Olimme tyttäreni kanssa juuri viikon Gran Canarialla ja vuokrasimme pariksi päiväksi auton. Sain muutamia kyselyitä vuokra-autoilusta Gran Canarialla, ja tässä muutamia kysymyksiä ja vastauksiani niihin.

Oma kokemukseni vuokra-autoilusta saarella perustuu näihin pariin päivään, mutta en usko, että autoilu siitä tämän kummallisemmaksi muuttuisi. Sanoisinkin, että autoilu Gran Canarialla on todella mukavaa, ja reitit voi valita oman taitotason ja uskalluksen mukaisesti.

Paras vinkkini on, että mitä pienempi auto, sitä helpommin sillä mahtuu kapeille teille ja parkkiin. 

Anfi del Mar – turkoosin veden rantaunelma Gran Canarialla

Olimme tyttäreni kanssa viikon Gran Canarialla tammikuussa. Vuokrasimme auton pariksi päiväksi, ja lähdimme tutkimaan saaren eteläistä osaa. Ajoimme ensin Puerto de Moganiin, mistä jatkoimme Anfi del Mariin. Saimme vinkin paikasta tyttäreni koulukaverin vanhemmilta, jotka lomailivat meidän kanssa yhtä aikaa samalla saarella, ja poimimmekin tyttäreni ystävän mukaamme retkelle tänne.

Jo suositukset ja Googlen esittelemät kuvat kertoivat kyseessä olevan hyvin hoidettu rantaparatiisi turkoosin veden kera. Kelpaa meille koska vaan!

Matkamme upein auringonlasku ja tyylikäs Perchel Beach Club Arguineguinissa Gran Canarialla

Olimme tyttäreni kanssa viikon Gran Canarialla. Tyttäreni koulukaveri perheineen lomaili samalla saarella kanssamme samaan aikaan, ja kävimme vierailemassa heidän hotellillaan, Resort Cordial Santa Aguedalla Arguineguinin kylässä. 

Resort Cordial Santa Aguedan vieraille kuuluu sisäänpääsy viereiseen Perchel Beach Clubiin, ja koska kävimme paikalla juuri sulkemisaikaa ennen, pääsimme mekin veloituksetta pulahtamaan paikan altaissa ja ihastelemaan tätä upeaa auringonlaskua.

Etätöissä Gran Canarialla lapsen kanssa - kohteena Bahia Feliz

Otimme tyttäreni kanssa äkkilähdön Gran Canarialle. Lomaa minulla ei uuden työn vuoksi ole vielä kertynyt, mutta onneksi saamme tehdä etätöitä Euroopasta käsin parin viikon pätkissä. Tytärkin on jo koulussa, joten lähdimme aurinkoon etätöihin ja -kouluun.

Kaikki sujui niin hyvin, että aloin jo heti suunnitella, milloin ottaisimme saman uusiksi. Ehkä viimeistään ensi talvena tällaiseen voisi lähteä pariksikin viikoksi putkeen. Viikko vierähti täällä vähintään yhtä nopeaan, mitä se Suomessakin kuluu, vaikka täällä työt lopetin huomattavasti aiemmin kuin kotona tai toimistolla töitä tehdessäni. Ihanaa olikin, että se aika kului auringossa palmujen äärellä.

Tällaisesta saa niin paljon energiaa, että sitä on vaikea edes kuvailla.

Puerto de Mogan – kuvankaunis satamakylä Gran Canarialla

Muistan nähneeni vilauksia Puerto de Moganista Sanna Seven Seas -bloggaajan Instagramista. Sannan matkakohteet ovat aina superkauniita, ja näin ollen varatessani matkan Gran Canarialle tiesin haluavani käymään Puerto de Moganissa. 

Vierailumme Puerto de Moganissa ei ollut pitkä, sillä meillä oli käytännössä vain iltapäivä aikaa, ja kohteina meillä oli Puerto de Moganin lisäksi Amfi del Mar. Lisäksi edellisen illan kokemuksesta tiesin, että haluan ajaa takaisin hotellillemme Bahia Feliziin ennen auringonlaskua. Pimeässä ajaminen uudessa paikassa – jos missään – ei ole mukavaa.

