Getting stamped -blogissa oli reilu vuosi sitten postaus matkakohteista, joihin eri matkabloggaajat olivat olleet eniten pettyneitä. Mukana oli Pariisia ja Macchu Picchua, Thaimaan "koskemattomia" rantoja, Aasian suurkaupunkeja. Kohteita kaikkialta maailmasta. Kunkin matkaajan odotukset olivat olleet korkeammalla tai vähintäänkin erilaiset kuin mitä todellisuus olikaan.
Macchu Picchulle joku oli mennyt junalla toteamaan, että paikka on turisteja täynnä oleva, liian restauroitu, ylikallis nähtävyys. No, sitähän se on. Ajattelin mielessäni, että olisit kävellyt Inca Trailin sinne, olisi kokemus ollut varmasti aivan toisenlainen. Ei se määränpää, vaan se matkanteko ;) No, historian ja arkeologian ystävälle varmasti pettymys. Minun mielestäni tosi hieno! Pariisia joku oli olettanut superromanttiseksi kaupungiksi. Auts. Pitkät välimatkat ja ylileveä Champs Elysees tavallisine kauppoineen ei ole minullekaan romanttista, mutta en sitä Pariisin kuvitellutkaan olevan. Senpä takia olin oikein tyytyväinen Pariisin matkaani.
Ne on ne ennakkoluulot. Ennakkoluulot siitä, että jos joku toinen pitää jostain kohteesta, kuvittelee olevansa siitä samaa mieltä itsekin. Jos odotukset ovat liian korkealla, niin pettymyshän siitä tulee. Aina on parempi matkustaa avoimin mielin ja ottaa vastaan se, mitä on tarjolla. Kun ei ole odotuksia, ei tule pettymyksiäkään. Tosin täysin ilman ennakkoluuloja on hankala matkustaa - harrastan ennakkoluuloja ajoittain itsekin. Pääasiassa pyrin kuitenkin pitämään mielen avoinna kaikelle. Matka on aina matka. Eikö se ole jo ihanaa itsessään.
Mihin kohteeseen olen itse pettynyt?
Aloin miettiä itsekin, mikä matkakohde olisi saanut minut pettymään. Tuntemaan, että eihän tämä niin hieno olekaan kuin mitä ihmiset ovat kehuneet. Arvatkaa mihin lopputulokseen päädyin? Päädyin siihen, että en ole aikuisiällä kertaakaan pettynyt matkakohteeseen. En kertaakaan.
En tietenkään aina pidä kaikista kohteista, joihin matkustan. On enemmän ja vähemmän mieluisia paikkoja. Mutta ei matkustaminen olekaan aina kohteen perässä juoksemista ja nähtävyyksien ihastelua. Usein pääosaa voi kohteen sijaan näytellä hyvä seura. Aina ei ole niin väliä minne sitä matkustaa, jos vain tunnelma on kohdillaan. Ja tunnelmanhan tekevät ihanat naiset samppanjalasien kilistellessä, hyvä työporukka ajamassa bussilla Champs Elyseesiä ees-taas, tai se oma rakas kainalossa Egyptissä ei niin miellyttävien tyrkyttäjäkauppiaiden ja "olemme-jo-kymmenen-kertaa-olleet-tässä-samassa-hotellissa" -matkailijoiden seassa. Hyviä matkoja ne silti ovat olleet!
Lapsuudesta löytyy kuitenkin yksi ylitse muiden. Tai alitse muiden. Se kohde on Agadir Marokossa. Olimme ennen Marokon matkaa käyneet ainakin Kanarialla, kenties jossain muuallakin varmoissa perhepakettimatkakohteissa. Mikäs sen mukavampaa ala-asteikäiselle kuin polskutella uima-altaassa palmujen alla ja käydä perheravintoloissa syömässä, missä tarjoilijakin osaa tervehtiä suomeksi, hih :) Ihan oikeasti. Mukavaa oli aina. Mutta Marokossa. Mukavaa kyllä. Siellä hotellin uima-altaalla. Mutta ei hotellin porttien ulkopuolella. Joka toinen vanha mies yritti ostaa minua ja/tai siskoani kameleilla, joka toisella oli ruusu annettavana. Ja ihan jokainen kauppias oli ylitunkeileva. 12-vuotiaan näkökulmasta todella ahdistavaa. En edes hymyile yhdessäkään valokuvassa.
Pettymykset menemättä jättämisestä
Pettymyksiä ei siis ole tullut juurikaan siitä, että olen lähtenyt matkalle. Päin vastoin. Jälkikäteen harmittaa ne paikat, joihin ei ole tullut lähdettyä, vaikka siihen on ollut tilaisuus. Uskokaa pois, sellaisiakin kohdalleni on sattunut, ja vielä kahdesti.
Ensimmäinen kerta oli vuonna 1997, kun olimme serkkuni kanssa kielikurssilla Kaliforniassa kuukauden. Perille päästyä kalenterimme täytettiin kielikurssin lisäksi erilaisilla retkillä. Hups vain ja kuukausi oli buukatuuna Universal Studioita, San Diegon ja Meksikon retkeä, Disneylandia, Sea Worldia, Hollywoodia, Baywatchin kuvauksia, Malibu Beachiä, Santa Barbaraa. Kuukauden loppupuolelle ostimme myös Las Vegasin reissun. 16-vuotiaalle kuukausi yhtä menoa oli kuitenkin liikaa, ja päätimme jättää Las Vegasin välistä. Miksi? Koska emme jaksaneet. Näin jälkikäteen tuo päätös tuntuu ihan käsittämättömältä. Jättää nyt käymättä Las Vegasissa ihan vain, kun ei muka jaksa.
Kun ei kerrasta opi, niin täytyihän toisenkin kerran jättää upea matkakohde välistä. Argh. Tämä oli, kun opiskelimme ystäväni kanssa Costa Ricassa puolen vuoden ajan espanjaa. Asuimme isäntäperheessä, joten paikallisia kontakteja oli yllin kyllin. Puolen vuoden aikana tuli hyvin selväksi, että costaricalaiset eivät pidä nicaragualaisista. Kaikki nicaragualaisethan kun kuulemma ovat rosvoja ja tulevat Nicaraguaa vauraampaan Costa Ricaan vain varastamaan kaikkien omaisuuden ja tekemään kaikkia muitakin rikoksia. Tätä kun kuuntelimme muutaman kuukauden, oli meidät niin hyvin aivopesty, ettemme mekään halunneet käydä Nicaraguassa. Myös tämä tuntuu aivan järjettömältä nyt ajateltuna. Olimmehan vain muutaman euron bussimatkan päässä Nicaraguan upeilta rannoilta.
Toivottavasti olen läksyni saanut ja oppinut virheistäni, enkä koskaan enää tule tekemään tällaista mokaa. Toimikoot tämä varoittavana esimerkkinä myös muille. Jos matkaan on mahdollisuus, älä jätä sitä käyttämättä :)
Oletko sinä pettynyt johonkin matkakohteeseen? Tai jättänyt matkaa välistä, vaikka siihen on ollut oiva mahdollisuus?
Macchu Picchulle joku oli mennyt junalla toteamaan, että paikka on turisteja täynnä oleva, liian restauroitu, ylikallis nähtävyys. No, sitähän se on. Ajattelin mielessäni, että olisit kävellyt Inca Trailin sinne, olisi kokemus ollut varmasti aivan toisenlainen. Ei se määränpää, vaan se matkanteko ;) No, historian ja arkeologian ystävälle varmasti pettymys. Minun mielestäni tosi hieno! Pariisia joku oli olettanut superromanttiseksi kaupungiksi. Auts. Pitkät välimatkat ja ylileveä Champs Elysees tavallisine kauppoineen ei ole minullekaan romanttista, mutta en sitä Pariisin kuvitellutkaan olevan. Senpä takia olin oikein tyytyväinen Pariisin matkaani.
Kyllä oli hieno fiilis, kun olin selviytynyt kunnialla elämäni ensimmäisestä vaelluksesta. |
Ne on ne ennakkoluulot. Ennakkoluulot siitä, että jos joku toinen pitää jostain kohteesta, kuvittelee olevansa siitä samaa mieltä itsekin. Jos odotukset ovat liian korkealla, niin pettymyshän siitä tulee. Aina on parempi matkustaa avoimin mielin ja ottaa vastaan se, mitä on tarjolla. Kun ei ole odotuksia, ei tule pettymyksiäkään. Tosin täysin ilman ennakkoluuloja on hankala matkustaa - harrastan ennakkoluuloja ajoittain itsekin. Pääasiassa pyrin kuitenkin pitämään mielen avoinna kaikelle. Matka on aina matka. Eikö se ole jo ihanaa itsessään.
Matkakohteena vaikkapa Karstula on erinomainen, kun seura on kohdillaan. Toisaalta, on se sitä muutenkin :) |
Mihin kohteeseen olen itse pettynyt?
Aloin miettiä itsekin, mikä matkakohde olisi saanut minut pettymään. Tuntemaan, että eihän tämä niin hieno olekaan kuin mitä ihmiset ovat kehuneet. Arvatkaa mihin lopputulokseen päädyin? Päädyin siihen, että en ole aikuisiällä kertaakaan pettynyt matkakohteeseen. En kertaakaan.
En tietenkään aina pidä kaikista kohteista, joihin matkustan. On enemmän ja vähemmän mieluisia paikkoja. Mutta ei matkustaminen olekaan aina kohteen perässä juoksemista ja nähtävyyksien ihastelua. Usein pääosaa voi kohteen sijaan näytellä hyvä seura. Aina ei ole niin väliä minne sitä matkustaa, jos vain tunnelma on kohdillaan. Ja tunnelmanhan tekevät ihanat naiset samppanjalasien kilistellessä, hyvä työporukka ajamassa bussilla Champs Elyseesiä ees-taas, tai se oma rakas kainalossa Egyptissä ei niin miellyttävien tyrkyttäjäkauppiaiden ja "olemme-jo-kymmenen-kertaa-olleet-tässä-samassa-hotellissa" -matkailijoiden seassa. Hyviä matkoja ne silti ovat olleet!
Lapsuudesta löytyy kuitenkin yksi ylitse muiden. Tai alitse muiden. Se kohde on Agadir Marokossa. Olimme ennen Marokon matkaa käyneet ainakin Kanarialla, kenties jossain muuallakin varmoissa perhepakettimatkakohteissa. Mikäs sen mukavampaa ala-asteikäiselle kuin polskutella uima-altaassa palmujen alla ja käydä perheravintoloissa syömässä, missä tarjoilijakin osaa tervehtiä suomeksi, hih :) Ihan oikeasti. Mukavaa oli aina. Mutta Marokossa. Mukavaa kyllä. Siellä hotellin uima-altaalla. Mutta ei hotellin porttien ulkopuolella. Joka toinen vanha mies yritti ostaa minua ja/tai siskoani kameleilla, joka toisella oli ruusu annettavana. Ja ihan jokainen kauppias oli ylitunkeileva. 12-vuotiaan näkökulmasta todella ahdistavaa. En edes hymyile yhdessäkään valokuvassa.
Pettymykset menemättä jättämisestä
Pettymyksiä ei siis ole tullut juurikaan siitä, että olen lähtenyt matkalle. Päin vastoin. Jälkikäteen harmittaa ne paikat, joihin ei ole tullut lähdettyä, vaikka siihen on ollut tilaisuus. Uskokaa pois, sellaisiakin kohdalleni on sattunut, ja vielä kahdesti.
Ensimmäinen kerta oli vuonna 1997, kun olimme serkkuni kanssa kielikurssilla Kaliforniassa kuukauden. Perille päästyä kalenterimme täytettiin kielikurssin lisäksi erilaisilla retkillä. Hups vain ja kuukausi oli buukatuuna Universal Studioita, San Diegon ja Meksikon retkeä, Disneylandia, Sea Worldia, Hollywoodia, Baywatchin kuvauksia, Malibu Beachiä, Santa Barbaraa. Kuukauden loppupuolelle ostimme myös Las Vegasin reissun. 16-vuotiaalle kuukausi yhtä menoa oli kuitenkin liikaa, ja päätimme jättää Las Vegasin välistä. Miksi? Koska emme jaksaneet. Näin jälkikäteen tuo päätös tuntuu ihan käsittämättömältä. Jättää nyt käymättä Las Vegasissa ihan vain, kun ei muka jaksa.
Kun ei kerrasta opi, niin täytyihän toisenkin kerran jättää upea matkakohde välistä. Argh. Tämä oli, kun opiskelimme ystäväni kanssa Costa Ricassa puolen vuoden ajan espanjaa. Asuimme isäntäperheessä, joten paikallisia kontakteja oli yllin kyllin. Puolen vuoden aikana tuli hyvin selväksi, että costaricalaiset eivät pidä nicaragualaisista. Kaikki nicaragualaisethan kun kuulemma ovat rosvoja ja tulevat Nicaraguaa vauraampaan Costa Ricaan vain varastamaan kaikkien omaisuuden ja tekemään kaikkia muitakin rikoksia. Tätä kun kuuntelimme muutaman kuukauden, oli meidät niin hyvin aivopesty, ettemme mekään halunneet käydä Nicaraguassa. Myös tämä tuntuu aivan järjettömältä nyt ajateltuna. Olimmehan vain muutaman euron bussimatkan päässä Nicaraguan upeilta rannoilta.
Täältä Arenalin tulivuorelta ei olisi ollut montaa kymmentä kilometriä Nicaraguan puolelle. |
Toivottavasti olen läksyni saanut ja oppinut virheistäni, enkä koskaan enää tule tekemään tällaista mokaa. Toimikoot tämä varoittavana esimerkkinä myös muille. Jos matkaan on mahdollisuus, älä jätä sitä käyttämättä :)
Oletko sinä pettynyt johonkin matkakohteeseen? Tai jättänyt matkaa välistä, vaikka siihen on ollut oiva mahdollisuus?