Yhteistyössä: Risteilykeskus

Falmouth on Jamaikan uusin risteilysatamista ja se sijaitsee Montego Bayn ja Ocho Riosin risteilysatamien välissä. Kaikkien kolmen risteilysataman nähtävyydet ovat siis Falmouthista käsin tutkittavissa. Edellisellä Jamaikan vierailullamme muutama vuosi takaperin olimme jo Ocho Riosissa, joten viime marraskuisella risteilyllämme lähdimme päinvastaiseen suuntaan.

Aiemmin jo kirjoitin aamun aloituksestamme Margaret-joen bambulautta-ajelulla sekä taivaallisesta jamaikalaisesta jerk-kanalounaastamme. Päivä oli alkanut niin hienosti, että odotuksemme myös jatkoon olivat korkealla. Päivä ei kuitenkaan jatkunut yhtä upeasti, vaikka päivän viimeinen kohde olikin Montego Bay ja valkea hiekkaranta.

Heti lounaan jälkeen, ennen rantaa, taksikuskimme halusi viedä meidät näköalaravintolaan, josta avautuisi upea näkymä koko Montego Bayn ympäristöön. Ja niin avautuikin, mutta halusimme rannalle. Jotta pääsimme näköalaravintolaan, istuimme ikuisuudet ruuhkassa - väärään suuntaan rantaan nähden. Päästyämme näköalaravintolalle, kipusimme portaat ylös, otimme parit kuvat ja painuimme takaisin autoon.

Jerk-kanaravintola Scotchies - älä jätä tätä väliin Jamaikalla

Yhteistyössä: Risteilykeskus

On kovin kliseistä kirjoittaa otsikkoon, että jotain ei missään nimessä tule jättää välistä jossain maassa vieraillessa. Jamaikalainen, perinteisellä tyylillä grillattu jerk-kana on kuitenkin niin taivaallista, että se lukeutuu ehdottomasti täysin pakollisten joukkoon Jamaikan vierailun yhteydessä.

Vai voisitko vastustaa tätä?

Jerk on siis perinteinen jamaikalainen tapa grillata kanaa tai porsaanlihaa. Jerk-mausteista löytyy chiliä, pippuria, valkosipulia ja ties mitä ihanuuksia. Vaikkemme muuten oikein osanneetkaan päättää, mitä tekisimme Jamaikalla, niin yksi oli varmaa. Meidän olisi saatava jerk-kanaa. Ystäväni bongasi jamaikan parhaaksi jerk-kanaravintolaksi kehutun Scotchiesin ja kun taksikuskimme suositteli meille samaa ravintolaa, tiesimme missä söisimme lounaan.

Bambulautalla sademetsän halki aina Usain Boltin kotikylään saakka @ Falmouth, Jamaika

Yhteistyössä: Risteilykeskus

Olimme marras-joulukuun vaihteessa Karibian risteilyllä, ja yhtenä kohdesatamana meillä oli Jamaikan Falmouth. Jamaika on ehkä liian suuri ja monipuolinen, sillä meidän oli todella vaikeaa päättää, mitä tekisimme Jamaika-päivämme aikana. Olin katsonut Getting Stamped -blogista upeasta veden päällä kelluvasta baarista, mutta se sijaitsi täysin toisella laidalla Falmouthiin nähden (onneksi löysimme kelluvan baarin Haitilta). Bob Marleyn kotitalo kiinnosti, mutta vaikka muutama tunti reggae-bussissa maisemia katsellen olisikin voinut aikuisten näkökulmasta olla kivan rentoa, arvelimme, ettei tämä olisi voinut 2-, 4- ja 6-vuotiaita lapsia vähempää kiinnostaa.

Ystäväni bongasi jo alkukesästä Margaret-joen bambulautta-ajelun ja määrätietoisesti toi ideaansa esille aina suunnitellessamme matkan aktiviteetteja. Hyvä niin. Bambulautat olivat jamaikalaisen jerk chickenin kanssa päivämme kohokohtia. Ja mikä parasta, myös lapset viihtyivät bambulautoilla koko tunnin kestävän ajelun ajan.