Kasarimpi puoli Gran Canariaa

Me vietimme joulun Kanarianlomamme Las Meloneraksessa, Gran Canarian eteläkärjen yhdellä uusimmista loma-alueista (lue kohteesta enemmän täältä). Ensin suunnitelmissamme oli tehdä ei-mitään. Mutta päätimme kuitenkin uskaltautua kasariparatiisiin Playa del Inglésiin päivävierailulle.

Opas suositteli kävelemään dyynien kautta, mutta eihän me rattaiden kanssa hiekassa voitu kävellä. Dyynien pohjoispuolelta kiertäminen olisi ollut muutama kilometri liikaa siinä kuumuudessa (ainakin Islalle), joten menimme bussilla. Kaikki bussit lähtivät Maspalomasin majakalta (Faro de Maspalomas). Majakalta alkaa myös dyynit, joten tässä vaiheessa voi vielä tehdä päätöksen, mennäkö kävellen vai bussilla. Muut siis, eivät ehkä kuitenkaan rattaiden kanssa kulkijat.

Majakalta alkaa myös selkeästi vanhempi loma-alue, majakka selkeänä maamerkkinä uuden ja vanhan rajalla. Dyynit koko komeudessaan on siis vallattu jo vuosikymmeniä sitten. Me kävelimme yksi aamu jonkun matkaa ensimmäisten ravintoloiden ja kauppojen ohi Isla kantorepussa. Ihan hiekalle asti emme kuitenkaan lähteneet, kun aurinko oli jo noussut ja oli jo melko kuuma.

Piparkakkutalo-hiekkalinna oli yksi useista valtavan hienoista hiekkalinnoista, joita dyynien alkupäähän oli rakennettu.

Muutaman kojun ja ravintolan ohi kävelimme toteamassa, että olimme tulleet jo aivan toiseen maailmaan Las Melonerakseen verrattuna, vaikka se olikin vain muutaman kymmenen metrin päässä.

Tämä oli kuitenkin vasta lämmittelyä Inglésiin verrattuna. Siellä sitä vasta vanhaa glamouria olikin. Ensin kävelimme rantakatua ja ihastelimme dyynejä sieltä käsin, kun emme rattainemme lähemmäs viitsineet mennä.

Kunhan pääsimme ostoskeskuksille asti, niin johan alkoi "terve, terve, Sauli Niinistö Suomen presidentti, tervetuloa" -litaniat raikamaan. Johonkin ravintolaan oli litanioista huolimatta mentävä, sillä Islalla alkoi olla lounasaika. Ei auttanut kuin ottaa hymy kasvoille ja antaa terve-terve-miehen ohjata meidät pöytään. Kunnian sai Rodizio Grill kauniine värikkäine kaktuksineen. Suoraan 80-luvulta, hih :)

Kun olimme Inglésiin asti tulleet, niin täytyihän sitä käydä katsastamassa myös ne kuuluisat Suomi-ravintolat. Sieltähän ne löytyivät kaikki sulassa sovussa Aguila Roja -ostoskeskuksen luota. Vierekkäin olivat Apilaniitty Suomi-lounaineen ja karaokebaari Ässä (joka tätä nykyä on kuulemma enemmän nuorisopaikka;). Jossain vähän kauempana olisi ollut Iskelmäbaarikin.

Tien toiselta puolelta löytyi tanssiravintola (en muista nimeä) sekä Lady Pink, jonka terassilla mekin kävimme piipahtamassa. Kävipä siinä sitten herra koto-Suomesta ihmettelemässä suureen ääneen, että mihin me karttaa oikein Inglésissä tarvitsemme. Eipä siinä sitten kehdattu kertoa, ettei tämä nyt ihan ensimmäinen lomamatkamme ole, vaikka Inglésiin kartan kanssa olemmekin päätyneet ;) Sai mies pitää ylpeän hetkensä Inglésin multimatkaajana :) Ymmärrän toki täysin, että joillekin lomassa on tärkeää se, että tietää jo valmiiksi paikat joissa liikkuu, vaikka oma matkafilosofiani on täysin päinvastainen, ja toivon aina pääseväni jonnekin, jossa en ole aiemmin ollut. Pääasia, että jokainen saa matkustaa omalla parhaaksi katsomallaan tavalla.

