Parisen viikkoa sitten kävimme tyttäreni kanssa Mustikkamaan Seikkailupuisto Korkeessa. Emme olleet suunnitelleet ruokailua retkemme yhteyteen, mutta lopulta innostuimme kiipeilemään niin kauan, että oli järkevää miettiä ruokailua Mustikkamaalla tai ainakin lähistöllä. Innostuimme Korkeen pizzatarjonnasta, mutta koska haluamamme pizza oli myyty loppuun, lähdimme etsimään ravintolatarjontaa muualta.

Muistin Mustikkamaan sillan kupeesta Silversundin mainoksen, ja pikainen googletus kertoi tarjolla olevan ainakin burgereita. Sinne siis!

Videolta voit katsoa yleiskatsauksen Silversund Café & Terrace -ravintolasta:

Ihana kesäterassi veden äärellä

Tämä valinta kannatti. Silversund Café & Terrace oli täydellinen valinta kuuman kesäpäivän terassiksi. Terassi sijaitsee veden äärellä - ei aivan rantaviivassa, mutta terassilla istuessa näkyy käytännössä vain vettä, eikä terassin ja veden välissä olevaa parkkipaikkaa. Kiitos ravintolan ja veden pinnan korkeuseron.

Seikkailupuisto Korkee 7-vuotiaan, 120 cm lapsen kanssa

Kävimme viikko sitten tyttäreni kanssa Helsingin Mustikkamaan Seikkailupuisto Korkeessa. Emme ole aiemmin käyneet yhdessä kiipeilemässä, sillä Korkeen pituusraja paikan latvaratoihin on 120 cm. 

Korkeessa on myös neljä lapsille tarkoitettua kantorataa, jotka nimensä mukaisesti kulkevat puiden kantojen korkeudessa. Nämä radat on tarkoitettu vain lapsille, ja aikuisen on näissä tyydyttävä katsomaan maasta käsin lasten kiipeilyä. Aikuisilla ei ole näihin asiaa.

Seikkailupuisto Korkeen latvarata

Latvaradat sitten kulkevatkin puiden latvoissa, ja näihin tarvitaankin pituutta, jotta kiipeily täällä on mahdollista. Näihin radoille ei lapset pääse keskenään, vaan nähihin on myös aikuisen mentävä mukana. Tämä kesä olikin ensimmäinen, kun tyttäreni pääsi latvaradoille, ja näin myös itselleni ensimmäinen kerta vuosikausiin kiipeilypuiston radoilla.

Katso videolta meidän kiipeilyitä:

Lauttasaaren huipulla - kipuaminen Lauttasaaren kirkon kellotorniin

Miten ihanaa, kun vihdoin tapahtumat on alkaneet taas pyöriä entiseen normaaliin tapaan. Lauttasaaren seurakunta on aina ollut aktiivinen, ja heidän järjestämät perhetapahtumat on olleet aina yhtä loistavia. Tapahtumat kulkevat suht samalla kaavalla, eli ovat aina yhtä monipuolisen erinomaisia. Jo parin vuoden takaa muistan lapseni suosikit, koira- ja poniajelut sekä askartelupajat. Näinä riehapäivinä sitä vasta huomaa, miten paljon lapsiperheitä Lauttasaaressa oikein asuukaan, kun niin moni on kokoontunut paikalle.

Tältä näyttää Lauttasaaresta Espoon suuntaan kirkon kellotornin huipulta.

Edellisestä kevät- tai minkä vuoden ajan tahansa riehasta ehti kuitenkin vierähtää tämä parisen vuotta, joten en osaa sanoa, onko aiemmin ollut mahdollisuutta kivuta Lauttasaaren kirkon kellotorniin. Ainakaan kellotorni ei ole tuon tuosta avoinna, tai ainakaan minä en ole koskaan aiemmin törmännyt tähän mahdollisuuteen. Nyt kellotorni oli vieraille avoinna, ja olinkin erityisen iloinen, kun myös tyttäreni innostui ideasta käydä katsomassa, miltä Lauttasaari näyttää korkeuksista käsin.

Ihana Pihlajasaari Helsingin edustalla - olisipa jo kesä!

Pihlajasaaresta on muotoutunut minun ja tyttäreni suosikkisaarista Helsingissä - tietysti siis heti kotisaari Lauttasaaren jälkeen. Olemme nyt vierailleet siellä useampana kesänä putkeen ja aina saareen saapuessamme ihmettelemme, olemmeko tulleet kauemmaskin kotoa, vaikka todellisuudessa olemme lähteneet kotiovelta puolisen tuntia aiemmin.

Pihlajasaaren tunnelma on tosi ihana. Merellinen ja persoonallinen, mutta silti tosi monipuolinen. 

Lautat on olleet joka kerta täysiä, mutta Pihlajasaareen uppoaa turisti jos toinenkin. Lääniä, pieniä poukamia, hiekkarantoja ja kallioita löytyy valtavan paljon, ja jokaiselle on aina löytynyt se oma sopukka päivän viettoon ilman minkäänlaista ruuhkan tuntua.

Lasten synttärit Woltti Helsinki kokemuksia

Kaupallinen yhteistyö: Trampoliinipuisto Woltti Helsinki

Tyttäreni täyttää 7-vuotta ja halusimme järjestää hänelle vihdoin kaverisynttärit kodin ulkopuolella. Sisätiloissa juhlien järjestäminen olisi meillä aivan liian ahdasta, ja vieraita voisi olla maksimissaan neljä tai viisi. Meillä on kyllä ihana taloyhtiön piha puutarhakalusteineen, mutta kevät on ulkosynttäreille (kuten oikeastaan kaikki muutkin Suomen vuodenajat) sään puolesta turhan epävarmaa aikaa. 

Lähdimme etsimään paikkaa, minkä sijainti olisi täältä meiltä Lauttasaaresta käsin helppo. En omista autoa, ja haluan toki muutenkin suosia lähellä sijaitsevia paikkoja. Kun lapsi halusi kutsua koko eskariryhmän, olisi tiedossa aika monen lapsen siirtyminen juhlapaikalle. Yhteensä 15 lasta kun ei ihan yhdellä tai kahdella autolla liikahda minnekään. Parasta, jos paikalle pääsee kävellen.

Miten iloinen olinkaan, kun keksimme aivan meidän kulmilla, keskellä Lauttasaarta, vain pari korttelia Lauttasaaren metroasemalta sijaitsevan trampoliinipuisto Woltin. Tyttäreni rakastaa temppuilla ja pomppia (niin kuin kaikki muutkin tuntemani 7-vuotiaat), enkä voisi kuvitella parempaa synttärienviettopaikkaa hänelle. Tässä oli kaikki kohdillaan!

Tässä meidän kokemuksia lasten synttäreistä Woltti Helsingissä

Koska video kertoo paljon enemmän, tässä heti alkuun video, jossa on minuuttiin koottuna kokemuksia tyttäreni kaverisynttäreiltä Woltti Helsinki -trampoliinipuistossa. 

Turistina Helsingissä - pizzaristeily, Helsinki SkyWheel ja Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha

Perinteisesti matkoja ja matkailua suunnitellessa ajatukset tulee laitettua kauas ennemmin kuin lähelle. Itse koen Pohjoismaiden ja Baltian olevan kotiseutumatkailua, Euroopan lähimatkailua, ja valtamerten taa lähdettäessä ollaan kaukomatkoilla. Toki Suomen matkailussa ollaan kotimaanmatkoilla, mutta onneksi on vieläkin tätä pienemmät piirit, kun voi jäädä omaan kotikaupunkiin. Olen asunut jo yli 15 vuotta Helsingissä, mutta silti en todellakaan ole kolunnut kaikkia kaupungin näkemisen arvoisia paikkoja.  

Toki olen käynyt Suomenlinnassa, Pihlajasaaressa, Seurasaaressa, Vallisaaressa, Lonnassa sun muissa Helsingin edustan saarissa, saunonut yleisösaunoissa siellä sun täällä, tutkinut museo- ja näyttelytarjontaa, käynyt lähellä olevissa luonnonpuistoissa ja kotieläintiloilla. Vähintään kerran kesässä käyn Lintsillä ja useat ravintolat ja kahvilat on myös tuttuja. 

Tänä kesänä ajatukseni oli päästä sellaisen hop on hop off -turistibussin kyytiin tutustumaan Helsinkiin jonkun höpöttäessä taustaa ja tarinoita kuulokkeisiini, mutta epäonnekseni tätä palvelua ei ollut tänä kesänä saatavilla. Oli keksittävä muuta.

5 x testissä Helsingin uimahallit lapsen kanssa

Tänä vuonna matkoja on ollut normaalia vähemmän, ja sen vuoksi niiden suunnittelusta on muodostunut yhä tärkeämpi osa matkaa. Meillä on parhaillaan tyttäreni kanssa menossa "opi uimaan" -projekti, tarkoittaen sitä, että tyttäreni opettelee uimaan ennen alkutalven talven kahta Holiday Club -kylpylälomaamme. Ensimmäisellä näistä kahdesta olemme jo kahden viikon päästä, eli projektimme on jo hyvässä vauhdissa. Jotta projekti olisi mahdollisimman mielekäs ja kiinnostava, olemme samalla testanneet Helsingin eri uimahalleja. Itse olin käynyt ennen tätä projektia tasan kahdessa: Lauttasaaren ja Mäkelänrinteen uimahallissa. Enkä nyt siis laske maauimaloita mukaan. Oli siis jo aikakin käydä tutustumassa muihinkin Helsingin uimahalleihin.

Tässä testaamamme Helsingin uimahallit lapsen mielestä paremmuusjärjestyksessä:

Sadepäivän tekemistä Helsingissä: Ruokamatka Hakaniemen halliin

Kävimme eilen aamulla tyttäreni kanssa Hakaniemen hallissa. Retkestä tuli yllättävän monipuolinen ruokamatka, vaikka vierailun alkuperäisenä tarkoituksena oli käydä vain ja ainoastaan torilla ostamassa kanttarelleja ja todistaa tyttärelleni, että hän kyllä pitää sienistä, kunhan vain pääsee maistamaan niitä.

Lopulta retkellemme tuli monta muutakin tarkoitusta. Vietimme tyttäreni nimipäiviä ennakkoon, ja päätimme juhlapäivän kunniaksi käydä torivierailun lisäksi ulkona syömässä aamiaista. Lopulta vierailustamme tuli muutaman tunnin mittainen, koska hallissa ja torilla oli niin paljon kiinnostavaa kierrettävää ja ostettavaa, eikä meillä ollut kiire minnekään. Tämähän oli mitä parhain tapa viettää sateista päivää.

Aamiainen Hakaniemen hallissa tai Hakaniemen torilla

Minä haaveilin puuroaamiaisesta, ja olinkin innoissani, kun torilla Hakaniemen hallin edessä oli telttakahvio, minkä seinässä oli isolla lappu "aamupuuro 3,50 €". Arvaatte varmaankin, ettei viisivuotias hihku innosta nähdessään puuro-kyltin, kun on luvattu herkullinen kahvila-aamiainen. Jatkoimme siis sisälle halliin. Olin jo ennakkoon katsonut, että Hallikahviloilla olisi aamiaistarjontaa meidän molempien makuun ja niin olikin. Ja vielä vähän enemmänkin.

Uutta Lauttasaaressa: Soul Walk Helsinki

Lauttasaari, onnellisten saari on juuri saanut täysin uuden merkityksen. Lauttasaaren rannoilla tulee onnelliseksi kävellessä myös yksin, täysin omassa rauhassa, mutta Soul Walk Helsinki tarjoilee onnellisuuteen uudenlaiset avaimet.

Moni on potenut koronakeväänä yksinäisyyttä, kun taas toiset valittavat jatkuvaa perheen läsnäoloa. Minä olen saanut täyslaidallisen molempia. Kun viikon ajan hoitaa lasta kotona samaan aikaan kun yrittää tehdä töitä, on seuraava oma viikko ilman lasta enemmän kuin tervetullut. Oman viikon jälkeen lapsen seura on taas se, mitä onkin jo kaivannut. Rakastan lastani, mutta rakastan myös omaa aikaani.

Koronakeväästäni onkin jäänyt puuttumaan vain yksi merkittävä asia: aikuinen seura ja läsnäolo.

Kutsu Soul Walk Helsingin lanseerauskävelylle tulikin kuin tilauksesta.

Kellumalla eroon stressistä ja univaikeuksista @ Kellumo

En ollut koskaan kuullutkaan Kellumosta, kunnes ensin työkaverini kertoi saaneensa joululahjaksi lahjakortin Kellumoon, ja vain pari viikkoa sen jälkeen tiiminvetäjämme vei tiimipäivänämme viinitiimimme samaiseen paikkaan.

Luulin, että kyseessä on joku ihana uusi konsepti, mutta mitä vielä. Kellumo ei tosiaan ole uusi innovaatio, vaan se on ollut Kampissa jo vaikka kuinka monta vuotta. Miten ihmeessä olen voinut missata näin ihanan paikan olemassaolon täysin kokonaan?

Mikä ihmeen Kellumo?

Ehkä joku muukin on tietämätön, mikä on Kellumo. En kai voi olla ainoa, jolta on tämä mennyt täysin ohi? No, vaikka olisinkin, kerron silti.

Surf House Helsinki - hauskaa ja helppoa surffausta Triplassa

Meillä oli mitä mahtavin tiimipäivä reilu viikko takaperin. Menimme testaamaan surffausta Surf House Helsinkiin, joka sijaitsee uuden Triplan kellarikerroksessa.

Olin täysin varma, että en selviä surffauksesta hengissä, tai jos selviäisinkin, olisi vähintään pari raajaa paketissa ja kasa mustelmia kaupan päällisinä. Miten kukaan voi pysyä pystyssä pikkiriikkisellä laudalla valtavassa veden kohinassa? Tai siis ainahan lopputulema on kaatuminen, joten miten kukaan uskaltaa touhuun edes lähteä?

Ilokseni voin jälkikäteen todeta miten väärässä olinkaan! Surffaus oli huippuhauskaa, ei yhtään niin vaikeaa kuin miltä se näyttää, eikä se sattunut yhtään. Tai no, yhtä pientä laudan kanssa törmäämistä lukuunottamatta, ja siitäkin tuli vain pieni mustelma ja kankku vain pariksi päiväksi kipeäksi, ja vain vähän. Mitään suurta vahinkoa ei siis käynyt todellakaan. Mihinkään sellaiseen ei näyttänyt olevan edes vaaraa tai riskiä, mitä tarvitsisi pelätä ennakkoon.

Elämysmatka sademetsään keskellä Helsinkiä - eettisesti ja luonnonsuojelutyötä tukien

Rakastan eläimiä ja luontoa. Ajatuksen tasolla olisi upeaa olla nenäkkäin tiikerin kanssa, halia pandaa. Harmi vaan, että eksoottisten villieläinten näkeminen on joko vaatii aikaa, vaivaa ja rahaa, tai on epäeettistä eläintarhoissa kaltereiden takana asustavien raukkaparkojen muodossa, puhumattakaan huumatuista eläimistä, joiden tarkoituksena on päätyä turistien selfieiden jatkoksi.

Olen tietysti itsekin aikoinaan toiminut väärin - ratsastanut norsuilla, uinut delfiinien kanssa, pitänyt pientä, söpöä, mutta huumattua apinaa olallani - kun en ole tiennyt toimineeni väärin. Tätä nykyä tiedän paremmin, enkä edes haaveile huumatun tiikerin rapsuttelusta ja sen kanssa kuvaan pääsystä.

Olen onnekkaasti päässyt kokemaan villieläimiä myös luonnossa, niiden luonnollisessa ympäristössä, niitä häiritsemättä - muun muassa snorklannut merileijonien, haiden ja pingviinien kanssa, nähnyt vain muutaman metrin päästä, kun laiskiainen kipuaa rauhallisin ottein puhelinlankaa pitkin puusta toiseen. Mutta näistä kokemuksista en vain saa tarpeekseni. Upeat luonto- ja eläinkohtaamiset ovat aivan liian harvassa.

Maailman luonto kuin aidosti koettuna ja mikä parasta: eettisesti ja samalla luonnonsuojelutyötä tukien

On sanomattakin selvää, että innostuin heti, kun sain tiedon Hotel Havenin alakertaan tänään avatusta virtuaalisesta eläinpuistosta. The Wild Immersion on Jane Goodall Instituutin tukema konsepti, ja niitä on Helsingin lisäksi maailmalla jo Pariisissa, Zürichissa, Buenos Airesissa, Montrealissa, Amsterdamissa, Los Angelesissa ja Shenzhenissä.

Tekemistä lapsille Helsingissä - Mustasaari ja sen lampaat

Huomasin kesällä Veera Biancan Instagramissa ihanan videon, missä hän rapsutteli lampaita metsäisellä tiellä Mustasaaressa. Mustasaaressa? En ollut koskaan kuullutkaan koko saaresta. Googletin ja siinähän se nököttää, kotisaareni Lauttasaaren vieressä. Tuo täytyisi saada omankin kesän aikatauluun.

Kun vihdoin tuli aikaa Mustasaarelle, oli maanantai, eikä Mustasaari ole maanantaisin auki. Seuraava sunnuntaikin oli vapaana, ja silloin saaren ravintolassa tarjoiltaisiin myös brunssi. Sehän meille kelpaisi.

Nyt tiedän, miksi Rugosa on jatkuvasti täyteen buukattu!

Voi miten ravintola voikaan tehdä ihmisen onnelliseksi! Ravintolan ei tarvitse olla kuin ihan älyttömän hyvä. Ja Helsingin Lauttasaaren uusi Ravintola Rugosa on kaikin puolin loistava.

Nämä asiat tekivät minut erityisen onnelliseksi Ravintola Rugosassa:

Uutelan kota - valmis nuotio omille eväille Itä-Helsingissä

Retkeily on parasta silloin kun voit nauttia luonnosta, ja joku toinen huolehtii käytännön asioista. Esimerkiksi, kun kun haluat syödä eväitä, voit vain ottaa makkarapaketin esille ja paistaa sen valmiilla nuotiolla. Nuuksiossa on usein niin paljon retkeilijöitä, että tuli on viikonloppuisin lähes aina valmiina, kunhan vain lisäät hieman puita. Tähän ei ole toki takuuta, ja omat tulitikut ja sytykkeet kannattaa kantaa mukana.

Vuosaaren Uutelassa nuotio on viikonloppuisin valmiina varmuudella. Me pakkasimme viime lauantain paukkupakkasilla valmiiksi lämmitetyt hernekeitot termariin ja makkarapaketin reppuun tarkoituksenamme mennä syömään eväät Uutelan kodalle. Meitä oli vastassa kaksi ystävällistä vapaaehtoista, jotka pitävät nuotiota yllä kodalla viikonloppuisin puolilta päivin aina neljään saakka. Melkoista luksusta!

Ihana aamu kera ihanien naisten - testissä Levain Bakery Eatery

Elokuun ensimmäisellä viikolla ystäväni ehdotti perjantain brunssia naisten kesken. Kukin oli lomaillut tahoillaan, emmekä olleet nähneet porukalla sitten alkukesän. Koko viiden naisen porukalla ties milloin viimeksi. Kuulosti ihanalta, mutta brunssi perjantaina? Minähän olen töissä. Muut olivat vielä kesälomalla, joten mikäs heidän olisi brunsseilla keskellä arkipäivää. Kunnes tajusin: rauhallinen kesäperjantai, saldo äyräitään myöden täynnä plussatunteja. Miksi ihmeessä en muka voisi brunsseilla keskellä arkipäivää - totta kai voisin!

Niinpä samaisena perjantaina kipitin kaatosateessa kahvilalle autolta, jonka sain kuin ihmeen kaupalla vain parinkymmenen metrin päähän, vaikka yleisesti Punavuoressa parkkipaikan saaminen keskellä arkipäivää on lähes mahdotonta. Varsinkin juuri sieltä, minne sen haluaisi. Alkuviikosta näin sieluni silmin itseni polkemassa kesämekossani Kaartinkaupungista Punavuoreen pyörällä tukka hulmuten. Kesämekosta en luopunut, mutta pyörän selkään en lähtenyt. Tukka olisi ollut jotain aivan muuta kuin hulmuava, eikä mekkokaan olisi varsinaisen hyvältä näyttänyt sateessa pyöräilyn jäljiltä.

Älä käsitä väärin. Pidän sateessa pyöräilystä, mutta vain silloin kun saan pukea kunnon goretexit päälle ja pääsen suoraan satulan päältä suihkuun.

Sade ei kuitenkaan haitannut tunnelmaa. Levain Bakery Eateryn sisätilat ovat melko pienet ja terassi olisi kyllä tehnyt aamiaisesta väljemmän, mutta mahduimme kaikki viisi saman pöydän ääreen ja se oli tärkeintä. Sisustuksesta ja tunnelmasta tuli hieman jopa fiilis, ettemme ehkä olisikaan Suomessa. Juuri tällaisia kahviloita Helsinki kaipaa!

Aamiaisvalikoima oli mieletön. Ei runsas, mutta juuri sellainen, mistä minä olisin halunnut tilata ihan kaikkea. Onneksi en tehnyt niin. Olin kyllä syönyt jo yhden aamiaisen, joten vatsani osasi jo odottaa lounaan verran ruokaa. Tilasinkin sekä egg sandwichin Ferin makkaralla että smoothien. Juomaksi valitsin tee-laatujen samppanjaa, Makaibaria. Tee on mustaa, mutta maku on juuri niin hienostunut kuin samppanjassakin. Kuin tehty tällaiselle teen ja samppanjan rakastajalle!

Pöytäämme kannettiin myös ohrapuuroa, jogurttia myslillä, erilaisia kahveja ja muita leipiä. Vaikkeivät kaikki olleetkaan minulle, oli jotenkin ihanaa, että pöytä oli täynnä herkkuja. Kaikki oli niin valtavan hyvää!

Levain on nimensä mukaisesti myös leipomo. Minun oli tarkoitus ostaa tuore leipä tiskiltä mukaan kotiin vietäväksi, mutta unohdin. Aamiaisen ja kesän juorujen jälkeen olin jo niin tyytyväinen olooni, ettei sillä hetkellä tuntunut siltä, että mitään olisi puuttunut. Leipä jäi, mutta niin jäi myös ihana fiilis ihan koko päiväksi.

Kiitos taas naiset - minne seuraavaksi?

Mitä muita ihania, uusia tai miksei vanhojakin, kahviloita suosittelet Helsingistä tai muualta? 

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram

Cordon Rouge - tyylillä Helsingin vesillä

Jos aiemmin kirjoitin loppuvuoden tulevasta Orlandon ökymajoituksestamme ja parin viikon takaisen Food and Art -tapahtuman Michelin-kokeista ja noin kymmenen ruokalajin huippudinneristä, niin täytyy sanoa, ettei Helsinki paljoa kalpene ökyilyssä. Vietimme työporukan kesken tiimi-iltaa, ja aloitimme sen tyylillä: mielettömän hienon Cordon Rouge -luksusjahdin kyydillä nautiskellen mitäpä muuta kuin G.H. Mumm Cordon Rouge -samppanjaa.

Tiedetään, elämä on aika ihanaa!

Juuri tällaisina hetkinä sitä tuntee itsensä kovin etuoikeutetuksi. Aurinko paistaa, samppanja kuplii laseissa, meri kimmeltää, niin kuin myös tämän luksusjahdin joka ikinen pintakin. Eikä etuoikeutettu tunne johdu vain puitteista vaan myös mielettömistä työkavereista. Lisätään äskeiseen kuvailuun vielä naurun (loppuillasta laulun) raikaminen, iloinen puheensorina ja maailman leveimmät hymyt. Kuulostaa täydelliseltä, vai mitä!

Taas kerran meille sattui täydellinen päivä myös sään puolesta. Kylmästä, pilvisestä ja sateisesta kesästä ei ollut tietoakaan, kun hyppäsimme Cordon Rougen kyytiin Katajanokan Kanavarannasta. Ensin saimme turvallisuusbriiffin ja sen jälkeen menimme suoraan asiaan, eli niihin kupliin. Tässä teille postaus, joka on täppösen täynnä tuotesijoittelua - ihanaakin ihanampaa G.H. Mumm Cordon Rouge -samppanjaa ;)

Kiertelimme ympäriinsä Helsingin edustan vesillä. Olimme ja nautimme. Ei näissä puitteissa muutakaan voi.

Cordon Rouge on varmasti isoin vene/jahti, minkä kyydissä olen koskaan ollut. Jahdilta löytyy sohvaryhmät sekä ulkoa että sisältä, veneen takaosasta pöytäryhmä useammalle henkilölle ja vielä kolme makuuhuonetta ja kolme vessaa. Kyllä: kolme vessaa!

Ja ne tarjoilut. Kaunista ja hyvää, ja vielä kaupan päälle todella kätevästi tarjoiltuna niin, että samppanja pysyi jatkuvasti mukana.

Kuinka kovaa Cordon Rouge kulkee? Kovaa!

Joku kollegani erehtyi kysymään ennen lähtöä, miten kovaa jahti kulkee. Sitähän sitten tietysti testattiin. En muista vautia, mutta sen tiedän, että se meni kovaa. Harjasin tukkaani tuntikausia seuraavana aamuna. Samppanja sentään pysyi lasissa :D

Vuokraa Cordon Rouge -luksusjahti käyttöösi

Jos haluat päästä Cordon Rougen kyytiin, kurkkaa lisätietoja ja yhteystiedot Juomavinkki.fi -sivulta tästä linkistä. Jahti on vuokrattavissa charter-ajoihin kevät-, kesä- ja syyskaudella niin pitkään kuin säät vain veneilyn sallivat. Suosittelen!

Pysy mukana matkassa:

Facebook | Instagram

Elämysmatkalla Helsingissä – Hannibalin syöttinä

Tiedättekö sen tunteen, kun tiedossa on jotain kivaa, mutta kun ensin on ollut tiedossa jotain vieläkin kivempaa, niin tämä perus kiva tuntuu tosi tylsältä? Minä tiedän. Kun siskonpoikani luuli saavansa jäätelötuutin ja JOUTUIKIN syömään pakettijäätelöä (voi sitä pettynyttä katsetta). Kun raskaana ollessani en päässytkään Bora Boralle vaan JOUDUIN Barbadokselle (kamala pettymys - tokenin siitä kyllä melko nopeaan;). Kun en nyt viikonloppuna päässytkään Hannibalin syötäväksi vaan JOUDUIN vankilaan.

No, en sentään joutunut vankilaan (kuulostaa epäilyttävältä), vaan pääsin sinne (kuulostaa vielä epäilyttävämmältä), mutta en päässyt ensisijaiseen vaihtoehtooni, eli Hannibalin syötiksi, vaikka kuinka olisin halunnut. Syy: nössöt kaverit. En löytänyt kuin yhden ystävän (kumma kyllä), joka olisi halunnut kanssani ihmissyöjän syötäväksi. Miehet eivät taas innostuneet kauhusta yhtään.

Tämän samaisen ystävän kanssa olimme aikojen alussa barcelonalaisen huvipuiston kummitustalossa, jossa kummituksina olivat oikeat näyttelijät. Muistan edelleen tuon karmivan kokemuksen, jossa käsi kädessä juoksimme paniikissa kirkuen ja itkien näyttelijöitä pakoon. Horjuva, jäätävän pelottava olento tuli perässämme verinen kirves kainalossaan, emmekä saanet ovea auki. Olento lähestyi ja lähestyi. Ovi ei vaan auennut. Muistan tuon paniikin edelleen ja sen olisin halunnut kokea uudelleen.

Tällä erää emme kuitenkaan halunneet kokea kauhua kahdestaan, sillä kyseessä oli pakohuonepelifirma Truescape ja heidän K18 peli Hannibal. Pelissä ollaan samanaikaisesti sekä keskellä kauhuelokuvaa että yritetään ratkoa arvoituksia ja päästä huoneesta pois. Tämä yhtälö kahden kesken ei vain kertakaikkisesti toimisi. Ei sitten millään. Kirkuisimme paniikissa huoneen nurkassa, emmekä uskaltaisi koskea minnekään. Ei ihan pelin tarkoitus :D

Päätimme valita Prision Break -pakohuoneen – olosuhteiden pakosta.

Oliko vankila sitten pettymys?

Ei todellakaan ollut. Heti sisälle Truescapen tiloihin astuttaessa pääsimme jo fiilikseen mukaan. Koko paikka oli sisustettu asianmukaisesti. Vanha piano soitteli aulassa, ja kauhuksemme käsiraudat roikkuivat naulakossa. Täytyi vain toivoa, että käsiraudat olisivat muita pelejä pelaavia varten, eikä meille. Heti aloitimme arvailut ja spekulaatiot, ennen kuin meille oltiin edes tultu kertomaan pelin sääntöjä. Tästä tulee kivaa.

Tällaiselle elämyksien etsijälle tällaiset kokemukset sopivat paremmin kuin hyvin.

Itse pelistä en halua paljastaa liikaa – enhän halua pilata muiden kokemusta. Sen verran täytyy kuitenkin sanoa, että lavasteet olivat todella hyvät ja peli pysyi mielenkiintoisena alusta loppuun. Tai no, turhautumisia tuli, kun jumituimme johonkin ja ehdimme saamaan vihjeen ennen kuin tajusimme, mitä meidän olisi pitänyt tehdä. Ja kun olisihan jotkut asiat pitänyt tajuta. Sitä vaan jumittuu johonkin tiettyyn, eikä osaa ajatuksissaan palata takaisin alkupisteeseen katsomaan, mitä muita vinkkejä huoneessa voisi olla tarjolla.

Pääasia kuitenkin oli se, että pääsimme ulos. Emme ilman vihjeitä, eikä meiltä mitenkään erityisen paljon jäänyt aikaa käyttämättä. Mutta pääsimme ulos. Peli oli siis riittävän haastava ja mielenkiintoinen, mutta selvitettävissä.

Jälkipelit pelasimme lasillisten äärellä parin korttelin päässä Brewdogsilla. Hyvä me ja kippis!

Truescapen pelivalikoiman pääsee näkemään heidän nettisivuiltaan truescape.fi. Sivuilta pääsee myös suoraan varauskalenteriin, josta voi varata peliajan. Kätevää.

Millaisia kokemuksia sinulla on pakohuonepeleistä? Vai oletko vielä kokeillut? Entä oletko ollut Hannibalin syöttinä?

Kerro ihmeessä kokemuksesi, mutta älä paljasta liikaa – aion nimittäin vielä joku päivä löytää seuran myös Hannibal -huoneeseen ;)

Kokeilimme pakohuonepeliä yhteistyössä Truescapen kanssa.

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram

Lauttasaaren uimarannat - matalaa hiekkarantaa ja uimaan suoraan kallioilta

Palasimme viikko sitten Kreikasta Karpathoksen saarelta. Siellä oli aurinkoista ja lämmintä koko viikon. Pääsimme uimaan ihan joka ikinen päivä. Sitten saavuimme Suomeen ja tomera 2-vuotias neitimme ilmoitti, että hän olisi lähdössä uimaan. Suomen kymmenen astetta Kreikkaa viileämpi sää ei kovin houkutellut. Lähdimme rantaan, muttemme uimaan. Oli paljon parempi vaihtoehto kiertää kaikki Lauttasaaren rannat pyöräillen ja pysähtyä vain ihastelemaan maisemia ja kahville kietouotuneena lämpimiin fleecehuopiin.

Tällaiset uimarannat Lauttasaaresta tiedämme löytyvän:

Kasinonrannan uimaranta

Kassarin ranta palvelee meitä kesäisin niin leikkipuistona, Vetosalin ulkotreenipaikkana, hiekkakakkujen luvattuna maana, picnicalueena (jolleivät valkoposkihanhet ole vallanneet nurmialueita), rantakahvilana sekä uimarantana. Mieheni käy joskus rannalla myös leijasurffaamassa, joskin viime vuosina hän on ollut innostunut enemmän etelän lämpimistä vesistä.

Kassarin rannan alue on niin laaja, etten muista koskaan nähneeni siellä liikaa ihmisiä, vaikka paikka onkin suosittu. Ranta on täydellisen loiva pienille lapsille (toisin sanoen hyvin matalaa hyvin pitkälle) ja pohja on miellyttävää hiekkapohjaa. Rannalle paistaa aurinko aina iltaan asti.

Veijarivuoren uimaranta

Veijarivuoren uimarannalla en ole koskaan käynyt uimassa. Jotenkin aina unohdan tämän rannan olemassaolon, vaikka lenkkeilen sen ohi jatkuvasti. Me kun olimme liikkeellä vasta illemmalla, ei aurinko enää paistanut rannalle, eikä siellä ollut enää muita kuin joukko valkoposkihanhia ja pari meriharakkaa.

Päivisin rannalla olen nähnyt paljon lapsiperheitä ja arkena päiväkotiryhmiä leikkimässä. Rannalla ei ole varsinaista leikkipuistoa, mutta keinut löytyvät.

Tänä kesänä rannan viereen aukeni uusi kahvila, Paseo Cafe, jonka vuoksi myös ranta on ollut mielessäni useinkin. Tällä retkellämme pysähdyimme vihdoin kahvilaan smoothielle. Kahvila on juuri niin hieno kuin miltä se on näyttänyt ohi lenkkeillessä.

Kaikkein mieluiten olisin ottanut lasin Zonin Prosecco Ice -kuohuvaa, koska en syystä jos toisesta ole sitä vielä koskaan maistanut, mutta olimme paikalla vasta alle puoli tuntia ennen sulkemisaikaa, ja alkoholitarjoilu oli päättynyt.

Särkiniemen kallioranta

Särkiniemen kallioranta on ehdoton suosikkini uimiseen. En pidä juurikaan uimisesta luonnonvesissä, joissa en näe pohjaan. Sen vuoksi paikat, joista pääsee laiturilta suoraan uimaan ilman pohjassa kävelyä ovat suosikkejani. Pienen lapsen kanssa Särkiniemen kallioranta ei kuitenkaan ole juuri tästä samaisesta syystä sopiva uimaranta. Kallioilla on kyllä paljonkin lääniä temmeltää, mutta hiekkakakkuja tällä rannalla ei luonnollisestikaan pysty tekemään, enkä kyllä lähtisi pienen lapsen kanssa kivikkoiseen, aallokkoiseen rantaveteen pulikoimaan.

Särkiniemen kalliorannalta myös näkee kuulemma todella hienot auringonlaskut. Rannalle oli nytkin kerääntynyt porukkaa ihastelemaan jo melko matalalla olevaa aurinkoa.

Pieni ranta juuri ennen Särkiniemeä

Myös tämä ranta näyttää uimarannalta ja mieheni sanoi, että tällä rannalla myös käy ihmisiä uimassa, mutta minä en ole koskaan nähnyt tällä rannalla ketään. Jos ranta ei olekaan kaikkein suosituin, niin kai se silti on uimaranta.

Mikä on sinun suosikkisi Lauttasaaren tai muun Helsingin uimarannoista?

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram

Saarihyppelyä Helsingin saaristossa

Helsingin kesän parhaimmistoa on ehdottomasti kaupungin edustalla olevat lukuisat saaret. En yhtään ihmettele, että kesän saavuttua satamien venepaikat ovat kaikki täynnä. Ajoittain haaveilemme itsekin veneen ostamisesta, mutta kesä toisensa jälkeen olemme tulleet siihen lopputulokseen, että Suomen kesä on siihen aivan liian lyhyt. Varsinkin, jos siitä vielä suuren osan reissaa niin ulkomailla kuin muuallakin Suomessa.

Onneksi Helsingin saaristo ja sen haltuunotto ei välttämättä vaadi omaa venettä. Vaikka kaikille saarille ei pääsekään muuten kuin omalla veneellä, on yleisten yhteysalusten pysähdyspaikkoja niin monella saarella, ettei kesä tai kaksi riitä ainakaan meidän aikataululla niiden kaikkien kiertämiseen. Jos otamme tavoitteeksi ostaa oman veneen sitten, kun kaikki yleisten reittien varrella olevat saaret on kierretty, ostanemme veneen noin kymmenen vuoden päästä ;)

Vallisaaren näköalapaikalta on huikeat näkymät.

Tähän mennessä, tässä vuosien varrella, olen käynyt ainakin Suomenlinnassa, Vallisaaressa, Lonnan saarella, Pihlajasaaressa, Liuskasaaressa, Uunisaaressa ja Sirpalesaaressa, sekä muutamalla sellaisella saarella, joihin eivät yhteysalukset kulje. Kaikki retket olen tehnyt yksi saari kerrallaan, mutta saaria voisi kätevästi myös niputtaa ja vierailla useammalla saarella yhden päivän aikana.

Helsinki näyttää aina yhtä ihanalta, kun lautta irtoaa Kauppatorin laiturista.

Samalla retkellä Suomenlinna, Vallisaari ja Lonna

Me kävimme muutama viikonloppu sitten Vallisaaressa JT Linen kyydillä (lue lisää tästä linkistä). Kauppatorilta lautta kulki suoraa tietä Vallisaareen, mutta paluumatkalla kyyti pysähtyi sekä Suomenlinnassa että Lonnan saarella. Meidän päivään mahtui vain yksi saari, mutta kaikkien kolmen saaren kiertäminen saman päivän aikana ei olisi ollenkaan hassumpi ajatus. Saarten väliset matkat kestävät maksimissaan vain 20 minuuttia (Kauppatori-Vallisaari).

Vallisaari ja sen ihmeet.

Voisin hyvin kuvitella vieväni ulkopaikkakuntalaiset vieraat tällaiselle saarihyppelylle. Ensin voisimme mennä tutkimaan historiaa Vallisaareen ja pitäisimme jäätelöbreikin. Sen jälkeen piipahtaisimme Suomenlinnassa piknikillä ja perehtyisimme sen saaren takavuosiin. Lopuksi vielä kävisimme Lonnan saarella saunomassa ja illallisella. Edes piknikeväitä ei välttämättä tarvitsisi pakata mukaan, sillä jokaiselta saarelta löytyy ravintoloita.

Vallisaaren Sea Dogs -ravintolan hodarit

Myös Lonnan saunaretken voi toteuttaa itsenäisenä retkenä. Me kävimme tänä kesänä ovensa aukaisseen Lonnan saunassa naisten kesken kuukausi sitten, ja oli ehdottomasti käynnin arvoinen paikka. Lauttamatka Lonnaan kestää Kauppatorilta 7 minuuttia. Lue saunakokemuksesta enemmän tästä linkistä.

Näin Lonnan saarella näin pienen lokin.

Espoon saariston saarihyppelyä

Seuraavana suunnitelmissani on siirtyä naapuripitäjän, Espoon, puolelle. Toukokuista saariretkeämme suunnitellessa katselin jo Isoa Vaskisaarta ja samalla huomasin lauttojen kulkevan sielläkin näppärästi saarelta toiselle niin, että samana päivänä voisi käydä kurkkaamassa useamman saaren tarjonnan.

Ehkä piipahdammekin Espoon saaristossa vielä loppukesän aikana.

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover, Muru Mou ja Skimbaco. 

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram