Vietimme joulukuussa viikon Thaimaan Khao Lakissa. Siellä, missä vuoden 2004 tsunami teki pahimpia tuhojaan.

Tiesin ennakkoon, että juuri Khao Lak oli tsunamin uhreista suurin. En kuitenkaan ajatellut asiaa lomallamme. Keskityin aurinkoon, kauniisiin rantoihin, hyvään ruokaan. No, Thaimaahan. En myöskään kiinnittänyt huomiota rannoilla puihin kiinnitettyihin tsunamin uhrien kuviin ja muihin muistoesineisiin. Vaikka mieheni näitä bongasikin rannalta, ei tsunami tuntunut lainkaan konkreettiselta. Sellaiselta, mikä olisi joskus ihan oikeasti tuhonnut niin paljon ympäristöä ja tappanut satojatuhansia ihmisiä. Thaimaan kauneus ja lomatunnelma veivät mennessään.

Onneksi menimme Tsunami-museoiden alueelle vasta lomamme viimeisenä päivänä. Vasta kuvia ja videoita nähtyäni aloin todella käsittää, millainen katastrofi on mahtanut olla kyseessä. Onhan tapahtumasta yli kymmenen vuotta aikaa, ja siitä kertovat elokuvatkin olen katsonut vuosikausia sitten. Ja elokuvan katsominen kotisohvalta - kuinka paljon se sitten ihan oikeasti antaa käsitystä siitä, mitä oikeasti on tapahtunut.

Tsunamimuseossa, paikan päällä Khao Lakissa tunnelma oli täysin toinen. Tsunamin aikaan Khao Lakissa olleiden lapsiperheiden lomavideot tsunamia edeltäviltä päiviltä antoi tsunamille kasvot. Juuri tuo isä on menettänyt lapsensa ja vaimonsa tsunamissa. Juuri tuo lapsi ei tule näkemään enää koskaan äitiään. Sen takia, mitä tapahtui juuri täällä, missä nyt olemme.

Tämä poliisivene ajautui kahden kilometrin päähän rantaviivasta tsunamiaallon voimasta. Joulun alla sitä oltiin
koristelemassa vuosipäivän juhlallisuuksia varten.

En usko, että aaltojen voimaa pystyy pelkistä kuvista ja videoista täysin ymmärtämään. Ne kuitenkin pysäyttivät. Pysäyttivät aika pitkäksi aikaa. Vielä viikkoja matkamme jälkeen katsellessani Khao Lakin lomakuviamme ja kirjoittaessani blogipostauksia lomastamme pohdin, mitä jos matkallamme olisikin tullut tsunami. Minne olisimme menneet? Mitä olisimme tehneet? Olisimmeko selvinneet hengissä? Huoneemmekin oli alimmassa kerroksessa, aivan rannassa, ja se olisi varmasti huuhtoutunut tiehensä, vieden myös meidät.

Tiedän toki, että nykyisin samanlainen katastrofi ei ainakaan samassa mittakaavassa olisi mahdollinen. Tieto lisää tuskaa, mutta myös opettaa. Varoitusjärjestelmät pystyvät ennakoimaan tsunamien saapumisajankohdan pian maanjäristyksen jälkeen, ja ihmiset saataisiin turvaan. Hotellimmekin oli rakennettu tehden kujan mereltä - kenties antaakseen tietä hyökyaallolle, jottei sen tarvitsisi viedä itse hotellia? Silti tarinat ja lapsiperheiden lomavideot tsunamin ajalta ahdistivat.

Mekin otimme kuvia rannalta - tsunamirannalta. Mekin kuvasimme videonpätkiä hotellilta - hotellilta, joka on aivan tsunamin tuhonneella rannalla. Mekin avasimme joululahjoja perheen kesken Khao Lakissa. Khao Lakissa, minkä tsunami vei mennessään.

PS. Älkää huoliko. Tsunami ei saa minua jäämään kotiin jatkossakaan. Khao Lakiakaan en aio sen vuoksi boikotoida. Khao Lak oli ihana!

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Rento, rauhallinen ja kaunis rantalomakohde: Thaimaan Khao Lak

Varasimme joulukuun Thaimaan lomamme vain muutama viikko ennen matkaa. Emme olleet ajatelleet matkustaa joulun tienoilla, vaan ajatuksena oli hyödyntää tammikuun edulliset matkahinnat. Kuinkas kävikään. Mieheni bongasi Aurinkomatkojen valmismatkavalikoimasta uuden viiden tähden merenrantaresortin ajankohtaan nähden kovin kohtuulliseen hintaan, ja ennakkosuunnitelmista poiketen olimme matkalla joulua edeltävän viikon.

Kun kyselin ennen matkaa Khao Lakissa ennen meitä käyneiden kokemuksia, jokainen kertoi lomakohteen olevan kaunis, rento ja rauhallinen rantalomakohde. Uskoin. Tuo kuvaus kelpasi minulle paremmin kuin hyvin kiireisen ja flunssantäyteisen syksyn päätteeksi. Mitä rento, rauhallinen ja kaunis sitten ikinä tarkoittaisikaan.

Minulle on aina ollut tärkeää hahmottaa itseni ja ympäristöni kartalla. Ennen kuljin reissussa nenä kiinni paperikartassa. Tätä nykyä lataan Googlen kartat puhelimeen ennakkoon, ja tarkistelen sijaintiamme matkan varrella kännykästä - liikumme sitten kävellen, autolla, taksilla, bussilla, pyörällä. Millä tahansa. Suuntavaistoni voisinkin sanoa olevan ihan kelpo. Khao Lakia en silti ihan ymmärtänyt. Olin kyllä täysin kartalla, missä milloinkin olimme, mutta varsinainen keskus ja järjestys Khao Lakista puuttuu. Ehkä tämä oli sitä Khao Lakin rentoutta. Ja eipä rannalla, puiden suojissa roikkuvat keinutkaan nyt kovin stressaavia olleet ;)

En tarkalleen osaa sanoa, mistä Khao Lak alkaa ja mihin se päättyy. Sen kuitenkin tiedän, että rannan suuntaisesti Khao Lakin halki kulkee kilometrien mittainen tie, jonka varrella on pienempiä ja suurempia palvelukeskittymiä. Mikään keskittymistä ei ole kovin suuri, vaikka ravintoloita ja muita palveluita löytyikin ihan riittävästi. Viikon tai parin lomalla ei esimerkiksi olisi mitään mahdollisuutta kiertää Khao Lakin kaikkia ravintoloita, vaikka ruokailisi joka aterian eri ravintolassa. Bilehirmuille Khao Lak ei kuitenkaan ole, vaan bileiden toivossa on vierailtava muualla. Khao Lak on siis miellyttävän rauhallinen.

Vaikka Khao Lak on rauhallinen, löytyy sieltä ihmisvilinää ja useita eri markkinoita. 

Vielä puuttuu kuvailuista sana kaunis, ja Khao Lak oli todellakin myös kaunis. Pitkän tien lisäksi Khao Lakia oli helppo kulkea rantaviivaa pitkin. Ranta on juuri sellainen kaunis, kapea rantakaistale, josta minä pidän. Rannan tuntumassa on joitain baareja ja kahviloita, mutta matkan varrella on myös paljon luonnonvaraista rantaa, jossa ihmisiä tulee vastaan vain satunnaisesti.

Eikä kauneus rajoitu Khao Lakissa vain rantaan. Ehkei katukuva ravintolakeskittymissä ole sitä kauneinta maisemaa (minusta ainakaan), mutta rannan lisäksi Khao Lakin läheltä löytyy myös luonnonpuistoja. Me emme viikon löhölomallamme käyneet Khao Lak Lumrun kansallispuistossa, mutta pelkkä ohi ajaminen antoi esimakua luonnonpuiston kauneudesta. Pääsisipä siellä kävelemään vesiputouksille, joiden raikkaaseen veteen saa mennä uimaan.

Rento, rauhallinen ja kaunis Khao Lak. Todellakin!

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Sateinen Thaimaan Khao Lak - menikö loma pilalle?

Kerrottakoon vastaus heti kärkeen. Ei mennyt.

Sateinen ja pilvinen lomasää suomalaisen näkökulmasta tuntuu kuitenkin aina kovin kurjalta. Suomen kesässä kun taivas on täynnä pilviä ja sade viilentää ilman, on ulkoilmasta nauttiminen kesävaatteissa pelkkä haave. Sateinen sääennuste rantaloman kynnyksellä pistääkin mietityttämään. Jos keskeltä pimeintä talvea lähtee Thaimaan auringon alle, on pilvet ja sade viimeisin asia, mitä lomaltaan haluaa. Vähäinen pilvisyys ja sade eivät haittaa, mutta viime joulukuussa sanan vähäinen sai jättää pois.

Pari viikkoa ennen Khao Lakin matkaamme seurailin nimittäin kauhulla Thaimaanrannan maalarit -blogia, jossa blogin kirjoittaja Heidi kertoi Koh Samuin sateista ja tulvista. Vettä tuli Etelä-Thaimaassa niin, että ihmisiä oli kuljetettu veneillä teitä pitkin (kurkkaa kuvia Thaimaanrannan maalarit -blogista tästä ja tästä linkistä). Mitä hittoa!? Välimatkat ovat Thaimaassa pitkiä, eikä Khao Lakin sääennusteita voi todellakaan Koh Samuin sään mukaan ajatella, mutta myös Khao Lakin sää oli kuivaan kauteen nähden hyvin vähän kuiva. Harmitti.

Harmitukseen ei onneksi ollut aihetta. Eikä matkalla enää harmittanutkaan - ainakaan kovin paljoa. Khao Lakin sää oli koko lomaviikkomme ajan epävakainen. Taivas oli pilvessä paria päivää ja muutamia hetkiä lukuun ottamatta. Sadettakin tuli muutamaan otteeseen ja ukkonen jyrisi. Ilma ei kuitenkaan viilentynyt, vaan oli miellyttävän kuuma ja kostea - juuri sellainen kuin Thaimaassa kuuluukin olla. Khao Lakissa meidän ei onneksi tarvinnut kahlata tulvavesissä, ja sateidenkin aikaan satuimme olemaan joka tapauksessa sisätiloissa ruokailemassa, hieronnoissa ja öisin nukkumassa. Pitkiä vaatteitakin puimme iltaisin päälle vain ja ainoastaan hyttysten vuoksi.

Päivisin meidän ei tarvinnut olla koko aikaa etsimässä varjoa paahtavan auringon alta. Pilvisyys olikin siis hyvä - varsinkin, kun matkasimme puolitoistavuotiaan kanssa. Pilvet siis varsin paransivat lomaamme, ja pystyimme olemaan aktiivisia koko päivän. Pitkät kävelyretket rannalla eivät olisi olleet mahdollisia ilman niitä ihania pilviä. 

No, ihania ja ihania. Ei mennä ihan niin liiallisuuksiin. Jos totta puhutaan, on siinä pilvisessä säässä huonot puolensakin. Näin matkabloggaajan näkökulmasta valokuvat eivät nimittäin ole yhtä kauniita pilvisessä säässä kuin auringossa. Juoksinkin moneen otteeseen kamera kaulassa rannalle, kun huomasin auringon pilkahtelevan pilvien lomasta. Mahdoin olla huvittava näky, kun säntäsin rannalle tutkien, minne päin pilvet liikkuvat ja miten pitkään ranta olisi aurinkoinen.

Moni voi naurahtaa ja ihmetellä, mitä valokuvilla on väliä, kun loma vain parani pilvien myötä. Naurattaa se itseänikin, mutta silti valokuvilla on minulle väliä. Pidän kauneudesta ja siitä, että voin ikuistaa sen kameralle. Pilvinen sää on pilvinen sää.

Vai kumpi näistä kuvista on mielestäsi kauniimpi?

Pilaavatko pilvet ja sateet sinun rantalomasi?

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat Travellover ja Muru Mou -matkablogi.

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Ihanaa lomaluksusta: Uima-altaaseen omalta terassilta

Olen usein haaveillut hotellihuoneesta, jonka terassilta pääsee suoraan uima-altaaseen. Näin tein myös joulukuun Thaimaan lomallamme, kun kävelimme hotellimme X10 Khaolak Resortin allasalueella. Mietin, miten kätevää olisikaan, kun ei tarvitsisi pakata taaperoperheen uimavarustusta ja lähteä uima-altaalle. Ei tarvitsisi kuin avata terassin ovi, ja olisimme altaalla.

Voisin pukea pelkät bikinit päälle, eikä tarvitsisi miettiä, mitkä vaihtovaatteet sitä ottaakaan altaalle mukaan. Mikä paita olisi helppo pukea päälle ravintolassa piipahtaessa, vai olisiko mekko sittenkin parempi? Puhumattakaan uimavaipoista, vaihtovaipoista, lapsen varavaatteista, vesipulloista, vararuuista, hedelmäpusseista, aurinkosuojista, hellehatuista. No, siitä kymmenen kiloa painavasta rantakassista. Jos jotain olisi unohtunut huoneeseen sisälle, sen voisi vain noutaa parin metrin päästä - sieltä omasta huoneesta. Jos tekisi mieli käydä uimassa, mutta aikaa olisi vain vähän, voisi uintireissun silti toteuttaa, kun siirtymisiin huoneesta altaalle ja takaisin ei menisi aikaa. Ja mikä parasta: lapsen päiväunien aikaan kenenkään ei tarvitsisi istua pimeässä huoneessa, vaan voisimme oleilla uima-altaalla, siinä omalla terassilla. Näin jo sieluni silmin itseni makoilemassa aurinkovarjon alla matkaoppaan mainoskuvan tapaan.

Onni potkaisi kesken matkan, kun hotelli ylensi meidät blogiyhteistyönä viimeiseksi kolmeksi yöksi Deluxe-huoneeseen, josta on juuri tämä unelmoimani suora yhteys uima-altaaseen. Vielä tuossa vaiheessa en ollut kuitenkaan täysin varma, olisiko tämä uhka vai mahdollisuus. Tulihan meidän vain viikon kestävällä löhölomallamme pakata ja purkaa tavarat yhden ylimääräisen kerran. Ja vielä suurempana huolenaiheena pohdin sitä, miten ikinä pystymme rentoutumaan energisen, joskin hyvin harkitsevan puolitoistavuotiaan kanssa, kun huoneestamme tulee olemaan suora yhteys altaaseen. Olisiko uima-allasyhteys omalta kaiteettomalta terassilta sittenkään lomaa helpottava unelma vai kenties hermoja raastava painajainen?

Näkymä huoneemme terassilta.

Lapsi päiväunilla :)

Miten huone suoralla yhteydellä uima-altaaseen toimii lasten kanssa?

Kuten kuvista kenties näkyy, oli huoleni turha, ja Deluxe-huone, jonka terassilta on suora pääsy uima-altaaseen oli juuri sitä unelmaa, mitä olin ennakkoon elänyt: helppoa ja rentoa aurinkolomailua, missä lapsiperheen kaikki säätäminen on täysin minimissään.

Puolitoistavuotiasta lasta täytyy joka tapauksessa vahtia. Ei häntä voi jättää yksin leikkimään missään muuallakaan. Hän ei vielä osannut eikä ylettänyt avaamaan terassin lukkoja, eikä huoneen ovia kannattanut hyttysten vuoksi muutenkaan pitää auki. Pelkoa uima-altaaseen pääsystä omin päin huoneessa ollessamme ei siis ollut. Terassilla taas olimme kuin uima-altaalla - niin, uima-altaallahan me olimme (kappas, miten kätevää!). Lapsi leikki terassilla vähintään yhden vanhemman valvovien silmien alla, ja oli yhtä innoissaan kuin vanhempansa siitä, että uimaan pääsi lähestulkoon aina kun vain halusi.

Lapsemme harkitseva luonne on tosin tässä valttina. Häntä ei tarvitse pitää kaksin käsin kiinni siinä pelossa, että hän suin päin hyppäisi altaaseen. Vielä puoli vuotta tätä aiemmin tilanne olisi voinut olla toinen, ja kuka tietää, millainen tempperamentti meitä odottaa ensi talvena - jonkinlainen oma tahto nimittäin antaa jo kuulla itsestään. Tällä lomalla saimme kuitenkin oleilla rennoissa tunnelmissa niin omalla terassillamme kuin muuallakin hotellin allasalueella.

Deluxe- ja Standard-huoneiden erot

Kaikille on jo varmasti täysin selvää, että se selkein ero näiden kahden huoneen välillä on se, että Deluxe-huoneesta meillä oli suora yhteys huoneen terassilta uima-altaaseen, kun taas Standard-huoneesta meillä oli uima-altaaseen pelkkä näköala huoneen parvekkeelta.

Näkymä Standard-huoneemme parvekkeelta.

Muuten nämä huoneet eivät juurikaan eronneet toisistaan. Molemmat olivat studio-huoneita, eli makuuhuonetta ei ollut erikseen. Deluxe-huone oli ehkä aavistuksen suurempi. Sen nurkassa oli sohva, kun Standard-huoneen nurkkaan mahtui nojatuoli.

Pohjaratkaisut olivat tosin niin erilaiset, ettei kokoerolla oikein ollut merkitystä. Pohjaratkaisujen paremmuudesta en sitten osaakaan sanoa, koska minä pidin enemmän Standard-huoneen pohjasta, ja mieheni Deluxe-huoneen pohjasta. Mieheni piti täysin erillisestä kylpyhuoneesta, kun minusta oli taas kätevää, että käsienpesuallas oli huoneen puolella. Pesimmehän siinä käsien lisäksi tuttipulloa ja muita lapsen ruokailuvälineitä. Myös jo aiemmassa postauksessani mainitsema vaatekaappi oli Standard-huoneessa aivan käsittämättömän fiksusti rakennettu. Vaatekaapin sai käytävän lisäksi auki myös kylpyhuoneen puolelta, ja näin aamutakkiin pystyi sujahtamaan kylpyhuoneessa, vaikka se olisikin unohtunut kaappiin roikkumaan (eli aina).

Deluxe-huone, jossa kylpyhuone on kokonaisuudessaan kylpyhuoneen oven takana.

Standard-huone, jossa wc:n käsienpesuallas peileineen on huoneen puolella.

Kätevääkin kätevämpi vaatekaappiratkaisu, joka aukeaa myös kylpyhuoneeseen päin.

Molempien huoneiden varustelu oli täysin samanlainen, mikä kertoo hotellin korkeasta tasosta. Myös kaikkein edullisimmassa huoneluokassa asiakas saa käyttöönsä kaiken mahdollisen, mitä hotellihuone ylipäätään voi tarjota.

Jos et vielä lukenut aiempaa postaustani X10 Khaolak Resortista, voit lukea sen tästä linkistä. Sieltä löytyy laajemmin kokemuksiamme tästä mielettömän hienosta, uudesta merenrantahotellista.

Nämä terassit aivan merenrannan tuntumassa taisivat kuulua sviiteille.

Onko sinulla kokemusta hotellihuoneesta, jonka terassilta pääsee suoraan uima-altaaseen? Ja jos ei, niin kiinnostuitko?

Yhteistyössä: X10 Khaolak Resort

Pysy mukana matkassa:

Facebook // Instagram

Taivaallista ruokaa Thaimaassa - Khao Lakin ravintolat

Thaimaata ajatellessakin herahtaa vesi kielelle. Ruoka on Thaimaan ehdottomia vahvuuksia matkakohteena. Kreikan tavoin myös Thaimaassa ruoka ravintolasta riippumatta on hyvää, todella hyvää tai taivaallisen hyvää. Huonon asteikkoja en ole Thaimaassakaan tavannut.

Me vietimme Khao Lakissa joulua edeltävän viikon ja söimme pääsääntöisesti thaimaalaista ruokaa. Minä vannoin syöväni koko loman ajan pelkkää ikisuosikkiani curry-kanaa, mutta poikkesin ajoittain suunnitelmasta. En sen vuoksi, että olisin kyllästynyt curry-kanaan, vaan puhtaasta mielenkiinnosta muitakin herkkuja kohtaan.

Khao Lak on täynnä ravintoloita, eikä viikossa niistä ehdi testata kuin murto-osan. Suurin osa valinnoistamme oli sattuman kauppaa, mutta kaivoimme myös Tripadvisorin esille, jotta pääsisimme varmasti paikan parhaimpiinkin ravintoloihin. Noin kymmenestä testaamastamme ravintolasta tässä on meidän matkan parhaimmisto ja suositukset Khao Lakin ravintoloista:

Sky Restaurant
Paras pienistä, edullisista paikallisista ravintoloista oli ehdottomasti hotellistamme X10 Khaolak Resortista lähin Sky Restaurant. Menimme ravintolaan ensimmäisenä päivänä tasan sen vuoksi, ettemme jaksaneet kävellä pidemmälle. Lopulta kävimme ravintolassa viikon aikana kolmesti. Kahdesti päivällisellä ja kerran pelkällä jälkkärillä. Heillä oli täydellisen tulisen curry-kanan lisäksi taivaallisen kermainen sticky rice mangolla. Jos matkamme olisi kestänyt kaksi viikkoa, olisimme aivan varmasti käyneet ravintolassa vielä kerran, vaikka yleisesti vaihdamme uuteen ravintolaan joka ikiselle matkaruokailulle.

Lasku kolmesta pääruuasta, kahdesta jälkkäristä sekä ruokajuomista oli 640 bahtia (noin 18 euroa).

Curry-kana ei ollut matkamme kauneimmasta päästä, mutta aivan ehdottomasti maukkain.

Pienelle neidille riitti ihasteltavaa pienistä kukko- ja papukaijakoristeista.

Smile Khaolak Restaurant
Smile oli Tripadvisorin mukaan Khao Lakin parhaimpien ravintoloiden joukossa (tällä hetkellä näyttäisi komeilevan kolmosena). Ravintola olikin niin suosittu, että sinne oli tehtävä pöytävaraus. Me saimme samalle illalle paikan viimeisen pöydän, ja senkin vain siksi, että ruokailimme heti ravintolan auettua kuudelta.

Muista ravintoloista tämä erottui siinä, että tarjoilija kävi näyttämässä meille valmiiksi tehdyt päivän suositusannokset. Annosten esittely oli hieman korni, kenties suomalaisen näkökulmasta vaivaannuttava, mutta silti oikeastaan aika hauska tapa kertoa, mitä ravintolassa kannattaa syödä. Näin meidän alkupalat valikoituivat.

Myös keittiön tervehdys ennen alkuruokia oli selkeä aste ylöspäin muihin kadun ravintoloihin verrattuna.

Smilessa ruoka oli hyvää ja kaunista. Kalliihkosta hintatasosta huolimatta laskumme kahdesta alkupalasta, kolmesta pääruuasta ja ruokajuomista oli 1295 bahtia (38 euroa). Hieman paremmaksi ravintolaksi varsin kohtuuhintainen tämäkin.

Tämän annoksen saimme keittiön tervehdyksenä alkupaloja odotellessa.

X10 Khaolak Resort
Yhtenä iltana päätimme jäädä syömään hotellille kylillä luuhailun sijaan. Hotellillamme X10 Khaolak Resortilla on kaksi ravintolaa. Näistä valitsimme aivan rannan tuntumassa sijaitsevan kala- ja äyriäisravintolan.

Hotellin tapaan ravintola on aivan uusi, ja se näkyi. Sisustus on kaunis ja ajanmukainen. Valitettavasti uutuus näkyi myös siinä, etteivät asiakkaat ole vielä löytäneet ravintolaa. Meidän lisäksemme illallistamassa oli vain yksi toinen seurue.

Yksi alkupala, kolme pääruokaa ja ruokajuomat maksoivat yhteensä 1700 bahtia (noin 49 euroa). Tällä sijainnilla ja viiden tähden hotellin tasolla en olisi uskonut saavamme ruuan näin edulliseen hintaan.

Ähkyä välttääksemme otimme tällä kertaa vain yhden alkupalan.

Taaperon ruokaa tarjoillessa on aina varma valinta, jos lautanen on muovia ja sen pohjalta paljastuu kuvia :)

Testasimme myös tämän samaisen ravintolan snack-valikoiman lounasaikaan. Kuvan club sandwich taisi olla viikon ainoa ei-thairuoka. Maistui se siitä huolimatta. Vaikka mikäpä ei tuossa maisemassa maistuisi :)

Enpä malta olla hehkuttamatta vielä kerran hotellimme X10 Khao Lak Resortin aamiaista. Tuolla setillä voisin hyvin aloittaa vaikka joka aamun.

Munakas, chiansiemenvanukas, kasa hedelmiä, mangomehua ja teetä - tätä parempaa aamiaista en osaa edes kuvitella.

Peter Bar & Restaurant
Nimestä huolimatta uskaltauduimme testaamaan Peter Bar & Restaurantin. Myös ravintolan ulkokuori näytti hieman liikaa turistiravintolalta. Eipä siinä, turistejahan me olimme, mutta paikallisempi fiilis ravintolassa vetoaa meihin enemmän.

Olin saanut tätä ennen pari curry-kanaa, joissa ei ollut tulisuutta pyynnöistäni huolimatta juuri ollenkaan. Tämän vuoksi täällä rohkaistuin pyytämään tulisuutta vieläkin enemmän. Sitä sain. Annos oli kyllä hyvää, mutta nyt mentiin jo tuskan ja nautinnon rajamailla. Mitäs pyysin.

Täällä yksi alkupala, kolme pääruokaa ja ruokajuomat maksoivat 750 bahtia (noin 22 euroa).

Ankka oli Peter Barin pettymys. Suosittelenkin pitäytymään perinteisemmässä thairuuassa.

Katuruokaa ja markkinoita
Vierailimme viikon aikana myös parilla eri markkinoilla - se kai kuuluu Thaimaan matkaan vakioagendalle. Sirkat, toukat ja muu katuruoka jäi meiltä kuitenkin tällä kertaa syömättä. Omalta osaltani houkutusta ei päässyt syntymään. Mieheni pohti sirkka-ateriaa, mutta jätti sen vielä välistä. Uskoisin, että seuraavien sirkkojen vastaantullessa näin ei pääse enää käymään. Sen verran vakavissaan hän sirkkoja tutki.

Miltä kuulostaa Khao Lakin ravintolatarjonta? Maistuisiko?

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram