni, miten sitä muodostaakaan mielikuvan asiasta, millä ei varsinaisesti ole edes merkitystä. Tavarat saimme lokeroihin, ja saunassakin kävimme vain kääntymässä. Ulkotekemiset hukuttelivat enemmän.







Ensin ajattelimme, että yksi päivä puistossa riittää meille varmasti hyvin. Aloitimme vesipuiston puolelta, josta kuvittelimme siirtyvämme puolivälissä päivää sisäleikkipuistoon. Dinosauriassa olikin vesipuiston lisäksi vaikka kuinka paljon kaikkea: pomppulinnoja, karuselleja, hiekkaleikkipaikka, polkuveneitä. Vaikka mitä! Vesipuisto oli kuvitelmaani pienempi, mutta kaikkea muuta oli paljon enemmän. Pelkissä dinosauruksissa riitti ihmeteltävää. Vesipuiston jälkeen emme ehtineet edes kiertää koko puistoa, kun sulkemisaikaan oli jäljellä enää alle tunti, ja koko sisäleikkipuisto käymättä.









Tekemisen paljoudesta huolimatta päivä Visulahdessa oli ihanan rauhallinen. Osa ravintoloista ja muista palveluista aukeaa vasta juhannuksesta kun kesäsesonki pyörähtää kunnolla käyntiin. Ajankohta oli meidän näkökulmastamme täydellinen. Mieluummin olimme rauhassa pomppulinnoissa ja trampoliineilla, söimme Dinogrillissä ja laskimme liukumäet jonottamatta. Ainoa, mikä jäi harmittamaan, oli houkuttelevan näköinen jäätelöbaari, mikä oli vielä talviteloilla.




Päivän päätös sisäleikkipuistossa


Halusimme nähdä myös sisäleikkipuiston, joten aurinkoisesta säästä huolimatta siirryimme sisätiloihin. Toisaalta koko päivän auringossaolon jälkeen oli hyväkin päästä välillä kunnolla varjoon. 45-minuuttinen sujahti hetkessä.





Sisäleikkeihin sadepäivänä


Nyt aloitamme uuden päivän ja piipahdamme ainakin vahakabinetissa, ehkä myös sisäleikkipuistossa. Sää vaikuttaa tämän päivän osalta siltä, että emme mene enää ulkoilmapuistoon. Onneksi täällä on myös sisätekemistä!

Mitä lapset olivat mieltä Visulahdesta? Minkälainen oli majoituksemme, lomakotitalo? Entä Visulahden alue yleisesti? Näistä lisää myöhemmin. Pysythän kuulolla :)

Kuuluuko teidän perheen kesätekemiseen huvipuistot? Onko lapsuudessasi kierretty Suomen huvipuistoja?

Yhteistyössä: Visulahti
Visulahti tarjosi porukallemme rannekkeet puistoihin sekä yhden yön majoituksen alueen lomakotitalossa.

Pysy mukana matkassa:

Oltaisiin pussattu hirviä, jollei isännällä olisi ollut niin kiire @Hirvikartano

sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

Kuulin tammikuussa matkamessuilla Jämsässä sijaitsevasta Hirvikartanosta, jossa pääsee pussaamaan hirviä. Täydellistä. Minäkin haluan pussata hirviä! Paikan sijaintikin on vielä sopivasti Helsingin ja Jyväskylän välissä, mitä sahaamme edes takaisin muutamia kertoja vuodessa. Lähes neljän tunnin ajomatka kaksivuotiaan kanssa on pitkä, etenkin silloin kun sen tekee hänen kanssa kahdestaan. Jos pysähdys on jotain muuta kuin huoltoaseman leikkipaikka, sopii se minulle paremmin kuin hyvin.



Me ajelimme tyttäreni kanssa Helsingistä, ja vanhempani ajoivat meitä vastaan Jyväskylästä siskoni poikien kanssa. Tapasimme Hirvikartanolla.

Olimme sopineet Hirvikartanon emännän kanssa, että menisimme paikalle puoli viideltä. Saavuimme paikalle muutamaa minuuttia etukäteen, jolloin paikan isäntä oli vielä kierrättämässä muutamaa hollantilaista turistia. Hän kiiruhti meidän luo, sitten takaisin heidän luo. Sitten hän kiiruhti takaisin meidän luo myymään meille seitsemän euroa maksavat liput ja sitten hän taas kiiruhti muualle. Tapaisimme hänet eteisessä. 



Nettisivujen lauseesta "eläimet ovat esillä omassa ympäristössään, omilla ehdoillaan" olin jotenkin olettanut hirvien ja peurojen elävän jotenkin poikkeuksellisen isoissa aitauksissa tai kenties jopa luonnonvaraisina. Hirvikierroskin kuulosti mittakaavassaan aika isolta. Paikalle päästyämme ymmärsin paikan olevan melko perinteinen, pieni eläintarha. Miellyttävänä eroa normaaliin tässä on se, että aitauksille saa mennä vain henkilökunnan seurassa, jolloin eläimet kokevat olonsa turvallisemmaksi. Hirvistä Sauli ei kuulemma edes tule aitauksen lähelle, jollei isäntä ole paikalla. 



Ensimmäisenä me menimmekin juuri hirvien luo. Sauli-hirvi tuli tervehtimään meitä reippaana. Hänet on pelastettu meren jäältä, jonne hänen emonsa hukkui. Orpona Sauli sai uuden kodin Hirvikartanosta. 

Me syötimme Saulille lehtiä oksasta. Hirvi on muuten iso eläin, kun se tuijottaa puolen metrin päässä aidan toisella puolella. Hirvistä Matti ei halunnut saapua apajille. Paikalla on myös naaraita, jotka eivät kuulemma ole yhtä leppoisia, eikä niitä kannata edes yrittää syöttää näin läheltä.





Parin oksan jälkeen siirryimme peurojen ja porojen luo. Siskoni pojat ja äitini pyydettiin aitauksen sisäpuolelle porkkanapalojen kanssa. Pian joukko kauriita jo hääräsikin heidän ympärillään. Kauriita ei varsinaisesti tarvinnut houkutella ruokailemaan. Porkkanat hävisivät alta aikayksikön. 




Pian isäntä jo kiiruhtikin sisälle toivottaen meille mukavaa päivää. Mitä ihmettä? Milloin niitä hirviä pussataan? No ei ilmeisesti pussata. Olin jotenkin hämmentynyt tästä kaikesta kiireestä, etten sitä osannut edes pyytää. Kiire tarttuu. Vartti pihaan kaartamisen jälkeen starttasimmekin jo autoja jatkaakseemme matkaa mummolaan. Kierroksen kerrotaan nettisivuilla kestävän 15-30 minuuttia, mutten ajatellut vartin sisältävän parkkipaikalla hääräilyjä, lipun ostoja ja odotusaikaa. Vartin aikana ehdimme jopa kurkata isännän rakentamaan kotaan. Olin kieltämättä pettynyt.

Hirvikartano oli periaatteessa mukava paikka, käytännössä vähän vähemmän. Kierros oli kovin hätäinen, emmekä saaneet sitä, mitä olimme tulleet hakemaan - tai siis minä en saanut. Pojat olivat kuitenkin tyytyväisiä ja heille varmasti riitti peurojen syöttäminen aitauksesta käsin. Ei me varsinaisesti mitään menetetty, kun joka tapauksessa ajoimme ohi ja pysähdyspaikalle oli tarvetta. En kuitenkaan lähtisi kovin kaukaa vierailemaan varta vasten Hirvikartanolla. Vähintäänkin varmistaisin, onko isäntäväellä kovin suuri kiire, vai onko heillä oikeasti aikaa esitellä eläimiä. Tulipahan käytyä.

Pysy matkassa mukana:

Lempeillä löylyillä Lonnan saunassa

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Sauna saaristossa Helsingin edustalla. Kuulostaa yleelliseltä harvojen etuoikeudelta. Sitä se ei ole. Lonnan sauna on saavutettavissa yleisellä yhteysaluksella ja sinne voi mennä kuka tahansa. Sauna avautui yleisölle toukokuussa ja me varasimme heti naisten kesken paikat lauteilta. Löylyissä olimme torstaina.



