Sain tämän vuoden synttärilahjaksi siskoltani lahjakortin Naissaaren kahvilaan. Ja en vain lahjakorttia, vaan myös seuraa kahvilaan. Kävimmekin heinäkuisena sunnuntaina yhdessä tyttäreni, siskoni ja hänen kolmen poikansa kanssa Naissaaren kahvilassa iltapäiväkahvilla.

Naissaaren kahvila sijaitsee Naissaaressa, Vaajakoskella. Vaajakoski taas on osa Jyväskylää, eli sijainti on keskellä kaunista Järvi-Suomea.

Olen asunut koko lapsuuteni ja nuoruuteni Jyväskylässä, mutta tätä ennen en ollut koskaan ennen käynyt Naissaaressa. En, vaikka olen ajanut siitä satoja kertoja ohi. Sijaitseehan Naissaari täysin matkalla, kun Helsingistä ajaa Lahden kautta Jyväskylään. Käsittämätöntä, etten ollut edes kuullut koko paikasta.

Laakson talli - kiireetöntä harrastamista hevosten parissa Keski-Suomessa

Vietimme heinäkuista sunnuntaina ihanaa aamupäivää vanhan koulukaverini hevostallilla, Laakson tallilla Vehniällä Keski-Suomessa, lähellä Jyväskylää. Emme ole näiden ystävien kesken nähneet vuosikausiin, mutta nyt näimme yhden viikonlopun aikana kahteen otteeseen. Ensin pääsimme vaihtamaan kuulumiset perjantaina, ja sunnuntaina tapaaminen oli aktiivisempi, kun pääsimme tutustumaan tallin toimintaan.

Itse en ole koskaan harrastanut mitään hevosiin liittyvää, mitä nyt joskus satunnaisesti olen saattanut istua hevosen selässä tai kärryn kyydissä. Ratsastamisesta en voi kohdallani puhua, sillä olen lähinnä istunut sellaisten hevosten kyydissä, jotka ovat kulkeneet laumassa muiden hevosten mukana paikasta a paikkaan b. 

Vierailu Laakson tallilla oli siis varsin eksoottinen minullekin. Ja todella opettavainen - kyseleehän 7-vuotias aivan kaiken mahdollisen ympärillään olevan, ja näin pääsin itsekin oppimaan.

Kuokkalan kartano - upea ravintolaelämys Jyväskylässä

Pääsin vihdoin käymään Kuokkalan kartanossa syömässä sen jälkeen, kun ystäväni mies, Sami Sorvoja, laittoi paikan kuntoon ja aloitti paikalla ravintolan reilu vuosi sitten.

Tiesin, että ruoka on takuulla ensiluokkaista, onhan ravintoloitsijana Sami, mutta paikka pääsi yllättämään. Vaikka tiesin, että Kuokkalan kartano on pistetty täysin uuteen uskoon ennen ravintolan aukeamista, en jotenkin silti ajatellut, että paikka olisi näin upea. 

Ravintoloitsija Sami Sorvoja ja minä

Katso videolta yleiskatsaus Kuokkalan kartanosta:

Kuokkalan kartano - Vuoden kokki -finalistin taidonnäyte

Miten välttää ralliruuhkat? Helikopterilla VIP-aitioon @ Neste Rally Finland

Olen asunut koko lapsuuteni Jyväskylässä, minkä lisäksi äitini veljet ovat ajaneet rallia no, niin kauan kuin muistan. Tällä hetkellä ratissa on myös seuraavaa sukupolvea, mutta lapsuuteni Jyväskylän Suurajoissa muistan kannustaneeni enoa oman luokkansa taistossa. Viime vuosina sukulaisiani ei ole nähty Neste Rallin kisa-autojen rateissa, mutta edelleen pätkien järjestäjissä, lipunmyyjissä ja järjestysmiehissä on iso liuta sukulaisiani.

Ralli on siis jollain tapaa juurtunut minuun, ja vaikken lajia muuten juuri seuraakaan, tulee Neste Rallia seurattua lähes joka vuosi ralliradio pauhaten. Parina edellisenä vuotena olen saanut aikataulullisestikin järjestettyä niin, että olen päässyt katsomaan vuosien tauon jälkeen järjestetyn, ihanan yleisöystävällisen Harjun pätkän.

En siis missään nimessä ole se, joka ostaa kaikki pätkät kattavan rallipassin ja ajaa aamuvarhaisella pusikkoon odottamaan kärkipään autoja, siirtyen seuraavalle pätkälle kaameissa ruuhkissa seuraavaan pusikkoon, kunnes taas kärkipään autot vilahtavat ohi. On tässäkin toki tunnelmansa, mutta jos ja kun saan valita, valitsen toisin.

Jyväskylän paras näköalapaikka - Laajavuoren hyppyrimäki

Ylen toimittaja kiipesi Matti Nykäsen kotimäen hyppytorniin. Katsoin Visit Jyväskylän jakamaa videota aiheesta. Toimittajaa ahdisti, pyörrytti, oksetti ja heikotti polvista. Kuulostaa hyvältä! Ei siis reaktio, vaan sellainen paikka, jossa varmasti minuakin, korkeiden paikkojen rakastajaa, ottaisi vähintään vatsan pohjasta.

Kerrankin olin oikeassa paikassa oikeaan aikaan, eli Jyväskylässä juuri silloin, kun Laajavuoren mäkihyppytorniin oli mahdollista mennä vierailemaan.

Riensin paikalle heti puoliltapäivin, kun hyppytorni aukesi. Jäin ensin ihmettelemään autoineni Laajavuoren juurelle, kun hyppytornille vievän hiekkatien alla oli ajokieltomerkit ja huomautukset, että ajaminen olisi omalla vastuulla, sillä tiellä ei olisi kunnossapitoa. Huomasin parin auton ajavan kylteistä huolimatta kohti huippua ja lähdin itsekin perään. Tie oli kohtuullisessa kunnossa ja pääsin hyvin perille.

Maksoin kahden euron pääsymaksun (OP:n kortilla sain euron alennuksen) ja sitten hissille. Olisin mieluusti kivunnut ylös asti aktiivisuusrannekkeeni kanssa portaita pitkin, mutta niissäkään ei ollut kunnossapitoa, enkä uskaltanut lähteä kokeilemaan, miten pitkälle pääsisin.

Hissi tuli tasanteelle, jossa oli ikkunat. Näköala oli jo tässä kohtaa hieno, mutta vasta sitten pääsin tornissa kunnolla tunnelmaan, kun kipusin parit rautaportaat aivan huipulle saakka. Huipulla tunnetusti tuulee, ja niin tuuli täälläkin. Nyt polvet menivät hieman veteliksi ja vatsan pohjassa kihelmöi.

Kävin vielä katsomassa lähtötelineitä. Maisema oli sama, mutta tässä pääsi lähdön tunnelmaan. Miltä mahtaisi tuntua pistää sukset jalkaan ja lähteä liukuun? En todella tiedä, koska en aio koskaan tehdä niin. Silkkaa hulluutta, sanon minä!

Varhainen saapuminen oli onnistunut valinta, sillä ainakin silloin maisemia sai ihastella kaikessa rauhassa ja kierrellä ottamassa kuvia jokaisesta kulmasta ilman jonottamista. Lähtiessäni parkkipaikka oli jo aivan täynnä vierailijoita.

Miten Laajavuoren hyppytorniin pääsee vierailemaan?

Jyväskylän hiihtoseuran mäkijaosto sai OP Keski-Suomelta kesätyöavustuksen, jonka ansiosta sekä hyppytorni että sen alla oleva kahvio saatiin auki. Hyppytorni oli avoinna vierailijoille kesä- ja heinäkuun ajan viikonloppuisin, mutta vierailijoita on ollut niin kiitettävä määrä, että kahviota ja vierailumahdollisuutta saatetaan jatkaa myös myöhemmin syksyllä ja mahdollisesti vielä ensi kesänä. Toivotaan, että näin käy, sillä vierailu oli myös tällaisen maailmanmatkaajan silmissä todella hieno. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsisi käymään katselemassa noita mielettömiä maisemia.

Kiitos Visit Jyväskylän Facebook-sivun. Ilman sen seuraamista en olisi ollut tietoinen tästä mahtavasta mahdollisuudesta.

Pidätkö sinä korkeista paikoista? Entä oletko vieraillut mäkihyppytornissa?

Pysy mukana matkassa:

Facebook | Instagram

Mahtava hiihtolomakaupunki, Jyväskylä

Jyväskylä on mahtava hiihtolomakaupunki. Niin ystäväni viesti kertoi, kun he olivat viettäneet hiihtolomansa alun Jyväskylässä ennen siirtymistä Himokselle. Jyväskyläläiset voivat siis ottaa rennosti ja nauttia ensi viikon hiihtolomastaan omassa kaupungissaan. Kätevää.

Mekin olimme viikonlopun Jyväskylässä. Kyselin kyllä ystäväperheen lomailusuunnitelmat, mutta olimme liian mukavuudenhaluisia, emmekä liittyneet heidän seuraansa. Lapsuudenkotini, jossa vanhempani edelleen asuvat, sijaitsee nimittäin hiihtoladun varrella. Ei tarvitse kuin astua takapihalle, laittaa sukset jalkaan, hiihtää muutama kymmenen metriä metsän läpi, ja on jo hiihtoladulla. Ja kun lapsenvahditkin oli käytettävissä, niin hydöynsimme tämän superhelpon vaihtoehdon.

Ensin hieman harmittelin takatalvea, kun kevät jo niin kauniisti teki tuloaan. En harmitellut enää Jyväskylässä. Näissä maisemissa oli nautinto hiihtää. Itse omistan vain luistelusukset, mutta en tuonut niitä mukanani junalla, joten lainasin äitini pitopohjasuksia. En ole tainnut koskaan hiihtää perinteisen suksilla niin, että ne pitävät ja luistavat kuin unelma. Nyt olen.

Tämä polku on toiminut lapsuuteni Hippo-hiihdoissa kilpalenkkinä.
Tästä oikaisemalla lenkille tulee pituutta muutama sata metriä :)

Jotta nyt ei ihan pelkäksi kehumiseksi mene, niin sunnuntain hiihto ei sitten ollutkaan nautintoa. Lämpötila oli nollassa ja suksien pohjassa parhaimmillaan parin-kolmen sentin paksuinen lumipaakkukerros. Kävelyksihän se sitten meni. Tietenkin juuri keskellä viiden kilometrin hiihtolenkkiä. Jos edellisen päivän hiihto oli täydellistä, niin seuraava päivä olikin tuskaisin hiihtolenkki ikinä. Silti urheasti puin sukset maanantaiaamunakin jalkaan ja lähdin ladulle. Onneksi lähdin. Taas oli jo sen verran pakkasta, että hiihto sujui.


Hiihtolomatekemistä Jyväskylässä
Jos olisimme olleet yhtä aktiivisia ja liikkuvaisia kuin ystäväperheemme, olisimme hyödyntäneet jotain näistä vaihtoehdoista:

• Ladun maja sijaitsee Taka-Keljossa Kolmisoppinen-järven rannalla. Majalta lähtee eri pituisia hiihtolatuja ja kahvio on talvikautena avoinna viikonloppuisin klo 10-16. Erilaisia tapahtumiakin siellä näyttäisi tapahtumakalenterin mukaan olevan Muumihiihtokoulusta täysikuulumikenkäilyyn. Tapahtumakalenteriin pääsee tästä linkistä.

• Laajavuoren kylpylähotelli on vain muutaman vuoden vanha. Huonon sään sattuessa, tai ulkoilmatekemisen vaihteluksi vallan mainio hiihtolomatekeminen. Laajavuorestahan löytyy myös valaistuja hiihtolatuja ja laskettelukeskus. Aikuiselle laskijalle rinne on lyhyt, mutta ainakin siskoni 5- ja 6-vuotiaat pojat viihtyivät hyvin laskettelukoulussa.

• Jyväsjärven retkiluistelurataa muistan luistelleeni silloin, kun se on ensimmäistä vuotta järven jäälle ajettu. Siitä on vuosia ja vuosia aikaa. Nytkin huoltotilanne näytti, että reilun parin kilometrin rata olisi kunnostettu, mutta me mukavuudenhaluiset viikonlopunviettäjät jäimme kotiradalle hiihtämään.

Jyväskylästä löytyy myös paljon sisätekemistä, mutta näin kauniilla talvisäällä niitä ei varmasti kannata muistella. Jätetään ne huonommille säille :)