Vaikka pääosan Balkanin matkastamme viime kesänä vietimmekin Ulcinjissa, kävimme myös katsastamassa muita Montenegron rannikkokaupunkeja. Bar tuli nähtyä vain ohi ajamalla, Budvassa pistäydyimme rantakuppilassa ja Tivatissa lounaalla. Pisimpään viihdyimme Kotorinlahdella, jossa piipahdimme Kotorin vanhassakaupungissa sekä yhdellä lukuisista pienistä uimarannoista.

Koko Montenegron rannikko on todella kaunis. En malttanut laittaa kameraa laukkuun ollenkaan.

Rannikkomaisemaa jossain päin Montenegroa.

Lisää Montenegron upeaa rannikkomaisemaa.

Tie kulkee Montenegron rannikon päästä päähän lähes koko ajan aivan rannan tuntumassa.

Kotorinlahden jylhät vuoristomaisemat.

Kotorin vanhakaupunki.

Yksi lukuisista pienistä rannoista Kotorinlahdella.

Uimaan pääsi muualtakin kuin hiekkarannoilta.

Autolautalla pääsee hyvin oikaisemaan niin, ettei tarvitse kiertää koko lahtea.

Budvan uimaranta.

Ulcinjin tuntemattomuus toi haastetta matkaan

Montenegrossa ja Ulcinjissa oli mukava käydä, ja hyvin voin kuvitella että tulemme käymään siellä joskus toistekin. Ei nyt ehkä ihan lähivuosina, mutta sitä voi pitää helppona ja edullisena kohteena, jonne myös pääsee nopeasti ja edullisesti.

Velika Plaza -biitsin aivan eteläisin osa.

Ihan helpoimmasta päästä ei kuitenkaan ole matkustaa kohteeseen, mistä ei ollut ennakkotietoa tutuilta - eikä edes netistä. Löysin paljonkin sivustoja Ulcinjista, mutta en juurikaan englanniksi. Se onkin tämän listani ensimmäinen haaste.

1. Englannilla pärjää, mutta huonosti
Englanti ei ole käytetty kieli Ulcinjissa. Näytti siltä, että vain alle 25-vuotiaat ovat opiskelleet kieltä. Ravintoloissakaan ei ollut aina saatavilla englanninkielistä listaa. Saksa ja venäjä tosin löytyivät ravintolan kuin ravintolan menuvalikoimasta. Onneksi osaamme edes hieman saksaa, niin ei tullut ihan sokkona tilattua annoksia.

Ainoa hankala tilanne kielen kanssa tuli, kun emme meinanneet löytää majoitustamme. Soitin majapaikkaan, he eivät puhuneet englantia, ja minä en niin paljon saksaa että osaisin ottaa vastaan ajo-ohjeita. Onneksi omistajan tytär osasi ja ymmärsin itse omistajan puheista sen verran, että tytär soittaa minulle viiden minuutin päästä takaisin. Perille päästiin ja vastaanotto oli ystävällinen. Kasvokkainhan pystyy keskustelemaan käsiä käyttäen.

2. Majoituksen löytäminen ennen matkaa
Ei voi olla totta! Eikö 13-kilometrisen hiekkarannan lähellä ole kuin pari majoitusvaihtoehtoa? Ei voi pitää paikkaansa. Eikä pitänytkään. Majoituksen tarjoajia oli ihan joka kadun kulmassa, joissain useampikin. He eivät vaan vielä ole nettiin asti päätyneet. Kylttiä pitelevä mummu on se heidän markkinointikanavansa.

Kävin vaikka ja mitä sivustoja läpi. Trivagoa mainostettiin tuolloin paljon, joten ajattelin, että sehän listaa useamman sivuston tarjonnan. Mutta eihän se listaakaan sivustojen KAIKKIA majoitusvaihtoehtoja. Onneksi päädyin Booking.comin omille sivuille, koska siellä oli lopulta paljon enemmän vaihtoehtoja, mitä Trivago antoi ymmärtää. Ja enemmän vaihtoehtoja kuin muilla sivustoilla. Useammilla ei ollut Velika Plazan (eli sen pitkän hiekkarannan) alueella majoitusvaihtoehtoja ollenkaan. Eri vaihtoehtojen vertaaminenkin oli toivotonta puuhaa, kun ei juuri kukaan ollut jättänyt majoituksista arvioita.

Majoitusvalintamme kerroin edellisessä postauksessani.

Tämä suihku ei onneksi kuulunut meidän majoituspakettiin.

3. Suunnistaminen ilman tienviittoja
Oli virhe yrittää suunnistaa majoituspaikkaamme osoitteen perusteella. Olimme maaseudulla. Ei siellä käytetä teiden nimiä. Paikalliset eivät tienneet edes viereisten teiden nimiä ja niiden sijainteja. Muuten olisivat kyllä auttaneet mielellään. Majoitukset löytyvät parhaiten etsimällä majapaikan kyltin päätien varrelta.

4. Paluu tulevaisuuteen -leffan kuvauksissa?
Paikka ei siis ole vielä kovinkaan rakennettu. Osittain se on, mutta jos haukuin Egyptiä, että siellä kaikki on pysähtynyt 15 vuoden takaiseen maailmaan, niin Ulcinj on sitäkin kauempana. Jopa huvittavan kaukana.

Velika Plazan tivolissa.

Velika Plazan alueen tivolit oli pakko käydä katsastamassa. Tuntui, kuin olisimme olleet 50-luvulla tai vaihtoehtoisesti Paluu tulevaisuuteen -leffan kuvauksissa. Tivolin laitteet olivat sen näköisiä, että en olisi itse niihin uskaltautunut, saati sitten laittanut lasta niiden kyytiin. Hymy nousee huulille kun tivoleita muistelee. Olivat ne kyllä melkoisen sööttejä :)

Ehkä vähän liian hutera karuselli minun makuuni.

Leijasurffaajan Montenegro

Päädyimme viime heinäkuussa Montenegron rannikkokaupungeista Ulcinjiin vain ja ainoastaan sen takia, että siellä on se Euroopan pisin hiekkaranta, josta monen monta kilometriä on varattuna leijasurffaajien käyttöön. Itse en leijasurffaa, mutta lupaan, että mieheni oikolukee postauksen ja korjaa typerät virheeni ennen kuin se julkaistaan :)

Velika Plaza, Ulcinj, Montenegro

Minne päin Ulcinjia majoittua leijasurffaajana?

Ehdottomasti Velika Plazan alueelle. Välimatkat on pitkiä joka tapauksessa, eli ilman vuokra-autoa en kohdetta suosittele. Sen puolesta Velika Plazan alueelta mikä osio vain käy. Ulcinjin kesustasta asti en itse jaksaisi joka päivä lähteä rannalle. Mukavampaa on olla valmiina huudeilla. Ihan leijarannalla ei valitettavasti majoituksia ole. Teltoilla siellä oli jonkun verran porukkaa, mutta en osaa sanoa onko siellä jonkinlaiset säännöt siihen, kuka ja minne saa mennä teltan kanssa.

Me valitsimme majoitukseksi vastikään rakennetun huoneisto"hotellin" Vila Milariksen. Hinta ei ollut halvimmasta päästä, mutta ei kalliskaan. Oli ihanaa kun kaikki oli uutta, ja meidän huoneiston keittiötäkään ei varmaan vielä muut olleet edes testanneet. He mainostavat myös uima-allastaan, joka osoittautui sellaiseksi pumpattavaksi versioksi, heh :) Ulcinjissa ei onneksi uima-allasta kaipaa, kun rantaviivaa on niin paljon.

Maalaismaisemaa Vila Milariksen parvekkeelta.

Yksi hauskanoloinen majoitus lähellä surffirantoja oli Camp Cobacabana. Voisin valita myös sen itse jos menisimme Ulcinjiin uudelleen. Tosin Vila Milariksen sijainti oli ehkä parempi sen puolesta, että se oli parinsadan metrin päässä pienestä ravintolakeskittymästä. No, ei tästäkään montaa kymmentä tai ainakaan sataa metriä enempää kävelyä tulisi.

Mistä Ulcinjin leijarannat löytää?

Kun lähtee suuntaamaan kohti leijasurffikouluja, käy muutaman kerran mielessä, että ollaanko menossa oikeaan suuntaan. Eihän täällä ole mitään! On siellä, jatkakaa rohkeasti vain matkaa. Tie kulkee pientä kärrypolkua pellon ja rannan välimaastossa, ja tasaisin välein tulee vastaan leijasurffikoulun kyltti.

Tämä ON se oikea tie suffirannoille.

Tienviittoja Velika Plazan alueella ei juurikaan ole, ja vaikka osa teistä on nimetty, ei nimikylttejä kuitenkaan löydy. Välimatkojenkin hahmottaminen peltomaisemassa oli hankalaa. Meillä oli Googlesta tulostettuja karttoja, mutta ensi näkemältä oli vaikea arvioida minkä lehmän kohdalta kannattaa kääntyä. Me löydettiin ensimmäisen kerran leijasurffikoulujen ohi kulkevalle kärrypolulle aivan rannan eteläpäästä Ada Bojanalta. Emme menneet sillan yli Bojanan nudistisaarelle, vaan lähdimme ravintoloiden ohi hiekkatietä, heinikkojen läpi kaartamaan oikealle rantaa kohden. Tämä on se tie, jonka varrella leijasurffikoulut ovat.

Helpomminkin sinne pääsee, mutta en tiedä viekö jokainen Velika Plazan päätieltä lähtevä risteys rannalle asti. Ainakin Copacabanan kohdalta kun kääntyy rantaan, päätyy leijasurffirantojen lähelle, ja kärrypolkua eteenpäin ajamalla löytää loputkin leijakoulut.

Ainakin seuraavat koulut ovat Velika Plazan rannalla:

• Pacha Surf

• Kite Loop

• North Kiteboarding Club Montenegro

• Dragon Project Kite and Windsurf Center

Ulcinjin parhaat puolet leijasurffauksen näkökulmasta:

• Pitkä, leveä ja turvallinen ranta

• Supertasainen tuuli

Ulcinjin miinukset leijasurffauksen näkökulmasta:

• Muut surffaajat ja opettajat eivät puhu kunnolla englantia

Saako surffata vai eikö saa surffata?

Ulcinj – vielä tuntematon Montenegron rantakohteista

Halusin löytää leijasurffirannan Balkanilta, muualta kuin Kroatiasta. Ja googlettamallahan se löytyi – Ulcinj ja 13 kilometriä pitkä hiekkaranta, jonka varrella sijaitsee useampikin leijasurffikeskus. Eikä edes riitä, että Ulcinjissa sijaitsee Euroopan pisin hiekkaranta, vaan siellä myös tuulee lähestulkoon aina. Vuoriston läheisyys mahdollistaa leijasurffauksen siis myös kesän helteillä.

Velika Plaza, Ulcinj - pituutta rannalla 13 km.

Itse en ollut koskaan kuullut Ulcinjista, eikä ilmeisesti vielä kovinkaan moni muukaan pohjoiseurooppalainen, koska postissa, turisti-infossa, kaupassa ja vaikka missä ihmeteltiin ja iloittiin siitä, että me suomalaisetkin tiedämme Ulcinjin ja olemme matkanneet sinne asti. Paikalliset ja naapurimaiden turistit jo löytäneet sen, mutta hintataso ei ole vielä lähellekään Euroopan turistihintoja.

Miami Beach @ Velika Plaza, Ulcinj ;)

Parasta, mutta myös outoa Ulcinjista oli se, että sen 13-kilometristä hiekkarantaa ja sen ympäristöä ei ole vielä rakennettu juurikaan. Paikka on maaseutua. Rannan ensimmäiset kilometrit kaupungista päin oli jo hotellien valloittamana, mutta mitä pidemmälle kulki, sen autiompaa maisema oli. Epäilenpä, että näin ei tule olemaan kauaa. Rantojen nimet jaksoivat huvittaa. Miami Beachille näköjään pääsee Suomesta suoralla lennolla ilman suurta aikaeroa :)

Muutama kilometri Velika Plazan päätietä eteenpäin. Päätieltä lähtevät sivutiet olivat jo täysin maaseutumallia.

Erinomainen ravintolaelämys

Tämän alustuksen perusteella kukaan ei varmasti odota, että juurikin Ulcinjissa koimme parhaan ravintolaelämyksen aikoihin. Löysin Tripadvisorista jo ennen matkaamme ravintolan nimeltä Restoran Misko, joka oli kerännyt useampia ylistäviä kommentteja. Sinne siis.

Restoran Misko, Ada Bojana, Ulcinj

Ylistyssanat pitivät paikkansa. Päivän saaliskalat tuotiin meille kokonaisena näytille pöytään, valitsimme kalan ja valmistustavan. Valmista kalaa pöytään tuodessaan tarjoilija vielä tarjoutui ottamaan ruodot pois. Wau. Ota ihmeessä. Ei tällaista palvelua saa missään.

Tarjoilija ottamassa ruotoja pois valmiista kala-annoksistamme.

Alkupalaksi otimme kalakeittoa, joka tarjoiltiin ihanasta kuparipannusta. Keittoa olisi saanut lisää, mutta ilman santsikierrostakin todella hyvää keittoa tuli syötyä liikaa.

Lasku kahdelta hengeltä: 30 euroa ja risat. Suosittelen!

Ruoka myös marketeissa ja hedelmäkojuissa oli ihan puoli-ilmaista näin suomalaisen näkökulmasta. Meillä oli huoneistohotelli, joten ostimme viikon aamiaistarvikkeet ja parin lounaan vermeet kaupasta. Monta kassia ruokaa, vettä, olutta maksoi alle 40 euroa.

Joka kadun kulmasta löytyi herkullinen hedelmäkoju. Monta pussillista erilaisia hedelmiä irtosi muutamalla eurolla.

Jos etsii luksusta tai aidoilla rajattua all inclusive -aluetta, ei Ulcinj ole oikea kohde. Jos taas etsii kaunista luontoa, ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä, edullista hintatasoa, niin sitten kannattaa suunnata Ulcinjiin.

Listaan pian tuntemattoman matkakohteen huonoja puoliakin, joten kannattaa lukaista nekin jos Ulcinj sai mielenkiinnon heräämään. Juttua on tulossa myös leijasurffaajan näkökulmasta majoitusvinkkeineen.

Vuokra-autolla Balkanilla

Viime heinäkuussa otimme halvat suorat lennot Dubrovnikiin. Olen pari vuotta sitten kiertänyt Kroatian saaria ja vähän sisämaatakin, joten nyt en halunnut sinne jäädä. Vuokrasimme auton, suuntana Montenegron eteläisin rannikkokaupunki Ulcinj. Sain mieheni vaihtamaan Koratia-haaveet Montenegroon sillä, että bongasin Ulcinjin 13 kilometriä pitkän hiekkarannan, josta useampi kilometri on leijasurffaajien käytössä.

Aikaa meillä oli tasan viikko, joten pääpaino oli kohdekaupungissa. Se ei kuitenkaan ollut matkan ainoa kohde. Suunnitelmissa oli nähdä myös hieman Bosniaa ja Hertsegovinaa sekä käväistä Albaniassa. Vuokra-auton saatuamme lähdimmekin heti kohti Bosniaa ja Trebinjen kaupunkia.

Trebinje, Bosnia ja Hertsegovina

Trebinje oli sopivasti matkan varrella Montenegroon, ja riittävän lähellä, jotta aamulennolta pystyi ajamaan sinne lounaalle.

Trebinje, Bosnia ja Hetrsegovina

Trebinje oli söötti pieni kaupunki. Lounaskin oli hyvä, joskin melko tuhti. Ravintolan, Restoran MG, löysin Tripadvisorista. Muuten ei kyllä olisi löydetty pienelle sivukujalle, jossa ravintola sijaitsi.

Restoran MG lounas

Lounaan ja pienen kaupunkikierroksen jälkeen ajelimme upeaa maisemareittiä Montenegron pohjoispuolelta Niksicin ja Podgorican kautta Ulcinjiin.

Muutama kilometri Trebinjestä Montenegroon päin.

Onneksi olimme varanneet matkaan koko päivän. Reitti kulkee vuoristossa, ja kuvia haluaa pysähtyä ottamaan useammin kuin kerran. Nopeusrajoituksetkaan ei päätä huimaa – paikallisten ajovauhti kylläkin.

Vielä Bosniassa, mutta jo todella lähellä Montenegron rajaa.

Montenegron puolella, lähellä Niksicin kaupunkia.

Autoa vuokratessa Balkanilla kannattaa huomioida, että kaikki maat, joihin aikoo vuokra-autolla ajaa, on ilmoitettava vuokrafirmalle etukäteen, jotta vakuutukset ovat voimassa. Juuri mikään autonvuokraamo ei anna lupaa ajaa autolla Albaniaan. Me yritimme etsiä järjestettyä retkeä sinne Ulcinjista, mutta sopivaa retkeä ei löytynyt.

Ajoimme Montenegron ja Albanian rajalle, kävelimme rajan yli ja otimme taksin Shkodërin kaupunkiin. Taksikuski odotti meitä lounaan ajan ja kierrätti meitä vielä hetken ennen rajalle palaamista. Taksiajelu maksoi "hurjat" 16 euroa. Albania ei näin näyttänyt varmastikaan parasta puoltaan, mutta tulipahan käytyä.

Shkodër, Albania

Kiersimme myös Montenegron rannikkoa, mutta se ansaitsee ihan oman postauksensa, kuin myös matkan pääkohde Ulcinj.