Olimme pääsiäisen lumilomalla Levillä. Meitä oli matkassa viisi aikuista ja kolme lasta. Heti ajattelin, että tottahan toki vuokraamme mökin. Mitenkäs muutenkaan. Olimme kuitenkin melko myöhään liikenteessä varauksiemme kanssa, ja ihan viime päiviin asti oli epätietoudessa se, milloin kukin saapuisi paikalle. Meidän perheellämme oli lennot keskiviikosta sunnuntaihin, mutta vanhempani ja siskoni poikineen olivat tulossa joko keskiviikkona, torstaina tai perjantaina. He myös lähtisivät meitä päivää myöhemmin pois. Ennakkotietojen ja myöhäisen varaamisajankohdan vuoksi edullisin ja sijainniltaan kätevin vaihtoehto oli varata huoneet Hotelli Sirkantähdestä.

Kun juuri ennen pääsiäistä selvisi, että loputkin seurueesta saapuisi Leville jo torstaina, minua hieman harmitti, ettemme olleet ottaneet mökkiä. Ei harmittanut kauaa. Majoituksemme oli sen verran hyvä, että valitsen todennäköisesti toistekin Levillä mökin sijaan saman hotellin.

Mitä Lapin lumilomalla majoituksesta kaipaa?

1. Sijainti

Sijainti on kenties yksi tärkeimmistä kriteereistä lyhyehköllä lomalla. Kaupat ja ravintolat ovat muutaman askeleen päässä, hiihtoladuille kävelee vain pari minuuttia, samoin pulkkamäkeen ja rinteisiin.

Hotelli Sirkantähden sijainti onkin yksi parhaista koko Levillä. Vain kylpylähotelli taitaa olla yhtä hyvällä paikalla. Monot jalassa kävellessä jo muutamalla sadalla metrillä ON merkitystä.

Mökkejä ja alppitaloja on kyllä aivan Levin keskustan tuntumassa, mutta hinnat ovat myös sen mukaisia. Liikkeellä täytyy olla myös hyvissä ajoin varsinkin sesonkiaikoina. Pääsiäiseksi emme olisi vain muutamaa viikkoa aiemmin saaneet mökkiä näin edullisella näin hyvältä paikalta kuin mitä nyt majoituimme Hotelli Sirkantähteen.

2. Oma sauna

Hiihto- tai rinnepäivän päätteeksi Lapissa kuuluu päästä saunaan. Kaikissa mökeissä on varmasti sauna, mutta niin on myös Hotelli Sirkantähdessäkin. Joka ikisestä huoneesta löytyy sauna. Meidän sauna kahden hengen huoneessa ei ollut mikään maailman suurin versio, mutta kyllä sinne kaksi pyllyä vierekkäin mahtui hyvinkin. Sauna oli jotenkin tosi kätevästi rakennettu, eikä edes paahduttanut koko huonetta vaikka oli lähes joka päivä päällä.

3. Keittiö ja aamiainen valmiina

Oma keittiö on kätevä lasten kanssa. Näin ihan jokaista ruokaa ei tarvitse käydä syömässä ravintolassa, varsinkaan, jos oma ruoka-aikataulu ei lomaillessa sovi täysin yhteen 2-vuotiaan tarkan vatsan kanssa. Enkä toisaalta halua maksaa ravintolahintaa jokaisesta 2-vuotiaan ateriasta.

Aamiaisen tekemiseenkin oma keittiö olisi kätevä, mutta vielä kätevämpää on se, että hotellihuoneen hintaan kuuluu aamiainen, jonka joku toinen on tehnyt ja sen voi käydä syömässä juuri silloin kun itselle parhaiten sopii.

Voinette siis jo ehkä arvata, että jälleen liputan Hotelli Sirkantähteä. Meillä tosin oli kahden hengen huone, mutta muulla seurueella oli viiden hengen huoneisto, joten mekin hyödynsimme heidän keittiötään (toisin sanoen, kävimme syömässä äitini tekemät ruuat ;). Meidänkin huoneessa oli kyllä jääkaappi ja vedenkeitin, joilla olisimme pärjänneet myös kohtuullisesti, kun lapsen ruuan ja iltapuuron pystyisi lämmittämään vesihauteessa.

Tässä kohtaa tosin mökkivaihtoehto on lähes yhtä hyvä, joskin paljon kalliimpi. Levillä toimii nimittäin erinomaisesti palvelu, jossa valmiin aamiaisen voi ostaa mökkiin. Kokit vain tulevat hääräämään mökkisi keittiöön ja loihtivat puurot, munakkaat ja leivät tarjolle. On sekin kätevää, mutta ehkä hieman tyyristä normaaliin lomailuun ainakin meidän budjetillamme.

4. Kaappitilaa ja kuivauskaappi

Toppavaatteet, hiihtovaatteet, pulkkamäkivaatteet, rinnevaatteet, varavaatteet, varavaatteiden varavaatteet. No, lumilomalla vaatteita on PALJON. Tässä taitaa mökit ja Hotelli Sirkantähti olla tasoissa. Ainakin meidän huoneesta löytyi hyvin kaappitilaa ja kuivauskaappi. Vaatteet sai pidettyä jossain määrin järjestyksessä ja märät ja hikiset ulkoiluvaatteet kuivuivat hetkessä. Todella kätevää!

5. Suksivarasto

Tähänkin kategoriaan on luettelemista, kun on suksia, liukureita, pulkkia ja rattikelkkoja. Me kannoimme sukset huoneeseen sisälle, mutta kenties kätevämpää olisi ollut säilyttää niitä hotellin suksivarastossa, johon sukset olisi saanut lukittua. Mökeistä en tiedä, mutta uskoisin useimmissa olevan jonkinlainen pihavarasto urheiluvälineille.

6. Pulkat kaupan päälle

Pulkkaahan meillä ei ollut mukana, mutta Hotelli Sirkantähden ovella oli rivistö pulkkia, joista saimme lainata pulkkaa koko lomamme ajaksi. Pieni neiti oli hyvin tyytyväinen, kun sai valita itselleen mieluisimman värisen pulkan.

7. Palvelu

Pääsiäisenä voisi kuvitella Lapissa työskentelevien olevan jo kyllästyneitä turistitulvaan ja odottavan jo innolla rauhaisampaa kevätaikaa. Ei muuten ollut näin. Onkohan se se Lapin taika vai mikä? Meidät otettiin suurella ystävällisyydellä vastaan. Saimme huoneen heti saavuttuamme muutama tunti ennen sisäänkirjautumista ja meille tuotiin vielä huoneeseen asti toinen avain, jonka respa oli unohtanut antaa meille. Mitä ikinä kysyimme tai tarvitsimme, meitä palveltiin suurella ystävällisyydellä ja meidän eteen tehtiin enemmän kuin olisimme odottaneet. Ja ei, en ollut sanallakaan sanonut, että kirjoitan matkoistani julkisesti. Olimme heille täysin samalla viivalla kuin kuka muu tahansa turisti.

Vuokramökeilläkin on yhteisiä respoja, mutta ne ovat kauempana, eikä niistä kipitetä sinua palvelemaan ovelle asti. Tai no, taas varmasti rahalla saa.

And the winner is...

Jäiköhän jollekin vielä epäselväksi, että olin todella positiivisesti yllättynyt Hotelli Sirkantähdestä? :)

Jälleen kerran kolmen tähden hotelli osoittautui erinomaiseksi. Hotellin perustaso oli sellainen, mitä kolmen tähden hotellista osaisi odottaakin. Hotelli Sirkantähti on jo hieman vanha, mutta ainakin meidän huonetta on remontoitu, ja kaikki oli siistiä ja ehjää. Sängyt olivat hyvä, tyynyt olivat hyvät, peitot olivat hyvät. Myös pieni neitimme piti erittäin paljon omasta sängystään petivaatteineen ja nukkui koko loman paremmin kuin pitkään aikaan kotona!

Voin todella lämpimästi suositella kokemuksemme perusteella Hotelli Sirkantähteä helppoon ja edulliseen Levin lomailuun täydellisellä sijainnilla.

Onko sinulla kokemuksia Hotelli Sirkantähdestä? Entä kumpaan majoittuisit mieluummin Lapissa, hotelliin vai mökkiin?

Hotelli Sirkantähti tarjosi meille veloituksetta myöhäisen uloskirjautumisen lähtöpäivänämme blogiyhteistyönä. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut blogipostaukseeni, sillä mielipiteeni hotellista olin ehtinut muodostaa jo paljon ennen lähtöpäivää.

Pysy mukana matkassa:

Facebook // Instagram

Valloittava Lindos Rodoksella

Viime elokuun Rodoksen reissu oli erikoinen. Ei varsinaisesti sen puolesta, että olisimme lomailleet jotenkin erilailla kuin ennen. Toimimme melko saman kaavan mukaan kuin missä muualla tahansa: kävimme aamulenkeillä, söimme hyvin, vierailimme saaren pääkaupungissa, vuokrasimme auton ja kiertelimme ympäri saarta pysähdellen milloin viinitilalla, milloin näköalapaikalla, milloin pienessä miellyttävän näköisessä kylässä.

Ajatusmaailmani oli se, mikä oli Rodoksella erilainen kuin yleensä. Tukikohdassamme Ialyssoksen kylässä ihmettelin, missä turistit ovat ja olisin niitä tapani vastaisesti toivonut hieman lisää (lue ajatuksiani aiheesta lisää tästä linkistä). Lindos taas oli päin vastoin tupaten täynnä turisteja - ruuhkaksi asti - mutta se ei minua ihme kyllä häirinnyt. En yleisesti pidä paikoista, jotka ovat tätä nykyä olemassa vain ja ainoastaan turisteja varten. Kaupat myyvät turistikrääsää ja minne tahansa pääsi käännät, näet kasoittain muita turisteja. Tällainen oli Lindos, mutta Lindos ei ollut kamala. Lindos oli ihana. Siinä kylässä oli sitä jotain.

Ihastuin Lindokseen täysin.

Ihastuin sen kapeisiin kujiin, tyylillä ja ajatuksella sisustettuihin ravintoloihin, rauhaisaan tunnelmaan. Kaikkialla oli niin valtavan kaunista! Turistikaupat myivät kyllä turistikrääsää, mutta siihenkin oltiin jotenkin panostettu tavanomaista enemmän. Jos joskus menisin ja ostaisin jotain turistikojusta, tekisin sen Lindoksessa.

Lindoksesta löysimme myös Rodoksen parhaan gyroksen. Hyvä ruoka, parempi mieli? Ehkä tämäkin on vaikuttanut positiiviseen mielikuvaani Lindoksesta. Aivojeni mielihyväkeskus on hyppinyt tasajalkaa, ja kaikki ympärillä on näyttäytynyt parhaimmillaan.

Lindokseen saapuminen ja sieltä poistuminen oli myös mieletöntä. Katsokaa nyt, miten kauniita maisemia Lindoksen ympärillä pääsi kuvaamaan!

Maisema olisi ollut varmasti vieläkin upeampi, jos olisimme kiivenneet tuhat ja sata porrasta kylän rannanpuoleiseen poukamaan linnoituksen päälle. Kantoreppu ja elokuun helle ei houkutellut porrastreeniin, eikä meillä olisi ollut aikaa vuorotellakaan yksi aikuinen kerrallaan. Olivat ne maisemat mielettömiä ilmankin.

Saapumiseen piti tosin nähdä hieman vaivaa, kun perille asti ei pääse autolla vaan sinne on käveltävä, joskin alamäkeä. Vasta pois tullessa mäki on nousua, mutta silloinhan se ei enää haittaa, kun on päässyt niin hienoon paikkaan ja vatsa on täynnä sitä Rodoksen parasta gyrosta. Ja olisi sen ylämäen voinut kulkea myös aasitaksilla, jos olisi kovin alkanut laiskottamaan.

Kokonaisuus on tainnut olla se, mikä ratkaisi ihastukseni tähän turistien kansoittamaan kylään. Ja ei. Ilman turisteja Lindos ei olisi Lindos. Ravintoloilla ei olisi mahdollisuutta panostaa kauniisiin sisustuksiin ja herkullisiin ruokiin, jos paikalla ei olisi asiakkaita. Kauppiaiden ei kannattaisi kehittää ostettavan kauniita turistiesineitä ja -vaatteita, jollei kukaan olisi ostamassa niitä. Maisema olisi ja pysyisi - vai pitäisikö sitäkään kukaan yllä ilman turisteja?

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Carnival vaihtui Royal Caribbeaniin, Karibian saaret hienoon laivaan

Mistä tietää, että olet tullut vanhaksi? Ainakin siitä, että vaihdat Karibian risteilyvarustamon Carnivalista Royal Caribbeaniin, sekä siitä, ettet valitse enää Karibian risteilyä sen perusteella, mikä kiertää mielenkiintoisimmat Karibian saaret, vaan sen perusteella, että näet hienon laivan.

Laivalla kiun laivalla Karibialla on kokoa.

Hienon laivan? Really?

Täytyy sanoa, että nyt yllätin itsenikin tällä valinnalla. En olisi uskonut tämän päivän tulevan vastaan ainakaan ennen viittäkymppiä. Nyt olenkin lähes 15 vuotta etuajassa matkailuvanhenemissuunnitelmaani. Apua!

Vielä edellistä Karibian risteilyä valitessamme pyörittelin päätä ja ihmettelin, kun ihmiset maksavat käsittämätöntä ylihintaa siitä, että pääsevät näkemään hienon laivan. Kuka ihme haluaa nähdä laivan, kun vaihtoehtona on päästä hieman vaatimattomammalla, mutta kuitenkin riittävän hienolla ja supermonipuolisella laivalla tuhatkertaisesti mielenkiintoisemmille Karibian saarille.

Eikö tällaiset puitteet laivalla jo riittäisi?

Ja tässä sitä nyt ollaan. 

Karibian risteilyn varausmaksut maksettuina Royal Caribbeanin yhden hiennoimman laivan, Oasis of the Seasin, risteilylle, joka kiertää viikon aikana kolme kohdetta, joista kahdella olen jo ollut (Jamaika - tässä sentään satama on eri kuin viimeksi ja Meksikon Cozumel) ja yhden, jossa ei saa poistua risteilymatkustajille rakennetun resortalueen ulkopuolelle (Haiti).

Olisi eri asia, jos olisin jo kiertänyt kaikki Karibian saaret, eikä mitään uutta olisi enää nähtävissä. Jäljellä olisi vain ne hienoimmat laivat. Olen kyllä vieraillut lähes 20 Karibian saarella, mutta varmasti moninkertaisesti on vielä jäljellä. Karibia on vaan niin hieno ja ihmeellinen, että haluan todella nähdä ihan jokaikisen sen saarista (no, ei nyt lasketa ihan kaikkein pienimpiä mukaan ;).

Mutta siis ei. Kyse ei ole siitäkään, että Karibia olisi jo nähty. Vielä tammikuussa matkamessujen aikaan haaveilin risteilystä, mikä kiertää ABC-saaret ja jotain muuta mielenkiintoista siinä matkan varrella. Oasis of the Seasin reittivalintoja tutkiessani ajatukseni kääntyivät kuitenkin koko ajan enemmän ja enemmän hienon laivan puoleen. Täysin käsittämätöntä.

No mistä sitten on kyse? 

En todella tiedä. Ja olen silti ihan super innoissani. Ihmeissäni, mutta innoissani. Enhän todellakaan olisi valinnut risteilyä, jonne en haluaisi. Haluan todella nähdä tämän yhden maailman suurimmista ja hienoimmista laivoista ja uskon, että sen palveluvalikoima on täydellinen pienten lasten kanssa matkustettaessa. Käsittämättömästi halusin enemmän tälle hienolle laivalle, kuin lähteä metsästämään uusia saarikohteita.

Risteilystä tulee varmasti mieletön. Ihmetyksen aihe onkin, että miten ajatusmaailmani noin vain teki kärrynpyörän ja päätyi lapsemme sanoin mukkelis makkelis täysin päälaelleen?

Risteilemme ensi syksynä Karibialla yhteistyössä Risteilykeskuksen kanssa, jolta saimme pienen alennuksen tulevasta risteilystämme.

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

2-vuotiaan ensimmäinen mäenlasku suksilla

Pieni, 2-vuotias neitimme tuijotti haltioituneena laskettelurinnettä. Huiiiiii! Setä tulee lujaa! Poika meni mukkelis makkelis. Onko iskä jo laskemassa? Milloin minä pääsen?

Jo kotona ennen Levin reissuamme mieheni näytti tyttärellemme videoita lapsista, jotka ovat laskettelemassa vanhempiensa jalkojen välissä. He laittoivat yhdessä laskettelusuksia kuntoon ja pieni neiti ihmetteli, missä hänen suksensa ovat. Hänen suksensa olivat vielä vuokraamossa. Täytyi fiilistellä isän suksilla. Innolla hän kyseli lähes joka päivä ennen lähtöä, missä ne sukset sitten ovat. Milloin sinne laskemaan pääsee?

Levillä majoituimme aivan keskustassa, Hotelli Sirkantähdessä. Kävelimme jatkuvasti laskettelurinteen ohi. Hinku rinteeseen oli kova. Joka kerta pysähdyimme katsomaan kovaa vauhtia alas rinnettä laskevia ihmisiä. Hihkuntaa riitti. (Vain siis neidillämme, minä pysyttelen murtsikkasuksien päällä.)

Pari ensimmäistä päivää totuttelimme rinteisiin pulkkien ja rattikelkkojen kanssa. Pulkkamäki on Levillä tehty melko helpoksi, kun etelärinteen Leevilandian mattohissillä pääsee mäen ylös, jos vain jaksaa odottaa sen hidasta tahtia. Pulkat, liukurit ja rattikelkatkin on valmiina odottamassa laskijoita.

Vihdoin mäkeen

Kolmantena reissupäivänä kävimme vuokraamassa kympillä kahdeksi tunniksi kaikkein pienimmät laskettelumonot (numeroa 25, mitkä nekin ovat pari numeroa liian isot, mutta hyvin kävivät) ja lyhyimmät laskettelusukset (ne oli 70 cm pitkät, ja juuri sopivan pituiset). Myös Levin eturinteeltä löytyy mattohissi, ja se on tarkoitettu nimenomaan pieniä (tai miksei isompiakin) suksilla ja laudalla laskijoita varten. Hissilippua siihen ei tarvita.

Monot jalassa kävely ei luonnistunut pieneltä neidiltämme lainkaan. Hän seisoi kuin patsas paikoillaan. Laitoimme hänelle sukset jalkaan heti vuokraamon pihassa ja ajattelimme vetää/työntää hänet hissille asti, mutta sitten häntä alkoi jännittää. Oli päästävä syliin. Kävihän se niinkin. Kannoin neidin monoineen ja suksineen ensimmäisen pienen kumpareen päälle, mistä oli muutaman metrin alamäki. Ihka ensimmäinen lasku suksilla isän jalkojen välissä. Nyt häntä jännitti vieläkin enemmän. Vauhti oli liian kova.

Taas matkasimme eteenpäin neiti sylissä. Vaikka laskeminen olikin ennakkoajatuksia pelottavampaa, halusi neitimme vielä mattohissiin. Yksi lasku mattohissillä nousun jälkeen ja innostus mäkeen loppui. Laskettelu oli selkeästi liian pelottavaa, mutta samalla jännittävää ja kivaa. Olemme monet kerrat katsoneet videon ja kuvia laskuista, ja myös päiväkodissa oli muistettu kertoa laskettelukokemuksesta.

Ehkä vuoden päästä silloin 3-vuotias neiti laskee mäen jo pari kertaa enemmän - tai sitten häntä ei ensi talvena enää saa rinteestä pois lainkaan.

Milloin sinä olet ollut ensimmäistä kertaa rinteessä? Milloin olet vienyt lapsesi ensimmäisen kerran rinteeseen?

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Keväthangilla Levillä

Tähän aikaan vuodesta huomaa, miten pitkä ja monipuolinen maa Suomi on. Helsingissä olen jo viikkoja katsellut, kun kevätkukat vihertävät talomme seinustalla ja ehtivät jo tällä viikolla puhjeta kukkaan. Kadutkin on jo puhdistettu hiekasta ties miten kauan sitten. Katse on ollut jo pitkään kohti kesää.

Oli melkoista omien ajatusten taistoa ajatella tulevansa vielä keskelle talvea. Voisiko Lapissa muka olla enää edes talvi? Vai olisiko kevät tullut jo sinnekin asti? Hiihtoladut sulaneet, pulkkamäki enää juuri ja juuri käytössä?

Ei sentään - onneksi. Täällä olemme, Levillä, talven ihmemaassa. Ei sentään keskellä talvea, mutta hohtavilla keväthangilla. Pelkoni jo sulaneista hiihtoladuista keskellä keväistä Helsinkiä oli täysin turha. Ladut ovat vielä erinomaisessa kunnossa, metsät pullollaan lunta ja pulkkamäet täynnä riemun kiljahduksia.

En muistanutkaan, miten mukavaa on lumisessa Lapissa. Reilu vuosikymmen sitten kun kävin Levillä harvase talvi, luminen Lappi oli tavallista ja kivaa, jopa arkista. Ei eksoottista ja ihanaa. Näemmä vuosikausien tauko tekee paikasta kuin paikasta eksoottisen, ja Suomen Lappi jos joku ansaitsee tämän statuksen.

Pian puen vielä kerran sukset jalkaan ja hiihdän etelärinteille Sivakkaan Minttu-kaakaolle. Olen jo hiihtänyt lihakseni veteliksi, mutta illalla meitä on vastassa Helsingin kevät. Huomenna ei tarvitse enää haikailla keväthankien perään. Sitten on aika pakata sukset varastoon odottamaan seuraavaa talvea ja toivottaa kesä tervetulleeksi!

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Mikä hytti valita Karibian risteilylle?

Olen tässä vuosien varrella lukenut tuhat ja sata eri mielipidettä siitä, millainen hytti kannattaa valita Karibian risteilylle. Mielipiteitä on varmasti juuri niin monta kuin on Karibian risteilijöitäkin. Tässä kolmen Karibian risteilyn perusteella minun mielipiteeni asiaan.

Parvekkeesta turha maksaa

Ensimmäiselle Karibian risteilyllemme lähdimme neljän aikuisen kesken. Meillä oli kaksi erillistä hyttiä ja molemmissa niistä oli parveke. Hyttimme sijaitsivat vierekkäin, jolloin pystyimme kommunikoimaan parvekkeiden välityksellä matkan aikana. En tiedä, lasketaanko tämä niihin hyviin puoliin, miksi parvekkeista kannattaisi maksaa, sillä ihan yhtä pitkä matka on mennä käytävälle ja koputtaa toisten hytin oveen. Kommunikaatio sisällä on ihan yhtä kätevää kuin ulkonakin ;)

Aina kun pisti päänsä ulos parvekkeelta, näki laivan reunustalla useita päitä kurkkimassa parvekkeiltaan ja keskustelemassa muiden risteilymatkustajien kanssa. Uuden pään ilmaannuttua keskustelijat tiedustelivat, mistä osavaltiosta uusi keskustelija on lähtöisin. Suomea saimme totta kai kerrata useaan otteeseen. Sitä "osavaltiota" kun monet eivät olleet ennen kuulleetkaan. Ilman tätä elämystä olisin myös pystynyt elämään.

Istuskelimmeko parvekkeella risteilyn aikana? Emme. Tuolit olivat suolaisia, joten ne olisi joka kerta täytynyt puhdistaa ennen käyttöä. Muutenkin halusimme mieluummin viettää aikaamme ihmisten ilmoilla - sen pienen ajan mitä nyt ylipäätään olimme laivassa. Olimmehan risteilyllä Karibian saarten, emme itse risteilyn vuoksi.

Kaksi Karibian risteilyä ikkunahytissä

Seuraavat kaksi Karibian risteilyä risteilimmekin ikkunahytissä, emmekä kaivanneet parveketta. Olimme matkassa aikuisten kesken, ja lekotteluajat vietimme laivan yleisissä tiloissa - ravintoloissa, allasalueella, baareissa, kansilla, salilla. Oman kirjan kanssa voisi istahtaa vaikkapa laivan kirjastoon. Vaihtoehtoja löytyy ihan joka laivalta. Rauhaisa hengähdystauko hytissä on taas ihan kiva viettää sängyssäkin vaakatasossa ja ulkoilmasta Karibian risteilyllä ehtii nauttimaan ilman parvekettakin.

Näiden kolmen ensimmäisen Karibian risteilyn aikana en oikein ole ymmärtänyt, mihin sitä parveketta oikein Karibian risteilyllä tarvitaan. Eihän sitä kuitenkaan ehdi käyttää.

Jos ei ole varaa kuin sisähyttiin, valitse sisähytti

Parveke- ja ikkunahytin lisäksi vaihtoehtona on valita ikkunaton sisähytti. Sitä en ole koskaan ajatellut valitsevani, vaikka hinta tekisikin valinnasta houkuttelevan. Puhutaan kuitenkin Karibiasta, jolloin ulos on ihanaa kurkata heti aamutuimaan heräämisen jälkeen.

Ikkunattomat sisähytit ovat kuitenkin todella edullisia. Jos Karibian risteily on hyvin edullinen tapa nähdä Karibiaa, on sisähytissä matkustettaessa se aivan äärimmäisen edullista. Jos me maksamme tulevan syksyn Royal Caribbeanin todella kalliin risteilyn parvekehytistä noin 60 euroa per pää per vuorokausi, voinette kuvitella, mitä maksaa edullinen hytti vaikkapa Carnivalin kyydillä. Ei juuri mitään. Ja hintaanhan kuuluu majoitus, ruuat, aktiviteetit ja kuljetukset saarelta toiselle. Muita kustannuksia ei siis välttämättä tule lainkaan, kun saaripäivinäkin on mahdollisuus palata kesken päivän laivaan ruokailemaan.

Jos siis haluat Karibialle todella edullisesti, valitse sisähytti. Vaikket hytistäsi näkisikään ulos, niin olisit silti Karibialla. Sanoisin, että sisähytti on aika paljon parempi vaihtoehto kuin ei risteilyä ollenkaan.

Poikkeus vahvistaa säännön - valitse parvekehytti, jos:

A) Olet matkassa lasten kanssa

Me lähdemme loppusyksystä risteilemään Karibialle neljännen kerran. Tällä kertaa meitä on taas kaksi hytillistä, ja molemmissa hyteissä matkustaa aikuisten lisäksi lapsia. Ajatus parvekkeellisesta hytistä pienten lasten kanssa kauhistutti meitä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että me ei missään tapauksessa valita parvekehyttiä. Näin jo ennen risteilyn varaamista painajaisia siitä, miten lapsi saisi parvekkeen oven auki ja kiipeilisi omatoimisesti parvekekalusteiden päälle suoraan meren päällä. Huh! Ei meille. Ei ikinä.

Kukaan vanhempi ei halua lapsensa kiipeilevän tämän maiseman yläpuolella.

Kunnes.

Risteilykeskuksen asiakaspalvelija hälvensi huoleni. Ovet olisivat sen verran painavia, ettei lapsi saisi sellaista auki. Meren päällä olevan parvekkeen vaihtoehtona olisi laivan sisälle, promenadelle päin olevat parvekkeet. Esimerkiksi lapsen päiväunien aikaan meidän ei tarvitsisi kököttää nukkuvan lapsen kanssa pimeässä hytissä, vaan voisimme nautiskella olostamme parvekkeella. Myös lapsen mentyä yöunille meillä olisi tämä mahdollisuus. Joskin luulen, että tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa ei tulisi hyödynnettyä. Onhan meillä joka aamu herätys siinä seitsemän korvilla ja päivä täynnä Karibian saaria ja aktiivista risteilyelämää. Eiköhän se uni tule itsellekin jo heti kahdeksan jälkeen :D

Tämän tulevan risteilyn toteutamme yhteistyössä Risteilykeskuksen kanssa, jolta saimme pienen alennuksen matkastamme.

B) Valitsemallasi risteilyllä on tuhat ja sata meripäivää

Täpötäysi risteilyalus tuhansine turisteineen voi käydä pitkän päälle ahdistavaksi ja lasillinen viiniä rauhassa omalla parvekkeella tulee tarpeeseen. Jos olet valinnut parin viikon risteilyn, josta puolet seilataan merellä, voi oma parveke omassa rauhassa olla paikallaan. Tämä on se muilta kuulemani kokemus, minkä perusteella mekin valitsimme ensimmäisen Karibian risteilymme parvekehytin.

Uima-altailla on usein ruuhkaa ainakin keskeisimmällä paikalla.

Perustelu ei kuitenkaan soveltunut meidän matkatyyliin, sillä olemme valinneet kaikki risteilyt sen perusteella, ettei niissä ole turhia meripäiviä, joten parvekkeen hyödyllisyydestä tähän tarkoitukseen minulla ei ole kokemusta. Matkailijana kenties tunnetkin itsesi ja tiedät, kaipaatko sitä omaa rauhaa vai et.

Parvekehytin ja ikkunahytin väliltä kannattaakin tehdä valinta juuri tällä perusteella - kaipaatko omaa rauhaa yltiöpäisen paljon vai et. Ja jos et osaa päättää, eikä budjetti ole ongelma, ota parveke. Ei siitä ainakaan mitään haittaa ole (paitsi ehkä niiden pienten, vikkelien lasten seurassa) :)

Minkä hytin sinä valitsisit? Mitä hyttiä sinä suosittelisit Karibian risteilylle lähtijöille?

Pysy mukana matkassa:

Facebook // Instagram

Shoppailemassa Telliskiven alueella Tallinnassa

Tallinnassa on paljon ostoskeskuksia ja kauppoja shoppailuun. Sellaiseen perinteiseen shoppailuun, kun mennään kaupasta toiseen ja etsitään iltakenkiä tai kevättakkia. Sitten on Kalamaja, joka on täydellinen paikka fiilistelyshoppailuun. Siihen, kun ei tarvitse mitään, eikä välttämättä edes aio ostaa mitään. Kunhan pyörii, hypistelee ja fiilistelee. Ja tekee jonkun ihanan heräteostoksen.

Meidän parin viikon takaisella naisten Tallinnan matkalla oli lauantaina aikaa juurikin tälle fiilistelyshoppailulle. Kukaan ei tarvinnut mitään, mutta halusimme pyörimään kaupoille. Niinpä otimme taksin ja pyysimme sitä ajamaan suoraan osoitteeseen Telliskivi 60, jonka ympäriltä löytyy muutaman rakennuksen verran putiikkeja, outlet-myymälöitä, kahviloita ja ravintoloita.

Telliskivi 60 pieniä putiikkeja pullollaan

Aloitimme putiikeista ja hypistelystä. Minun hypistelyn kohteenani oli ihania mekkoja, t-paita, johon voi piirtää liidulla (!) ja koruja. En sortunut mekkoihin, vieläkin harmittelen, etten tuonut miehelle tuliaisiksi liidulla piirrettävää t-paitaa (se oli oikeasti hauska), ja koruja en ostanut, koska olisin niille kuitenkin allerginen (jollei niistä löytyisi nikkeliä, niin vähintäänkin koruliima tekisi niistä käyttökelvottomia). Näissä putiikeissa päädyin vain fiilistelemään.

Lastenvaatteet ja lelukaupat Tellisiven alueella

Kadun toiselta puolelta löysimme aivan ihanan Dadamoran. Lastenvaateliikkeen, jonka vaatteet on valmistettu Virossa tehdystä kankaasta, painettu Virossa ja ommeltu Virossa. Kankaat näyttivät pääosin olevan lisäksi luomupuuvillaa. Ja voi niin kauniita!

Täällä sorruin. Ostin pienelle 2-vuotisjuhliaan juhlivalle neidillemme synttärirusetin ja paidan, joka menee tällä hetkellä tunikasta, ja ehkä vuoden päästä sitten paidasta.

Löysimme Telliskivi 60:n takaa myös toisen lasten liikkeen, Nonan. Siellä myytiin laajemmin eri merkkien lastenvaatteita ja myös leluja.

Kirpputori

Ainakin lauantaisin Telliskiven alueella on myös kirpputori. Nyt se löytyi, kun kävelimme Pudel Baarin ohi ja menimme sisään hienon kissaseinän jälkeisestä ovesta. Lämpimämmällä kesäsäällä kirpputori on ilmeisesti ulkona, kissaseinän ja Pudel Baarin välisellä aukiolla. Ostamista tai hypisteltävää ei juuri tällä erää löytynyt, joskin olen muutenkin todella huono kirppariostostelija. En osaa tehdä niitä hienoja löytöjä, mitä jotkut kantavat kirppareilta yhtenään. En vain osaa.

Lounas F-Hoonessa

Shoppailujen jälkeen istahdimme F-Hooneelle lounaalle. Tuomioni oli tälläkin kertaa sama. Tunnelma on ihana, mutta ruoka ei kovinkaan hyvää. Silti paikka oli uusintavisiitin arvoinen.

Onko sinulla hyviä shoppailuvinkkejä Tallinnaan?

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Maailman paras työmatka

Voi näitä ihania aurinkoisia aamuja! Arki-aamuja, kun ihmiset jonottavat autoissaan aamuruuhkassa ja harmittelevat silmiin paistavaa kevätaurinkoa. Not.

Nämä aurinkoiset kevätaamut on oikeasti mielettömiä! Tähän aikaan vuodesta jopa minä saan herätä siihen, että on jo valoisaa. Kellon soidessa vedän pyöräilyvaatteet niskaan, repun selkään ja hiivin vähin äänin ulos muuta perhettä herättämättä. Haen pyörän kellarista ja polkaisen matkaan.

Matkaan, joka kulkee lähes kokonaisuudessaan meren rantaa myötäillen. Saan katsella, kun aurinko nousee keskustan rakennusten takaa ja värjää taivaan kauniin punertavaksi (näinä aamuina ei ole koskaan ollut kameraa mukana). Parhaillaan seuraan, miten jäät sulavat. Milloin pääsisi Lauttasaaren sillalle onkimaan silakoita. Katselen, kun sorsat heräilevät (tai siis heräävät siihen, kun sorsakaveri tökkii nokallaan, että tuolta tulee joku epäilyttävän näköinen kypäräpää kameran kanssa. Niin kävin eilen.)



Muita pyöräilijöitä ei vielä minun aamuaikataulullani tarvitse väistellä. Kukonlaulun aikaan liikkeellä on enemmän töihin reppu selässä juoksijoita kuin pyöräilijöitä. Ei tarvitse jonotella liikennevaloissa peläten, ehtiikö ensimmäisillä vihreillä yli vai ei (ruuhka-aikoina myös pyöräillessä käy näin(!), eikä ainakaan tarvitse istua autossa haaveillen raittiista ulkoilmasta ja pienestä reippailusta ennen koneen äärelle istumista. Sen kun nautiskelee aamusta, ja reippailu ja raitis ulkoilma tulevat kaupan päällisinä.

Tunnen itseasiassa olevani kovin etuoikeutettu, kun minulla on näin kätevä työmatka. Matkaa on vain muutama hassu kilometri, ja koko reitti on erinomaista pyörätietä. Ja jos en vielä riittävästi korostanut, niin lähes koko tie kulkee rantaa pitkin.

Paras puoli tässä matkassa on kuitenkin ehkä se, että sen tekemiseen ei tarvitse odottaa viikonloppuja tai loma-aikoja. Tämän matkan saan tehdä sen ihan jokainen aamu.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Muru Mou ja Skimbaco.

Pysy mukana matkassa:

Facebook // Instagram