Tähän päättyikin Playa del Inglésin kierroksemme ja päätimme palata ei-tehdä-mitään -lomamme pariin takaisin Las Melonerakseen.

Hyvä kiertämään auringonlaskukuvilla

Viettämämme jouluviikko Gran Canarialla oli poikkeuksellisen lämmin ja aurinkoinen ajankohtaan nähden. Ihanaa! Aurinkoa ja valoa uskalsin odottaa, mutta lämpö oli plussaa. Hotellimme Cay Beach Meloneras sijaitsi lähellä merenrantaa, joten näimme auringonlaskun joka päivä hotellin uima-altaalta käsin.

Rantaviivaa pitkin Las Meloneraksesta Maspalomasiin kulkee kävelytie, jonka varrella on muutamia ravintoloita. Yhtenä iltana päätimme käydä ihastelemassa auringonlaskua aivan rantaviivasta käsin. Valitsimme lähimmän ravintolan terassin, tilasimme lasilliset viiniä ja jäimme odottamaan auringonlaskua.

Laiskana en jaksanut nousta pöydästä ottamaan kuvia auringonlaskusta, kun auringonlaskuja on tullut kuvattua vaikka kuinka paljon. Eihän se aurinko ole mihinkään muuttunut, ja merikin näyttää samalta missä päin maailmaa ikinä onkaan.

Rantaan oli tullut paljon muitakin ihastelemaan auringonlaskua, joten mitään mahdollisuuksia ei penkistäni käsin ollut ottaa kuvaa niin, etteikö kuvassa olisi ollut auringon lisäksi ihmisiä. Näin jälkikäteen katsottuna, se olikin vain hyvä asia.

Espanjalainen pariskunta katseli auringonlaskua rantakadun kaiteella istuskellen ja näyttivät todella kuvaukselliselta. Ajattelin, että ei kai sen niin väliä, vaikka kuvassa onkin pariskunta, jota en tunne ja nappasin pari kuvaa. Niistähän tuli hyviä!

Sitten ajattelin, että jos joku olisi minusta ottanut vastaavat kuvat, niin varmasti haluaisin kuvat itselleni. Tuumasta toimeen ja kävin kysymässä, josko pariskunta haluaisi kuvat itselleen. Sain meiliosoitteen ja lupasin lähettää kuvat matkan jälkeen heille. Pariskunta vielä huikkasi kiitokset lähtiessään (mitä me ei tosin sillä hetkellä tajuttu, kun olimme niin omissa oloissamme). Kiva, selkeästi olivat sitä mieltä, että on mukava saada kuvat itselle.

Oli aika pyytää lasku. Minä vielä menin poseeraamaan Islan kanssa kaiteelle muiden auringonlaskunkatselijoiden poistuttua paikalta. Mieheni huitoi minut pian takaisin ja kertoi, että meidän lasku olikin jo maksettu. Hetken ihmettelin, kun emmehän me tunteneet ketään. Ja kuka nyt perheen laskun maksaisi, heh :D Sitten muistin auringonlaskukuvat. Ei ole totta! Olipa mukava ele pariskunnalta! Siitä tuli hyvä mieli pitkäksi aikaa.

Matkustustaidot ruosteessa?

Matkustan nykyään selkeästi liian vähän. Aivan liian vähän. Ote matkailuun ja matkojen suunnitteluun on ollut täysin kateissa koko syksyn. Syytettäköön siitä taas uuden kodin remppaa ja muuttoa painottaen, että vauva oli mukana siinä projektissa. Mutta en olisi osannut arvata miten rapakuntoon sitä muutamassa kuukaudessa ehtii vajota. Oltiinhan me Köpiksessäkin vain pari kuukautta sitten, ja se meni kaikilta osin hienosti!

Nyt tuleva Canarian matka on tähän mennessä ollut kyllä suorastaan huvittava suoritus omalta osaltani. Ensinnäkään en edes vilkaissut matkavaihtoehtoja, vaan mieheni valitsi minne mennään ja varasi matkan. Minä vain siirsin rahaa tilille. Helppoa matkaamista :) Ajatuksissa on ollut, että jotain selvittäisin ennakkoon, mutta nyt näyttää siltä, että sekin jää vain haaveeksi. Kysyin kyllä ravintolasuosituksia työkaveriltani, kun huomasin hänen olleen samaisessa paikassa pari viikkoa sitten, mutta siihen ponnistukseni jäivätkin.

Kaikkein eniten minua kuitenkin häiritsee se, että en osaa enää pakata. Aloitin pakkausvalmistelut jo viikkoa ennen matkaa. Yleensä vitkuttelen, vetelehdin ja kiukuttelen vielä viimeisenä iltana, kun en millään haluaisi alkaa pakata. Nyt kun aloin olla tyytyväinen omaan suoritukseeni ja taputtelin itseäni olalle, kun kaikki tavarat ovat jo pakattuna viikkoa ennen matkaa, huomasi mieheni ihan muutaman pienen puutteen. En ollut pakannut aurinkorasvoja, en rantapyyhkeitä, en kameraa, en aurinkolaseja, en bikineitä. Ja, kröhöm, en passeja. Hupsista keikkaa. En halua edes kuvitella, mitä kaikkea tulee jäämään kotiin. Toisaalta täytyy olla tyytyväinen, että ne passit on tulossa mukaan. Ja lentoliput. Muut kai saa ostettua sitten paikan päältä?

Tarvinneeko sitä näihin maisemiin passin ja matkalippujen sekä aurinkorasvan, rantapyyhkeen, kameran, aurinkolasien ja bikineiden lisäksi jotain muuta?

Paluu lapsuuden lomamaisemiin

Nyt on päästy tähän pisteeseen. Nimittäin Canaria-pisteeseen. Matka on varattu ja lähtökin jo parin viikon päästä.

Monen monta vuotta olin sitä mieltä, että en lähde Canarialle. Sen aika on sitten kun on niitä lapsia ja matkakohteen valinnassa käytännöllisyys menee kiinnostavuuden edelle. Ja kappas. Nyt on sen aika, kun viikoksi ei viitsi alle vuoden ikäisen vauvan kanssa lähteä kovin monen aikavyöhykkeen yli. Ja kun ei vielä kovin aktiivinen voi tai jaksa olla, niin sama se minkä maan uima-altaalla makaa.

Paluu lapsuuteen
Gran Canaria ja sielä Bahia Feliz oli minun ensimmäinen etelänlomakohteeni. Varmaan se on ollut 80-luvulla aika monen muunkin. Muistelen, että isosiskoni oli se, joka sai muun perheen houkuteltua matkaan. Siellä me siskon kanssa poseerataankin niin kovin eksoottisten kasvien ympäröiminä ja uima-altaalla koristekivien päällä. Ja nyt se ympyrä sitten sulkeutuu, ja pian lähestyy Islan ensimmäinen Canarian, joskaan ei etelänloma.

80-luvun asuvalinnat olivat kyllä mitä parhaimpia. Minulla näyttää olleen ihan tosi hauskaa, heh :D

Eteläisen Gran Canarian Las Meloneras
Parin viikon päästä lähdemme siis myös Gran Canarialle, mutta emme Bahia Feliziin, vaan sen viereiseen Las Melonerakseen. Täytyi vielä kerran tarkistaa kohde. Varasimme nimittäin matkan kesken rempan ja muuton. Tai siis mieheni varasi matkan kesken rempan ja muuton. Minä en edes vilkaissut vaihtoehtoja. Mitä sitä suotta, Canariahan on Canaria :)

Tiedän, että olen todella tietämätön Canariansaarista. En ole koskaan ottanut selville mitä kaikkea siellä on ja mitä eroa milläkin saarilla on. Lapsenahan sitä vain lähdettiin valmismatkalle ja luettiin R-kioskilta haetusta Fritidsresorin matkaoppaasta ne muutama kappale kohteen kuvausta. Mitä sitä muuta pakettimatkalaisena tarvitseekaan. Sehän on ihan syystä pakettimatka.

Odotankin kovasti sitä, että pääsen yllättymään positiivisesti Las Meloneraksesta. No, ehkä vielä enemmän odotan sitä, että näen aurinkoa enemmän kuin pari tuntia päivässä. Mutta jos vielä kohdekin on mukava, niin sehän on vain plussaa.