Slider

Satunnaisia havaintoja ja hyödyllisiä matkavinkkejä Malediiveille

torstai 4. huhtikuuta 2019

Vietin juuri viikon Malediiveilla, kuvankauniilla Ukulhasin saarella. Nautin niin täysillä Ukulhasin rauhasta ja uskomattomasta kauneudesta. Ukulhas on yksi Malediivien paikallisista saarista, ja sinne on matkaa lentokentältä noin 70 kilometriä. Vietin Ukulhasin saarella kuusi yötä, ja aamulennolle ehtiäkseni siirryin lentokentän läheisyyteen Malen saarelle vielä viimeiseksi yöksi. Palaan vielä myöhemmin Ukulhasiin tarkemmin, ja kerron kyllä siitäkin saaresta kaiken tietämäni.



Vaikka olen matkustanut kohtuullisen paljon, oli Malediivien matkassa yllättävän paljon ennakkoon selvitettävää, tai vähintäänkin sellaista, mikä oli miellyttävää ja myös käytännöllistä tietää ennen matkaa. Yksin matkatessa tulee myös kiinnitettyä ympärillä olevaan kummallisen paljon, ja ehdinkin viikon aikana kirjoittaa pitkän listan satunnaisia havaintoja sekä erinäisiä matkavinkkejä Malediiveille.

Näistä oli minulle matkaa suunniteltaessa todella paljon hyötyä, toivottavasti myös sinulle!



Paratiisi, jossa tunnet olevasi keskellä luontodokumenttia


Jos luet tätä, olet ehkä jo tietoinen siitä, että Malediivit on maanpäällinen taivas. Malediivien kauneudella ei kertakaikkisesti ole rajaa. Turkoosi vesi, vaalea hiekka, rantojen vihreys ja vehreys. Eikä siinä tosiaan kaikki, vaan Malediivien eläimissä riittää myös ihmeteltävää. Rantaviivaan asti uivat hainpoikaset, useiden metrien mittaiset paholaisrauskut, kilpikonnat, värikkäät kalat, puiden latvoissa ruokailevat lepatkot. Malediivit on niin upea, että en yhtään ihmettelisi, vaikka päätyisin Malediiveille vielä toistamiseenkin. Ja tämä on paljon sanottu minun suustani, sillä tahtoisin aina uuteen, upeaan kohteeseen. Niitä kun maailma on täynnä.





Mikä ihmeen paikallisten saari?


Mielikuva Malediiveista on ökyrikkaiden lomakohde, jossa matkataan all-inclusive-resorteihin vedenpäällisiin bungaloweihin. Näinkin voi toki tehdä, mutta jos ei ole mahdollisuutta maksaa tuhansia euroja matkasta, on silti mahdollista päästä käsiksi Malediivien paratiisiin. Malediiveilla on nimittäin parisataa asuttua saarta, joista osa on näitä upeita resorteja, mutta eivät kaikki. Osa näistä asutuista saarista on paikallisten asuttamia saaria, joihin on viime vuosien aikana alkanut kehittyä palveluita myös turisteille. Sallittua turismi paikallisten saarilla on ollut jo kymmenen vuotta.

Näillä paikallisten saarilla yövyt muutamalla kympillä per yö, syöt muutamalla eurolla per ateria ja silti nautit tästä uskomattomasta Malediivien kauneudesta.

Ei autoja, mutta siitäkin edestä mopoja


Ukulhasin saarella en nähnyt kuin pari lava-autoa, mutta sitäkin enemmän mopoja. Autottomuudesta en ole yllättynyt, sillä pari lava-autoa varmasti kyyditsee rakennustarpeita ynnä muuta painavaa täysin koko saaren tarpeisiin. Mutta mopoja. Miksi yhden kilometrin mittaisella saarella tarvitaan näin paljon mopoja? Tekee se liikkumisesta toki nopeampaa, mutta voiko jollain olla tällä rennon letkeällä saarella, missä kenelläkään ei näytä olevan kiire minnekään, niin kiire, etteikö ehtisi käyttää matkaan 3 minuutin sijaan 6 minuuttia? Lapsia haetaan mopoilla koulusta, kaupassa käydään mopolla ja kunhan nyt vaan huvikseen ajellaan. Ehkä se on harrastus, kun muuten harrastusmahdollisuudet on melko vähissä. Mene ja tiedä.



Paljon lapsia 


Ainakin Ukulhasin saarella on valtavan paljon lapsia. Ja kaikki niistä niin suloisen kauniita lapsia. Jotkin heistä ovat uskaltautuneet tervehtimään, yksi jopa kysyi kuulumisia. Pieneksi saareksi lapsia on kuitenkin huomattavan paljon. Asukkaita Ukulhasin saarella on noin 1000, joista lapsia 200-300.

Lapsista puheen ollen, seiskan aikaan aamulenkillä koulun ohi juostessa huomasin koulun olevan jo täydessä touhussa ja iltaisin lapsia on haettu koulusta vasta juuri ennen auringonlaskua, eli vasta kuuden kieppeillä. Kuulin tosin kaikkien viettävän keskipäivän tunnit sisätiloissa, joten ehkä lapsetkin viettävät keskipäivän siestaa?

Siestaa tai ei, en ole nähnyt kuin yhden paikallisen naisen asiakaspalvelutyössä. Ravintoloiden ja hotellien henkilökunta, retkioppaat, kaupan myyjät, kaikki ovat järjestään miehiä. Tosin ei ihmekään, puhummehan muslimimaasta.



Katuvaloja on, mutta harvakseltaan - muista heijastin!


Käsi ylös, jos muistat pakata matkalle mukaan heijastimen. Minä en koskaan muista, mutta usein olisi ollut tarvetta. Niin täälläkin. Pimeä tulee nopeaan heti kuuden jälkeen ainakin näin maalis-huhtikuun taitteessa, ja katuvaloja on hyvin harvakseltaan. Ja siihen kun lisätään ne joka suuntaan suhaavat mopot, on heijastin enemmän kuin tarpeen.

Taskulampun kyllä muistin pakata sähkökatkoja varten mukaan, ja sitä olenkin sitten käyttänyt myös heijastimen korvikkeena.

Possunlihan ja alkoholin maahantuonti laitonta


Tiesin etukäteen, että Malediivien paikallisten saarilla ei ole mahdollisuutta ostaa alkoholia. Lentokoneessa jaetussa viisumilappusessa oli lisäksi muistutus, että alkoholin maahantuonti on laitonta. Täällä kuullun mukaan se ei ole yhtä suuri rikos kuin huumeiden maahantuonti, mutta enpä nyt itse ainakaan lähtisi vaarantamaan lomaani viinipullollisen takia.

Myös porsaanlihan ja siitä valmistettujen tuotteiden maahantuonti on laitonta samaisen viisumihakemuksen mukaan. Niinpä tunnollisena nypin viimeisestä eväsleivästäni meetvurstiviipaleet pois ennen koneesta poistumista. Kaikkien käsimatkatavarat kyllä läpivalaistiin lentokentällä, mutta tuskinpa meetvurstini olisi jäänyt kiinni. No, kuten sanottu, en lähtisi pilaamaan lomaani en alkoholin kuin en myöskään makkaran takia.

Laittomuuksien listalla oli muutakin, muttei muuta näin suomalaisen näkökulmasta arkipäiväistä. Taisi siellä olla aseet ja ne huumeet, mutta ehkei kenelläkään tulisi näitä mieleen muutenkaan viedä matkalle mukana?

Perjantaisin malediivilaisilla on vapaapäivä


Perjantai on malediivilaisilla vapaapäivä, eikä esimerkiksi paikallisten lautat kulje ollenkaan. Kaupat ja ravintolat ovat Ukulhasin saarella kiinni perjantaisin vain parin-kolmen tunnin ajan keskipäivän molemmin puolin, noin yhdestätoista kahteen. Osa ravintoloista sulkee ovensa perjantaisin kokonaan, mutta eivät onneksi kaikki.

Toinen huomioitava aikataulu on noin kuuden kieppeillä, kun on rukousaika. Jotkin Ukulhasin ravintoloista aukesivat vasta kuuden jälkeen, kun kokitkin olivat saapuneet rukoushetkestä, osasta taas henkilökunta asiakkaineen häipyi hetkeksi, ja jäin yksin jatkamaan päivällistäni.



Paikalliset naiset eivät liiemmin syö ravintolassa


Huomasin tämän sen takia, että olisin todella mielelläni testannut mahdollisimman monta saaren ravintolaa, mutta jos ravintola on täynnä paikallisia miehiä ja vain miehiä, en kokenut kovin luontevaksi mennä sekaan yksinmatkustavana vaaleana naisena - vielä paikalliseen tyyliin verrattuna vähäpukeisena naisena, sillä en käytä huivia pääni päällä. Valikoin siis ravintoloista vain ne, jotka olivat hieman enemmän turistiystävällisiä, vaikkakin välillä olin ainoa nainen ja ainoa turisti koko ravintolassa.

Ötökät - muurahaisia ja denguekuume-hyttysiä


Ötököitä en nähnyt Ukulhasin saarella juurikaan nähnyt. Siis mitään ällöttäviä ötököitä - torakoita tai sen sellaisia. Kun jätin rannan kookosmyyjältä kaupanpäällisiksi saamani minibanaanin huoneeni pöydälle, kasaantui sen ympärille salamana joukko minimuurahaisia. Niitä on täällä joka paikassa, mutta huoneesta ne saa pidettyä erossa yksinkertaisesti tuomatta huoneeseen niitä houkuttavaa ruokaa. Isompia muurahaisia, sellaisia sentin mittaisia on myös vähän kaikkialla, mutta ne eivät onneksi pure. Mistäkö tiedän? No siitä, että hätistelin niitä jaloiltani useita ja useita pois, eikä kukaan niistä puraissut.

Hyttysiä näin muutamia, mutta sellaisia pieniä mäkäriäistyyppisiä, hiekasta auringon laskiessa kaivautuvia pistiäisiä todella paljon. Olin heti ensimmäisenä iltana aivan paukamilla, mutta onneksi olin varautunut sekä hyttyskarkotteella että allergialääkkeillä. Mäkäräiset eivät niinkään minua häiritse, sillä niiden pistot eivät jää kutiamaan ainakaan allergialääkkeitä syömällä, mutta hyttysten pistoja täällä kannattaa varoa. Juuri kuulin yhden Malediiveilta joku viikko sitten palanneen saaneen denguekuumeen. Hyttyset eivät siis ole leikin asia.

Huomasin viikon aikana hyttysten määrän päivä päivältä hieman lisääntyvän, ja huomion tehtyäni huristeli hyttysmyrkyttäjä hotellin ohi valtavan myrkkypilven kera. Eli ilmeisesti myrkytys tehdään aina muutamien päivien välein ja näin hyttyset olivat taas poissa.

Muita - paljon söpömpiä olentoja - Ukulhasilla on paljonkin. Olen nähnyt jos jonkin värisiä liskoja, ravut juoksentelevat rantahiekassa joko kotilonsa kanssa tai ilman, yksi hiiri kipitti puuhun aivan vierestäni lukiessani puun juurella kirjaa, ja variksen kokoisia lepakoita lentelee siellä täällä. Muualla viimeisimmät eivät ole häirinneet, muuta kuin Sea La Vie -ravintolan yläkerran terassilla, missä lepakot lensivät yllättävän läheltä. Silloinkin ne lähinnä säikäyttivät. Paikalliset ovat keksineet lepakonpelättimen ja ripustaneet kuolleita versioita siimalla ilmaan. Lepakot syövät kuulemma heidän hedelmänsä, ja pelättimet olivatkin juuri paikallisen maatilan yläpuolella.



Hiekkaa - paljon hiekkaa


Malediiveilla riittää hiekkaa. Matkaan kannattaa pakata vaatteet rinkkaan ja kengät - no, kengät voi jättää kotiin. Minä laitoin juoksulenkkarit lentokoneeseen ja lipilapit rinkkaan. Millään muilla kengillä en olisi tehnyt mitään. Toki jos olisi sateista säätä, olisivat balleriinat tai muut vastaavat umpinaiset kengät mukavammat, mutta minä ajattelin pysytellä sateen sattuessa sisätiloissa. Sadetta ei tullut.

Pyörillä kulkevaa matkalaukku ei ole ihan kätevimmästä päästä, joskin ihmiset ovat valtavan ystävällisiä ja palvelu kauttaaltaan niin hyvää, että tuskin joudut tai edes saat kantaa omaa laukkuasi sen jälkeen, kun olet sen kuljettanut lentokentän oven edestä lähtevään lauttaan.



Bikineissä uimaan VAIN bikini-beachilla


Malediivit on muslimimaa ja tämän vuoksi olkapäät ja polvet tulisi olla peitettynä koko ajan yleisillä alueilla oleskellessa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että myös uimaan tulee mennä olkapäät ja polvet peitettyinä. Poikkeuksia tähän on kaksi: resort-saaret ja paikallisten saarten bikini-rannat.

Ukulhasin saarella kaikki rannat ovat bikini-rantoja, joten siellä ei tarvitse murehtia peittävästä uima-asusta. Sielläkin uimarannalta poistuttaessa on hyvä muistaa maan tavat ja peittää vähintään polvet, mielellään myös olkapäät. Ainakaan bikineissä ei ole suotavaa poistua rantahiekalta metrinkään vertaa.

Jos mielit rantalomalle bikineissä, kannattaakin muistaa tarkistaa, onko valituksi tulleella saarella ylipäätään bikini-rantaa. Kaikilla paikallisten saarilla näin ei nimittäin ole.



Paikallista rahaa voi vaihtaa vain Malediiveilla


Malediivien paikallista rahaa, Rufiyaa, ei voi vaihtaa missään muualla kuin Malediiveilla. USA:n dollareilla olisin pärjännyt mainiosti, mutta vaihdoin lisäksi sadan dollarin verran paikallista rahaa lentokentälle saapuessani. Olin ajatellut, että vaihdan, jos minulla on aikaa, ja minulla oli. Ei kai kaikkien perusteluiden tarvitse olla järkeviä?

Sadalla dollarilla sain 1500 rufiyaa. Maksoin ensin kaupassa paikallisella rahalla ja ravintolassa dollareilla, kunnes huomasin, etten ehdi käyttämään viikossa vesipulloihin sun muihin pieniin kauppaostoksiin millään satasta. Lopulta sain juuri ja juuri käytettyä tuon satasen, kun maksoin kaikki loput maksut, tuliaiset, ravintolat sun muut paikallisella rahalla.

Turvallisuus


Malediivit vaikutti todella turvalliselta kohteelta. Ulkoministeriön matkustustiedotteessa kerrottiin, että Malessa tulisi välttää väkijoukkoja, mutta muilla saarilla olisi turvallista. Ja niin oli. Ukulhasin saarella kaikki olivat superystävällisiä ja avuliaita. Kenen kanssa ikinä puhuinkin, totesi hän nähneensä minut jo aiemmin. Apina ei tunne yleisöä, mutta yleisö selkeästi tuntee apinan. Vai miten se meni.



Mitä muuta haluaisit tietää Malediiveista?


Tästä vasta alkaa kirjoitussarjani Malediivien matkastani.

Aion kirjoittaa ainakin seuraavista aiheista:

  • Millä perustein valikoin Ukulhasin kaikista Malediivien kymmenien saarten joukosta?
  • Majoitukseni Starry Night at Ukulhas sekä viimeisen yön majoitukseni The Melrose Malessa
  • Testaamani Ukulhasin ravintolat
  • Ukulhasin retkitarjonta - kokeilemani paholaisrauskusnorklaus ja kalastusretki sekä muut mahdolliset retket
  • Matkan kustannukset ja Ukulhasin hintataso
Mitä sinä haluaisit tietää? Kerro kommenteissa, ja koitan parhaani mukaan vastata joko heti tai myöhemmissä kirjoituksissani.


Pysy matkassa mukana:

14 kommenttia:

  1. Aikoinaan Malediiveillä käydessämme turistit pidettiin vielä turistisaarilla ja paikallissaarille pääsi vaan päiväretkille.
    Hyvä kuitenkin, jos paikallisen kulttuurin säilyttämiseksi turisteilta nykyisinkin vaaditaan jotain, kuten asiallista pukeutumista ja sianliha ja alkoholisäädösten noudattamista.
    Tuo muistutus tuosta, että ihan kaikkialle rullaava matkalaukku ei ole paras on tiekuvasi myötä todella hyvä ja konkreettinen.
    Tosin itse pakatessani kyllä aina ajattelen myös niin, että omat tavaransa pitää pystyä kantamaan, myös sen laukun, mutta toki 10 kiloinenkin laukku pitemmällä matkalla alkaa jo painaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pukeutumista toivotaan, mutta niin vain näkyi ravintolaankin tulevan parikymppisiä tyttöjä mikroshortseineen ja hihattomine toppeineen :( Kaikki ei tietysti välitä.

      Minä koitin kyllä kovasti, ettei se seitsemän kilon reppuni nyt niin kovin painava ole, mutta toisaalta kun tarjotaan apua, niin onhan se kohteliasta ottaa myös vastaan. Reilussa 30 asteen helteessä repun, saati sitten laukun kantaminen voisi tosiaan tulla aika nopeaan raskaaksi :)

      Poista
  2. Oi miten ihania kuvia ja kivaa fiilistä! Malediivit on kyllä paikka jossa olen aina halunnut käydä, harmi että vielä en sinne asti ole päässyt. Tästä sai kyllä hyviä käytännön vinkkejä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt Malediivit on kyllä lentojen puolesta todella helposti saavutettavissa! Sinne vaan matkaa varaamaan :)

      Poista
  3. Ukulhasia me palloteltiin myös ennen matkaa. Haluttiin kuitenkin vieläkin rauhallisempi saari. Vaikka eipä tuo kovin rauhattomalta kyllä näytä! Ja tuo on kyllä kiva, että kaikilla rannoilla voi hillua bikineissä.

    Kirjoitin just omia vinkkejä parin viikon matkan jälkeen. Meillä saarina oli Fulhadhoo, Goidhoo ja Fehendhoo. Todella rauhallisia, ei edes mopoja juurikaan tai kauheasti vastaantulijoita, rannat tosi tyhjillään. https://muuttolintu.com/malediivit-budjetilla-saarihyppely-paikallissaaret/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä halusin rauhallisen, mutten liian rauhallista saarta. Halusin, että ravintoloita olisi esim enemmän kuin yksi, vaikka toisaalta ei sen nyt olisi ollut väliä, vaikka olisikin syönyt samassa paikassa koko viikon. Ja voi kun minullakin olisi ollut aikaa (ja energiaa) vierailla useammalla saarella. Ehkäpä vielä palaan ja tutustun vielä muutamaan saareen :) Kivaa, kun muutkin bloggaajat käyvät ja kirjoittavat saarista. Niin paljon helpompi valita se itselle paras.

      Poista
  4. Nyt Thaimaalla olimme Ko Yao Noi -saarella, joka on muslimisaari. Hotellien omilla rantakaistaleilla oli vartijoita huolehtimassa turistien rauhasta. Pikkubikinit kiinnostavat paikallisia välillä liikaakin. Jos muualla saarella halusi pulahtaa veteen, oli syytä huomioida paikalliset tottumukset. Aikuiset lähinnä kahlaavat ja sekin vaatteet päällä. Yläosattomuus on siis ehdottomasti no-no ja bikinitkin vähän sinnepäin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä ole koskaan tullut vastaan, että Thaimaassakin on muslimisaaria pukeutumiskoodeineen. Tuolla Ukulhasin saarella paikalliset naiset oikein nauttivat uimisesta ja vetelivät vedessä huiveineen päivineen. Mahtaisi olla erikoisen tuntuista olla sillä tavalla pukeutuneena uimassa, ja mikähän hiekan määrä sitä takertuukaan vaatteisiin :D

      Onneksi Ukulhasilla en nähnyt yläosattomia auringonottajia, vaikka muuten pukeutuminen oli joillain vähän niin ja näin.

      Poista
  5. ääh, kommentti karkasi. Eli piti vielä jatkaa, että olen nähnyt sellaisia järjestelyitä, joissa koululaiset todella ihan nukkuvat/lepäävät kuumimmat hetket koulun tiloissa. Osa ilmeisesti myös menee kotiin lepäämään. Sitten on jaksoja, jolloin ei käydä koulua lainkaan, koska on liian kuuma koko päivän.

    Monissa maissa on tullut tuo vain miesten kansoittamat ravintolat ja etenkin kahvilat vastaan. On se kieltämättä vähän jännä tunne mennä paikkaan, jossa on vain ukkoja, vaikka usein siis minä kuitenkin olen ollut Tepon kanssa liikenteessä. Kyllä sitä aina on kahvin tai teen saanut, mutta ei pitkän kaavan mukaan syöminen sellaisessa paikassa mikään ihannetilanne ole. Mielummin sitten hotellilla tai "turistipaikoissa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On muuten varmasti väsyttävää, jos koko ajan on kuuma. Varmasti vaikuttaa jaksamiseen ja keskittymiseen!

      Ravintoloista tuolla Ukulhasilla oli niin pieni valikoima, että mielelläni olisin testannut useampaakin, mutta miesten joukkoon ei tosiaan tehnyt mieli mennä. Onneksi nyt sentään neljä eri ravintolaa oli mukavuusalueellani viikon aikana :)

      Poista
  6. Suuret kiitokset käytännönläheisestä ja tarpeellisesta postauksesta. Olimme vuoden alussa Seychelleillä ja silloin lisääntyi halu vierailla Malediiveilla. Oletukseni on, että niissä olisi paljon samaa. Meillä on nyt haku päällä tammikuun kohteeksi. Thaimaa on mielessä, mutta siellä on käyty monta kertaa, joten Malediivit voisi olle hyvä valinta, etenkun kun lennotkin ovat edullisia. Laitahan pian meille lisää vinkkejä päötlksemme tueksi. Mikäli et ole käynyt noilla "naapurisaarilla", tässä hyviä vinkkejä sieltä https://appamatkustaa.fi/category/afrikka/afrikka-seychellit/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, jos vinkit tulee käyttöön!

      Malediivit ja Seychellit ovat täysin erilaiset, joten suosittelen ehdottomasti käymään myös Malediiveilla. Malediivien saaret ovat tosi paljon pienempiä, eikä niissä ole niin paljon nähtävää ja patikoitavaa ja ihmeteltävää kuin Seychelleillä, eikä esimerkiksi taksia tosiaan tarvita missään, kun välimatkat on niin lyhyitä. Hintataso on paikallissaarilla myös edullisempi kuin Seychelleillä, ja paikallissaarilta ei löydy resorteja. Resortit on aina omilla saarillaan.

      Kannattaa siis jatkaa vaan Malediivien suunnitelmaa :)

      Poista
  7. Meillä on ollut vetolaukut molemmilla reissuilla paikallissaarilla, eikä se ole ollut ongelma, koska joka saarella on tultu satamaan vastaan kärryjen kanssa. Oltiin Madagaskarilla pelkillä rinkoilla ja kun me vanhemmat kannettiin lastenkin tavarat, niin painoahan siinä oli. Malediiveillä meillä oli mukana omat snorklausmaskit ja putket, jotka olisi ollut haastavampi sovittaa rinkkoihin kaiken muun lisäksi.
    Ukulhasilla oli tosiaan paljon mopoja. Olikin sen jo melkein unohtanut, kun tämän vuoden reissulla Gulhilla ja Fulidhoolla niitä ei näkynyt ollenkaan. Fulidhoolla bongasimme yhden ainoan sähkölava-auton, eikä yhtään mitään muuta moottorikulkuneuvoa. Gulhi ja Fulidhoo olivat myös siinä suhteessa erilaisia kuin Ukulhas, että myös naisia näki ravintoloissa ja myyjinä. Kaipa se on siis vähän saarikohtaistakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Malediiveilla olisi ihanaa olla ihan ajan kanssa, että ehtisi tutustua useampaan saareen kerralla. Harva paikka on sellainen, että on saman tien hinku päästä takaisin, mutta Malediiveille haluaisin uudelleen ja juurikin eri saaria tutkimaan.

      Tuo laukkuasia on varmasti juurikin noin, ettei omaa laukkua tarvitse siellä paljon kannella, mutta itse haluan varautua aina siihen, että kannan omat tavarani, ja mielellään mukavalla tyylillä. Toisaalta matkustin pelkillä käsimatkatavaroilla, jolloin rinkka on siinäkin suhteessa minun mielestä mukavampi. Tässäkin on tietysti jokaisella se oma mieltymys :)

      Poista

Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!

Lue myös tämä

Edullinen all inclusive -matka Mallorcalle lasten kanssa

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan