Olin viime viikon Sallassa hiihtämässä keväthangilla. Tarkoitukseni oli hiihtää niin paljon kuin vain ehdin. Lopulta vietin saapumispäivän Sallan kylpylässä, ja loppupäivinä hiihdin yhden lenkin per päivä ja päivän toisena aktiviteettina joko patikoin tai pyöräilin.
Sallassa riittää hiihtolatuja joka makuun. Ensisilmäykseltä ladulle.fi -sivustolta katsottuna luulin, että kaikki Sallan ladut olisivat vaativia ja lähdinkin matkaan asenteella, että nyt hiihdetään eikä meinata. Onnekseni ladut olivat kuitenkin pääsääntöisesti hyvin hiihdettäviä. Ylämäkeä toki riittää, kun kivutaan tunturien rinteellä välillä aina huipulle asti, kuin myös laskuja, kun sieltä huipulta palataan takaisin. Joka reitillä oli kuitenkin myös sellaista tavallista hiihdettävää osuutta.
Sallan ladut olivat siis lopulta täysin minun mieleeni. En ole oikein sellainen järven jäällä hiihtelijä, varsinkaan silloin kun olen hiihtämässä yksin. Hiihto on parasta treeniä, ja korkeuseroiltaan vaihteleva maasto tuo tietysti myös maisemaan vaihtelua.