Slider

Matkakuumetta?

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Voidaanko sopia, että matkakuumeeseen liittyy myös kurkkukipu ja flunssainen olo? Eli en ole oikeasti saamassa flunssaa, vaan tämä on vain matkakuumetta, mikä hellittää saman tien kun nousen koneeseen. Eikö vaan?! Kuulen myöntäviä vastauksia. Loistavaa! Sovittu.

Tosin olisin voinut vaikka varata ajan lääkärille jo ennakkoon. Ei ole uutta minulle olla kipeänä matkalla - varsinkaan tämän matkakumppanin kanssa reissatessa :) Viime kesänä kävimme Berliinissä, olin koko pitkän viikonlopun flunssassa ja kuumeessa. Pari vuotta siitä takaperin olimme kiertämässä Kroatiaa, minä sain angiinan sekä paikallisesta terveyskeskuspäivystyksestä kaksi piikkiä, yhden kumpaankin pakaraan. En koskaan saanut selville, mitä piikkejä minuun pistettiin, mutta ei kai sen väliä. Ei ollut angiina enää sen jälkeen.

Kroatian reissusta vuoden verran taaksepäin tämä samainen matkakumppanini sai Macchu Picchun kahvilan piirakasta täystyhjennyksen, enkä minäkään täysin terveenä selvinnyt sen kahvilan jäljiltä. Vaellusryhmäämme kuulunut norjalainen söi samaa, sairasti samaa. Hänestä emme kuulleet sen koommin. Toivottavasti hänkin kuitenkin selvisi ja suunnittelee uusia seikkailuita meidän tavoin.

Pieni kurkkukipu ei siis menoa haittaa. Aikakin näyttää kultaavan tehokkaasti muistot, kun ei näitä sairaana olemisia jälkikäteen muista - ennen kun taas on kipeä. Ja sitten muistuu mieleen, että ei se ole ennenkään haitannut. Korkeintaan vähän harmittanut. Nykyään ei edes harmita. Joku tauti tulee kuitenkin.

Lääkäri lupasi soittaa tämän päivän aikana, jos labrakokeista selviää jotain tulehduksia. Ei ole soittoa kuulunut, joten tässä taitaa olla lääkitys mikä lähtee tälle matkalle mukaan. Jos ei näillä selviä, niin ei sitten millään. Olihan minulla jo ennestään kiukkupatukat ja rakkolaastarit hankittuna mukaan :)

Tämähän näyttää pian enemmän lääkeblogilta kuin matkablogilta :)

Rakkolaastaria ja kiukkupatukoita

torstai 20. maaliskuuta 2014

Niitä tulen tarvitsemaan Japanissa viikon päästä!

Teimme nimittäin matkasuunnitelmaa. Missä käymme minäkin päivänä, mitä ehdottomasti haluamme nähdä ja kokea, mitä vielä varalta, jos aikaa jää. Hah, vai että jos aikaa jää. Ei muuten jää näillä suunnitelmilla :)

Naurattaa jo valmiiksi näky meistä kahdesta Suomalaisesta naisesta juoksemassa pää kolmantena jalkana Japanin kaduilla milloin kalatoria etsien, milloin tiettyä temppeliä, milloin teeseremoniaa. Mt Fuji on sen verran korkea vuori, että sen luulisi löytävän helposti. Hih, tämän uskallan sanoa sen takia, että aiomme tehdä sinne valmiiksi järjestetyn päiväretken. Hypätään siis vain turistibussiin, joka vie meidät perille. No, ei pidä vielä hengähtää, kun emme ole vielä sen turistibussin kyydissä :)

No ei sentään. Suunnitelmat voi olla suuret, mutta osataan me ottaa rennosti. Osataanhan? ;) Totta kai osataan. Jos joku temppeli jää näkemättä, niin se ei pilaa matkaa. Tärkeämpää on nauttia hetkestä. Jos sushibaari kuulostaa temppeliä houkuttelevammalta, niin sushibaariin mennään. Ja jos joku päivä meillä on kiire kuumaan lähteeseen, niin voi sen viisi minuuttia juosta siitä edestä että palkintona on rentoutuminen höyryävässä Japanilaisessa kylpylässä.

Nyt siis vaan kiukkupatukat ja rakkolaastarit valmiiksi odottamaan lähtöä. Niillä pärjää pitkälle!

Kuva: Japan National Tourism Organization www.jnto.go.jp

Jet lagin selätys melatoniinilla

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Melatoniini - mikä ihana pelastus aikaerosta selviytymiseen!

Olipa muuten melko hauskaa asetella melatoniineja kuvausta varten :)


Ennen viime joulun matkaa aikaero ei ole minua vaivannut. Eikä se länteen päin matkustaessa matkan aikana haittaakaan. Sitähän vain herää viideltä, nousee sängystä auringon noustessa kuudelta, on jo biitsillä lenkillä seiskalta, ja kasilta voikin jo suunnitella aamiaiselle menoa. Virkeänä ja täynnä intoa ottamaan päivän uudet kokemukset vastaan.

Mutta mitenkä kävikään kun palattiin kotiin. Ensimmäinen yö tuli nukuttua 13 tuntia kuin tukki. Olihan siinä 15 tuntia matkustamista takana. Se seuraava yö oli se ongelmien yö. Uni ei tullut. Pyörin ja hyörin tuntikausia. Lopulta nousin ja menin olohuoneeseen lukemaan kirjaa. Eikä vieläkään väsyttänyt. Postinkantajakin piipahti tuomassa aamun lehden. Uni ei tehnyt tuloaan. Ja kyseessä minä, joka nukun milloin vain, missä vain, miten päin vain. Silloin päätin, että seuraavana iltana kokeilen melatoniinia.

Taisin tosin aloittaa hieman suurella annoksella ensikertalaiseksi. Otin yhden 3 mg melatoniinin. Meni 20 minuuttia ja päässä heitti. Siitä 10 minuuttia lisää ja olin täydessä unessa. Seuraavana iltana sama, ja jet lag tiessään.

Nyt kun lähdemme Japaniin ja lennämme itään päin matkalle mennessä, en todellakaan lähde kokeilemaan josko kroppani tajuaisi aikaeron itsestään. Yhtään matkapäivää en aio tuhlata jet lagin kourissa.

Kiitos ja kumarrus sille, joka on osannut laittaa melatoniinin pillerin muotoon ja purkkiin!

Rinkka vai matkalaukku?

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Aika kuluu ihan liian nopeaan. Todella vaikea kuvitella, että kolmen viikon päästä olemme jo Japanissa. Nyt siis pitäisi alkaa vihdoin päättämään, tuleeko mukaan rinkka vai matkalaukku.

Aina kun vain mahdollista, valitsen matkalaukun. Miten ihanaa onkaan pakata laukkua, johon mahtuu mitä vaan todella helposti. Minulla on vielä superkäytännöllinen Haglöf's-matkalaukku, joka jakaantuu kahteen osaan. Sen voi siis täyttää vain puolilleen, tai vaihtoehtoisesti molemmat puolet ja tila tuplaantuu. Koskaan ei ole laukusta loppunut tila kesken, ja laukun pyörätkin rullaavat kuin unelma.

No entä se rinkka sitten. Ei siinäkään ole tila koskaan loppunut kesken. Ei edes silloin kun se oli mukana Galapagossaaret - Machu Pichu -reissussa. Eli mukana piti olla rantavermeiden lisäksi vaelluskamat, makuupussit, pyyhkeet. Kenkiä vaellukseen, viidakkoon, rannalle, kaupunkilomalle. Lisäksi ostin matkalta tuliaisiksi useat kengät, koristeviltin ja vaikka mitä muuta. Tilaa löytyy siitäkin. Mutta se ei silti ole sama kuin ihana avara ja tilava perässä huomaamatta rullaava laukkuni.

Ei ole varmaan vaikea arvata kumman ottaisin mieluummin mukaan ;)

Mutta miten tämä täydellinen matkalaukkuni selviää Japanissa? Vuoriston temppeleissä munkkien mukana? Ruuhkaisissa Tokion metroissa? Eihän se välttämättä siellä selviä.

Voi olla että joudun taipumaan rinkkaan. Tavaramäärähän on viikon matkalla todella pieni. Pohdinta jatkukoon, tai toisin sanoen itseni taivuttelu siihen, että se rinkka on oikeasti parempi vaihtoehto. Vai onko? :)

Naistenpäivän pikapiipahdus Italiassa

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Musiikki soi, tunnelma on rento, lasin pohjalta nousee hennot Prosecon kuplat, aurinkokin pilkahtaa, ja melkein jo lämmittää. Kun pistää silmät kiinni, voi oikeasti kuvitella olevansa kesäisessä Italiassa.

Silmät aukikin Punavuoren Mille Mozzarelle on kuin olisi Italiassa. Kaikki on kohdillaan, tarjoilijakaan ei puhu suomea. Ei auta muu kuin nauttia.



Lauantain brunssiin kuuluu kolme ruokalajia, jotka saa halutessaan myös kasvisversiona. Ensimmäisenä pöytään tuotiin kolme erilaista pientä leipästä, joiden päällä oli oliiveja, tapenadea, artisokkaa, aurinkokuivattua tomaattia, juustoa.

Heti tämän jälkeen tuli lautasellinen täynnä herkkuja. Hedelmiä, salaattia, juustoja, hilloja, kinkkuja. Ei edes tiennyt mistä aloittaa. Ei olisi tehnyt mieli aloittaa ollenkaan, kun annos oli niin kaunis. Mutta kun aloitti, ei voinut lopettaa ennen kuin lautanen oli tyhjä. Voi mitä makuja. Jokaiselle juustollekin oli oma yhdistelmänsä, jonkun päällä oli hunajaa, toisen päällä vadelmavinaigrettea (ehkä? ainakin sille se maistui:), yhden päällä pestoa. Viikunahilloakin oli aseteltuna päärynän päälle.

Ja sitten kun oli jo aivan täysi, tuli eteen vielä suussasulavan täyteläinen suklaakakun pala. Pala olisi voinut olla puolet pienempi. Mutta kaikki tuli syötyä. Ähky ja onnellisuus.










Karibian risteilyn ja leijasurffimatkan risteytys - St. Maarten

perjantai 7. maaliskuuta 2014

St. Maarten oli taas niitä saaria, että jo etukäteen tiesi ettei siellä ole juuri mitään. Toisin sanoen täydellinen saari leijasurffirantapäivän viettoon. Taksikuskimme sen sijaan kehui saarta maasta taivaaseen: saarella on sallittuja niin huorat kuin kasinotkin ja McDonald's on auki vuorokauden ympäri. Jaa. Mitä tuohon nyt sitten sanoisi. Emme tainneet olla täysin tämän puheen kohderyhmää :) Nyökyttelimme kuitenkin kohteliaasti ja ihastelimme miten hienosti heillä on asiat.

Le Galion, St Martin.


Leijasurffiranta, Le Galion, oli kuitenkin upea. Tasainen tuuli, ei aaltoja. Se oli Ranskan puolella saarta, ja sen takia ei St Maarten vaan St Martin. Leijasurffaus oli sallittua toisessa päässä rantaa. Toisessa päässä oli pieni ravintola rantatuoleineen. Keskiosassa oli purjelautakoulu. Heidänkään reviirilleen ei saanut leijan kanssa mennä.

Tälle rannalle tuli meidän lisäksemme yksi leijasurffaaja. Muita rannalla lekottelijoita oli ravintolan päässä rantaa.

Le Galion, St. Martin


Emme sopineet noutoaikaa taksikuskimme kanssa. Virhe. Taksin saaminen päivän päätteeksi oli todella pitkä prosessi. Ravintolan henkilökunta soitti useaan otteeseen taksia. Tuloksetta. Onneksi taksi kuitenkin tuli. Ehdimme kuin ehdimmekin ottamaan kuvat St. Maartenin tunnetuimmalta biitsiltä Simpson Bayltä, minne lentokoneet laskeutuvat lähes päitä hipoen.

Simpson Bay, St Maarten


Japaninkielen opettelua

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Enpä ole koskaan ennen matkustanut maahan, jonka kielestä ei ole pienintäkään hajua. Tutuilla aakkosilla kirjoitettuna kielestä kuin kielestä voi edes arvata, mitä mikäkin mahtaa tarkoittaa. Ei ne arvaukset aina oikein mene, mutta yrittää voi ainakin :)

Japani sitten. Koko kirjoitus on outoa. Ei mitään mistä lähteä liikkeelle. En ollutkaan tätä juuri vielä ajatellut, mutta onneksi on hyviä ystäviä, jotka auttavat kun ei itse tiedä vielä tarvitsevansa apua. Sain nimittäin ystävältäni Japanin matkailijan 50 kanjia, jotka hänen kollegansa oli saanut Suomalais-Japanilaisen Yhdistyksen tilaisuudessa.

Tietenkin kaikki kanjit lähtee mukaan matkaan, mutta ajattelin, että muutamia voisi yrittää opetella ennen matkaa. Hah. Miten näitä kiekuroita muka oppii?

Lähde: Suomalais-Japanilainen Yhdistys ry



Ei mitenkään, sanon minä. Ei ainakaan kuukaudessa. Ystäväni kertoi hyvän vinkin nainen-sanan oppimiseen: naisella on jalat ristissä. Ehkä siis löydämme edes oikeaan vessaan matkan aikana :) Jos jonnekin on pääsy kielletty, niin sitä en varmasti tule tajuamaan.

Myös ruoka-aineita löytyi 50 kanjin listalla. Kaikkiruokaisena ruuan sokkona tilaaminen on ihan hauskaa, mutta ehkä on ihan hyvä, että jos edes hieman on hajua tulevasta ruoka-annoksesta. Eiköhän perusraaka-aineen lisäksi yllätystä löydy ihan riittämiin.

Lähde: Suomalais-Japanilainen Yhdistys ry


Ei auta muu kuin ottaa paperit mukaan ja yrittää löytää samanlaisia kiekuroita kylteistä ja ruokalistoista. Onneksi olen kuullut, että japanilaiset ovat kovin ystävällisiä ja avuliaita. Uskon, että apua tulemme tarvitsemaan kerran jos toisenkin.

Karibian risteilyn ja leijasurffimatkan risteytys - St. Lucia

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

St. Lucialla yritin puhua miestäni ympäri, että olisimme jättäneet leijasurffauksen välistä. Siellä on niiiiin paljon kaikkea muutakin, että ilman leijasurffaustakin yksi päivä olisi ollut ihan liian lyhyt aika nähdä ja tehdä kaikki saaren tarjonta. Ei auttanut. En voittanut tätä neuvottelua. Olimmehan jo etukäteen sopineet, että tämä risteily oli pyhitetty leijasurffaukselle. Silti ei tarvinnut pettyä, St. Lucia oli juuri niin upea kuin mitä olin etukäteen odottanutkin. Upein kaikista ikinä!



Myös St. Lucialla leijarantoja oli useampi, tuuliennuste ohjasi meidät saaren eteläkärkeen Sandy Beachille. Se olikin ihan täydellinen sijainti, sillä samalla näimme taksin kyydistä koko muunkin saaren - vaikkakin vain vilaukselta. Matka oli sen verran pitkä, että otimme taksin koko päiväksi. Matkalla hän pysähteli siellä, missä turistien kanssa kuuluukin pysähtyä. Leijarannalla hän siirtyi takapenkille päiväunille meidän nauttiessa rannasta.



Ihmisiä ei ollut tällä rannalla ruuhkaksi asti, mutta muutamia muita leijasurffaajia oli vesillä. Minä taas yritin ensin olla kirjan kanssa aivan rannan tuntumassa. Enkö minä koskaan opi? Hiekkaa siellä, hiekkaa täällä.



Onneksi ranta oli todella monipuolinen, eikä aikaa tarvinnut viettää hiekalla. Myös muutamia ravintoloita olisi ollut. Seuraakin sain parista kulkukoirasta.


Lue myös tämä

Vuoden 2024 matkasuunnitelmat ja -unelmat

CopyRight © | Theme Designed By Hello Manhattan