Margaret -joelle ajaa Falmouthin risteilysatamasta alle puoli tuntia. Sinne pääsee joko valmiilla retkillä tai omatoimisesti taksilla. Me neuvottelimme ensin satamassa tilataksien kanssa koko päivän hinnasta, mutta päädyimme lopulta ottamaan paikallisen taksin sataman aitojen ulkopuolelta, täysin sen vuoksi, että saimme taksin edullisemmalla. Sataman aitojen sisäpuolelta taksin hinta olisi ollut 250 dollaria, nyt me maksoimme 140 dollaria tilataksista, johon mahduimme kaikki seitsemän. Taksi kierrätti meitä paikasta toiseen koko päivän ajan.

Falmouthin satamaan tullessamme lämpö oli varmasti yli 35 astetta. Ehkä jopa liian kuuma varsinkin pienten lasten kanssa. Margaret-joen bambulautta-ajelu oli jo tästä syystä täydellinen päivän aloitus. Metsän keskellä, joen rannalla lämpötila laski huomattavasti. Enää oli ihanan kuuma, ei liian kuuma.

Bambulautta-ajelulle kannattaa mennä heti aamusta ennen ryhmämatkalaisten saapumista. Taksikuskimme kiiruhti meitä myös lippuluukulle turhan jonotuksen välttämiseksi. Lippujen ostamisen jälkeen on nimittäin vielä hyvin aikaa nautiskella hintaan kuuluva rommi-drinkki tai alkoholiton hedelmämehu. Meidät vietiin laiturille vasta siinä vaiheessa, kun oli meidän vuoromme hypätä lauttojemme kyytiin.

Lipunmyynnissä oli baarin lisäksi livemusiikkia (tietysti, kun Jamaikalla olimme), matkamuistomyymälä, vessat ja yrttiviljelmiä. Yksi lautta maksaa 60 dollaria ja siihen saa mennä maksimissaan kaksi aikuista ja yksi lapsi. Meille riitti yksi lautta, ja 4-henkinen ystäväperheemme joutui ottamaan kaksi erillistä lauttaa.

Margaret-joki oli tulvillaan vettä, sillä Jamaikalla oli juuri ollut parin viikon ajan rankkoja sateita. Veden pinta oli tavallista korkeammalla ja vesi virtasi vauhdilla. Tai siltä se näytti rannalta käsin. Kun pääsimme lauttaamme, kyyti oli miellyttävän rauhallista ja tasaista. 

Tunnin kelluminen vehreässä jokimaisemassa oli täydellinen vastakohta risteilyaluksen ruuhkalle ja metelille. Alkumatkasta vesi virtasi sillä vauhdilla, että saimme kellua lautallamme kaikessa rauhassa. Loppumatkasta virtaus hiljeni ja muutamia lauttoja kerääntyi näköetäisyydelle. Osa lautoista pysähtyi joen varrella oleviin myyntikojuihin ostamaan tauluja ja muita matkamuistoja. Kojuja olikin tasaiseen tahtiin joen varrella. Me ostimme pienen maljakon, jonka lauttakuskimme oli kaivertanut puusta. Emme varsinaisesti halunneet maljakkoa, mutta kuski oli sen verran mukava, että maljakon ostaminen toimi tipin antamisen verukkeena.

Jokiajelu päättyi kylän laitamille, josta taksikuskimme osasi kertoa Usain Boltin olevan kotoisin. Hänen vanhempansa asuvat edelleen kyseisessä kylässä, ja taksikuskimme oli nähnyt itse Usainin falmouthilaisessa kahvilassa pari päivää aiemmin. Me emme nähneet kuin kotikylän ja koulun, jota Usain oli käynyt lapsena.

Päivämme bambulautoilta jatkui lounaalle jamaikalaiseen jerk chicken -ravintolaan ja sieltä vielä Montego Bayhin rannalle. Niistä lisää tulevissa postauksissani.

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram

Lomaterveisiä Orlandosta ja Karibialta

Terveisiä Orlandosta! Saavuimme tänään Royal Caribbeanin Oasis of the Seas -laivalta takaisin Orlandoon. Tuntuu uskomattomalta, että olemme olleet matkassa vasta puolitoista viikkoa. Olemme nimittäin tehneet ja nähneet jälleen kerran aivan valtavasti. Ja tiedättekö mitä? Meillä on vielä melkein viikko matkaa jäljellä ja vaikka kuinka hienot suunnitelmat edessä. 

Näissä maisemissa vietämme tulevan viikon. Tässä parhaillaan katselen juuri tätä maisemaa.

Laitoin jo Facebookin puolelle muutamia lomakuvia, mutta tässä myös tänne blogin puolelle pientä esimakua siitä, mitä blogi tulee olemaan pullollaan seuraavat viikot. Tai totta puhuen tämän aktiviteetti- ja kohdemäärän huomioiden postauksia riittää parille kolmelle kuukaudelle. Matka on jälleen kerran ylittänyt odotukseni täysin ja olen aivan ällistyneenä siitä, miten etuoikeutettuja olemmekaan, kun saamme sekä itse kokea tällaista että näyttää upeaa maailmaa tyttärellemme. Hän on lähes joka aamu innosta hihkuen herännyt ja iltaisin kehunut, miten hieno, hieno, hieno päivä on ollut.

Aloitimme matkamme Orlandosta kolmella yöllä. Saavuimme Orlandoon iltamyöhällä Icelandairin kyydillä, ja otimme edullisen hotellin aivan Orlando Vineland Premium Outletin vierestä. Aamulla tiesin nimittäin heräävämme aikaeron takia ennen kukonlaulua, mikä tarkoitti sitä, että pääsimme Black Friday -alennuksille ennen ruuhkaa. Olin kuin olinkin oikeassa ja olimme shoppailemassa vaatekaappejamme täyteen heti aamukuuden jälkeen ennen auringonnousua.

Seuraavat kaksi yötä majoituimme hulppeassa luksusresortissa, Magic Villagessa, johon saimme hyvän mediahinnan blogiyhteistyönä. Meillä oli reilun parinsadan neliön ja neljän makuuhuoneen (ja viiden vessan ja ulkogrillin ja kodinhoitohuoneen ja ja ja) huoneisto. Tässä vaiheessa ystäväperheemme liittyi seuraamme ja meitä oli jo seitsemän hengen seurue. Orlandon ensimmäiset päivät hujahtivat pääsääntöisesti uima-altaalla ja shoppaillen. Yksi kassi onkin jo täytettynä uusilla vaatteilla. Saa nähdä, täyttyykö vielä se puolikas matkalaukusta, missä tämä tyhjä laukku matkusti tänne suuntaan.

Viikko Karibialla risteillen

Viikko sitten sunnuntaina astuimme Royal Caribbeanin Oasis of the Seas -aluksen kyytiin, joka vei meidät Haitille, Jamaikalle ja Meksikoon. Vietimme lisäksi kolme päivää merellä, ja voin kertoa, että Oasis of the Seasin kyydillä ei käynyt aika pitkäksi. Vietimme laivalla kovinkin aktiivista elämää. Kävimme salilla, osallistuin boot camp -tunnille, juoksimme laivan ympäri kiertävää juoksurataa, aamupalastimme Dream Works -animaatiohahmojen kanssa, uimme, luistelimme, kiipeilimme kiipeilyseinällä, katselimme akrobatiashowta, luisteluesityksen, Cats-musikaalin. Ja toki söimme. Päivisin pääsääntöisesti buffasta, mutta iltaisin vedimme koko seurue kolmen ruokalajin illallisia à la cartesta.

Ja tietysti olimme superaktiivisia Haitilla, Jamaikalla ja Meksikossa. Haitilla meillä oli Royal Caribbeanin tarjoama rantamökki tekemään rantaelämästä lasten kanssa mukavampaa (ja oli muuten ihana!), mutta livahdimme käymään myös kelluvassa baarissa, jonne pääsi vain uiden.

