Maailma pysähtyi ja kaikkien kaikki matkat peruuntuivat. Noin vaan. Vaikka tätä outoa tilannetta on nyt eletty jo parisen viikkoa, tuntuu tämä edelleen tosi oudolta. Tavallaan elämä jatkuu entisellään, vaikkei sitten kuitenkaan yhtään sinne päinkään. Yllättävän nopeaan tästä tilanteesta on kuitenkin tullut uusi normaali omalla tavallaan.
Työmatka lyheni viidestä kilometristä viiteen metriin (sängystä ruokapöydän äärelle rakennettuun kotitoimistoon), iltapäiväkahveille kokoonnumme työkavereiden kanssa Teamsillä, päivän kauppareissut teen aamupäivästä hiljaiseen aikaan, ulkoilut keskipäivällä auringon paisteessa. Jumpat ja tanssitunnit vedän olohuoneen lattialla, ja olen itseasiassa liikkunut enemmän kuin ennen. Säästyyhän työmatkoissa melkoinen määrä aikaa. Afterworkit ja kyläilyt ovat tapahtuneet virtuaalisesti, ja lapsi on riemuissaan, kun ei ole tarvinnut mennä päiväkotiin ja kun on siitä edestä saanut askartelukaupallisen verran puuhaa kuin myös uusia kalusteita nukkekotiin. Rutiinit ovat rakentuneet ja ne on olleet oikeastaan ihan mukavia. Ainakin vielä.
Minulla on tapana kaivaa kaikesta esiin se positiivinen puoli, ja arjessa olemmekin tyttären kanssa onnistuneet siinä erinomaisesti. Mutta sitten on se toinen puoli. Lomat ja matkat.
Joulukuun normaali Fidzillä vs tämän hetken normaali kotona. Kunnia kuvan ideasta Seikkalijattaret FB-ryhmän kuvaketjun aloittajalle. |
Työmatka lyheni viidestä kilometristä viiteen metriin (sängystä ruokapöydän äärelle rakennettuun kotitoimistoon), iltapäiväkahveille kokoonnumme työkavereiden kanssa Teamsillä, päivän kauppareissut teen aamupäivästä hiljaiseen aikaan, ulkoilut keskipäivällä auringon paisteessa. Jumpat ja tanssitunnit vedän olohuoneen lattialla, ja olen itseasiassa liikkunut enemmän kuin ennen. Säästyyhän työmatkoissa melkoinen määrä aikaa. Afterworkit ja kyläilyt ovat tapahtuneet virtuaalisesti, ja lapsi on riemuissaan, kun ei ole tarvinnut mennä päiväkotiin ja kun on siitä edestä saanut askartelukaupallisen verran puuhaa kuin myös uusia kalusteita nukkekotiin. Rutiinit ovat rakentuneet ja ne on olleet oikeastaan ihan mukavia. Ainakin vielä.
Minulla on tapana kaivaa kaikesta esiin se positiivinen puoli, ja arjessa olemmekin tyttären kanssa onnistuneet siinä erinomaisesti. Mutta sitten on se toinen puoli. Lomat ja matkat.