Varasimme laudepaikat kello viideksi. Jokaiselle alkavalle tunnille on varattavissa kymmenen paikkaa ja saunomisaikaa on kaksi tuntia. Parhaimmillaan lauteilla voisi olla parikymmentä naista (ja miesten puolella parikymmentä miestä). Me olimme liikkeellä erinomaiseen aikaan, eikä saunalla ollut meidän kanssamme muita. Saimme täysin yksityisen saunomisen, kaiken tilan ahtaasta pukkarista (joka laajennetaan ensi kesälle), eikä pesupaikoille tarvinnut jonotella.




Saunakoira oli paikalla meitä edeltävällä saunavuorolla.


Yleiseksi, isoksi saunaksi Lonnan saunassa oli ihanat, lempeät löylyt. En yleensä jaksa istua kovin kauaa saunassa, mutta täällä parituntinen vierähti nopeaan saunoen. Kävimme toki välillä vilvoittelemassa terassilla, ja uimaankin olisi saanut mennä (11-asteiseen veteen hyrrrr. Ei menty).

Saunan edustalle on raivattu tilaa, josta voi käydä pulahtamassa.


Myös palvelu pelasi saunalla. Ensimmäiset juomat ostimme saunan viereisestä Vohvelibaarista, sen jälkeen henkilökunta kävi kysymässä, kaipaammeko juomiimme täytettä. Mukavaa, vaikka emme tarvinneetkaan. Vesi riitti täydennykseksi, jota oli tarjolla terassilla.


Saunakori annettiin jokaiselle saunojalle, ja siinä oli laudeliina, pukukaapin avain ja vesimuki.
Vain ruokailua emme uskaltaneet jättää Lonnan varaan. Lonnan ravintolassa oli yksityistilaisuus, ja pöytävaraus oli mahdollista tehdä vain kolmelta tai yhdeksältä, eikä ruokalistakaan ole nähtävillä kuin ravintolassa. Vohvelibaarin luulimme olevan auki vain viiteen, mutta paikan päällä huomasimme sen olevan arkena avoinna yhdeksään asti. Lämmin lohivohveli olisi kevannut minulle. Tiedänpä seuraavalla kerralla.


Minun evääkseni tuli Picnicin salaatti.


Saunavuoron voi varata sivulta lonna.fi.
Lautta-aikataulut löytyvät sivulta: jtline.fi

Ainoa miinuspuoli, minkä havaitsimme, oli se, että lauttalippu pitää ostaa erikseen, eikä se sisälly saunamaksuun. Olisi jotenkin paljon miellyttävämpää maksaa yksi könttäsumma, olisikin se sitten vaikka lauttamaksun verran kalliimpi, mutta sillä samalla maksulla pääsisi saunalle asti.


PS. Minä olin se hullu, joka jumppasi ennen saunaa saunan edustalla ja juoksi viereistä rakennusta ympäri. Yritysporukka oli Vohvelibaarin jonossa ihmetelleet, mitä mitä ihme se nainen tuolla tekee :D



Syy jumppailuihini saunan edustalla oli itse näiden yritysporukoiden saaren valloittamisen lisäksi linnut, joilla on pesimiskausi parhaillaan päällä. Kiertäessäni saarta ympäri huomasin sekä meriharakan, valkoposkihanhien että lokkien pesiä aivan polun vierellä. Sen vuoksi jäin saunan viereen nostamaan hikeä pintaan, kun en viitsinyt häiritä juuri kuoriutuneita tipuja ja kuoriutumassa olevia munia. En kuitenkaan malttanut olla ottamatta pikaisesti kuvaa, kun kävelin yhden lokinpesän ohi. Lokkiemo nousi ohikulkiessani aidalle, minä kävelin ohi ja nappasin kuvan, jonka jälkeen lokki palasi lämmittämään poikuettaan. Huikea näky. Enpä ole ennen nähnyt noin tuoretta lokkia.





Kiitos vielä Kohteena Maailma -blogin Ramille blogipostauksesta, jonka ansiosta ehdimme ensimmäisten joukossa ruuhkattomaan Lonnan saunaan. Ramin kokemukset saunasta voi lukea täältä.

Pysy matkassa mukana:

Lue myös tämä

Vuoden 2024 matkasuunnitelmat ja -unelmat

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan