Rooma ei vakuuttanut viime kerralla, eikä tehnyt sitä tälläkään matkalla. Ehkä Rooma kaipaa kolmannen kerran tehdäkseen minuun vaikutuksen. Tai sitten kaupunki ei vain kertakaikkisesti ole minua varten.

Kenties kontrasti oli liian suuri. Olimmehan juuri viettäneet kaksi päivää Maremman kuvankauniissa viinitarha- ja merenrantamaisemissa, jonne turistit eivät ole vielä löytäneet. Majoituimme viinitilalla ja heräsimme kukonlauluun, auringon ensisäteiden hohtaessa viiniköynnöksiä vasten. Rakastuin Maremman rauhaan ja kiireettömyyteen. En ehkä ollut valmis Roomalle ja miljoonapäiselle turistijoukolle (tosin jaksan epäillä, olisinko koskaan - mutta en koskaan sano en koskaan;).

En silti usko kontrastin olevan koko totuus. Rooma oli kamala. Ai miksikö? No minäpä kerron.

Joka ikinen taso täppösen täynnä, vieri vieressään turisteja.

Turisteja on PALJON

Voi luoja. Lokakuussa!

Me emme ole nähtävyyksien kiertelijöitä, mutta Roomassa joka kulma näyttää nähtävyydeltä ainakin turistien paljouden perusteella. Kiertelimme ristiin-rastiin ja askeleita päivän aikana kertyi parisenkymmentätuhatta. Emme kierrelleet edellisellä kerralla käymiämme alueita, eli kiertelimme paljon, emmekä silti päätyneet turistittomalle alueelle. Muistinko jo mainita: Lokakuussa!

Ei tunnelmaa

Roomassa ei ole suurkaupungin sykettä, muttei myöskään pikkukaupungin tunnelmaa. Rooma on täynnä pieniä ihania kujia, mutta kun yhtälöön lisää ne joka puolella tungeksivat turistit, niin ei. Ei. Ei.

Vähintäänkin ne pienet kujat saisivat olla täppösen täynnä toinen toistaan ihanampia ravintoloita. Mutta ei. Ei sitäkään.

Kuja ilman muita turisteja bongattu.
Ei sitten viitsitty kuitenkaan jäädä tälle kujalle hengaamaan koko päiväksi.

Hyvää ruokaa on harvinaisen hankala saada

Kaikki, kaikki, sanovat tätä samaa. Yritin kyllä olla huolellinen ennakkoon ja etsiä meille hyvät ravintolat vierailullemme. Mutta pieleen meni.

Tämä näytti hyvältä paikalta - kunpa se olisi vain tullut vastaan oikeaan aikaan.

Ainoa Rooma-päivämme oli sunnuntai, jolloin suurin osa hyvistä ravintoloista on kiinni. Ne, jotka ovat auki, sulkivat ovensa nenämme edestä. Tiedän, että olimme liikenteessä väärään aikaan. Mutta silti. Ravintoloita oli auki kymmenittäin, mutta ei yhtä ainoaa hyvää ravintolaa. Edes niiden hyvien ravintoloiden työntekijät eivät osanneet kertoa yhtä ainoaa avoinna olevaa hyvää ravintolaa. Ei yhtä ainoaa. Häpeissään he ohjasivat meidät Fiorin aukiolle. Ainoana vaihtoehtona meillä olivatkin sitten ne iki-ihanat turistiravintolat, joiden hinnat on pilvissä ja laatu - no, sitä ei ole.

Istut siinä sitten tungoksessa, miljoonien turistien keskellä, edessäsi keitinvedessä uiva pasta-annos, lasissa viiniä - ei hyvää viiniä, mutta sentään viiniä - ja ihmettelet, mitä ihmettä niiden ihmisten päissä oikein liikkuu, jotka tuntevat olevansa täällä kuin kolmannessa taivaassa!

Keitinvesi ei ole ehkä sittenkään se suosikkipastakastikkeeni...

Sentään saimme ravintolavarauksen erinomaiseen ravintolaan samalle illalle, eikä meidän tarvinnut tuhlata ruokailuja huonon ruuan parissa toista kertaa. Illallisravintolaamme ehdinkin jo hehkuttaa aiemmin. Jos olet menossa Roomaan, käy ihmeessä lukemassa ravintolasta tästä linkistä.

PS. Jos olet vahingossa osunut hyvään ravintolaan Roomassa, käy äkkiä lottoamassa. Varma voitto!

