Lomalla aikataulut eivät aina pidä, ja parasta lomassa on se, ettei se edes haittaa. Meillä oli suuremmat suunnitelmat Hossan kansallispuiston varalle, kuin mitä lopulta ehdimme. Hossan kansallispuisto ehti silti näyttää meille, miten hieno se onkaan. Tällä erää aikataulumme lyheni muutamasta tunnista vain noin tuntiin, eli ehdimme nähdä Hossasta todellakin vain pintaraapaisun. Hossasta jäi kuitenkin niin hyvä mielikuva, että sinne täytyy palata joskus ajan kanssa.
Koska meillä oli vain tunti aikaa, marssimme suoraan hulppeaan Hossan kansallispuiston luontokeskukseen ja kysyttiin infosta, mitä vaihtoehtoja aikataulullamme olisi. Ensimmäisenä hän ehdotti meille kolmen kilometrin luontopolkua, johon saisi kuulemma tunnin kulutettua, jos lukisi kaikki alueen historiasta kertovat infotaulut. Ei kiitos.
Toisena vaihtoehtona infon työntekijä ehdotti, että ajaisimme Kokalmuksen kierroksen parkkipaikalle, ja lähtisimme katselemaan sen kirkasvetisiä järviä ja puroja. Tämä olikin erinomainen. Emme ehtineet ihan niin pitkälle kuin mitä olisimme halunneet, mutta ainakin pääsimme näkemään tätä kirkasta vettä ja reippailemaan taas ennen autossa istumista.
Kokalmuksen kierros on kokonaisuudessaan 14 kilometrin mittainen, mutta me kävelimme niin pitkälle, mitä puolessa tunnissa ehdimme ja sitten käännyimme takaisin. Tämän kierroksen kauneutta on nimenomaan se, että se kulkee aivan järvien vierustaa ja välillä jopa niin, että molemmin puolin on järvi/lampi. Me emme ehtineet aivan tänne asti.
Tunnetumpia kierroksia Hossassa olisivat varmasti Värikallion kaarros (8 km) ja Ölökyn ähkäsy (10 km) ja Ölökyn ylitys (5 km). Tai ainakin itse olen juuri näistä lukenut enemmän. Näihin emme kuitenkaan olisi tällä kertaa ehtineet. Ehkä sitten seuraavalla kerralla, joskin Kokalmuksen kierroksen loppuosakin jäi vielä kaivelemaan.
Hossa avattiin kansallispuistona käyttöön 2017 ja uudenkarheus näkyy edelleen. Liikuntaesteisten reitit ovat tasaisia ja erinomaisessa kunnossa. Ainakin Muikkupuron laavu on superhieno ja teltoille tehty laavun läheisyyteen tasaisia alustoja.
Muikkupuron ja sen läheisten järvien vesi oli kristallinkirkasta. Muikkupurolle pääsee helposti myös lasten kanssa, ja tässä yöpyisin itsekin todella mieluusti näiden palveluiden ja luonnon ympärillä.
Ennen Hossan luontopolkua kävimme lounastamassa Hossan Poropuistossa. Kun ollaan poronhoitoalueella, on tietysti välttämätöntä nähdä poroja. Näimme niitä kyllä muutenkin valtaisan määrän teillä, mutta lyhyen vierailun aikana oli otettava varman päälle. Ja toki halusimme syömään paikkaan, missä tarjoillaan jotain, mitä kotikeittiössä ei tule loihdittua.
Täytyy sanoa, että hetken ajan mietitytti ja nauratti ajatus siitä, että söisimme porokeittoa poron katsellessa, mutta ajatus poistui, kun saimme keitot eteemme.
Koronan takia Hossan Poropuistossa oli käytössä kertakäyttöastiat, mutta se ei makua huonontanut. Keitto oli todella maukasta, ja sen kanssa tarjolla oli ruisleipää ja juomina vettä, mehua, maitoa tai kotikaljaa.
Hossan Poropuiston yhteydessä on myös aitaus poroille, vaikka poroja kyllä jolkotteli pihapiirissä aitojen ulkopuolellakin. Matkamuistomyymälästä löytyi perinteisiä lappiaiheisia tuliaisia, ja rannasta ehkä laiturisauna(?).
Tunti aikaa, vaihtoehtoina historialuontopolku tai Kokalmuksen kierrosta ja kirkkaita vesiä
Koska meillä oli vain tunti aikaa, marssimme suoraan hulppeaan Hossan kansallispuiston luontokeskukseen ja kysyttiin infosta, mitä vaihtoehtoja aikataulullamme olisi. Ensimmäisenä hän ehdotti meille kolmen kilometrin luontopolkua, johon saisi kuulemma tunnin kulutettua, jos lukisi kaikki alueen historiasta kertovat infotaulut. Ei kiitos.
Toisena vaihtoehtona infon työntekijä ehdotti, että ajaisimme Kokalmuksen kierroksen parkkipaikalle, ja lähtisimme katselemaan sen kirkasvetisiä järviä ja puroja. Tämä olikin erinomainen. Emme ehtineet ihan niin pitkälle kuin mitä olisimme halunneet, mutta ainakin pääsimme näkemään tätä kirkasta vettä ja reippailemaan taas ennen autossa istumista.
Kokalmuksen kierros on kokonaisuudessaan 14 kilometrin mittainen, mutta me kävelimme niin pitkälle, mitä puolessa tunnissa ehdimme ja sitten käännyimme takaisin. Tämän kierroksen kauneutta on nimenomaan se, että se kulkee aivan järvien vierustaa ja välillä jopa niin, että molemmin puolin on järvi/lampi. Me emme ehtineet aivan tänne asti.
Tunnetumpia kierroksia Hossassa olisivat varmasti Värikallion kaarros (8 km) ja Ölökyn ähkäsy (10 km) ja Ölökyn ylitys (5 km). Tai ainakin itse olen juuri näistä lukenut enemmän. Näihin emme kuitenkaan olisi tällä kertaa ehtineet. Ehkä sitten seuraavalla kerralla, joskin Kokalmuksen kierroksen loppuosakin jäi vielä kaivelemaan.
Uudenkarheat teltta- ja laavupaikat
Muikkupuron ja sen läheisten järvien vesi oli kristallinkirkasta. Muikkupurolle pääsee helposti myös lasten kanssa, ja tässä yöpyisin itsekin todella mieluusti näiden palveluiden ja luonnon ympärillä.
Lounas Hossan Poropuistossa
Ennen Hossan luontopolkua kävimme lounastamassa Hossan Poropuistossa. Kun ollaan poronhoitoalueella, on tietysti välttämätöntä nähdä poroja. Näimme niitä kyllä muutenkin valtaisan määrän teillä, mutta lyhyen vierailun aikana oli otettava varman päälle. Ja toki halusimme syömään paikkaan, missä tarjoillaan jotain, mitä kotikeittiössä ei tule loihdittua.
Täytyy sanoa, että hetken ajan mietitytti ja nauratti ajatus siitä, että söisimme porokeittoa poron katsellessa, mutta ajatus poistui, kun saimme keitot eteemme.
Koronan takia Hossan Poropuistossa oli käytössä kertakäyttöastiat, mutta se ei makua huonontanut. Keitto oli todella maukasta, ja sen kanssa tarjolla oli ruisleipää ja juomina vettä, mehua, maitoa tai kotikaljaa.
Hossan Poropuiston yhteydessä on myös aitaus poroille, vaikka poroja kyllä jolkotteli pihapiirissä aitojen ulkopuolellakin. Matkamuistomyymälästä löytyi perinteisiä lappiaiheisia tuliaisia, ja rannasta ehkä laiturisauna(?).
Pysy mukana matkassa seuraamalla some-kanaviani:
