En ollut ajatellut tehdä juuri mitään Malediivien reissullani. Tällä maalis-huhtikuun taitteessa olleella matkallani minulla oli mukana kasa kirjoja ja tiedossa upeaa maisemaa. Se riittäisi. Olen kuitenkin yllytyshullu ja mainosten helppo uhri. Luin juuri ennen matkaani, että Malediiveilta ei tulisi poistua, ennen kuin olisi uinut paholaisrauskujen kanssa. Selvähän se. Kai sitten minäkin, jos niin väitetään!
Luin ennakkoon paholaisrauskusnorklauksesta toisen yksin matkaavan naisen matkablogista. Hän oli ollut retken ainoa asiakas ja hieman arastellut lähteä merelle kahden tuntemattoman miehen seurassa. Toivoin ennakkoon, ettei näin kävisi minulle, mutta samalla olin toki varautunut siihen, että näin voisi käydä. Ja niinhän siinä kävi. Olin retken ainoa asiakas ja lähdin avomerelle kahden tuntemattoman, paikallisen malediivilaisen miehen kanssa. Näin jo pitkältä, että vene, mikä minua odotti, oli todella vain minua varten. Rannalla ei ollut muita, veneessä ei ollut muita.
Luin ennakkoon paholaisrauskusnorklauksesta toisen yksin matkaavan naisen matkablogista. Hän oli ollut retken ainoa asiakas ja hieman arastellut lähteä merelle kahden tuntemattoman miehen seurassa. Toivoin ennakkoon, ettei näin kävisi minulle, mutta samalla olin toki varautunut siihen, että näin voisi käydä. Ja niinhän siinä kävi. Olin retken ainoa asiakas ja lähdin avomerelle kahden tuntemattoman, paikallisen malediivilaisen miehen kanssa. Näin jo pitkältä, että vene, mikä minua odotti, oli todella vain minua varten. Rannalla ei ollut muita, veneessä ei ollut muita.
