Koitimme löytää ystävieni – yhteensä viiden naisen – kesken yhteistä aikaa viikonloppulomalle Tallinnaan. Niin vain kävi, että kaikkien loppuvuosi oli niin täysi, että vaikka olimme liikkeellä jo alkusyksystä, löysimme tasan yhden mahdollisen päivän yhteiselle matkalle.

Näin syntyi idea Pannukakkujen päiväkänneistä Tallinnassa.

Ja hei, kukapa sitä koko viikonloppua edes kaipaa, kun Tallinna on niin lähellä!

Vastuullisesti ja kohtuudella - ihan kaikessa 

Kun puhun otsikossa vastuullisuudesta, viittaan toki siihen, että nautimme alkoholimme vastuullisesti. Tai kuten ystäväni mies oli tokaissut, että meidän kännit tarkoittavat kuitenkin kolmea sivistynyttä lasillista viiniä - ja niin se melkeinpä tarkoittikin. Joskin vastuullisuudella viittaan myös siihen, että matkasimme Tallinnaan tämän hetken vastuullisimmalla laivalla, eli Tallink Siljan Mega Starilla. Emme halua kuormittaa ympäristöä päiväkänneillämme yhtään sen enempää kuin mitä on pakko, ja onneksi myös laivaliikenne ottaa askelia vastuullisempaan suuntaan.

Unelmien matka toteutuu - sattumaa, onnen kauppaa vai siksi, että kirjoitin unelman ylös?

Kirjoitin aiemmin tässä kuussa, miten unelmat toteutuvat, kun toteuttaa ne. Tekee niin paljon ja niin kauan työtä asian eteen, että homma on hoidossa ja unelma toteutettu. Varmaan jokainen ymmärtää, ettei ihan jokaisen unelman kohdalla tällainen ole mahdollista, vaan unelman toteutumiseen tarvitaan paljon muutakin - ripaus onnea, vähän sattumaakin. Kenties se vaatii sen, että kirjoittaa unelmat ylös ja sitten ne vain toteutuu tuosta noin vain.

Minulla on loppuvuonna toteutumassa iso unelma, minkä eteen tällä hetkellä ja tässä elämäntilanteessa en oikein uskonut voivani tehdä yhtään mitään sen toteutumisen edistämiseksi. Enkä tehnytkään. Tämä unelma toteutuu vähän kuin varkain ja vahingossa. Tilaisuus vain tippui eteeni, enkä tosiaan jätä tarttumatta siihen.

Sama viikko, sama kohde, kaksi täysin eri kokemusta @ Ikaalisten kylpylä

Sisältää mainoslinkkejä, merkitty*

Olimme syyslomaviikon alkajaisiksi Ikaalisten kylpylässä viettämässä vesilomaa tyttäreni, vanhempieni sekä siskoni ja hänen kolmen lapsensa kanssa. Majoituimme Ikaalisten kylpylästä jonkun sadan metrin päässä olevissa lomahuoneistoissa ja päivät puuhasimme ulkona ja tietysti pulikoimme *Ikaalisten kylpylässä.

Olen aloittanut kylpylälomailuni oikeastaan vasta tänä vuonna. Olen kyllä lapsena käynyt kyplylöissä eri puolilla Suomea, mutta lapsuuden/nuoruuden jälkeen en muista olisinko Flamingoa ja muutamaa japanilaista kylpylää lukuunottamatta ollut kylpylälomalla. Ennen kuin tänä vuonna. Ja tänä vuonna olenkin kylpylälomaillut oikein urakalla. Toukokuussa olin Tallinnassa Tallink Hotel and Spa:ssa kylpylälomailemassa Tallink Siljan kutsumana muutaman muun vaikuttajan ja toimittajan kanssa, alkusyksystä kävimme tyttäreni kanssa kahdestaan Holiday Club Saimaan kylpylässä, syyslomalla oli sitten tämä tämän vuoden kolmas kylpylöinti Ikaalisissa, jonka jälkeen olen ehtinyt käydä jo Flamingossakin K-18 puolen altaissa viettämässä ystävien kesken yhden päivän.

Voisikin sanoa, että kylpylät ovat vieneet mennessään. Miten ihanan rentoa lomailua tai pientä pakoa arjesta ja vielä niin helposti järjestettävissä.

Mutta palataan tässä jutussa Ikaalisiin ja syyslomaan. Ensin muutama sananen meidän kokemuksesta Ikaalisten kylpylässä, ja lopuksi vielä toisen vaikuttajan täysin toisenlainen kokemus.

Unelmat toteutuvat jos ne toteuttaa + poimi podcast-vinkki matkakuunteluun

Jotkut unelmat on helpompi toteuttaa, toisien toteutuksessa kestää useampi vuosi. Muistan jo vuoden 2017 toukokuussa Ping Business -festareilla kuunnelleeni puheenvuoroja podcasteista ja siitä, kuinka ne olivat jo silloin lyöneet Ruotsissa läpi ihan täysillä. Joka toinen puhuja mainitsi, että jos aikoisi perustaa podcastin, kannattaisi se jo perustaa.

Minua kiinnostaa kaikki uusi, ja tietysti podcastin tekeminen herätti mielenkiintoni!

Minäkin hyppäsin podcastin ruudun toiselle puolelle. Kuva: Olli Hälikkä

En ajatellut podcastin tekemistä blogilleni, vaan töihin. Hoidan töissä nettisivuja, some-kanavia, vaikuttajayhteistöitä ja sen sellaista, ja podcast tuntui täydelliseltä lisältä kanaviimme. Varsinkin nyt, kun myös suomalaiset ovat oppineet kuuntelemaan podcasteja ja niiden tarjonta on jo sen verran kattavaa, ettei koukkuun jäätyään tarvitse todeta, ettei kuunnteltavaa enää löytyisi. Ainakin minun työmatkani vierähtävät podcastien parissa, eikä kiinnostava kuunneltava ole toistaiseksi loppunut kesken.

Vaikka välillä ajatus podcastistani tuntuikin jäävän pelkäksi haaveeksi, sain kuin sainkin sen puskettua läpi. Hiljaa hyvä tulee, vai miten se meni. Kuukausien taivuttelun ja ylipuhumisen jälkeen podcastini on kuin onkin totta ja nyt sen ensimmäiset jaksot jo julkaistu!

Jippiaijee!