Miten ihanaa, kun vihdoin tapahtumat on alkaneet taas pyöriä entiseen normaaliin tapaan. Lauttasaaren seurakunta on aina ollut aktiivinen, ja heidän järjestämät perhetapahtumat on olleet aina yhtä loistavia. Tapahtumat kulkevat suht samalla kaavalla, eli ovat aina yhtä monipuolisen erinomaisia. Jo parin vuoden takaa muistan lapseni suosikit, koira- ja poniajelut sekä askartelupajat. Näinä riehapäivinä sitä vasta huomaa, miten paljon lapsiperheitä Lauttasaaressa oikein asuukaan, kun niin moni on kokoontunut paikalle.

Tältä näyttää Lauttasaaresta Espoon suuntaan kirkon kellotornin huipulta.

Edellisestä kevät- tai minkä vuoden ajan tahansa riehasta ehti kuitenkin vierähtää tämä parisen vuotta, joten en osaa sanoa, onko aiemmin ollut mahdollisuutta kivuta Lauttasaaren kirkon kellotorniin. Ainakaan kellotorni ei ole tuon tuosta avoinna, tai ainakaan minä en ole koskaan aiemmin törmännyt tähän mahdollisuuteen. Nyt kellotorni oli vieraille avoinna, ja olinkin erityisen iloinen, kun myös tyttäreni innostui ideasta käydä katsomassa, miltä Lauttasaari näyttää korkeuksista käsin.

Uutta Lauttasaaressa: Soul Walk Helsinki

Lauttasaari, onnellisten saari on juuri saanut täysin uuden merkityksen. Lauttasaaren rannoilla tulee onnelliseksi kävellessä myös yksin, täysin omassa rauhassa, mutta Soul Walk Helsinki tarjoilee onnellisuuteen uudenlaiset avaimet.

Moni on potenut koronakeväänä yksinäisyyttä, kun taas toiset valittavat jatkuvaa perheen läsnäoloa. Minä olen saanut täyslaidallisen molempia. Kun viikon ajan hoitaa lasta kotona samaan aikaan kun yrittää tehdä töitä, on seuraava oma viikko ilman lasta enemmän kuin tervetullut. Oman viikon jälkeen lapsen seura on taas se, mitä onkin jo kaivannut. Rakastan lastani, mutta rakastan myös omaa aikaani.

Koronakeväästäni onkin jäänyt puuttumaan vain yksi merkittävä asia: aikuinen seura ja läsnäolo.

Kutsu Soul Walk Helsingin lanseerauskävelylle tulikin kuin tilauksesta.

Lauttasaaren ympäri kävellen - 12 kilometriä rantaviivaa, metsää ja kallioita

Olen koko kevään kävellyt Lauttasaarta ristiin rastiin. Sattuneesta syystä, joka tuskin enää tässä vaiheessa kaipaa esittelyitä. Juuri tällä hetkellä olen erityisen onnellinen asuinpaikastani. Suomi on toki täynnä luontoa, ja on hyvin harvoja asuinpaikkoja, mistä ei pääsisi kävellen upeiden maisemien äärelle, mutta Lauttasaarta kierrellessä maisemaonnellisuus nostaa päätään tuon tuosta.

Pari viikonloppua sitten pistin poikkeuksellisesti Sports Trackerin päälle, ja kiersin koko Lauttasaaren ympäri kävellen, nuohoten lähes joka rantakaislan ja kallion. Kuitenkin niin, että kuljin jatkuvasti kävelytietä tai polkua pitkin. Aloitin matkani Kasinonrannan kahvilalta ja päätin kierrokseni täsmälleen samaan pisteeseen.

Minulla kului aikaa koko Lauttasaaren kiertämiseen kaksi ja puoli tuntia, askeleita kerty 18 000 ja matkaa 12,74 km. Keskivauhtini oli 5 km tunnissa, eli reitin pääsisi kyllä reippaampaankin tahtiin, jollei pysähtelisi niin paljon ihastelemaan maisemia ja ottamaan kuvia.

Nyt tiedän, miksi Rugosa on jatkuvasti täyteen buukattu!

Voi miten ravintola voikaan tehdä ihmisen onnelliseksi! Ravintolan ei tarvitse olla kuin ihan älyttömän hyvä. Ja Helsingin Lauttasaaren uusi Ravintola Rugosa on kaikin puolin loistava.

Nämä asiat tekivät minut erityisen onnelliseksi Ravintola Rugosassa:

Lauttasaaren uimarannat - matalaa hiekkarantaa ja uimaan suoraan kallioilta

Palasimme viikko sitten Kreikasta Karpathoksen saarelta. Siellä oli aurinkoista ja lämmintä koko viikon. Pääsimme uimaan ihan joka ikinen päivä. Sitten saavuimme Suomeen ja tomera 2-vuotias neitimme ilmoitti, että hän olisi lähdössä uimaan. Suomen kymmenen astetta Kreikkaa viileämpi sää ei kovin houkutellut. Lähdimme rantaan, muttemme uimaan. Oli paljon parempi vaihtoehto kiertää kaikki Lauttasaaren rannat pyöräillen ja pysähtyä vain ihastelemaan maisemia ja kahville kietouotuneena lämpimiin fleecehuopiin.

Tällaiset uimarannat Lauttasaaresta tiedämme löytyvän:

Kasinonrannan uimaranta

Kassarin ranta palvelee meitä kesäisin niin leikkipuistona, Vetosalin ulkotreenipaikkana, hiekkakakkujen luvattuna maana, picnicalueena (jolleivät valkoposkihanhet ole vallanneet nurmialueita), rantakahvilana sekä uimarantana. Mieheni käy joskus rannalla myös leijasurffaamassa, joskin viime vuosina hän on ollut innostunut enemmän etelän lämpimistä vesistä.

Kassarin rannan alue on niin laaja, etten muista koskaan nähneeni siellä liikaa ihmisiä, vaikka paikka onkin suosittu. Ranta on täydellisen loiva pienille lapsille (toisin sanoen hyvin matalaa hyvin pitkälle) ja pohja on miellyttävää hiekkapohjaa. Rannalle paistaa aurinko aina iltaan asti.

Veijarivuoren uimaranta

Veijarivuoren uimarannalla en ole koskaan käynyt uimassa. Jotenkin aina unohdan tämän rannan olemassaolon, vaikka lenkkeilen sen ohi jatkuvasti. Me kun olimme liikkeellä vasta illemmalla, ei aurinko enää paistanut rannalle, eikä siellä ollut enää muita kuin joukko valkoposkihanhia ja pari meriharakkaa.

Päivisin rannalla olen nähnyt paljon lapsiperheitä ja arkena päiväkotiryhmiä leikkimässä. Rannalla ei ole varsinaista leikkipuistoa, mutta keinut löytyvät.

Tänä kesänä rannan viereen aukeni uusi kahvila, Paseo Cafe, jonka vuoksi myös ranta on ollut mielessäni useinkin. Tällä retkellämme pysähdyimme vihdoin kahvilaan smoothielle. Kahvila on juuri niin hieno kuin miltä se on näyttänyt ohi lenkkeillessä.

Kaikkein mieluiten olisin ottanut lasin Zonin Prosecco Ice -kuohuvaa, koska en syystä jos toisesta ole sitä vielä koskaan maistanut, mutta olimme paikalla vasta alle puoli tuntia ennen sulkemisaikaa, ja alkoholitarjoilu oli päättynyt.

Särkiniemen kallioranta

Särkiniemen kallioranta on ehdoton suosikkini uimiseen. En pidä juurikaan uimisesta luonnonvesissä, joissa en näe pohjaan. Sen vuoksi paikat, joista pääsee laiturilta suoraan uimaan ilman pohjassa kävelyä ovat suosikkejani. Pienen lapsen kanssa Särkiniemen kallioranta ei kuitenkaan ole juuri tästä samaisesta syystä sopiva uimaranta. Kallioilla on kyllä paljonkin lääniä temmeltää, mutta hiekkakakkuja tällä rannalla ei luonnollisestikaan pysty tekemään, enkä kyllä lähtisi pienen lapsen kanssa kivikkoiseen, aallokkoiseen rantaveteen pulikoimaan.

Särkiniemen kalliorannalta myös näkee kuulemma todella hienot auringonlaskut. Rannalle oli nytkin kerääntynyt porukkaa ihastelemaan jo melko matalalla olevaa aurinkoa.

Pieni ranta juuri ennen Särkiniemeä

Myös tämä ranta näyttää uimarannalta ja mieheni sanoi, että tällä rannalla myös käy ihmisiä uimassa, mutta minä en ole koskaan nähnyt tällä rannalla ketään. Jos ranta ei olekaan kaikkein suosituin, niin kai se silti on uimaranta.

Mikä on sinun suosikkisi Lauttasaaren tai muun Helsingin uimarannoista?

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram

Minun paikkani @Lauttasaari

Tiedättekö paikan, mistä tulee käveltyä satoja kertoja, ja joka kerta tulee joko otettua kuva tai harmiteltua, ettei kameraa ole mukana? Kerta toisensa jälkeen paikasta löytyy jotain uutta tai se näyttäytyy uudenlaisena erilaisen sään tai vuodenajan mukaan. Onko sinulla tällaista paikkaa?

Minulla on. Se on rantatie Lauttasaaren Kasinonrannasta Lauttasaaren eteläkärkeä kohti. Tämä suora.

Tätä olen kävellyt usein näinä neljänä vuotena, mitä olen asunut Lauttasaaressa. Kertoja on kymmeniä, jollei jopa satoja jo ihan viimeisimmän vuoden aikana, kun olen ollut äitiyslomalla. Aina tässä suoralla kiehtoo jokin niin paljon, että haluaisin kaivaa kameran esille. Sen kameran, mikä on lenkkeillessä tietenkin kotona.

Kevätauringon tullessa esille, olen parille lenkille muistanut ottaa kameran matkaan. Nämä kuvat otin pari viikkoa sitten, kun jäät alkoivat lohkeilla ja kevät näyttää tuloaan.

Usein on vielä niin, että olemme Islan kanssa liikkeellä joko sellaiseen aikaan tai sellaisessa säässä, että juuri muita ulkoilijoita ei rantatiellä näy. Aika luksusta, kun ajattelee, että olemmehan pääkaupunkimme keskustasta vain muutaman kilometrin päässä.

Tällä viikolla onkin ollut sitten jo näin keväistä. Oikeasti, jopa aurinko lämmittää!

Lauttasaari on täynnä kauniita paikkoja. Mutta jokin tuossa suorassa vetää minua puoleensa. Se on minun paikkani.

Onko sinulla vastaavaa paikkaa, mistä ei millään malta kävellä ohi kaivamatta vähintäänkin puhelimen kameraa esille?

Loppuraskauden lähimatkailua

Täällä ollaan. Yhtenä kappaleena. Hiljaiseloa on kuitenkin blogissa pitänyt. Ajattelin ennen äitiysloman alkua, että kun jään pois töistä, niin sittenhän minulla on vaikka kuinka paljon aikaa kirjoitella blogiin juttuja, joita en vielä ole ehtinyt tänne asti purkaa. Mutta kuinkas kävikään? Aika on kulunut kuin siivillä, eikä ole käynyt mielessäkään ottaa läppäriä edes esille. Miksi olisi pitänytkään? Minähän olen lomalla. Ja nyt kun vielä olen oikeasti lomalla ilman lasta, niin nautin äärimmäisesti siitä, että mitään ei ole pakko tehdä, vaan voin tehdä juuri sitä mitä sillä hetkellä tekee mieli. Tai sitten voin olla tekemättä mitään. Aika ihanaa sekin. Kuka olisi arvannutkaan.

Kuin Napolissa
Pääsääntöisesti olen pysytellyt kotisaarella. Mutta Lauttasaarihan on kuin Napoli, jos on vuoden 1916 lehtiartikkelia on uskominen. Ja miksikäs ei olisi? Rantakahvilassa käyntiähän voi siis verrata melkein kuin Italian matkaan ;)

Vielä kukaan ei sukellellut kuin delfiinit, mutta eipä siihenkään aikaan kauaa enää ole.


Vanhankaupunginkoskelta Tukholmaan
Käytiin me tänään myös ihan toisella puolella Helsinkiä. Vanhankaupunginkoskella pidettiin koskimelontakisat. Koskimelontaakin enemmän minua kiinnosti kaunis ilma ja kaikkein eniten makkaranpaistopiste ja muurinpohjaletut. Tietenkin.

Voitinpa tapahtuman Instagram-kisassa Viking Linen lahjakortin. Jospa sitä tulisi lähdettyä käymään alkukesästä vielä Tukholmassa. Kisakuvaan sain kuin sainkin kaikki vaaditut kolme kisamelojaa samaan kuvaan:

Ja nyt jatkan oleilua. Saa nähdä saanko kirjoiteltua blogiin täältä vielä puuttuvia matkajuttuja. Se jää nähtäväksi.

Lauttasaari vai sittenkin Barbados?

Tänään on ihan kamala sää. Juuri sellainen, että toivoisi olevansa lämpimässä ja auringonpaisteessa. Tai koko päivän sisällä viltin alla. Uhmasin kuitenkin tuulta ja tuiskua ja uskaltauduin ulos.

Onneksi lähdin. Tämä näky sai minut rentoutumaan. Ei sen takia, että nauttisin luonnossa harmaan ja ruskean eri sävyistä ja naamaan puhaltavasta jääkylmästä tuulesta ja vesisateesta.

Rentoutuksen sai aikaan aivoni. Näkymä muuttui mielessäni nimittäin tällaiseksi:

Tulin heti energisemmäksi ja virkeämmäksi.

Eikä maisema ole kovin kaukaa haettu. Joulu kun lähestyy, niin samalla lähestyy myös matka. Ja se lämpö ja auringonpaiste.