Rodos on valtavan kokoinen ja monipuolinen saari. Monen mielikuvissa Rodoksesta on varmasti pelkkää turistirysää, mutta se ei pidä paikkaansa lainkaan. Tai pitää siltä osin, että saarelta löytyy paljon hyviä turistirantoja ja -kyliä. Saari on kuitenkin paljon enemmän. Niin paljon enemmän, että meidän yhden viikon viime elokuun loma ei riittänyt alkuunkaan koko saaren kiertämiseen. Olimme varautunut vuokraamaan auton vain päiväksi, emmekä ehtineet edes puoliin niistä kohteista, joita olisin halunnut nähdä Rodokselta. Parempi kuitenkin yksi päivä kuin ei autonvuokrausta ollenkaan.
Meidän reittiämme ja aikatauluamme määritteli myös tuolloin 1,5-vuotias pieni neitimme. Tarkat ruoka- ja päiväunirytmit veivätkin osan tehokkaasta saaren koluamisesta. Toisaalta emme olleet ehtineet tehdä kunnollista suunnitelmaa päivän reittiin, lähdimmehän koko Rodoksen matkalle parin päivän varoitusajalla superedullisella äkkilähdöllä. Vuokra-autopäivän reitti sitten vaihtuikin lennosta lähes joka risteyksen kohdalla. Sitä ne äkkilähdöt teettävät, mutta taas täytyy todeta, että parempi roadtrip ilman ennakkosuunnitelmia kuin ei roadtripiä ollenkaan.
Lähdimme tukikohdastamme, Ialyssoksen kylästä rantaviivaa pitkin etelään. Ajatukseni oli, että olisimme jatkaneet aina Monolithoksen kylään asti. Mieheni kuitenkin keksi, että hän haluaisi viedä meidät lounaalle taivaallisen hyvään gyros-paikkaan Gennadin kylään, jossa hän oli ollut aiemmin saman vuoden keväällä. Kello oli sen verran, että pian lentokentän ohitettuamme kaarsimme jo Rodoksen sisämaahan tavoitteenamme päästä suorinta tietä Rodoksen itärannalle. Kauaa ei tarvinnutkaan ajaa, kun huutelin ensimmäisen kerran kuvaustaukoa. Ei näistä maisemista voinut vain ajaa ohi.
Reitin poikettua sisämaahan, huomasin Rodoksen viininviljelyseudun, Embonaksen ympäristön osuvan reitillemme. Tarkoitus oli ajaa Embonaksen kylään ja vierailla jollain pienistä viinitiloista. Taas kerran reittimme muuttui matkan varrella, kun tien varrella meitä tuli vastaan Stafyloksen viinitila. Kaarsimme pihaan.
Testasimme tilan (ja myös naapuritilojen) oliiviöljyt ja joitain viinejä. Ostimme pullon ylikallista oliiviöljyä ja pullon jälkkäriroseeta. Lähinnä kannatuksen vuoksi. Oliiviöljy oli kyllä tosi hyvää, mutta aivan liian kallista. Viini ei ollut erityistä, mutta kuitenkin ostamisen arvoista.
Viinitilan luota pääsimme kaartamaan suoraan itärannikolle ilman Embonaksen kylään asti ajamista.
Gennadiin saavuttuamme huomasimme gyrosravintolan sulkeneen ovensa sen kauden osalta. Oli tehtävä taas kerran uusi suunnitelma. Olisin halunnut nähdä aivan eteläisen Rodoksen leijasurffirannat, mutta päätimme silti lähteä kipuamaan rannikkoa pitkin takaisin pohjoista kohti. Etelässä vastassa olisi ollut vain pieniä kyliä, ja jos jokaisessa olisi ravintolat jo sulkeneet, lounas olisi jäänyt saamatta. Itsellä ei olisi ollut niin väliä, mutta tällaisessa kohtaa on mentävä lapsen ehdoilla.
Kartta näytti seuraavan etapin olevan Lindos. Totta puhuen, en tiennyt Lindoksesta muuta, kuin että sinne oli tarjolla paljon retkiä. Sen täytyi siis olla hieno. Ja hienohan se olikin. Ihastuin Lindokseen niin, että kirjoitin siitä täysin erillisen jutun. Se löytyy tästä linkistä.
Lindoksessa meitä viehtti myös paljon hyviä arvosteluja saanut gyrosravintola Estia. Menimmekin ensitöiksemme lounaalle, ja kyllä kannatti. Estia tarjoili koko viikon parhaat gyrokset. Ja täytyy sanoa, että gyroksia me söimme viikon aikana paljon :D Rodoksen parhaat gyrokset top 3 -listaani pääset tästä linkistä.
Lindoksessa meillä vierähti tovi jos toinenkin, ja päätimme jatkaa matkaa pikkuhiljaa kohti tukikohtaamme Ialyssosta. Emme halunneet kierrellä sisämaan pienillä teillä liian kauaa, joten koukkasimme sisämaahan päin hieman aiempaa pohjoisemmasta. Toisaalta uusi reitti toisi myös uudet maisemat.
Taas lapsen ruokarytmi laittoi meidät pysähtymään. Pieni Psinthoksen kylä oli juuri oikealla kohdalla oikeaan aikaan. Valitsimme keskusaukion muutamasta ravintolasta mieluisimman näköisen ja istahdimme Taverna Platian terassille päivälliselle. Kylä oli käytännössä tämän yhden aukion kokoinen, mutta sen reunamille mahtuu melkein kymmenen ravintolaa. Näköjään, tai toivottavasti ainakin, tuohon pieneen sisämaan kylään eksyy myös muita turisteja. Tuskin ravintolatarjona muuten olisi näin laaja.
Psinthoksen tunnelma oli ravintoloiden lukumäärästä huolimatta miellyttävän pikkukylämäinen, jossa paikalliset lapset pyöräilivät kilpaa aukiolla ja vanhukset päivystivät ravintoloidensa terassien nurkassa. Palvelu valitsemassamme ravintolassa oli erittäin hyvää. Lapselle tuotiin pöytään leluja ja muuta viihdykettä, ja ruuan jälkeen talo tarjosi meille vielä jälkiruuat. Melkein harmitti, että oli aika jatkaa matkaa.
Olin haaveillut vielä Filerimos-vuorella vierailusta, kun siitä joka tapauksessa ajoimme ohi. Aikataulumme oli tässä kohtaa kuitenkin venähtänyt niin, että ajoimme kyllä Filerimos-vuoren ohi, mutta jätimme itse vierailun toiselle päivälle. Tukikohtastamme Ialyssoksen kylästä ei nimittäin ole Filerimokselle kuin muutama hassu kilometri.
Kävinkin seuraavana päivänä pienen neitimme kanssa valloittamassa vuoren lastenrattaiden kanssa. Meillä oli mieleenpainuva retki, jota en kyllä suosittele muille rattaiden kanssa liikkuville. Siitä retkestä voi lukea lisää tästä linkistä.
Jos suunnittelisin uudelleen Rodoksen reissua autoillen, ottaisin siihen ainakin pari päivää aikaa. Haluaisin kiertää ihan koko saaren ympäri, vierailla Embonaksen kylässä ja sitä ympäröivällä viinialueella, käydä saaren länsirannikolla sekä Kritinian että Monolithoksen linnoissa, ajaa aivan saaren eteläisimpään kärkeen ja pysähtyä matkalla useammassa pienessä kylässä niin saaren rannikolla kuin sisämaassakin.
Autoilu Rodoksella on edullista ja helppoa. Tiet ovat hyvässä kunnossa, muut tienkäyttäjät kohteliaita, eikä ainakaan meidän tiellemme osunut kuin kerran muutama tien ylittävä vuohi. Jatkuva upea maisema pakottaa pysähtymään vähän väliä, mutta minnekäs lomalla olisi kiire. Autoillen Rodos näytti parastaan!
Meidän reittiämme ja aikatauluamme määritteli myös tuolloin 1,5-vuotias pieni neitimme. Tarkat ruoka- ja päiväunirytmit veivätkin osan tehokkaasta saaren koluamisesta. Toisaalta emme olleet ehtineet tehdä kunnollista suunnitelmaa päivän reittiin, lähdimmehän koko Rodoksen matkalle parin päivän varoitusajalla superedullisella äkkilähdöllä. Vuokra-autopäivän reitti sitten vaihtuikin lennosta lähes joka risteyksen kohdalla. Sitä ne äkkilähdöt teettävät, mutta taas täytyy todeta, että parempi roadtrip ilman ennakkosuunnitelmia kuin ei roadtripiä ollenkaan.
Meidän reittimme kulki näin
Lähdimme tukikohdastamme, Ialyssoksen kylästä rantaviivaa pitkin etelään. Ajatukseni oli, että olisimme jatkaneet aina Monolithoksen kylään asti. Mieheni kuitenkin keksi, että hän haluaisi viedä meidät lounaalle taivaallisen hyvään gyros-paikkaan Gennadin kylään, jossa hän oli ollut aiemmin saman vuoden keväällä. Kello oli sen verran, että pian lentokentän ohitettuamme kaarsimme jo Rodoksen sisämaahan tavoitteenamme päästä suorinta tietä Rodoksen itärannalle. Kauaa ei tarvinnutkaan ajaa, kun huutelin ensimmäisen kerran kuvaustaukoa. Ei näistä maisemista voinut vain ajaa ohi.
Rodoksen viinialueella
Reitin poikettua sisämaahan, huomasin Rodoksen viininviljelyseudun, Embonaksen ympäristön osuvan reitillemme. Tarkoitus oli ajaa Embonaksen kylään ja vierailla jollain pienistä viinitiloista. Taas kerran reittimme muuttui matkan varrella, kun tien varrella meitä tuli vastaan Stafyloksen viinitila. Kaarsimme pihaan.
Testasimme tilan (ja myös naapuritilojen) oliiviöljyt ja joitain viinejä. Ostimme pullon ylikallista oliiviöljyä ja pullon jälkkäriroseeta. Lähinnä kannatuksen vuoksi. Oliiviöljy oli kyllä tosi hyvää, mutta aivan liian kallista. Viini ei ollut erityistä, mutta kuitenkin ostamisen arvoista.
Viinitilan luota pääsimme kaartamaan suoraan itärannikolle ilman Embonaksen kylään asti ajamista.
Viehättävä Lindos ja saaren parhaat gyrokset
Gennadiin saavuttuamme huomasimme gyrosravintolan sulkeneen ovensa sen kauden osalta. Oli tehtävä taas kerran uusi suunnitelma. Olisin halunnut nähdä aivan eteläisen Rodoksen leijasurffirannat, mutta päätimme silti lähteä kipuamaan rannikkoa pitkin takaisin pohjoista kohti. Etelässä vastassa olisi ollut vain pieniä kyliä, ja jos jokaisessa olisi ravintolat jo sulkeneet, lounas olisi jäänyt saamatta. Itsellä ei olisi ollut niin väliä, mutta tällaisessa kohtaa on mentävä lapsen ehdoilla.
Kartta näytti seuraavan etapin olevan Lindos. Totta puhuen, en tiennyt Lindoksesta muuta, kuin että sinne oli tarjolla paljon retkiä. Sen täytyi siis olla hieno. Ja hienohan se olikin. Ihastuin Lindokseen niin, että kirjoitin siitä täysin erillisen jutun. Se löytyy tästä linkistä.
Lindoksessa meitä viehtti myös paljon hyviä arvosteluja saanut gyrosravintola Estia. Menimmekin ensitöiksemme lounaalle, ja kyllä kannatti. Estia tarjoili koko viikon parhaat gyrokset. Ja täytyy sanoa, että gyroksia me söimme viikon aikana paljon :D Rodoksen parhaat gyrokset top 3 -listaani pääset tästä linkistä.
Paluumatkan pikkukylä, Psinthos, keskellä saarta
Lindoksessa meillä vierähti tovi jos toinenkin, ja päätimme jatkaa matkaa pikkuhiljaa kohti tukikohtaamme Ialyssosta. Emme halunneet kierrellä sisämaan pienillä teillä liian kauaa, joten koukkasimme sisämaahan päin hieman aiempaa pohjoisemmasta. Toisaalta uusi reitti toisi myös uudet maisemat.
Taas lapsen ruokarytmi laittoi meidät pysähtymään. Pieni Psinthoksen kylä oli juuri oikealla kohdalla oikeaan aikaan. Valitsimme keskusaukion muutamasta ravintolasta mieluisimman näköisen ja istahdimme Taverna Platian terassille päivälliselle. Kylä oli käytännössä tämän yhden aukion kokoinen, mutta sen reunamille mahtuu melkein kymmenen ravintolaa. Näköjään, tai toivottavasti ainakin, tuohon pieneen sisämaan kylään eksyy myös muita turisteja. Tuskin ravintolatarjona muuten olisi näin laaja.
Psinthoksen tunnelma oli ravintoloiden lukumäärästä huolimatta miellyttävän pikkukylämäinen, jossa paikalliset lapset pyöräilivät kilpaa aukiolla ja vanhukset päivystivät ravintoloidensa terassien nurkassa. Palvelu valitsemassamme ravintolassa oli erittäin hyvää. Lapselle tuotiin pöytään leluja ja muuta viihdykettä, ja ruuan jälkeen talo tarjosi meille vielä jälkiruuat. Melkein harmitti, että oli aika jatkaa matkaa.
Kotikylään Filerimoksen kautta
Olin haaveillut vielä Filerimos-vuorella vierailusta, kun siitä joka tapauksessa ajoimme ohi. Aikataulumme oli tässä kohtaa kuitenkin venähtänyt niin, että ajoimme kyllä Filerimos-vuoren ohi, mutta jätimme itse vierailun toiselle päivälle. Tukikohtastamme Ialyssoksen kylästä ei nimittäin ole Filerimokselle kuin muutama hassu kilometri.
Kävinkin seuraavana päivänä pienen neitimme kanssa valloittamassa vuoren lastenrattaiden kanssa. Meillä oli mieleenpainuva retki, jota en kyllä suosittele muille rattaiden kanssa liikkuville. Siitä retkestä voi lukea lisää tästä linkistä.
Nämä meiltä jäi näkemättä
Jos suunnittelisin uudelleen Rodoksen reissua autoillen, ottaisin siihen ainakin pari päivää aikaa. Haluaisin kiertää ihan koko saaren ympäri, vierailla Embonaksen kylässä ja sitä ympäröivällä viinialueella, käydä saaren länsirannikolla sekä Kritinian että Monolithoksen linnoissa, ajaa aivan saaren eteläisimpään kärkeen ja pysähtyä matkalla useammassa pienessä kylässä niin saaren rannikolla kuin sisämaassakin.
Autoilu Rodoksella on edullista ja helppoa. Tiet ovat hyvässä kunnossa, muut tienkäyttäjät kohteliaita, eikä ainakaan meidän tiellemme osunut kuin kerran muutama tien ylittävä vuohi. Jatkuva upea maisema pakottaa pysähtymään vähän väliä, mutta minnekäs lomalla olisi kiire. Autoillen Rodos näytti parastaan!
Pysy mukana matkassa:
