Slider

Kirsikankukkien valtaama Kioto

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Tokiossa pääsimme jo hieman kirsikankukkien makuun. Mutta mitä Kioto tarjosikaan. Satakertaisesti kirsikankukkia. Niitä oli joka puolella - puistoissa, tien varsilla, jokien pientareilla, pihoissa, puistikoissa. You name it!



Ensin otin jokaikisestä kirsikankukkapuusta kuvan, mutta ilmeisesti niitä tuli otettua riittävästi, koska jossain vaiheessa kamera alkoi pysyä laukussa :)



Kirsikankukka-aika on japanilaisillekin hienoa aikaa. Kioton geisha-alueella näkyi paljon kimonoihin pukeutuneita ja muutenkin todella hienosti laittautuneita naisia, sekä pariskuntia, jotka olivat pistäneet parastaan ja olivat palkanneet valokuvaajan ottamaan heistä kuvia.

Kirsikankukinta on myös suosittua hääaikaa. Muutaman hääparin näimmekin poseeraamassa kirsikankukkien alla. Ei lainkaan huono miljöö hääpotreteille.



Puistot olivat täynnä piknikillä olevia perheitä, ja kaupunkia kiertäessä törmäsimme kirsikankukkakatoksella peiteltyihin markkinoihin. Siis ihan luonnonkatoksella.



Kirsikankukka-ajan kunniaksi Kiotossa voi käydä katsomassa myös geishatanssiesityksiä. Me valitsimme Miyako Odorin esityksen. Niitä on siis vain kirsikankukka-aikaan, huhtikuun alusta loppuun. Esitys oli täynnä väriloistoa ja upeita pukuja, japanilaista musiikkia ja tietenkin tanssia. Tarina meni ehkä hieman ohi, mutta se ei haitannut tunnelmaa. Valitettavasti sieltä ei saanut ottaa kuvia.


Vaikka Kioto oli täynnä kirsikkapuita, on parhaita kirsikankukkienkatselupaikkoja listattu useassakin paikassa. Yksi hyvinkin kattava lista löytyy Japan Guiden sivuilta.



Oli Kiotossa paljon muutakin kuin kirsikankukkia. Mutta täytyy myöntää, että kirsikankukat veivät suurimman huomion - tietenkin ruuan lisäksi :) Mutta ruuasta tuonnempana.

Tokio 2,5 päivässä - mitä kaikkea ehtii nähdä?

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Meillä oli Tokiossa aikaa vain kaksi ja puoli päivää. Aika paljon sitä sellaiseenkin aikaan saa mahdutettua näkemistä ja tekemistä. Tosin se vaati sen, että herätyskello soi viiden ja kahdeksan välillä joka aamu, ja päivä käytettiin tehokkaasti iltaan asti ilman mitään turhia hotellillakäyntejä välissä :)

Kuten jo aiemmassa postauksessani totesin, Tokion tehokas julkinen liikenne edesauttoi hurjasti paikasta toiseen liikkumisessa. Siihen ei siis tarvinnut käyttää turhaan aikaa.

Tässä Tokio-päivämme jaoteltuna kaupunginosittain:

Tokyo Station

Ensimmäinen tuttavuus meille oli Tokion päärautatieaseman läheisyys, eli ilmeisesti Tokion ydinkeskustan alue. Jakkupukuja, korkokenkiä, liituraitapukuja, kravaatteja. Niitä se kaupunginosa oli täynnä. Ensimmäisen illan perusteella luulin, ettei koko Japanissa ole ketään huonosti pukeutunutta ihmistä. Olin väärässä, vaikkakin keskimääräistä paremmin japanilaiset todellakin pukeutuvat.



Täällä huomasi hyvin myös japanilaisen katuruoka- ja after work-kulttuurin. Voi kun Suomestakin saisi hyvää pientä purtavaa edulliseen hintaan, nopeasti ja helposti. Mekin kävimme syömässä dinnerin alkupalaksi herkullisia palleroita pienessä katukuppilassa. En tiedä tarkalleen mitä söimme, mutta hyvää oli.



Tokyon aseman alueella oli myös Imperial Palace Garden.


Tai no jos minulta kysytään, oli se kaukana puutarhasta tai puistosta - hiekkakenttä olisi parempi kuvaus.


Nurmikolle ei saanut astua, ja temppeliin vievä silta on suljettuna vierailijoilta. Ei ollut siis ehkä edes näkemisenkään arvoinen "puisto", mutta käytiin kuitenkin. Jokin osa olisi ollut avoinna vierailijoille, mutta emme menneet niin pitkälle, kun alkukaan ei luvannut hyvää.