Pidätkö sinä Roomasta? Jos pidät, niin miksi ihmeessä?

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram

Ravintolavinkki huonojen ravintoloiden kaupunkiin, Roomaan

Tiesitkö, että Roomassa hyvän ruuan saaminen on aivan äärimmäisen vaikeaa? Minä tiesin, mutten sitten kuitenkaan tiennyt. Kaikki toitottavat asiaa ääneen, mutta enpä olisi uskonut asian olevan näin huonolla tolalla. Jos löydät Roomaan vinkin hyvästä ravintolasta, on ravintola joko liian kaukana, täynnä tai se sulkee ovensa juuri nenäsi edestä.

Jos siis menet Roomaan, ota selville hyvät ravintolat, niiden sijainnit ja aikataulut. Tee pöytävaraus ja ole ajoissa paikalla. Toisaalta voit ottaa rennommin ja syödä turistilauman keskellä kengänpohjan päälle levitettyä tomaattikastiketta tai keitinvedessään lilluvaa pastaa. Up yours.

Jos päätät valita ensimmäisen vaihtoehdon, tässä erinomaisen hyvä vinkki siihen: Emma Pizzeria con cucina. Heittämällä paras pizza ikinä. Usko pois, olen syönyt pizzan jos toisen elämäni aikana. Roomassa siis myös osataan, jos niin tahdotaan.

Ennen Roomaan saapumista, tein siis kotiläksyni ja löysin kovin luotettavan kuuloisen "Rooman parhaat ravintolat" -listan. Listan perusteella kiiruhdimme kohti Emmaa lounasaikaan, mutta liian myöhään. Olimme paikalla 14:55, eli kymmenen minuuttia myöhässä. Paikka sulkee lounaan jäljiltä klo 15 ja paikalla olisi pitänyt olla 14:45. Emme olleet. Oli sunnuntai, ja suuri osa Rooman ravintoloista kokonaan kiinni. Edes Emmasta ei osattu neuvoa meille yhtä ainoaa avoinna olevaa hyvää ravintolaa. Huhhuh! Päädyimme syömään sitä keitinvedessä lilluvaa pastaa turistilauman keskelle, mutta siitä lisää myöhemmin. Nyt on hehkutusten aika.

Saimme pöytävarauksen Emmasta samalle illalle klo 19 kun ravintola aukaisi illalliskattaukselle. Mieheni hoputti minua valitsemaan ruokani nopeaan, ettei oltaisi viimeisiä tilaajia. Paikka oli nimittäin täynnä, ja pöytiä on paljon sekä sisällä että ulkona.

Mutta enhän minä osannut olla nopea. Ruokalista oli nimittäin IHANA. Lähes joka raaka-aineen kohdalla lukee, mistä kukin on kotoisin. Fenkoli Valentanosta, parmankinkku Zibellosta, lohi Skotlannista. Olisin saattanut valita lohta, mutta kun olimme Italiassa, halusin italialaista alkuperää. Ja sitä sain. Vieläpä kohtuuajassa, vaikka olinkin päätöksessäni hidas.

Mutta katsokaas tätä:

Eikö ole komea pizza!

Tuon valtaisan parmankinkkukerroksen - zibellolaisen parmankinkkukerroksen - alla oli varmaan kilo mozzarellaa. Paestumilaista mozzarellaa. En muista koska viimeksi en olisi jaksanut syödä pizzaani kokonaan. Nyt en olisi jaksanut, mutta söin silti. Pohjasta aloin jossain kohtaa jättämään osia syömättä, vaikka sekin oli aivan äärimmäisen täydellistä, mutta kinkkujani ja mozzarellojani en jättäisi. Enkä jättänytkään.

Pelkkä pizzahan minulle ei riittänyt, vaan halusin ehdottomasti tilata friteerattujen alkupalojen listalta mozzarellalla täytettyjä kesäkurpitsankukkia. Mmmm.

Vatsa pingotti ja PT kiitti. Täysin sen arvoista.

Paikan vessa oli myös ihana, mutta juuri kun olin kaivamassa kameraa laukusta, marssi vessaan jonoksi asti ihmisiä. Ala siinä sitten kuvaamaan. En alkanut. Mutta jos menet Roomaan, menet kuitenkin tähän ravintolaan ja näet vessan. Luotan sinuun.

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram

Kaikki tiet vievät Roomaan - ja Roomasta Maremmaan Rocca di Montemassin viinitilalle

Kuinka paljon voi säätää yksien Rooman lentojen kanssa? Aika paljon. Tai ei varsinaisesti lentojen kanssa, vaan kaikki säätö on tapahtunut sen jälkeen, kun bongasin Norwegianin superalesta muutamalla kympillä itselleni ja miehelleni Rooman lennot. Rooma itsessään ei kiinnostanut, mutta kun en ehtinyt napata ykkösvaihtoehtoni, Madridin, lentotarjouksia, halusin lennot. Olisi ne sitten minne tahansa. Enkä nyt varsinaisesti pistä pahakseni, että pääsemme Roomaan vain parilla hassulla kympillä.

Chianti Classico, Toscana, oli kolmen vuoden takaisen Italian matkamme tukikohta.

Kun Rooma oli lukittu, aloin skannata, minne Roomasta pääsisi kätevästi. Napoli osui heti silmään. Olisi täydellistä lähteä metsästämään Napolin parasta pitsaa Helsinkiin keväällä avatun, supersuositun Via Tribunali -pitserian innoittamana. Katsoin jo juna-aikataulut ja googlettelin listoja parhaista pitserioista. Pystyin lähes maistamaan tämän täydellisen napolilaisen pitsan maun suussani.

Kunnes tuli elokuu ja työ-päiväkoti-arki. Me ei todellakaan lähdettäisi Roomasta yhtään minnekään. Olisimme takuuvarmasti perillä silloin kun lentokoneen pyörät koskettaisivat maata. Kuka muka jaksaa säätää ja lähteä vielä jatkamaan matkaa junalla? En minä ainakaan.

Aloin skannata Rooman hotelleja. Missä ihmeessä haluaisimme majoittua? Lapsi ei olisi mukana, mutta emme me silti halua missään loukossa asua. Entä sijainti? Missä päin Roomaa kannattaa ylipäätään pitää tukikohtaa? En päässyt asian kanssa yhtään mihinkään. Hyvä niin. Ai miksikö?

Arki alkoi rullaamaan, ja elokuun lopulla vietimme myyntikokousta Turussa. Saimme kokouspäivien aikana esitelmän Italian viinialueista painottuen Toscanan rannikolla sijaitsevaa Maremmaan, josta tulisimme syksyn aikana saamaan useammankin upean viinin Suomen markkinoille. Tämän vuoksi oli hyvä, etten ollut lukinnut vielä Rooman majoitusta. Emme me minnekään Roomaan jäisi.

Olimme kolme kesää sitten häämatkalla Toscanan Chianti Classicon alueella Castello d'Albolan viinitilalla ja ihastuimme ikihyviksi. Kuljeskelimme viinitarhoilla sammakoiden kurnuttaessa ympärillämme, asuimme hulppeassa linnassa, nautimme upeita Chianti Classicon viinejä. Castello d'Albola on totisesti yksi Toscanan helmistä. (Kirjoitukseni vierailusta löytyy tästä linkistä.)

Sama perheyritys, Casa Vinicola Zonin, omistaa myös Toscanan rannikolla Maremmassa sijaitsevan Rocca di Montemassi -viinitilan. Sovimme Zoninin edustajan kanssa, että viettäisimme tulevalla matkallamme kaksi yötä Rocca di Montemassilla. Kenellekään ei ehkä tule yllätyksenä, ettei minua varsinaisesti haittaa yhdistää työtä ja vapaa-aikaa, ja pyhittää osaa lomastani työnantajani edustamien viinien parissa ;) Päin vastoin, ilosta kirkuen hautasin Roomaan jäämisen idean. Ketä se nyt haittaa, ettemme olisikaan perillä koneen laskeutuessa. Ei minua ainakaan :D

Tälläkään kertaa en ihan tarkalleen tiedä, mitä meitä on vastassa, koska en ihan vielä ole ehtinyt tehdä kotiläksyjäni Maremmasta matkakohteena. Sen kuitenkin tiedän, että viinit tulevat olemaan mielettömän hyviä, rannikko kaunis ja vuoristo näköpiirissä!

Kuva: Rocca di Montemassi

Vaikka emme olekaan perillä täysin sillä hetkellä, kun kone laskeutuu, ei meidän silti tarvitse ajella Rooman läpi tai lähteä arpomaan Rooman kehäteillä, mistä liittymästä pitää poistua. Lähdemme ajelemaan suoraan rannikkoa pitkin pohjoiseen. Ajomatkaa meillä on vain pari tuntia ja tie myötäilee lähes loppuun saakka rantaviivaa - ihanaa! Vasta aivan Rocca di Montemassi -viinitalon lähellä kaarramme hieman sisämaahan päin.

Jos viime Toscanan matkallamme harmittelin, ettei meillä ollut aikaa käydä rannikolla ja nimenomaan Maremmassa ollenkaan, niin sentään tällä kertaa pyhitämme kokonaiset kaksi päivää molemmille. Viimeiseksi yöksi palaamme kuitenkin Rooman lähettyville aikaisen aamulennon vuoksi, joten Rooman matkastamme ei tule sentään aivan täysin Roomaton. Ehdimme varsin hyvin käydä syömässä jossain Rooman ihanista ravintoloista. Kun vielä osaisi valita, että missä niistä.

Jos sinulla on hyviä ravintola- tai muita vinkkejä Maremman alueelle tai Rooman ja Maremman välimaastoon, niin kaikki otan oikein mielelläni vastaan!

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram

Vatikaanivaltion valloitus

Alkuperäinen suunnitelmamme käydä Roomassa ennen Toscanaa muuttui Vatikaanivaltiovierailuksi matkan päätteeksi. Perjantaina halusimme lähteä suoraan aamiaisen jälkeen ajamaan Toscanaa kohti. Castello d'Albolalle piti saapua ennen puolta viittä, emmekä halunneet ajaa kiireellä. Mitä se sellainen matkaaminen oikein olisi??

Ajelimme sen sijaan sunnuntaiaamupäivästä Toscanan maaseutulomailun jälkeen Roomaan, ajatuksena käydä ensin Vatikaanivaltiossa ja sen jälkeen vielä Rooman keskustassa. Tämäkin suunnitelma muuttui. Menimme kyllä ensin Vatikaanivaltion puolelle, mutta se valtiovierailu oli nopeasti tehty. Vatikaanivaltiossa ei ollut ihmettelemistä kuin hetkeksi.

Pian Vatikaanin ihmettelyn jälkeen ukkosmyrsky alkoi lähestyä. Juuri silloin kun olimme lähdössä Rooman keskustaa kohti. Päätimme jättää Rooman turistinähtävyydet seuraavaan kertaan ja menimme pitämään sadetta ravintolaan myöhäiselle lounaalle. Itse asiassa tämäkin oli parempi, kuin kiireessä juosta nähtävyydeltä toiselle.

Vatikaanissa eniten ihmetytti satojen metrien pituiset jonot museoihin. En ole yhtään museoihminen, koen mielummin asiat siellä missä ne ovat, silloin kun ovat. En siis missään tapauksessa olisi itse hypännyt jonon perälle odottelemaan tuntikausiksi. Huh, pelkkä ajatuskin väsyttää. Emme jääneet katsomaan mitä jonottajat tekivät ukkosen ja rankkasateen saapuessa.

Ensikosketus Roomaan - vaikeuksien kautta voittoon!

Viime yönä kotiuduimme Toscanan minilomaltamme. Olemme molemmat vieläkin ihan kuitteja. Voi kun sitä onkaan tottunut hyviin ja riittävän pitkiin yöuniin. Viime yön unitunteja vähensi ukkonen Roomassa. Meidän lennon aikaan sää oli jo hyvä, mutta koska muutaman tunnin ajalta kaikki lennot joutuivat odottamaan myrskyn tyyntymistä, jonotimme kiitoradalla kymmenien koneiden letkassa omaa vuoroamme ennen nousua. Onneksi pian saa mennä jo nukkumaan :)

Roomaan saapuminenkin viivästyi torstaina. Tai siis laskeuduimme kyllä hyvissä ajoin, mutta autonvuokrausfirma Goldcar antoi varausvahvistuksessa lentokentältä väärän paikan, missä piti odottaa bussikuljetusta vuokraamoon. Soitimme odotuspaikalta vuokrafirmaan, kerroin missä olimme, meidän pyydettiin jäämään paikoilleen odottamaan. Soitin parinkymmenen minuutin päästä uudelleen, sitten meille kerrottiin, että olemme väärässä paikassa. Kiva. Kiitos tiedosta. Olisitteko voineet kertoa ensimmäisellä soittokerralla?

Jos siis joku vuokraa auton Goldcarilta Rooman Fiumicino-lentokentältä, niin ParkingGo-niminen bussi noutaa Terminaali 3:n uloskäynti 1:n edestä, joka sijaitsee lähimpänä Terminaali 2:ta. Uloskäynti 1 löytyy yläkerrasta, kun muut uloskäynnit ovat alakerrassa. Kun pääsimme autovuokraamoon, kuuntelimme tasaisin väliajoin, kun ihmiset soittivat heille olevansa ohjeiden mukaisessa paikassa - väärässä paikassa.

Lisäksi saimme heti kokea italialaista tehottomuutta. Työntekijöitä Goldcarin toimistolla oli kolme, joista vain yksi sai tehdä vuokrasopimuksia. Ja mitä sitten kaksi muuta tekivät? Eivätpä juuri mitään. Aurinko laski laskemistaan, ja me tuskailimme, että miten koskaan tulemme löytämään majapaikkaamme pimeässä. Sitten vielä takanamme jonottava yltiöpäisen ystävällinen italialainen alkoi jututtaa vuokrasopimuksia tekevää virkailijaa. Ei. Nyt on meidän vuoromme! Hiljaa siellä takana!

Mutta sitten kaikki muuttui.

Pääsimme liikkeelle, löysimme majoituksen B&B Idealin osoitteen välittömästi (kyseessä siis ihan tavis kerrostalo), mieheni bongasi maksuttomalta parkkialueelta alueen viimeisen parkkipaikan aivan majapaikan vierestä, löysimme majoituksen oikean oven ja oikean summerin heti, ja ihana iloinen majoituksen omistaja tuli noutamaan meidät alakerrasta. Majoitus oli todella siisti, huoneemme ilmastoitu. Kello oli jo lähemmäs kymmenen, joten saimme majapaikasta suosituksen La Fornace-ravintolasta yhden minuutin kävelymatkan päähän.

B&B Ideal - aurinkoinen aamiainen aurinkoisella parvekkeella.

Ja mikä ihana ravintola! Isot pöytäseurueet kilistelivät olut- ja viinilasillisia, leivinuunista leijaili ihana pizzan tuoksu, screeniltä näkyi Brasilia - Kroatia MM-ottelu. Väsymyksestä ja autonvuokrafirmakiukusta ei ollut enää tietoakaan.

Mikä ihana aloitus Italian viikonlopulle!

Minihäälomakohteena Toscana

Lupasin lauantaina ilmoittaa, minne matkaamme ensi viikonloppuna minihäämatkalle. No en kai minä omissa häissäni ala blogia naputtamaan - mitä ihmettä oikein ajattelin! :D Sunnuntaikin meni vielä häähumussa, eilinen taas sohvalla maaten. Nyt ymmärrän, miksi useat lähtevät heti häiden jälkeen häämatkalle - loma olisi tullut tarpeeseen!

Mutta kuten jo otsikkokin sanoo, minihäälomakohteemme on Toscana. Siihen ei onneksi ole enää montaa päivää. Jippiiii!

Chiantin viinialueen kartta. Lähde: http://quentinsadler.wordpress.com

Lennämme Roomaan, olemme siellä yhden yön ja käymme varmasti poimimassa uuden maapisteen Vatikaanivaltiosta :) Seuraavana aamuna lähdemmekin jo ajelemaan kohti Chiantia. Ainakin tällä hetkellä suunnitelmissa olisi ajaa Sienaan lounaalle, ja jatkaa sen jälkeen matkaa majapaikkaamme Castello d'Albolan viinitilalle. Lähin kylä tilalta on Radda in Chianti, sekin reilun viiden kilometrin matkan päässä. Pääsemme siis ihan oikeasti maalle. Ihanasti rentouttaa jo pelkkä ajatuskin.

Castello d'Albola - lähde: www.albola.it

Tiedän jo valmiiksi, että Castello d'Albolan viinit on upeita! Zoninin omistamat viinitalot siirtyivät työntantajayritykseni, Pernod Ricard Finlandin, edustukseen tämän vuoden puolella, joten olen ehtinyt maistaa vasta vain yhtä Castello d'Albolan viiniä, Le Ellere Chianti Classicoa. Se lupaa jo niin hyvää, että en malta odottaa että pääsen heidän muiden viinien kimppuun. Melkein yhtä paljon odotan alueen oliiviöljyjä. Nam!

Viini- ja oliiviöljyjen maistelujen lisäksi suunnitelmissa on syödä hyvin. Italia avaa jalkapallon MM-kisarupeamansa Englantia vastaan juuri silloin kun me olemme Italiassa, joten emmeköhän me etsi jonkun trattorian myös pelin katsomiseen.

Eiköhän siinä ole sitten riittämiin suunnitelmaa yhdelle pitkälle viikonlopulle :)