Jamaikalla laskettelimme Martha -jokea bambulautoilla, söimme taivaallisen hyvää paikallista superherkkua, savustettua jerk-kanaa ja paistattelimme vielä loppupäivän Montego Baylla rannalla. Ai niin, ajoimme myös Usain Boltin lapsuuden kylän läpi ja näimme koulun, jota hän on käynyt. Itse Usainia emme nähneet, joskin taksikuskimme oli nähnyt hänet Falmouthissa kahvilassa vain pari päivää aiemmin.

Meksikossa vuokrasimme auton ja kävimme ihmettelemässä Cozumelin eteläkärjen luonnonpuistossa krokotiileja ja upeita rantoja. Vesi oli niin kirkasta, ettei tarvinnut edes snorklata ja pääsimme näkemään mieletötmiä kaloja. Ihanaa!

Tulevalla viikolla meillä on suunnitelmissa ainakin käydä naisten kesken Mango’s Tropical Cafen reggaetón-bileissä, Disney-puistossa oman perheen voimin, uida Sheraton-hotellimme altailla, shoppailla vähän lisää ja testata lisää Orlandon ravintoloita. Miehet käyvät katsomassa ainakin korista ja nähtäväksi jää, käyvätkö he myös NHL-pelissä.

Tästä kaikesta on siis tulossa raporttia blogiin sitä mukaa, kun saan tuhannet kuvat käytyä läpi ja kirjoitettua kaikki ylös. Tällä kertaa aion ladata blogin Facebook -sivulle pieniä videonpätkiä matkasta sitä mukaa, mitä kirjoitukset kustakin kohteesta valmistuvat. Nyt jos joskus kannattaa laittaa blogin Facebook-sivu seurantaan.

Yhteistyössä Risteilykeskus, Royal Caribbean, Icelandair ja Magic Village.

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram

Carnival vaihtui Royal Caribbeaniin, Karibian saaret hienoon laivaan

Mistä tietää, että olet tullut vanhaksi? Ainakin siitä, että vaihdat Karibian risteilyvarustamon Carnivalista Royal Caribbeaniin, sekä siitä, ettet valitse enää Karibian risteilyä sen perusteella, mikä kiertää mielenkiintoisimmat Karibian saaret, vaan sen perusteella, että näet hienon laivan.

Laivalla kiun laivalla Karibialla on kokoa.

Hienon laivan? Really?

Täytyy sanoa, että nyt yllätin itsenikin tällä valinnalla. En olisi uskonut tämän päivän tulevan vastaan ainakaan ennen viittäkymppiä. Nyt olenkin lähes 15 vuotta etuajassa matkailuvanhenemissuunnitelmaani. Apua!

Vielä edellistä Karibian risteilyä valitessamme pyörittelin päätä ja ihmettelin, kun ihmiset maksavat käsittämätöntä ylihintaa siitä, että pääsevät näkemään hienon laivan. Kuka ihme haluaa nähdä laivan, kun vaihtoehtona on päästä hieman vaatimattomammalla, mutta kuitenkin riittävän hienolla ja supermonipuolisella laivalla tuhatkertaisesti mielenkiintoisemmille Karibian saarille.

Eikö tällaiset puitteet laivalla jo riittäisi?

Ja tässä sitä nyt ollaan. 

Karibian risteilyn varausmaksut maksettuina Royal Caribbeanin yhden hiennoimman laivan, Oasis of the Seasin, risteilylle, joka kiertää viikon aikana kolme kohdetta, joista kahdella olen jo ollut (Jamaika - tässä sentään satama on eri kuin viimeksi ja Meksikon Cozumel) ja yhden, jossa ei saa poistua risteilymatkustajille rakennetun resortalueen ulkopuolelle (Haiti).

Olisi eri asia, jos olisin jo kiertänyt kaikki Karibian saaret, eikä mitään uutta olisi enää nähtävissä. Jäljellä olisi vain ne hienoimmat laivat. Olen kyllä vieraillut lähes 20 Karibian saarella, mutta varmasti moninkertaisesti on vielä jäljellä. Karibia on vaan niin hieno ja ihmeellinen, että haluan todella nähdä ihan jokaikisen sen saarista (no, ei nyt lasketa ihan kaikkein pienimpiä mukaan ;).

Mutta siis ei. Kyse ei ole siitäkään, että Karibia olisi jo nähty. Vielä tammikuussa matkamessujen aikaan haaveilin risteilystä, mikä kiertää ABC-saaret ja jotain muuta mielenkiintoista siinä matkan varrella. Oasis of the Seasin reittivalintoja tutkiessani ajatukseni kääntyivät kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän hienon laivan puoleen. Täysin käsittämätöntä.

No mistä sitten on kyse? 

En todella tiedä. Ja olen silti ihan super innoissani. Ihmeissäni, mutta innoissani. Enhän todellakaan olisi valinnut risteilyä, jonne en haluaisi. Haluan todella nähdä tämän yhden maailman suurimmista ja hienoimmista laivoista ja uskon, että sen palveluvalikoima on täydellinen pienten lasten kanssa matkustettaessa. Käsittämättömästi halusin enemmän tälle hienolle laivalle, kuin lähteä metsästämään uusia saarikohteita.

Risteilystä tulee varmasti mieletön. Ihmetyksen aihe onkin, että miten ajatusmaailmani noin vain teki kärrynpyörän ja päätyi lapsemme sanoin mukkelis makkelis täysin päälaelleen?

Risteilemme ensi syksynä Karibialla yhteistyössä Risteilykeskuksen kanssa, jolta saimme pienen alennuksen tulevasta risteilystämme.

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Rastoja ja reggaeta Jamaikalla

Jamaika oli hieno. Ihan niin kuin etukäteen ajattelinkin. Ja yksi päivä siellä liian vähän. Ihan niin kuin etukäteen ajattelinkin.

Tunnelma oli rento. Rastat hulmusivat ja reggae soi. Pisimmät rastat olivat lähes nilkkoihin asti, eivätkä ne todellakaan näyttäneet siltä, että niiden kantaja olisi käynyt kampaajalla ottamassa pidennykset ;)

Ennakkoon selvitin, että Ocho Rioksen lähellä olisi delfiiniuintia, vesiputouskävelyä, Bob Marleyn kotiseutuvierailua ja metsän keskelle rakennettu huvipuisto. Päätimme olla varaamatta mitään etukäteen ja katsoa paikan päällä mitä tekisimme. Se olikin varmasti paras vaihtoehto. Satamaan päästyämme nappasimme taksin, joka kierrätti meitä muutaman tunnin lähiseudulla toiveidemme mukaisesti. Toiveita meillä ei tosin ollut kuin paikallinen hyvä rommibaari. Muuten luotimme kuskiin, että hän vie meidät parhaisiin paikkoihin.

Ensimmäinen kohde oli näköalatasanne, jossa myös tulennielijä halusi näyttää taitojaan. Ei ollut mikään ihmeellinen esitys, mutta miten sellaisesta viitsii kieltäytyäkään. Olimme nimittäin hänen sen hetken ainoa yleisö.

Seuraavaksi taksikuski vei meidät asuinalueelle, jossa lähestulkoon hänen koko sukunsa asuu. Näimme äidin, hänen kotitalonsa, muutaman serkun ja heidän talonsa. Matkalla pysähtelimme tutustumaan paikallisiin kasveihin ja yrtteihin, ja kuski kertoi mihin mitäkin yrttiä käytetään. Limen lehtiä pyöriteltiin sieraimiin flunssan oireita lievittämään, ja olisikohan olleet samat lehdet, jotka voimakkaan tuoksunsa ansiosta peittävät muut tuoksut alleen. Pikkupoikana kuskimme oli nimittäin näin saanut salattua isältään pilven polttamisen :)

Taksikuskin serkun talo

Kierroksen parhaimmistoa oli kuitenkin etukäteen toivomamme paikallinen rommibaari, kuskimme kantakapakka. Ei olisi ehkä ilman paikallisopasta paikkaa löydetty, eikä varmaan edes uskaltauduttu sisälle asti. Paikallinen vaalea rommi ei ollut mikään makuelämys, mutta Red Stripe maistui.

Kuskin kantakapakka. Oikealla kuvassa baaritiski.

Loppupäivä vierähti rannalla melko lähellä satamaa.

Näimme siis Jamaikasta vain pikkiriikksen osan. Nähtäväksi jää, pääseekö saareen tutustumaan joku päivä paremmin.

Ihan liian monipuolinen Jamaika

Jamaika ja vain yksi päivä. Tiedän jo valmiiksi, että tekemistä riittäisi vaikka kahdelle viikolle. No, ei auta kuin lähteä kaivelemaan infoa kohteesta. Laiva vie meidät Ocho Rioksen satamaan, joten tekeminen rajaantuu automaattisesti sen lähialueelle.

Carnival saa kunnian lainata kuviaan, kun enhän niitä ole vielä päässyt itse Jamaikalta ottamaan.

Bob Marleyn jalanjäljille
Bob Marleyn syntyi ja lepää Nine Mile -nimisessä kylässä. Tämä kiinnostaisi, mutta kylään on 65 kilometrin matka. Carnival järjestäisi retken sinne 90 dollarin hintaan. Hintaan kuuluu myös lounas, mutta retki kestäisi lähes koko päivän, joten muuta Jamaikaa emme ehtisi näkemään.

Bob Marley Bus Adventure - Lähde: Carnival.com

Löysin Youtubesta videon Nine Milesista. Taidan sittenkin kaivella, josko siellä pääsisi käymään nopeammin ja edullisemmalla kuin mitä Carnival tarjoaa.

Vuoristorata metsän keskellä
Metsän keskelle on rakennettu Mystic Mountain -huvipuisto kaapeleineen ja vuoristoratoineen. Bobsled-vuoristorata maksaa kuudenkymmenen dollarin luokkaa, useamman aktiviteetin paketit enemmän. En oikein osaa päättää mitä mieltä tästä olisin. Toisaalta kiinnostaisi, mutta onko tämä sitä mitä Jamaikalla haluaa tehdä kun on vain yksi päivä käytettävänä. Ei ehkä.

Bobsled-vuoristorata - Lähde: Carnival.com

Lumoavat vesiputoukset
Dunn’s River Falls näyttää kuvien perusteella upealta paikalta. Mutta: kaikki muut ovat samaa mieltä, joten paikka tulee varmasti olemaan täynnä muitakin turisteja. Kävely/kiipeäminen perille kestää puolisen tuntia ja reitti kulkee putouksia myötäillen ja osittain putouksen seassa, joten uikkarit on välttämätön varuste. Paikalta löytyy oppaita, jotka avustavat tarvittaessa liukkailla kivillä kapuamista. Tosin eiköhän meidän seurue selviäisi ilman avustustakin. Pääsymaksu on 20 dollaria, eikä tähän kuluisi koko päivää.

Dunn's River Falls - Lähde: Carnival.com

Jamaikalaista rommia
Löysin Jamaikalta rommitislaamoja, jotka ottavat vierailijoita vastaan, mutta en Ocho Rioksen läheltä. Harmi. Eiköhän sieltä joku kiva baari löydy jos rommia tekee mieli.

Rantamakoilua
Turtle Beach, Ocho Rios Bay, Island Village Beach, Fishermen’s Beach, Mahongany Beach. Riittäähän noita jos rannalle haluamme lekottelemaan.

Arvasin, että tässä käy näin. Kaikkea emme pysty päivässä tekemään. Ja tässä vain itseäni kiinnostava tekeminen, ja vain Ocho Rioksen läheltä. Nyt olisi vain päätettävä, että mitä tehdään ja mitä jätetään välistä. Mitä sanoo muu matkaseurue?

Kokemuksia tästäkin kohteesta otetaan ehdottoman mielellään vastaan!