Taas alkaa olla se aika vuodesta, kun Lauttasaaren sillalle kertyy päivittäin kymmeniä ja yhteensä varmasti satoja silakankalastajia. Olen vuosikaudet kulkenut Lauttasaaren siltaa pitkin ensin saareen töihin ja sittemmin saaresta keskustaan päin töihin. Joka kevät sillalla komeilee sama näky: vieri vieressä kalastajia ja ämpärit täynnä silakoita. Vuosi toisensa jälkeen olen haaveillut itsekin pääseväni kalastajien joukkoon kokeilemaan, miten niitä silakoita nostetaan sillalta.
Nyt meille tarjoutui täydellinen tilaisuus, kun juuri parhaaseen silakka-aikaan lapsemme päiväkodissa oli isovanhempien päivä. Vanhempani tulivat kylään, eikä heitä (varsinkaan isääni) ollut vaikeaa houkutella jäämään yöksi - silakat houkuttimena.
Jo aiemmin tällä viikolla töihin pyöräillessäni pysähdyin haastattelemaan kalastajia. Olisiko jo hyvä aika saada silakoita? Joko niitä tulee kunnolla? Vaikka sillalla on joka aamu ollut jo noin 40-50 kalastajaa, ihan vielä ei kylmien säiden vuoksi ole paras mahdollinen silakka-aika. Pitäisi odottaa, että tulisi hieman lämpimämpää. Myös etelätuuli edesauttaa sitä, että silakat päätyvät Lauttasaaren sillan alle saaliiksi. Kalassa olleella herralla oli kuitenkin jo sangon pohjallinen silakoita, saman verran oli hänen rouvallaan. Kyllä nuo määrät meille jo riittää!
Eilen olimmekin joukon jatkeena pyytämässä silakkaa. Ja olipa kivaa!
Isäni oli hankkinut kaksi erilaista silakkaletkaa (en tiedä, miksi niitä kutsutaan, mutta kutsun niitä silakkaletkoiksi, koska koukut ovat siimassa usean koukun letkana). Toisessa letkassa oli vihreitä "kiinteitä" koukkuja ja toisessa koukut olivat vain lenksun päässä vapaana. Jälkimmäinen toimi vihreää letkaa paremmin. Vihreällä saimmekin vain muutaman hassun kalan, ja nekin olivat pääsääntöisesti kalan ulkopuolelta kiinni. Kala ei siis halunnut syödä vihreää koukkua, vaan oli jäänyt koukkuun kiinni vahingossa. Toinen letka olikin sitten aivan lyömätön. Parhaimmillaan silakoita tuli kuusi kerrallaan, ja välillä siimaa ei ehtinyt laskea edes pohjaan asti, kun taas uudet kalat olivat jo koukuissa kiinni. Ja huom! Vielä ei edes ollut edes se paras mahdollinen silakka-aika.
Lopulta olimme kalassa pari tuntia. Saaliiksi saimme pari kiloa silakkaa, vaikka tahtimme oli leppoisa ja keskityimme kalastamisen lisäksi myös kuvien ottamiseen.
Tämä oli niin kivaa, että saatanpa käydä sillalla toisenkin kerran! Vielähän sinne ehtisi vaikka tämänkin silakkakauden aikana hyvin. Parasta aikaa on noin pari-kolme viikkoa sen jälkeen kun jäät ovat lähteneet ja sää lämmennyt riittävästi. Mutta kuten todistimme, myös ei-täydellisen-paras-aika oli oikein hyvää silakka-aikaa. En ehkä haluaisi edes tietää, kuinka paljon silakkaa saa nostettua parhaimpaan aikaan.
Oletko sinä ollut Lauttasaaren sillalla kalastamassa silakoita?
Pysy matkassa mukana:
