Usein minulta kysytään, missä olimme häämatkalla. Yksinkertainen kysymys, ei ihan yksinkertainen vastaus.

Pre-häämatka Seychelleille
Ensimmäistä kertaa suunnittelimme häämatkaamme vuoden 2012 joululle ja uudelle vuodelle. Olimmehan menneet kihloihin vuosi tätä ennen Puerto Ricossa, kun olimme lähdössä ensimmäiselle yhteiselle Karibian risteilylle.

Häämatkaa varten etsimme kohteita Karibialta ja Aasiasta, kunnes mieheni sanoi kuulleensa Seychellien olevan kaunein paikka, missä joku hänen tuttavansa on käynyt. Niinpä otimme myös Seychellit vertailuun, ja se sattui olemaan lentojen puolesta sekä edullisin että parhailla yhteyksillä.

Kiersimme Seychelleillä viidellä eri saarella nautiskellen maailman kauneimmista rannoista kävellen, pyöräillen, veneillen ja snorklaten. Saimme matkaan myös hieman luksusta, kun meidät satuttiin ylentämään sekä yhdessä hotellissa sviittiin että paluulennolla Etihad Airwaysin businekseen. Ihan häämatkan tuntua siis (lue ylennyksistä enemmän tästä postauksesta).

Häät? No, niitä emme ehtineet vielä siihen kohtaan järjestää, mutta kun matka oli kerta suunniteltu, niin sen toteutimme. Tietenkin :)


Minihääloma Toscanaan
Lähes kaikki miehelleni ostamat lahjat ovat olleet matkoja. Häälahjani hänelle ei ollut poikkeus. Hankin hänelle pitkän viikonlopun Italian Toscanaan Castello de Albolan viinitilalle. Pieni pyrähdys heti häiden jälkeen. Ei varsinainen häämatka, mutta täytyyhän sitäkin harjoitella. Vähintäänkin hyvä syy lähteä matkalle.

Majoituimme linnamaisessa miljöössä Castello de Albolan -viinitilalla. Maistelimme viinejä, söimme hyvin ja nautimme toscanalaisesta maalaismaisemasta sammakoiden kurnuttaessa lähilammella.

Tätäkään ei oltu ajateltu varsinaiseksi häämatkaksi, vaan tarkoituksena oli tehdä virallinen häämatka myöhemmin syksyllä tai samana vuonna joulun aikaan.


Honeymoonista Babymooniksi
Häiden jälkeisenä syksynä suunnittelin unelmieni häämatkaa Ranskan Polynesiaan. Saariksikin valikoin jo Mo'orean, Bora Boran ja Tikehaun. Sitten kävikin niin, että raskaustesti näytti positiivista. En halunnut kuitenkaan luopua haaveestani heti, vaan elättelin toiveita, että kyllähän raskaanakin voi mennä pikkiriikkisille Tyynenmeren saarille, joista lääkäriin pääsee tasan helikopterilla. Ei lähdetty.

Suunnitelmat vaihdettiin Jenkkien suosimaan babymoon-kohteeseen, Barbadokseen. Saarella ei olisi malariaa, sieltä löytyisi tarvittaessa hyvät sairaalat, ja hygieniatasokin olisi kohdillaan. Nekin suunnitelmat meinasivat mennä uusiksi, kun chikungunya-kuume rantautui Karibian saarille. Sen ei onneksi tiedetty olevan vaarallinen sikiölle, joten pääsimme reissuun.

Kohde olikin täydellinen - rento ja aktiivinen yhtä aikaa. Mieheni pääsi hotellimme rannasta leijasurffaamaan, ja minä nautin hömppäpokkareista altaalla aurinkovarjon alla. Teimme toki retkiä ympäri saarta, mutta sellaiseen raskaanaolevan tahtiin.

Mutta mutta. Honeymoon? Vai sitten kuitenkin babymoon?


Missä siis häämatkalla?
Jos palaan alkuperäiseen kysymykseen, että missä olimme häämatkalla, niin en oikeastaan tiedä, voisiko nuo kaikki kolme laskea häämatkoiksi. Vai olemmeko olleet virallisella häämatkalla vielä ollenkaan? Tulemmeko sellaista tekemään? En tiedä sitäkään. Nyt nimittäin emme halua edes suunnitella sellaista vaihtoehtoa, että pieni neitimme jätettäisiin reissuista pois. Hänhän on osa perhettämme, ja innosta soikeina vanhempina haluamme myös hänen kokevan tätä upeaa maailmaa kanssamme. Palataanpa asiaan kenties kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä.

Barbadoksen ravintolat

Ja vielä kerran Barbados. Surffipostauksiin valokuvia plärätessäni vastaan tuli mahtavia ravintolakuvia ja -muistoja. Täytyyhän nekin vielä jakaa.

Mitä Karibialla syödään? No, riisiä ja papuja sekä kanaa, kalaa tai lihaa. Vai syödäänkö sittenkään? Joillain saarilla ihan varmasti, ja kaikilla niitä on tarjolla. Mutta mitä paikalliset barbadoslaiset syövät? Ehkä kotonaan riisiä ja papuja, mutta eivät ulkona syödessään. He söivät friteerattua kanaa. Nimittäin joka kulmalta löytyi KFC, ja jokaikinen niistä tupaten täynnä paikallisia :D

KFC:n äärimmäistä suosiota vieläkin huvittavampaa oli se, että friteerattuihin kanoihin keskittyneiden ravintoloiden pihassa käyskenteli mitäpä muitakaan kuin kanoja. Hih :) Toisaalta voi ajatella tarjoiltavan ruuan olevan ainakin tuoretta. Emme testanneet.

Oikeitakin ravintoloita
On Barbadoksella toki paljon oikeitakin ravintoloita. Itseasiassa paljon enemmän kuin olin osannut ennakkoon ajatellakaan. Ja vieläpä todella hyviä ravintoloita.

Auringonlaskuravintola Luna tarjoili meille maukkaan lähiruokamenun, ja vieläpä kohtuulliseen hintaan (lue postaus ravintolasta tästä linkistä).

Parhaat rantaburgerit meille tarjoili Silver Sandsilla deAction -surffikoulun rantabaari (lue lisää tästä linkistä).

Kunnon paikallisen lounaan kävimme syömässä Bridgetownissa. Tätä Karibialta olin odottanutkin, eikä tuottanut pettymystä :) (Lue postaus ravintolasta tästä linkistä)

Parasta kalaa sai ehdottomasti Oistins Fish Fry -kalatorilta, perjantaisin hyvien bileiden kera (lue lisää tästä linkistä).

Karibialaista ja aasialaista yhdistelevä Naru-ravintola
Toinen upea auringonlaskuravintola, jossa saimme upean illallisen oli Naru-ravintola Rockley Beachin lähellä, aivan rannalla. Meillä oli pöytävaraus heti ravintolan aukeamisen aikaan, ja saimme erinomaisen reunapöydän auringonlaskun ihastelemiseen.

Ravintola sai täydet pisteet heti alussa. Tarjoilija toi minulle mocktail-menun!

Ilmeisesti pelkkää sushia syömällä ravintolan laskusta olisi saanut suurenkin, mutta koska raskaana sushi on kiellettyjen listalla, tuli kahden hengen kolmen ruokalajin dinneristä juomineen vain noin sadan jenkkidollarin lasku. Ja ruoka oli erinomaista! Taas muut annokset tuli nautittua ilman kameroiden läsnäoloa. Jälkkäristä maltoin napata kuvan.

Barbadoksen länsirannikolla olisi ollut vielä iso kasa hyviä ravintoloita. Sieltä löytyy niitä, joihin ei ihan missä tahansa asussa päästetä sisään, ja loppulasku olisi minimissään yhdeltä 150 jenkkidollarin luokkaa - ilman juomia. Toki siellä olisi ollut edullisempiakin hyviä vaihtoehtoja, mutta nekin jäi meiltä testaamatta. Niitä listailin aiemmin, ja listaa voit lukea tästä linkistä.

Luksusta surffilomaan @ Silver Point, Barbados

Surffilomasta ainakin itselleni tulee mielikuva dormimajoituksesta hostellissa tai kenties asuntoautosta rannalla, selässä rinkka, hiukset pörröllä. Vaatteet auringon haalistamat, ruuaksi sitä mitä edullisimmillaan saa - itse kokattuna.

Jos tuntuu, että nämä ajat ovat jo auttamattomasti eletty tai muuten vaan kaipaa upgreidausta lomaan, ja toiveissa on hiekaton hotellihuone puhtaine lakanoineen, pehmeine peittoineen ja ilmastointeineen. Hotelli uima-altaineen, vastassa pukuun pukeutunut herrasmies tarjoutumassa kantamaan kassit suoraan huoneeseen sekä pöytiin tarjoiltu herkullinen aamiainen aamuauringon noustessa, niin kyllä sekin onnistuu. Voin kertoa, ei heikennä lomanautintoa yhtään ;)

Neljän tähden Silver Point -hotelli
Barbadoksen Silver Sands -surffirannalla sijaitseva Silver Point on alueensa paras hotelli. Hotellilla on neljä tähteä, mutta valitettavasti se on jo parhaat päivänsä nähnyt ja kaipaisi pientä korjausta sieltä täältä. Ei hotelli silti huono ollut. Kyllä, sieltä löytyi niin ne puhtaat hiekattomat lakanat pehmeine peittoineen, ilmastointi, aina toimiva suihku, uima-allas, ravintola meren ääreltä sekä se pukuun pukeutunut herrasmies, joka kantoi tavaramme huoneeseen :) Paljonkin luksusta surffilomaan.

Silver Sands alueena
Myös hotellin sijainti oli loistava. No, leijasurffaajalle tietenkin täydellinen, kun suoraan hotellin terassilta pääsee surffaamaan. Mutta myös muuten. Reggae-bussit kulkivat parinsadan metrin päästä hotellilta. Niiden reitti kulki Oistinsin kautta Bridgetowniin, ja niistä molemmista matkaa sai jatkettua julkisilla pidemmälle saarta, vaikka länsirannan pohjoisosiin asti.

Reggae-bussin pysähdyspaikalla oli myös kauppa, josta sai kaiken tarvittavan. Myös hotellilla oli pieni mini-marketti, mutta sen tarjonta oli lähinnä limut ja pähkinät sekä pienet matkamuistot ja perus kosmetiikka.

Alue ei todellakaan ole mitään luksusaluetta. Rikkaat paikalliset asuvat saaren länsirannalla. Silver Sandsin alue näytti tavallisten barbadoslaisten asuinalueelta. Osa taloista näytti kovin kodikkailta, osa taas oli rakennettu pelleistä, seiniä myöden. Yhden bussinkin näimme, joka oli muutettu asunnoksi. Mitenkään turvattoman oloinen alue ei kuitenkaan ollut.

Ravintoloita ei hotellin ravintolan lisäksi kävelymatkan etäisyydellä illallistamiseen ollut, mutta Oistinsiin pääsi reggae-bussilla muutamissa minuuteissa. Sieltä sitten tarjontaa löytyi enemmän. Eikä taksikaan maksanut kuin 10 jenkkidollaria, mutta suhteutettuna 1 dollarin reggae-bussimatkaan, ei niitä takseja silloin tule käytettyä. Matka-aika kun on kuitenkin melkein sama - ja tunnelma tietenkin reggae-bussissa parempi.

Ainakin yksi baari lähistöllä oli. Matkan babymoon-osion takia se jäi testaamatta ilta-aikaan.

Vielä vinkkinä, että jos hotellin omistaminen Barbadoksella kiinnostaa, niin ainakin vielä jouluna Silver Point oli myynnissä ;)

Surffareiden Barbados

Ei varmaan tule yllätyksenä kenellekään, että babymoonin lisäksi Barbadokselle matkataan surffituulten ja -aaltojen perässä. Meidän matkasuunnitelmiin kuului sekä että.

On kovin luonnollista, että tällä Karibian itäisimmällä saarella parhaat surffiolosuhteet ovat saaren itärannalla. Tuuli kun puhaltaa saarelle suoraan Atlantilta. Mieheni matkatavaroissa oli mukana leijasurffivälineet ja matkamme tukikohtana oli Silver Sands Barbadoksen kaakkois-/eteläosassa.

Barbadoslainen surffarilegenda Brian Talma pitää Silver Sands -rannalla deAction -surffikoulua. Pienen ravintolan ja surffikoulun lisäksi paikalta saa pientä naposteltavaa. Listalla on mm. lentokalaa, mutta ainakin niinä kahtena päivänä kun me siellä söimme, oli tarjolla vain burgereita. Ensimmäisellä kerralla kala oli ehtinyt loppua, toisella kerralla se oli vasta maustumassa. Burgereita siis :)

Brian Talmalla on myös pari huonettakin vuokralla, mutta me majoituimme viereisessä Silver Point -hotellissa. Aivan pelipaikoilla sekin, hieman enemmän vaan luksusta matkan babymoon-osioon :). Kuva on otettu hotellin altaan vierestä. Minun ei tarvinnut siis edes nousta seisomaan ja näin missä mieheni viilettää :)

Ranta on melko pieni, ja suurin osa surffaajista on juurikin leijasurffaajia. Mukaan mahtuu kuitenkin myös purjelautailijoita (esim. Brian Talma itse), suppailijoita sekä lainelautailijoita.

Silver Sandsin läheisyydessä oli muutama muukin pikkiriikkinen surffikoulu/surffilautojen vuokrausputiikki.

Ja kun rantaa jatkoi pohjoiseen Long Beachille päin, tuli vastaan myös toinenkin hieman "isompi", tai ainakin aktiivinen surffikoulu. Tämä ilmeisesti keskittyi vain ja ainoastaan lainelautailuun. Aallot olivat tällä rannalla kovin pieniä, mutta aloittelijoille varmasti varsin sopivia. Vasta-alkajia lautojen päällä näytti eniten olevankin.

Long Beach oli sitten taas rannan puolesta upea kenelle tahansa surffaajalle. Tilaakin olisi ollut, mutta mitään palveluita ei. Eikä edes varjoa. Ei puun puuta. Ranta sijaitsee kuitenkin kävelymatkan päässä Silver Sandsilta (tai riippuu keneltä kysytään ;). Ja voihan sitä käydä virkistäytymässä ja varjossa vaikka viereisen rannan surffikoululla. Siihen tarkoitukseen Silver Sands on jo auttamattoman kaukana paahtavassa helteessä.

Kunnollisia surffiaaltoja kannattaa lähteä metsästämään hieman pohjoisemmalta itärannikolta. Yksi tunnetuimmista Barbadoksen rannoista laikkarointiin on Soup Bowl. Mekin ajelimme siellä, mutta rannalla ei ollut silloin aaltoja eikä täten surffaajiakaan (lue lisää: Barbadoksen kuvankaunis itärannikko -postauksestani).

Lautasella delfiiniä? @OistinsFishFry

No ei sentään. Tai niin me kyllä luultiin, kun ruokalistalla luki Dolphin. Pienen googlettelun jälkeen myös selvisi, että delfiininlihaa syödään ainakin Japanissa. Miksei siis myös Karibialla ja Barbadoksen Oistinsissa järjestettävällä kalatorilla?

Delfiini ei kuitenkaan ollut delfiini, vaan kala nimeltään mahi mahi. Tosin kun ruokalistalla lukee molemmat, niin sitä en pysty enää sanomaan, että mitä eroa niillä kahdella sitten on, kun tarkoittavat samaa. Onneksemme lautasella ei sitä delfiiniä ollut. Delfiininlihassa on erittäin paljon elohopeaa ja muita raskasmetalleja, joka aiheuttaa sitä paljon syöville neurologisia ongelmia (esim. näkö- ja kuulo-ongelmat) (lähde: BlueOrg.com). Delfiininliha ei myöskään ole sieltä eettisimmästä päästä merenelävistä. Puhutaanhan kuitenkin erittäin älykkäistä ja tunneherkistä eläimistä.

Mahi mahin uskoisin olevan tuo kauniin turkoosinvärinen kala.

Toisaalta, syön kyllä kaikkea muutakin lihaa, eikä delfiiniä kerran maistanut varmasti sokeaksi tule. Raskausaikana oli kuitenkin ihan miellyttävää tietää, että en ollut vedellyt myrkkyjä kurkusta alas, edes sitä pientä haarukallista mitä mieheltäni kalaa maistoin. Mahi mahia siis - en delfiiniä.

Hyvät bileet ja erinomaista ruokaa
Se delfiineistä. Oistins Fish Fry on paljon muuta. Ennen kaikkea hyvät bileet ja erinomaista ruokaa. Nimestäkin päätellen suurimmaksi osaksi kalaa. Jostain googlettelin etukäteen, että ruokaa olisi tarjolla iltaseitsemästä eteenpäin. Me halusimme mennä paikalle jo valoisan aikaan ennen kuutta, ja ruokaa oli myös silloin jo tarjolla, joskaan ei vielä juurikaan ruokailijoita.

Valmistelut olivat myös vielä kesken. Käsitöiden myyjät laittoivat kojujaan valmiiksi, ruokakojuihin roudattiin jäitä juomille, paikalliset miesporukat pelailivat dominoa, osa lattiapingistä (??).

Valoisan aikaan oli myös mukava seurata kun kalaa tuotiin torille ja sitä käsiteltiin ripeää tahtia kalakojuille.

Me käytiin Oistinsin kalatorilla molempina lomamme perjantaina, jolloin paikalla on parhaat bileet. Poikkesimme siellä myös parina muuna iltana. Joulupäivänä, kun koko muu Barbados oli kiinni. Silloin jäimme parille lasilliselle paikallispappojen seuraan kuuntelemaan reggaeta paikan ainoalle auki olevalle kojulle.
Toisella kertaa emme halunneet syödä hotellilla, mutta emme myöskään keksineet muutakaan ravintolaa lähistöltä. Iloksemme huomasimme Oistinsin kalatorilla olevan pari kalakojua auki myös viikolla.

Minkä kojun valita?
Kalakojuja on kalatorilla valtava määrä. Jokaisella kojulla on henkilökuntaa esittelemässä ruokalistaansa ohikulkeville. Siitä ei varsinaisesti ole hyötyä ainakaan ruokalistaan tutustumisen puolesta, sillä lähes kaikkien ruokalistat ovat melkein identtiset. Poikkeuksena se, että osalla on myös kanaa listalla. Jos siis et ole kalan perään, niin ruokalistojen esittelykierros voi olla paikallaan. Myös äyriäisvalikoima vaihteli kojujen välillä.

Minun ehdottomasti paras annos Oistinsin Fish Fry:ssa on tässä:

Kokonainen red snapper (mikä lie kala onkaan). Lisukevaihtoehdossa yllätin itsenikin ja otin makaronia juustolla, heh :) Normaalisti valitsin riisiä ja papuja, mutta jo melkein pari viikkoa niitä lisukkeena syöneenä alkoi makaroni juustokuorrutteella kuulostamaan houkuttelevalta - uskokaa pois!

Tämän annoksen tarjoili ravintola Uncle George's Fish Net Grill, joka näytti olevan suosituin myös paikallisten keskuudessa. Suuri osa kalatorin ruokailijoista oli paikallisia, eli siis suosituin ravintola yhtä kaikki. Illan tullen jokaisen kojun jokainen penkki oli käytössä. Kaikkiin ravintoloihin riitti kyllä asiakkaita, mutta täältä monet ottivat annoksensa mukaan, eikä jono grillin luo näyttänyt lyhentyvän yhtään. Kannattaa siis olla hyvissä ajoin, jos haluaa ruokansa suht ripeään tahtiin.

Testasimme myös pari muuta ravintolaa. Ihan hyviä heidänkin kalansa, mutta ei vetänyt vertoja Uncle Georgelle. Crystal's Barin menu oli juurikin sitä, miltä suurimman osan menu näytti.

Heidän annoksensa näyttivät tältä. Yläpuolella juurikin se dolphin ja alapuolella lentokalaa.

Illan tullen paikalle saapui ihmismassojen lisäksi musiikkia myös livenä. Täällä voisi jatkaa iltaa pidempäänkin (jos ei olisi ollut raskaana, ja energiaa olisi ollut enemmän:). Myös perheitä oli paljon liikenteessä, eli paikka ei ole kuitenkaan vain biletystä varten. Kaikki olivat tervetulleita!