Jos aiemmin kirjoitin loppuvuoden tulevasta Orlandon ökymajoituksestamme ja parin viikon takaisen Food and Art -tapahtuman Michelin-kokeista ja noin kymmenen ruokalajin huippudinneristä, niin täytyy sanoa, ettei Helsinki paljoa kalpene ökyilyssä. Vietimme työporukan kesken tiimi-iltaa, ja aloitimme sen tyylillä: mielettömän hienon Cordon Rouge -luksusjahdin kyydillä nautiskellen mitäpä muuta kuin G.H. Mumm Cordon Rouge -samppanjaa.

Tiedetään, elämä on aika ihanaa!

Juuri tällaisina hetkinä sitä tuntee itsensä kovin etuoikeutetuksi. Aurinko paistaa, samppanja kuplii laseissa, meri kimmeltää, niin kuin myös tämän luksusjahdin joka ikinen pintakin. Eikä etuoikeutettu tunne johdu vain puitteista vaan myös mielettömistä työkavereista. Lisätään äskeiseen kuvailuun vielä naurun (loppuillasta laulun) raikaminen, iloinen puheensorina ja maailman leveimmät hymyt. Kuulostaa täydelliseltä, vai mitä!

Taas kerran meille sattui täydellinen päivä myös sään puolesta. Kylmästä, pilvisestä ja sateisesta kesästä ei ollut tietoakaan, kun hyppäsimme Cordon Rougen kyytiin Katajanokan Kanavarannasta. Ensin saimme turvallisuusbriiffin ja sen jälkeen menimme suoraan asiaan, eli niihin kupliin. Tässä teille postaus, joka on täppösen täynnä tuotesijoittelua - ihanaakin ihanampaa G.H. Mumm Cordon Rouge -samppanjaa ;)

Kiertelimme ympäriinsä Helsingin edustan vesillä. Olimme ja nautimme. Ei näissä puitteissa muutakaan voi.

Cordon Rouge on varmasti isoin vene/jahti, minkä kyydissä olen koskaan ollut. Jahdilta löytyy sohvaryhmät sekä ulkoa että sisältä, veneen takaosasta pöytäryhmä useammalle henkilölle ja vielä kolme makuuhuonetta ja kolme vessaa. Kyllä: kolme vessaa!

Ja ne tarjoilut. Kaunista ja hyvää, ja vielä kaupan päälle todella kätevästi tarjoiltuna niin, että samppanja pysyi jatkuvasti mukana.

Kuinka kovaa Cordon Rouge kulkee? Kovaa!

Joku kollegani erehtyi kysymään ennen lähtöä, miten kovaa jahti kulkee. Sitähän sitten tietysti testattiin. En muista vautia, mutta sen tiedän, että se meni kovaa. Harjasin tukkaani tuntikausia seuraavana aamuna. Samppanja sentään pysyi lasissa :D

Vuokraa Cordon Rouge -luksusjahti käyttöösi

Jos haluat päästä Cordon Rougen kyytiin, kurkkaa lisätietoja ja yhteystiedot Juomavinkki.fi -sivulta tästä linkistä. Jahti on vuokrattavissa charter-ajoihin kevät-, kesä- ja syyskaudella niin pitkään kuin säät vain veneilyn sallivat. Suosittelen!

Pysy mukana matkassa:

Facebook | Instagram

Privaattiristeilyllä Lefkakselta

Varmaan jokaikinen Lefkaksella oleva turisti käy jossain vaiheessa lomansa aikana saariristeilyllä Lefkaksen lähisaarilla. Siltä se ainakin näytti. Turistiveneet olivat tupaten täynnä turisteja. Niitä oli jopa hieman huojentava katsoa. Siis vain katsoa. Me emme nimittäin olleet täpötäyden turistiveneen kyydissä. Meillä oli kokonainen ISO vene vain meidän kolmen käytössä, ihan koko päivän.

Veneemme kannella oli auringonottopaikat kolmelletoista - vain kymmenen liikaa meille :)

Olimme valmistautuneita lähtemään ruuhkaiselle turistiristeilylle Nidristä. Mutta koska risteilyihin ei kuulunut Lefkadan kaupungista kuljetusta, ja Lefkadasta olisi pitänyt lähteä jo aamuseitsemän bussilla, haimme vaihtoehtoa risteilylle, joka lähtisi suoraan Lefkadan kaupungista. Kaikki matkatoimistot sanoivat samaa - kaikki risteilyt lähtevät Nidristä.

Lefkadan satamassa oli kuitenkin parkissa vene, jonka kyljessä oli M/S Ag. Dimitrios Daily Cruises -plakaati, ja veneen edessä pieni mainoskyltti. Soitimme kyltin puhelinnumeroon ja nuori pariskunta tuli tapaamaan meitä veneelle parissa minuutissa. He olivat ilmeisesti juuri aloittaneet bisneksensä, sillä muita halukkaita risteilijöitä ei ollut. Saimme kuitenkin sovittua risteilyn sunnuntaille, viimeiselle matkapäivällemme. Lauantai-iltana saimme viestin, että risteily olisi peruttu toisen seurueen peruutuksen vuoksi. Mehän emme peruutusta hyväksyneet, vaan kysyimme tarjouksen yksityisristeilystä. Parilla viinilasillisella oli varmasti osuutta asiaan, ja hyväksyimme tarjouksen. Ei kyllä kaduttanut jälkeenpäinkään. Koko laiva oli hallussamme koko päivän. Miehistön jäseniä oli yhtä monta kuin meitäkin, ja saimme päättää reitin, kohteet ja aikataulun.

Ensimmäisenä pysähdyimme pienellä autiorannalla, Gerakaksella, Kreikan mantereen puolella. Rannalla oli meidän lisäksi yksi vene. Ei ruuhkaa.

Uimme, paistattelimme päivää, ja kun halusimme, jatkoimme matkaa. Oli se vaan niin hienoa päättää itse aikataulusta!

Gerakakselta jatkoimme Papanikolis Cavelle, luolalle, jota toisen maailmansodan aikana käytettiin sukellusveneen tankkauspaikkana. Saaren ihmiset toivat sukellusveneen miehistölle ruokaa ja juomaa kaikessa rauhassa luolan uumenissa. Merenkäynti oli sen verran voimakasta, että emme jääneet luolan luo parkkiin. Tyynemmällä säällä luolan sisään olisi voinut uida. Sisältä löytyy kuulemma hiekkaranta.

Seuraava pysähdys oli lounas. Nam. Lounas kuului hintaan, joten odotin jotain vaatimatonta. Ei sinne päinkään! Lounas oli erinomainen. Siihen kuului kreikkalaista salaattia, pastapaistos, kanaa ja riisiä sekä leipää. Siis lounaaksi. Ihan nämä kaikki. Ja vain meille kolmelle!

Eikä lounasmaisemassakaan ollut valittamista. Ainoa joka hieman häiritsi oli ampiaiset, mutta sitten kapteeni tuli tuomaan pöytään jonkun yrttiruukun, pöyhäisi sitä hieman ja ampiaiset olivat poissa.

Vatsat täynnä jatkoimme Meganisin saarelle. Valitsimme sieltä Koutelades-nimisen kylän, jonne pääsemiseen piti kivuta kymmenisen minuuttia portaita. Selkeästi meillä oli matkassa jokin fetissi portaita kohtaan, kun myös vuokra-autolla kierrellessämme Lefkasta valitsimme rannat, joille pääsi vain portaita pitkin kapuamalla.

Näkymät ovat tietenkin parhaat, kun hieman viitsii nähdä vaivaa. Laivamme kapteeni tarjoutui kyllä viemään meidät autolla kylään. Hän oli nimittäin kylästä kotoisin, ja hänen äitinsä asui kylässä edelleen. Autokyyti ei kelvannut, menimme portaita.

Kylä oli söötti, ja siestan aikaan aivan kuollut. Yksi pieni myymälä oli auki. Muuten emme montaakaan ihmistä nähneet. Satamassa sen sijaan oli enemmän säpinää.

Meganisin saarelta jatkoimme vielä Scorpioksen saarelle. Saari on yksityisomistuksessa (venäläismultimiljonääri osti sen vaivaisella 120 miljoonalla dollarilla), mutta yksi saaren rannoista on turistien käytössä. Rannalla ei tarvinnut snorklausvälineitä. Myös ilman näki erinomaisesti pohjaan asti uimapatjalla loikoillessa.

Scorpioksen muita rantoja ei saa edes lähestyä. Siitä pitävät huolen kumiveneellä saarta vartioivat yksityiset vartijat. Melko hulppea huvijahti oli parkkeerattuna saaren rannalle, mutta ilmeisesti saaren omistaja halusi jonnekin hieman nopeammin, sillä helikopteri lähti saarelta sitä ohittaessamme. Toisilla on rahaa enemmän kuin toisilla.

Päivän risteily oli mieletön. Palvelu veneellä oli aivan erinomaista. Laivaan astuessamme meitä oli vastassa mehua ja pienet leivokset. Pian meiltä jo kyseltiin juomatoiveita, ja oluita ja vettä tuli pöytään välillä pyynnöstä, välillä ilmankin. Seilatessamme saimme myös taustatietoa kustakin saaresta.

Suosittelen lämpimästi Agios Dimitrios -laivaa miehistöineen. Meillä oli ihana päivä!

Agios Dimitrios Daily Cruise
email: agiosdimitrios.cruise@gmail.com
Facebook: Lefkada Cruise Agios Dimitrios
Puh: +30 6945 658820

Kesäinen Helsingin saaristo

Näin vuoden pimeimpänä aikana on ihana muistella kesäistä Suomen saaristoa.

Lähdimme ystäväpariskuntamme mukaan veneilemään Ormholmenin saarelle, joka on Porkkalan edustalla, vain 45 minuutin moottorivenematkan päästä Helsingistä. Päivä oli sunnuntai elokuun lopulla. Se oli niitä täydellisiä loppukesän päiviä, joita ei enää kuvitellut olevan enää siinä vaiheessa kesää. Ai miten rentouttavaa olikaan! Grillasimme, saunoimme ja uimme erinomaisessa seurassa.

Vain HSK:n jäsenet saavat rantautua saareen.