Vietin viime joululoman Fidzillä. En varsinaisesti ollut saarihyppelemässä sillä tavoin kuin useat reppureissaajat Fidzillä tekevät. En hypellyt parin yön välein saarelta toiselle, vaan minulla oli valittuna kaksi eri resortia Yasawa-saarilta ja yksi majoitus Fidzin pääsaarelta Viti Levulta. Olihan minulla aikaakin vain viikon verran. Lopulta sykloni hätisti minut Yasawa-saarilta ennenaikaisesti pois, joten vietin vielä yhden yön lomani lopuksi pääsaarella neljännessä majoituksessa.

Vaikken erityisemmin ollutkaan saarihyppelemässä, pääsin testaamaan kolmea eri tapaa liikkua Fidzin saarten välillä. Neljättä, ja sitä kalleinta en täällä testannut.

Varo mitä toivot - menikö tämänkin vuoden toivelistani toteutumaan?

Kirjoitin viime vuoden alussa bucket-listaa juuri alkaneelle matkavuodelle. Lista oli hurja kokoelma unelmia, minkä en listaa kirjoittaessani uskonut toteutuvan. Olen kuitenkin aina ollut haaveilija, ja toisaalta myös haaveiden toteuttaja. Kun keksin matkakohteen, keksin myös tavan, miten saan sen toteutettua. Viime vuoden haaveet olivat kuitenkin sitä luokkaa, ettei niihin ollut itsellä vaikuttamisen mahdollisuuksia. Silti, kuin ihmeen kaupalla, ne uskomattomimmatkin haaveet toteutuivat.

Työmatkasta Australiaan Jacob's Creek -viinitalon vieraaksi Anni Hautalan seurassa en juuri uskaltanut haaveilla.

Mitä pirua meninkään kirjoittamaan? 

Ajattelin, että jos kerta villeimmätkin haaveet toteutuvat, kun ne kirjaa ylös, aloin toki kirjata tällekin vuodelle bucket-listaa. Edellinen matkavuosi oli niin upea, etten oikein kuitenkaan saanut ajatuksiani kasaan. Loppuvuosi kului hujauksessa, ja olin tilanteessa, etten ollut oikein edes ehtinyt haaveilla. Toisaalta olin hienosti pistänyt säästöjäkin sileäksi. Tämän vuoden bucket-listalla lukeekin:

Singapore Slingit Raffles Hotellilla Sigaporen 6 tunnin välilaskun aikana

Mikä onni olikaan, että Tämä Matka -bloggaajat olivat juuri käyneet Singaporen Raffles hotellin baarissa Singapore Slingeillä ja kirjoittivat siitä blogiinsa mitä täydellisimpään aikaan.

Olimme nimittäin viime joulukuussa Anni Hautalan kanssa lähdössä Australiaan Jacob's Creekin vieraiksi, ja meillä oli lennot Singaporen kautta. Singaporeen meillä jäi kuusi tuntia aikaa ennen seuraavaa lentoa, ja ensin ajattelin, että viettäisimme ajan kentällä. Olin kyllä käynyt ennenkin Singaporessa, mutta niin monen monta vuotta sitten, ettei minulla ollut pienintäkään muistikuvaa siitä, että Singaporen lentokenttä sijaitsee todella lähellä kaupungin keskustaa.

Australian tuliaisina vinkki pääsiäispöytään: viskitynnyrikypsytetty viinisarja Jacob's Creek Double Barrel

Viime jouluna olin elämäni työmatkalla, kun pääsin Australian Barossaan Jacob's Creekin viinitalon vieraaksi Anni Hautalan kanssa. Kirjoittelin jo aiemmin tunnelmia luomuviinitarhoilta ja kengurupongauksista kuin myös elämyksellisestä viinitastingistä, missä pääsimme Annin kanssa toteamaan, että totta vie näköaisti on mukana viinien ja ruokien maistelussa. Olen toki ennenkin ajatellut, että kaunis ruoka on puolet nautinnosta, mutta en olisi arvannut, että näköaisti auttaa myös aromien maistelussa. Tuosta tastingistä voit lukea lisää täältä.

Nyt nimittäin kerron matkamme toisesta viinikokonaisuudesta: viskitynnyrikypsennetyistä viineistä.

Jacob's Creek Double Barrel -sarjan viinit kypsytetty viskitynnyreissä

Jacob's Creek on ollut ensimmäinen viinitalo maailmassa, joka on tuonut markkinoille viinin, jota on kypsytetty viinitynnyreiden lisäksi myös viskitynnyreissä. Viinien kehitystyö on ollut pitkä prosessi, kun viinintekijät ovat testailleet, mikä rypäle sopisi minkäkinlaiseen viskitynnyriin, miten kauan viiniä pitäisi kypsyttää viskitynnyrissä, pitäisikö koko viinimäärä kypsyttää viskitynnyreissä vai vain osa.

Suomalais-chileläisiä rakkaustarinoita nyt Ruudussa ja Livillä

Kaukomaista ei voi nyt kuin haaveilla. Mutta hei, haaveilu on parasta! Itse harrastan sitä jo ilman erikoistilanteitakin. Yksi maa, missä olen pitkään halunnut käydä, on Chile. Toki työn puolesta Chile kiinnostaa - onhan se mieletön viinimaa. Pitkä ja monipuolinen niin kuin Chilen viinitkin.

Rakkaustarinoita Chile -sarjan ensimmäisessä jaksossa tarinansa kertovat Simo ja Ghislane. 

Chileä on nähnyt turhan harvoin matkablogeissa. Ja se on tosi harmi! Juuri muiden kuvista ja fiiliksistä poimin ideoita omillekin matkoilleni. Ehkä se on yksi syy siihen, että Chile on minulta vielä näkemättä. Onhan se myös kaukana, mutta niin on moni muukin kolkka maailmassa. Hyvin olen niihinkin tieni selvittänyt, niin kuin olen Chilen naapurimaahan Peruun ja sen viereiseen Ecuadoriinkin.

Tällä hetkellä en kuitenkaan oikein osaa suunnitella matkoja edes hamaan tulevaisuuteen. Tuntuu mahdottomalta tietää, millainen maailma meitä odottaa muutaman kuukauden tai vuoden päästä. Olkoonkin, että pandemia on vain väliaikainen tila, mutta en lähtisi arvuuttelemaan, miten se muuttaa meitä ja koko maailmaa.

Rakkaustarinoita Chile -sarja Livillä ja Ruudussa

Mutta fiilistely ja haaveilu, siitä en tingi. Siispä jaan teillekin tämän mahtavan ohjelmavinkin kotisohville. Nyt siis, kun nojatuolimatkailu trendaa, on mahdollista fiilistellä Chileä olan takaa. Ei varsinaisesta matkailunäkökulmasta, mutta rakkaustarinoina. Mikä sen parempaa!

Ihanaa myötäelää sellaisia elämän iloja ja suruja, mitkä eivät liity millään tavalla tämän hetken maailmantilanteeseen. Ihanaa muistaa, että on olemassa koronan ulkopuolistakin elämää, vaikkei se uutisoinnissa näytäkään siltä. Ihanaa päästä muiden tarinaan mukaan nyt, kun niitä sosiaalisia kontakteja ei oman piirin ulkopuolelta ole edes virtuaalisena.

Tätä ohjelmaa katsoessa kannattaa varautua nauruun, kyyneliin ja kylmiin väreisiin.

Viihdykettä on tarjolla joko saman tien Ruudussa tai kolmena torstaina klo 22 tästä päivästä, eli 2.4. lähtien Liviltä. 

Lasiin Castillo de Molinaa tai mustaa kissaa

Chileläisiä rakkaustarinoita katsellessa kannattaa kaataa lasiin tietysti chileläistä viiniä. Tällä hetkellä parhaita valintoja ovat tutut ja turvalliset sekä takuuvarmat viinit. Suosittelenkin joko Vuoden Viinit -kisassa vuosi toisensa jälkeen menestyneitä Castillo de Molinan viinejä (tänä vuonna kultamitalit saivat kaulaansa Castillo de Molina Reserva Sauvignon Blanc ja Castillo de Molina Reserva Rosé) tai sitten Suomen suosituinta viinimerkkiä, Gato Negroa.

Vinkki vitoset vielä viinien ostoon:

• Gato Negron 5,5 % versioita saa ruokakaupoista. Punaviinin rinnalle on juuri tullut valkoviiniversio. Nämä voi siis napata mukaan ruokaostosten yhteydessä.
• Jos kuitenkin haluat viinisi Alkosta, on Alkon verkkokaupasta mahdollista tilata viinit valmiiksi maksettuna ja valmiiksi kerättynä. Ei ole siis tarvetta mennä kiertelemään hyllyjen väliin, eikä säätää maksupäättellä. Käytössä on näin lähimyymälää laajempi valikoima viinejä.

Vuoden Viinit 2020 -kisan kultamitalikaksikko sopii paremmin kuin hyvin Rakkaustarinoita Chile -sarjan katseluviiniksi. 

Pysy mukana matkassa:

Facebook | Instagram