Olihan se kiva nähdä, niin ei jäänyt harmittamaan. Ja kuvat näyttävät näin jälkikäteen katsottuna ihan hienoilta :) Ehkä ne olivat ne ennakko-odotukset vehreästä puistosta, päikkärit pehmeällä nurmikolla ja lasillinen kuplivaa puutarhan terassilla, mitkä saivat pettymään - mitään näistä ei siis kyseisetä puutarhasta löydy, ei kannata yrittää!

Akihabara

Akihabarassa kävimme katsomassa nörttien kaupunginosaa. Sieltä löytyy siis Electric Street, joka on täynnä elektroniikkakauppoja kuin myös peliluolia ja manga-aiheisia kauppoja ja kahviloita.



Mekin olimme menossa kuuluisaan @home cafe:hen, mutta ensin emme löytäneet sitä kaikkien mainoskylttien seasta. Ja sitten kun löysimme, oli sinne valtava jono, eikä kahvila näyttänyt niin houkuttelevalta, että olisimme vaivautuneet sinne jonottamaan. Kahvila oli tavaratalon yhteydessä, jossa oli kaikkien mahdollisten kauppojen kaikki tarjonta. Huh, sitä tavarapaljoutta!



Shinjuku

Shinjukun kaupunginosassa käväisimme pikaisesti lounaalla, ja kiertämässä pari ostoskeskusta. Mitään muuta mielenkiintoista siellä ei kai olisi ollutkaan, mutta kaupunginosa oli kiva nähdä. Varsinkin kun sinne pääsi sillä samaisella, monta kertaa mainostamallani Yamanote Linella.



Ueno

Uenon alueella kävimme ihastelemassa kirsikankukintaa ilta-aikaan, ja siitä seurannutta juhlintaa - kirsikankukkajuhlintaa. Tämä oli kyllä ihan ehdoton vierailupaikka kirsikankukka-aikaan. Wau!


Ihmiset olivat piknikillä, kuten suomalaiset vappujuhlinnassa konsanaan. Suomalaiseen vappuun tässä oli kuitenkin se ero, että kukaan ei grillannut, ja olutta oli myynnissä pienessä juhlijoita varten pystytetyssä kojussa.

Harmi kun meidän kameroilla ei saanut ikuistettua lyhdyin upeasti valaistua sanoinkuvaamattoman kaunista kirsikankukkakatosta, jonka kirsikkapuut tekivät puistoon. Voin vain sanallisesti kertoa, että kaunista oli! Kuvat ovat parhaimpia otoksia, mutta niistä ei välity paikan kauneus yhtään.


Näiden lisäksi Tokio-päiviimme mahtui jo aiemmin kirjoittamani:
- aamiaiset Tokion kalatorilla
- illallinen Liisa Ihmemaassa -teemaravintolassa
- vierailu japanilaisessa kylpylässä, eli onsenissa
- shoppailua.

Jälkikäteen ajateltuna tuntuu aivan uskomattomalta, että ehdimme tosiaan näin paljon näin lyhyessä ajassa. Täytyy kyllä sanoa että olimme tehokkuutemme perusteella täysin Tokion arvoisia!



Japanilaisten outoa huumoria Alice in Wonderland -teemaravintolassa

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Täytyy myöntää, että ensimmäinen asia, mikä minulle tuli mieleen Japanista matkasuunnittelun alkumetreillä, oli japanilaisten outo huumorintaju. Ja nimenomaan outojen ravintoloiden osalta. Google löysikin minulle heti kasan outoja ravintoloita Tokiosta. Jos outous kiinnostaa, kannattaa vilkaista esim. Matador Networkin lista.

Yritimme tehdä varausta jo ennen matkaa Ninja-ravintolaan, mutta he eivät koskaan vastanneet. Kun hotellin respatäti soitti heille, vastaus oli, että he ovat kuukauden eteenpäin varattuja. Pöytävarauksen saimme lauantai-illalle Alice in Wonderland -teemaravintolaan.

Vastassa meitä oli tarjoilijat, Hatuntekijä ja itse Liisa.



Ruokalista oli pieni laatikko, jonka mukana tuotiin kello, mitä soittamalla sai palvelua.



Ennen varsinaisia ruokia meille tuotiin leipää, jota sai syödä omalla vastuulla. Olihan tietenkin teeman mukaan mahdollista, että leipää syömällä kutistuu.

Ruokien ulkoasuun oli panostettu huomattavasti enemmän kuin makuun. Eivät ruuat pahoja olleet, mutta aika usein on tullut syötyä parempaakin :) Alkupalana minulla oli greipin sisään rakennettu salsa-äyriäisannos ja Sadulla kevätrullia. Kuvan pääruoka oli kala-äyriäispata, jonka päälle oli leivottu voitaikinakuori. Jälkiruokana suklakakkua jäätelön kera.



Sisustus oli tietenkin teeman mukainen. Sisään tullessa käytävän seinät olivat kirjan sivuja, joissa luki otteita tarinasta. Astuimme siis kirjaimellisesti sisään tarinaan. Osa pöydistä oli pelikortteja, yksi pöytä oli teekuppi. Sisustuksesta huomasi, että ravintola täyttää jo 10 vuotta.



Ravintola oli ihan hauska kokemus. Ei parhaasta päästä, mutta olisi jäänyt harmittamaan, jos emme olisi missään teemaravintolassa ehtineet käydä. Tämä Liisa Ihmemaassa -ravintola on suunnattu koko perheelle, mutta voisin kuvitella, että Ninja- tai Alcatraz-ravintoloiden kokemukset olisivat olleet hieman rankempia. Olisiko kokemus sitten ollut parempi kuin Liisana Ihmemaassa? Sitä en pysty pelkän yhden ravintolan perusteella sanomaan.

Tallinnan parhaat ravintolat

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Edellisestä Tallinnanmatkastani on niin monta vuotta aikaa (jos ei parin tunnin risteilypysähdystä lasketa mukaan), että tunsin entuudestaan tasan satamanalueen ja vanhankaupungin. Olin kyllä kuullut paljon hyvää, ja odotukset olivat korkealla. Voi siis olla, että listaamani paikat on ihan kaikille muille jo tuttuja, minä olin vain Maija Myöhäisenä näissä nyt vasta ensimmäistä kertaa :)

Mutta jos kuulut niihin, joille on myös tuttuja vain satama ja vanhakaupunki, niin lue ihmeessä loppuun.

Menimme Tallinnaan pitkäperjantaina aamukahdeksan lautalla, joten ehdimme päivän aikana tehdä kaksi ravintola-/baarikierrosta. Päivä oli todellakin PITKÄ perjantai, ja todellakin hyvässä mielessä.

Päivän ensimmäinen ravintolakierros







1. Hotelli Olevi Residents
Molemmat kierroksemme alkoi hotelliltamme, Olevi Residentsiltä. Emme hyödyntäneet heidän ravintolapalveluitamme muuten kuin aamiaisen osalta. Senkin olisi voinut jättää välistä. Hotellin sijainti oli erinomainen ravintolakierroksiimme ja satamaan nähden.

2. Soul Lounge
Yksi ennakkoon katsomani lounasravintolavaihtoehto oli Soul Lounge. Ravintola ei ollut kuitenkaan auki siinä vaiheessa, kun kävelimme siitä ohi, joten emme päässeet sitä testaamaan. Kirjaan sen kuitenkin tähän ylös, jotta seuraavalla Tallinnanmatkallamme muistan paikan. Ravintola kun oli saanut Tripadvisorista hyviä arvosteluja.

3. F-Hoone
Tätä suosittelen ihan ehdottomasti kaikille, jotka Tallinnaan menevät. Upeaan vanhaan teollisuusrakennukseen tyylikkäästi tehty ravintola. Lounasaikaan ravintolassa oli jonkunverran porukkaa, ja ilmeisesti myös iltaisin heillä tapahtuu.



4. Boheem Kohvik
Lounaspaikaksi valitsimme lopulta Boheem Kohvikin. Olimme ravintolassa juuri oikeaan aikaan ja juuri oikean pöydän vieressä oikealla hetkellä. Ravintola oli nimittäin täysi (kuten Tripadvisor osasi jo etukäteen kertoakin), mutta yksi pöytä sattui juuri vapautumaan kun kiertelimme ravintolan huoneesta toiseen. Listalla oli krepeksiä, salaatteja, pastaa, pelmenejä ja kaikki annokset maksoivat 3-6 euroa per annos. Hyvää ja halpaa.



5. Leib Resto ja Aed
Jälkkäreille ja lasillisille proseccoa piipahdimme vanhankaupungin muurien sisäpuolella olevaan Leib Resto ja Aed -ravintolaan. Ihana terassi, hyvää kuohuvaa, aurinkoa, lämmin. Alkoi tuntua jo kesältä! Tänne täytyy tulla seuraavalla kerralla ihan syömään asti. Kiitos serkulleni hyvästä ravintolasuosituksesta!



Kierroksen päätteeksi jäimme vielä terassille paistattelemaan päivää, mutta sen ravintolan nimeä en laittanut ylös. Se oli jokin hotelliamme vastapäätä sijaitsevista terasseista. Niissä on kai ihan sama mille niistä päätyy, kunhan saa aurinkopaikan.


Illan ravintolakierros



 Ennen toista ravintolakierrosta ehdimme käydä päiväunilla hotellilla, ja taas jaksoi.

1. Hotelli Olevi Residents
Ei tästä sen enempää :)

2. DM Baar
Depeche Modelle täysin pyhitetty baari. Julisteita ja nimmareita ja levyjä ynnä muuta vermettä seinillä, musavideot pyörivät screeneillä. Jos pidät Depeche Modesta, mene käymään. Jos et, älä mene.

3. Kolm Sibulat
Depeche Mode -aperitiivien jälkeen menimme illalliselle Kolm Sibulat -ravintolaan. Alkuruoka oli taivaallinen! On aina ilo maistella, ihmetellä ja arvailla mitä kaikkia makuja lautaselle on laitettu. Ja kun kaikki sopivat niin hyvin yhteen, ei voi muuta kuin yrittää säästää annosta mahdollisimman kauan, ettei se vain lopu kesken. Pääruuan ankka oli hieman liian kypsä, mutta hyvä silti, ja todellakin jokaisen kahdentoista euron arvoinen.



4. Pudel Baar



5. Veinibaar Pokaal

Samassa rakennuksessa, toinen toisessa ja toinen toisessa päässä olivat söötit Veinibaar Pokaal ja Pudel Baar. Minä suuntasin viinibaarin puolelle, mieheni olutbaarin puolelle. Onneksi Virossa ei päde Suomen alkoholilainsäädäntö, ja saimme nauttia juomamme samassa tilassa vaikka ostimmekin ne eri baareista ;)



6. Kolm Lõvi
Outo venäläinen, paikallisten suosima baari. Veinibaar Pokaalissa olleet virolaiset nauroivat ravintolalle, ja sanoivat, että kaikki paikalliset käyvät paikassa, mutta eivät kehtaa sitä kuitenkaan myöntää. Onneksi mieheni oli käynyt siellä etukäteen, nimittäin ulko-oven jälkeen tuli vielä kaksi ovea, eikä mikään viitannut siihen, että ovien takana olisi baari. Ohjelmassa oli perjantai-iltana karaokea ja keskellä tanssilattiaa tankotanssi-tanko.

Japanilainen tapa rentoutua - onsen

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Taas Japani yllätti minut positiivisesti - tällä kertaa kylpylöillään, eli onseneilla. Kaikki matkavinkkejä ennen matkaa jakaneet suosittelivat onsenia. Onhan kylpylät ihan mukavia, mutta en olisi ennen onsenissa käyntiä uskonut, että se olisi niin upea kokemus. Onneksi menimme!

Jos luet tätä suunnitellen matkaa Japaniin - ota suunnitelmiisi mukaan onsen :)

Tokion toiselle kokonaiselle päivälle luvattiin sadetta, joten alkuperäinen suunnitelmamme lähteä Mt. Fujille ei ollut kannattava. Ja olimmehan me nähneet sen jo junasta. Mt. Fujille ei saa kiivetä keväällä sääolosuhteiden vuoksi, joten vuoren näkeminen - vaikkakin junasta - oli ihan riittävä. Ja itseasiassa sadesäällä koko vuori on usein niin sumun peitossa, ettemme sitä enää olisi uudelleen nähneetkään. Mt Fujin lähettyvillä on paljon kuumia lähteitä ja sitä myöden myös onseneita. Mutta koska niitä on myös Tokiossa, päätimme käyttää matka-aikamme paremmin hyödyksi, säästää matkustusajassa ja valita yhden Tokion onseneista.

Time Out Tokyo -sivusto esittelee Tokion parhaat kylpylät, josta meidänkin valitsemamme onsen löytyy.

Onsen: Niwa no Yu, Toshimaen
Hinta: 2 250 JPY

Kylpylästä ei saanut ottaa kuvia. Sen vuoksi tämä kuva on lainattu sivustolta timeout.jp.


Matka onseniin oli matkantekohetkellä melko haastava. Emme oikeastaan tienneet minne päin olemme menossa. Tai ajatus oli selkeä, mutta emme silti tienneet olemmeko oikeassa junassa. Näin jälkikäteen katsottuna kaikki meni paremmin kuin hyvin. Olimme oikeassa junassa, vaihdoimme oikealla asemalla toiseen junaan, ja löysimme perille melko helposti. Ensin tosin kävelimme asemalta väärään suuntaan, mutta taas ystävällinen japanilainen saattoi meidät perille.

Ensimmäisenä onsenissa tuli vastaan kyltti: jos sinulla on tatuointeja, et ole tervetullut. Meillä kummallakaan ei onneksi ole, joten pääsimme kylpemään. Selitykseksi tatuoitujen henkilöiden boikotointiin oli se, että he ovat todennäköisesti jengien jäseniä, ja täten pelottavat muita kylpylän asiakkaita.



Ennen maksamista kengät jätettiin säilytyslokeroon ja sateenvarjo sateenvarjoparkkiin. Maksamisen jälkeen saimme rannekkeet, mitkä toimivat sekä pukukaapin avaimena että maksuvälineenä kahviossa/ravintolassa, sekä kassit, mistä löytyi iso pyyhe, pieni pyyhe ja oloasu. Oloasu oli ihana (vaikkakin hieman sairaalamainen:), ja se päällä pystyi menemään kylpylän kahvilaan tai ravintolaan, tai vaikkapa hierontaan tai lukemaan kirjaa oleiluhuoneeseen. Heti saunan ja kylvyn jälkeen ei siis tarvinnut kiskoa farkkuja jalkaan, vaan rentoutumista pystyi jatkamaan siihen asti, kunnes poistui kylpylästä.



Usein japanilaisessa onsenissa on naisille ja miehille erilliset puolet, jolloin uimapukuja ei tarvita. Tässä onsenissa oli sekä naisten puoli, miesten puoli ja vielä kolmantena kaikille yhteinen puoli. Yhteisellä puolella tuli käyttää uikkareita. Edelleen on kuulemma niitäkin onseneita jäljellä, missä on vain yksi yhteinen kylpemisalue, mutta silti uikkareita ei käytetä.

Kylpylän yhteisellä alueella oli suomalaisestakin kylpylästä tunnettu allas poreineen ja hierovine suihkuineen. Ja tämä oli se minun kuvitelmani kylpylästä, enkä siis ollut mitenkään superinnoissani ;) Mutta ne japanilaiset kuumat mineraalialtaat olivatkin ne ihanuudet. Varsinkin hieman koleassa sadesäässä, kun valmiiksi oli vähän vilu. Altaita oli sekä sisällä että ulkona. Oli pienempiä altaita (osa pieniä kylpytynnyreitä), ja vähän isompia, mutta ei kuitenkaan niin isoja, että niissä olisi voinut uida. Toisaalta vesikin oli niin kuumaa, että ei niissä olisi uinut senkään puolesta. Vesi oli ajoittain jopa hieman liian kuumaa, mutta ihana keväinen vesisade ulkoaltaassa oli ihanan virkistävää. Virkistäytyä pystyi myös kylmässä altaassa, ja lämmittelemään pääsi myös suomalaiseen tai turkkilaiseen saunaan.

Pienempi pyyhe oli tarkoitettu otettavaksi altaaseen mukaan. Miksi? En tiedä. Useimmilla se oli viikattuna pään päälle. Me teimme samoin. Miksi? En todella tiedä.

Suihkut olivat todella matalalla. Ei sen takia, että japanilaiset ovat lyhyitä, vaan sen takia, että suihkussa käytiin pienellä jakkaralla istuen. Hassua.

Mt. Koyan munkkiluostarin onsenin laittautumisalue. Ei yhtä ylellinen varustukseltaan kuin Tokion onsenin, mutta kätevä ja käytännöllinen silti!


Japanilainen järjestelmällisyys oli myös täällä läsnä. Enkä tarkoita vain monenkokoisia pyyhkeitä ja oloasuja, vaan niiden lisäksi kaikki pesuaineet oli tarjolla talon puolesta, suihkuista poistuttaessa oli saatavilla myös pieniä muovipusseja, joihin pystyi laittamaan märät uikkarit. Viimeisenä ylellisyytenä vielä todella suuri laittautumisalue, jossa jokaisella paikalla oli hiustenkuivaaja, vanupuikkoja, pumpulia, ja mitä kaikkea nyt vaan kylvyn jälkeen tarvitsee.

Majoituspaikkojen onsenit

Jos Suomessa joka hotellista löytyy saunaosasto, Japanissa yleistä on, että varsinkin perinteisiisä ryokan-majoituksissa on onsen. Kioton majoituksen onsenia emme testanneet, mutta Mt. Koyalla munkkiluostarissa kävimme luostarin onsenissa. Tämä jo sen takia, että huoneissa ei ollut suihkua. Viileään vuoristoilmaan ja koko päivän reippailun jälkeen onsen oli lämpimästi tervetullut kokemus!


Täällä oli omat puolet naisille ja miehille, joten uikkareita ei tarvittu. Kuvankin pääsi ottamaan juuri ennen illallista, kun kaikki olivat ruokailemassa, eivät enää kylvyssä.

Sushiaamiaista Tokion kalatorilla

torstai 17. huhtikuuta 2014

Japaninmatkamme lähes kaikki pääkohdat liittyivät ruokaan. Kuten tämäkin, sushiaamiainen Tokion Tsukijin kalatorilla. Valmistettuna samana yönä kalastetusta kalasta. Tämä maailman yksi suurimmista kalatoreista onkin Tokiossa vieraillessa ihan ykköskohde, mikä ihan jokaisen tokionkävijän kuuluu kokea. En ole koskaan yhtä hyvää sushia syönytkään.



Lonely Planet suositteli menemään sushiaamiaiselle ennen kahdeksaa. Ensimmäisenä Tokio-aamuna suuntasimmekin kalatorille seitsemän jälkeen. Ensin kahlasimme laatikkovuoren läpi. Joka puolella vilisi ihmisiä, kaikenlaisia ajoneuvoja ja paljon paljon laatikoita.



Kun pääsimme laatikkomeren ohi, löysimme sushiravintolat. Niitä oli kaksi käytävällistä vieri vieressä. Joihinkin oli valtavan pitkät jonot, toisiin lyhyemmät. Valitsimme kiertelyn jälkeen hieman lyhyemmän jonon, eikä mennyt kauaakaan, kun meidät jo ohjattiin sisään. Vaikka ravintolat olivat pieniä, vaihtuvuus oli nopea, sillä juuri kukaan ei jäänyt ravintoloihin juoruilemaan ruokailun jälkeen.


Tässä japaninkielentaito olisi ollut erinomainen etu, sillä silloin olisi pystynyt keskustelemaan kokkien kanssa. Tekiväthän he sushimme aivan neniemme edessä. Keskustelun sijaan oli tyytyminen katseluun. Tilaamiseen kielitaitoa ei tarvittu. Katsoi vain kuvasta millaisen setin halusi, ja tilaus sisään.



Viimeisenä Tokio-aamunamme halusimme käydä vielä uudelleen kalatorilla sushiaamiaisella. Tällä kertaa menimme paikalle vieläkin aikaisemmin, jo ennen seitsemää, ja valitsimme toisenlaisen ravintolan, jossa tarjolla oli pääasiassa sashimia. Menimme ensin jonottamaan ravintolan eteen, mutta meidät tultiin saman tien ohjaamaan oikean jonon perälle. Jono ei siis ollut vain ravintolan edessä, vaan se jatkui viereisellä kadulla, koska ravintolan edustaa ei saanut tukkia. Tässä jonossa seisoimmekin sitten reilun tunnin. Senkin ajan käytimme hyvin hyödyksi. Toinen jonotti, toinen shoppaili, ja sitten vuoron vaihto.

Alla kuvassa valitsemamme 7 special-Don, johon siis kuului listan kalat (fatty tuna, scallion, tuna, sea urchin, scallop, crab, prawn, squid, salmon roe) ja riisiä. Annos valtavan iso, ja jouduin jättämään osan syömättä.



Jostain artikkelista luimme, että kala on heti aamusta liiankin tuoretta, ja että parhaimmillaan se olisi vasta samana iltana. Mutta enpä tiedä. Meidän saamat aamiaiset olivat ainakin taivaallisen hyviä. Joskin ensimmäinen aamiainen vielä vähän parempi kuin toinen.

Tai noh, kerrotaanpa taas täysi totuus. Ihan jokainen kala ei ollut suosikkini. Yksi todella vaalea, lähes valkoinen kala oli suutuntumaltaan samettisen limainen. Outo, mutta ensin se tuntui miellyttävältä. Mutta sitäpä ei saanutkaan puraistua poikki. Kalan keskellä kulki narulta tuntuisia säikeitä, ja poikki en saanut sitä suussani, en sitten millään. Siinä vaiheessa kun kyyneleet alkoivat nousta silmiin ja oksennusrefleksi teki tuloaan, minun oli pakko puklata puoliksi jauhettu kalapallero suustani servettiin. Toisella aamiaisella en edes maistanut tätä kalaa. Tarjolla ei ollut servettejä :)

Shoppailua kalatorilla

Kalatorilla oli myynnissä sushin lisäksi paljon muutakin. Kuten jo aiemmin kirjoitttelin, oli astioita, mutta niiden lisäksi tietenkin kalaa, kasviksia, mausteita, kirjoja, kukkia, ja mitä kaikkea nyt vain voi kuvitella torilla myytävän. Kyllä se tonnikala näytti ja maistui herkulliselta. Ja täytyihän sitä Japanissa syödä, vaikka sitä Suomessa tuleekin vältettyä.

Ennen en ole tainnut wasabia kokonaisena nähdäkään.




Kalahuutokauppa

Tsujikin kalatorilla on myös mahdollista mennä seuraamaan kalojen huutokauppaa. Sinne otetaan joka aamu 120 ensimmäistä. Vuoronumeroinen antaminen alkaa klo 05:00, mutta jos 120 tulee täyteen jo ennen viittä, antavat he vuoronumerot jo tätä aiemmin. Toisin sanoen, jos saavut kahdelta, saattaa se olla jo liian myöhäistä. Me emme edes yrittäneet, vaan keskityimme syömiseen :)

Valtavan suuri, mutta tehokas Tokio

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Tokiossa asuu yli 13 miljoonaa ihmistä. Siihen päälle turistit, liikematkaajat, ja ihmismäärä on aivan valtava. Liikkuminen Tokiossa oli kuitenkin todella helppoa. Kaikki oli niin hyvin suunniteltua ja organisoitua. Ei olisi uskonut, että maassa, jossa ei ymmärrä kieltä, ei kirjoitettuna eikä puhuttuna, voi olla niin helppo liikkua! Toki kaikkien mainosvalojen ja -taulujen seasta tietyn ravintolan tai kaupan löytäminen oli yhtä tuskaa, mutta julkinen liikenne, se sujui paremmin kuin missään muualla missä olen aiemmin käynyt.

Tehokastakin tehokkaampi Yamanote -lähijunamme :)


Liikkumisen helppouteen vaikutti tosin myös se, että hotellimme, Sotetsu Fresa Inn Tokyo Tamachi, sijaitsi erinomaisen kätevästi Yamanote -lähijunalinjan varrella, Tamachi asemalta parin minuutin kävelymatkan päässä.

Yamanote -linja olikin se ihan paras linja. Se kulki ympyrää, ja sen lisäksi kaikkien mielenkiintoisten kaupunginosien läpi. Pääsimme siis tasan yhtä lähijunaa käyttäen ihan joka paikkaan koko valtavankokoisessa Tokiossa. Lisäksi pääsimme tähän lähijunaan ilmaiseksi JR Passilla. Metroon tämä meidän seitsemäksi päiväksi ostamamme koko Japanin kattava junapassi ei olisi kelvannut.

Yamanote Line. Lähde: http://commons.wikimedia.org


Eikä sekään vielä riittänyt, että juna kulki ihan joka paikkaan, vaan sen lisäksi niitä tuli kolmen minuutin välein - aina ajallaan. Ruuhkaisimpina aikoina kaikki eivät välttämättä mahtuneet ensimmäisenä tulleeseen junaan, mutta jokaikinen jonotti kiltisti muita etuilematta jonottamiseen tarkoitetuilla kohdilla, joille sentilleen junan ovetkin pysähtyivät. Taas on todettava, että kyllä ne japanilaiset osaa!

Fiiliskuvaa öiseltä lähijuna-asemalta.
Tokion vilkkainta risteystä emme käyneet Shibuya-kaupunginosassa katsomassa (ihmismassaa näimme riittämiin muuallakin:), mutta ihana Yamanote Line vei meidät muuten tehokkaasti ristiin rastiin Tokiota. Kaikki haluamamme ehdimmekin nähdä kahden ja puolen päivän aikana. Mutta niistä tuonnempana, kunhan saan koottua kaikki kiertämämme Tokion nähtävyydet.

Japanin tuliaiset - viskejä, veitsiä ja astioita

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

En olisi osannut ennakkoon ajatellakaan, miten paljon kaikkea ihanaa ostettavaa Japanista löytyy. Eikä siis pelkkää ihanaa, vaan oikeasti käyttökelpoista ja hyödyllistä ostettavaa. Onneksi rinkka oli puolityhjä siinä vaiheessa kun lähdimme Suomesta!

Upeita japanilaisia astioita

Tokiossa Tsukijin kalatorilta löytyi sushibaarien lisäksi myös paljon muitakin putiikkeja. Pienessä astiakioskissa vierailimme pariinkin otteeseen - oli ne kipot ja kupit niin kauniita! Sieltä minun mukaani tarttui kuusi lautasta, kenties alkupalakäyttöön, ja kaksi pienempää, jotka ajattelin kynttilänalusiksi.



Onneksi ostin ostokseni heti ensimmäisestä kaupasta, jonka näimme, sillä astiat olivat joka paikassa muualla todella paljon kalliimpia. Ilmeisesti tämä kauppa oli myös ravintoloitsijoiden suosiossa. Muut asiakkaat eivät nimittäin olleet vain turisteja. Minun lautaseni maksoivat pari euroa kipaleelta. Hyvä diili, ettenkö sanoisi. Jos nämä eivät olisi jo painaneet muutamaa kiloa, olisin saattanut ostaa muitakin astioita.

Japanilaiset kokkiveitset

Kioton Nishiki Marketilta Satu oli valmiiksi katsonut veitsikaupan, josta hän kävi ostamassa japanilaiset kokkiveitset itselleen ja tuliaisiksi. Minäkin vähän innostuin. Ovathan japanilaiset ihan huippuja tekemään veitsiä, ja tästä kaupasta ostettaessa veitseen sai vielä oman nimen kaiverrettuna japaniksi. En sitten kuitenkaan ostanut, meiltä kun löytyy ihan kelpo keittiöveitset kotoa. Hintakin oli noin 75 euron luokkaa pienehkön "yleisveitsen" kohdalla, eikä liikkeessä käynyt kuin käteinen. Varmasti oli kuitenkin hyvä ostos.

Sadun ostamien veitsien teroitus ja kaiverrus.


Kuten kuvasta näkyy, veitsitarjonta oli aivan valtava. Kuvassakin vain pieni osa myymälän valikoimasta. Helpottaa kummasti, jos tietää minkälaista veitseä etsii, sillä kaupassa ei ole jatkuvasti paikalla englantia puhuvaa myyjää.

Japanilaisia viskejä

Viskipullo oli jo ennakkoon se, minkä olin ajatellut ostaa miehelleni tuliaisiksi, jos mitään muuta ei löydy. Eikä löytynyt. Japanilaisiin viskeihin tutustuminen jäi tosin vähiin ennen matkaa - tai no mitä sitä kaunistelemaan, en tutustunut japanilaisiin viskeihin ollenkaan ennen matkaa :) Olin siis täysin myyjien armoilla viskiostoksia tehdessäni. Tuntui turvallisemmalta ostaa kaksi pienempää pulloa, kuin yksi iso. Elekielellä keskustellessa kun ei ihan tullut selväksi kunkin viskin makukuvausta. Toisaalta kaksi pientä pulloa säilyvät myös paremmalla varmuudella ehjinä rinkassa.



Pienet kengät

Olin melkein varma, että voin vain kävellä japanilaiseen kenkäkauppaan ja ostaa sieltä ihan mitkä kengät tahansa. No enpä voinutkaan. Kengän kokoni on 34, ja jokaisen kenkäkaupan valikoima lähti koosta 35. Ok, kokoni on liian pieni suomalaisille. Mutta miten niin muka liian pieni myös japanilaisessa mittakaavassa? Ei ihme, että joka toisella vastaantulevalla japanilaisella naisella oli liian suuret avokkaat jalassa ;)

No, kenkiä tai ei, jos vielä joskus lähden Japaniin, lähden sinne ison matkalaukun kanssa ja pakkaan sinne valmiiksi kasan kuplamuovia :)

Japanilaiset wc:t

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Wc on yleensä wc. Ei Japanissa.

Tosin japanilaistyylinen wc on vain wc. Siinä on käytännössä reikä lattiassa, mutta ei siinä sen kummempaa. Tai joillekin ilmeisesti sekin on outo, sillä joidenkin yleisten wc:iden seinässä oli ohjeistus siitä, että wc:n korkeammalla reunalla ei saa istua, vaan asioimaan asettaudutaan juuri toisin päin. En halua edes kuvitella minkälaisen sotkun reunalle istujat ovat saaneet aikaan.

Tämä wc ei ollut siitä siisteimmästä päästä, mutta puhdas kuitenkin.

Japanilaiset ovat kuitenkin ottaneet käyttöön myös meille eurooppalaisille tutummannäköiset wc-pöntöt. Niissä sen sijaan onkin sitten jo aika paljonkin kummallisuuksia :) Pideesuihkuja on usein ainakin kaksi erilaista, toinen sekä miehille että naisille tarkoitettu, ja toinen vain naisille. Lisäksi wc:hen saattoi saada halutessaan musiikkia nappia painamalla, ja joissain wc:issä musiikki alkoi automaattisesti kun liiketunnistin huomasi wc:ssä kävijän. Ja minkä ihanuuden ovatkaan keksineet! Ainakin hotellihuoneissa wc-rengas oli lämmitetty. Usein aamulla ei halua tulla pois ihanasta lämpimästä suihkusta, Japanissa sama meinasi käydä wc:n kanssa :)



Perinteisessä japanilaisessa majoituspaikassa, ryokanissa, wc:ssä oli lisäksi erilliset wc-kengät, joita käytettiin wc:ssä, ja vain wc:ssä. Ei saa kertoa kenellekään, mutta aika usein huomasin wc:n ulkopuolella tepastelevani wc-tossuilla. Joskus jopa tatamilla, mihin ei saisi astua minkäänlaisilla kengillä. Hups.



Yksi parhaista puolista japanilaisissa wc:issä oli se, että yleisiä wc:itä oli joka puolella ja ne olivat todella siistejä. Kertaakaan ei tarvinnut mennä kyselemään ravintoloista, saisiko heidän wc:tään käyttää vaikkei ruokailekaan. Joissain yleisissä wc:issä oli jopa valokartta, mistä pystyi näkemään mitkä wc-kopeista ovat vapaita ja mitkä varattuja. Kätevää, ja hyvin japanilaisen järjestelmällistä.


Useissa yleisissä vessoissa oli myös vauvanistuin wc-kopin seinässä, jotta myös äidit pystyvät kätevästi tekemään tarpeensa. Vauvanistuin löytyi joskus myös käsienpesualtaiden luota. Kyllä ne japanilaiset osaavat!

Lue myös tämä

Ouril Pontao - kaupunkihotelli Kap Verdellä kokemuksia

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan