keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Karibian risteilyloma paketoituna - matkaohjelma & kustannukset

Huhhuh, joulumatkan päättymisestä on jo yli kuukausi aikaa ja vasta nyt olen saanut purettua koko matkan, kuvineen ja muistoineen. Kuvia tuli otettua kahden viikon aikana monta sataa, ja maapisteitäkin kertyi kolme uutta. Tässä vihdoin vihoviimeinen postaus tämän matkan osalta.

Aikataulujen puolesta onnistuimme mielestäni suunnittelemaan lomamme erinomaisesti. Ennen risteilyä meillä oli aikaa koluta outletit läpi ja totuttautua aikaeroon. Ensimmäiset illat olimme valmiita nukkumaan jo ennen kahdeksaa, ja sisäinen kello herätti viimeistään kolmelta eikä uni meinannut enää tulla. NHL-peli olikin hyvä tapa pakottautua valvomaan hieman myöhempään. Risteilyn jälkeen Marathon oli täydellinen kohde, koska turistivilinästä oli ihana päästä rauhaisaan paikkaan lekottelemaan ja nauttimaan lomasta.


Tässä on lyhykäisyydessään matkasuunnitelmamme:

4 yötä Miami South Beachillä:
- 1. päivä: rentoa oleilua Miami South Beachillä
- 2. päivä: vuokra-auto alle, shoppailua Sawgrass Mills -outletissa ja ilta NHL-pelissä
- 3. päivä: shoppailua Dolphin Mall -outletissa ja illalla Miami Beachin parhaat burgerit Burger & Beer Jointissa
- 4. päivä: kuohuviiniaamiainen News Cafessa ja puolilta päivin laivaan

6 yötä Karibian risteilyllä Carnival Breezellä:
- Miami – Fun Day at Sea – Grand Turk – Ocho Rios, Jamaika – Fun Day at Sea – Nassau, Bahamasaaret – Miami

3 yötä Floridan Keyseillä:
- vuokra-auto taas alle, majoitus Marathonissa, päiväretki Key Westiin.

Viimeinen yö Miami South Beachillä.
- löhöilyä uima-altaalla, upea jouluillallinen Tongue & Cheekissä
- viimeisen aamun brunssi Big Pinkissä.

Grand Turk Carnival Breezen kannelta.

Kustannuksia syntyi seuraavasti henkilöä kohden:
- lennot 540 euroa
- risteily 420 euroa
- vuokra-autot 100 euroa
- hotellit Miami Beachillä ja Marathonissa 170 euroa
- sikarinkäärintäkurssi Bahamalla 55 euroa
- snorklausretki Grand Turkilla 57 euroa
- NHL-lippu 32 euroa

Yhteensä maksoimme matkasta oheisohjelmineen ja retkineen 1 374 euroa per pää.

Käyttörahaakaan ei suuria summia kulunut, kun viikoksihan oli jo ruuatkin kustannettu risteilyn puolesta. Outletien vaateostoksiin käytetty raha oli pelkkää plussaa, ja niistä tulleen säästön perusteella voisi laskea, että koko matka on ollut ilmainen ;)

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Turistien kansoittama Key West


Key Westissä kävimme joululomamatkallamme vain päiväseltään. Marathonista sinne oli vain noin 50 mailia, joten päiväretki sieltä oli nopeampi tehdä kuin esimerkiksi Miamista asti. Suunnitelmia meillä ei ollut. Tiedettiin etukäteen, että ainakin USA:n eteläisin kohta ja Hemingwayn kodista tehty museo sijaitsevat siellä.

Jono Hemingwayn Key Westin kodin edessä.

Ajoimmekin suoraan Hemingwayn talon eteen, mutta jono oli niin pitkä, että veimme auton parkkiin ja menimme Hemingwayn kodin sijaan vastapäisen Lighthouse Court Hotellin mojito-baariin. Ernest Hemingwayhän nautiskeli mojitoja Kuubassa, joten mojiton nauttiminen Hemingwayn Key Westin taloa vastapäätä oli mielestämme riittävän lähellä aitoa Hemingway-kokemusta :) Ja se myös sopi erinomaisesti hyvään ruokaan ja juomaan keskittyneeseen lomaamme.

Lighthouse Court Hotel ja sen mojito-baari


Turisteja näytti olevan koko Key West täynnä, ja myös USA:n eteläisintä kohtaa symboloivalle paalulle oli jonoa. Emme jääneet tähänkään jonottamaan. Kuvan sai paalusta lähes ilman muita turisteja ennen kuin jonon seuraavat turistit astuivat poseeraamaan paalun eteen. Se riitti meille.

USA:n eteläisin kohta, josta on vain 90 mailia Kuubaan.


Mitään erityisiä ruokaelämyksiä emme päässeet Key Westissä kokemaan, mutta ravintoloiden ja baarien sisustukseen siellä oli panostettu. Yksi hauskimmista oli baari, jonka katto ja jokainen paalu oli täynnä nimmarein varustettuja dollarin seteleitä.



Mojitojen lisäksi parasta antia Key Westissä olikin käveleminen paikasta toiseen. Pyörä olisi varmasti ollut toinen hyvä vaihtoehto liikkumiseen. Auto oli parempi jättää parkkiin päiväksi. Parkkipaikkoja oli kyllä kadunvarret täynnä, mutta vapaita ei hevillä löytynyt.

Tämä ei valitettavasti ollut meidän vuokra-automme.


Kauniita taloja oli Key West pullollaan, ja erikoisia menopelejäkin näkyi muutamia. Kaunis ja ehdottomasti vierailun arvoinen kaupunki turistijoukoista huolimatta!





torstai 23. tammikuuta 2014

Veneilijöiden Marathon

Viime joululoman Karibian risteilyn jälkeen meillä oli vielä neljä yötä vietettävänä Floridassa ennen paluulentoa. Miamissa ei ole juuri muuta tekemistä ravintoloiden ja shoppailun lisäksi, joten vuokrasimme auton ja lähdimme Keyseille. En ollut siellä ennen käynytkään, joten jo pelkkä ajomatka sinne oli kokemus. Pieniä saaria ja pitkiä siltoja oli melkoinen määrä, ja merta joka puolella.



Key West on hotellien puolesta melko kallis kohde, joten majoituimme noin puolivälissä Miamista Key Westiin, pienessä kaupungissa nimeltä Marathon. Ystäväni varoitteli etukäteen, että saaret matkalla Key Westiin ovat kyllä hienoja, mutta huonon sään sattuessa niillä ei ole oikein mitään tekemistä. Meidän ei onneksi tarvinnut miettiä, mitä tekisimme sateella tai 10 asteen säässä, sillä lämmintä oli jatkuvasti noin 30 astetta ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. Siispä suosittelen lämpimästi Marathonia.

Puistoa Sombrero Beachin luota, pari kilometriä hotelliltamme.


Hotelli on sitten taas toinen juttu. En oikein tiedä suosittelisinko sitä vai en. Majoituimme Sombrero Resort & Marina Hotellissa. Hotelli oli erittäin halpa, ja meillä oli tilava, joskin hieman homeinen, neljän hengen huoneisto. Hyvä hintaansa nähden. Keittiössä oli sen verran astioita, että aamiaisen lisäksi teimme siellä yhden illallisenkin. Allasalue oli mukava, joskin hienoja biitsejäkin Keysit on täynnä. Allasbaari on avoinna vain perjantaisin ja lauantaisin. Kuulostaa siis ihan suositeltavalta paikalta. Miksipäs ei. Mutta jos joku aikoo tässä hotellissa majoittua, kannattaa varautua ylimieliseen palveluun ja respahenkilökunnan vittuiluun ja silmien pyörittelyyn. En ole koskaan aikaisemmin törmännyt missään niin röyhkeään palveluun - jos sitä siis palveluksi voi kutsua. Onneksi sisäänkirjautumisen lisäksi meillä ei ollut muuta asiaa respaan.

Sombrero Resort & Marina allasalue


Sombrero Resort & Marina vuokraa myös venepaikkoja. Satama olikin täynnä ihan kiitettävän kokoisia veneitä. Ihan kuten koko Marathonin rannat. Yhden veneen omistaja kertoi toteuttaneensa unelmansa ja pakanneensa lapset ja koirat veneeseen ja lähtevänsä kiertämään Karibian saaria. Ei hassumpi unelma!

Sombrero Resort & Marina venepaikat


Hotelli oli hyvä myös sijainniltaan. Isoja ruokakauppoja ja muutamia ravintoloita oli parinsadanmetrin säteellä. Lauantai-iltana innostuimme katsastamaan paikalliset kuppilat. Hotellin allasbaariin emme aivan ehtineet, joten meille suositeltiin naapurin Dockside Tropical Cafeta. Siellä ehdimme juoda yhdet drinkit ennen kuin sekin meni kiinni. Siitä illanviettäjät siirtyivät Brass Monkey -baariin. Me myös. Livebändi soitti cover-biisejä Elviksestä Johnny Cashiin ja vähän kaikkea muutakin.

Dockside Tropical Cafen terassinäkymä. Useat tulivat baariin soutaen tai pienellä moottoriveneellä suoraan terassille.


Marathonissa oli kaikkiaan mukava rentoutua kiireettömässä ympäristössä risteilyn turistimassojen seassa olemisen jälkeen.

tiistai 21. tammikuuta 2014

Bahaman paratiisisaari


Tämä on se näkymä, mistä Nassaun Paradise Island on tunnettu:

Atlantis-hotelli


Kuvan Atlantis-hotelli ei ole pelkkä perinteinen beach resort. Hotellin yhteydessä on lisäksi casino, vesipuisto, ostoskeskus ja akvaario/delfinaario. Carnivalin kautta resortin palveluista olisi päässyt nauttimaan koko päiväksi 99 dollarin hintaan. Ei sisältynyt meidän matkasuunnitelmaan.

Päätimme kuitenkin sikarinkäärintäkurssin jälkeen mennä Paradise Islandin rannalle. Rantaviivaa kun on paljon enemmän kuin vain Atlantiksen ranta. Nassaun sataman tuntumaan ei olisi missään tapauksessa kannattanut jäädä. Nassau on todella suosittu risteilysatama, ja meidän kanssa samaan aikaan satamassa oli kuusi eri risteilyalusta - eli tuhansia ja tuhansia risteilyturisteja kaikkien muiden turistien lisäksi.

Nassaun satama risteilyaluksineen.

Paradise Islandilla taksikuski jätti meidät Cabbage Beachille, josta jatkoimme vielä kävellen jonkun matkaa eteenpäin turistimassoja välttääksemme.

Cabbage Beach

Päädyimme rauhalliselle One&Only Ocean Clubin terassille. Tässä vaiheessa emme vielä tienneet, että hotelli on överikalliin Paradise Islandin se kaikkein elitistisin. Mutta olisihan se pitänyt arvata, kun ruohokin näytti kynsileikkureilla tasoitetulta. Muuten mitään vikaa paikassa ei ollut, muuta kuin että olutpullo maksoi totutun viiden dollarin sijaan 11 dollaria. Joimme vain yhdet.

One & Only Ocean Club
Saarelle pääsee sekä taksilla että lautalla. Molemmat maksavat neljä dollaria per pää. Taksin etu oli se, että se vei saaren pohjoisosan biitsille asti. Takaisin Nassauhun palasimme lautalla, ja satamaan kävellessä näimme muutakin saarta kuin vain rannat. Pienessä lammessa saaren keskellä asusteli mm. pieniä kilpikonnia. Niitä emme olisi taksin kyydistä huomanneet.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Sikarinkäärintäkurssilla Bahamalla

Nassau Bahamasaarilla oli kolmas ja viimeinen viime joululoman risteilykohteistamme. Muuten minulla ei ollut suuria odotuksia Bahamasaarista, mutta ennakkoon varaamaamme sikarinkäärintäkurssia odotin innolla. Enkä turhaan. Kurssi oli todella hauska!

Jo ennen kurssia pääsimme ihmettelemään ihastuksesta, kun tavalliselta Nassaun kadulta astuimme sisälle hienostuneeseen Graygliff-hotelliin ja hienoista sisätiloista vieläkin upeampaan puutarhaan. Kadulta käsin ei todella olisi voinut uskoa millainen paratiisi meitä odotti. Wau!



Sikarikurssi kesti puolisen tuntia. Ensin meille esiteltiin sikarinlehtien ja jo valmiiden sikareiden säilytystilat, jonka jälkeen pääsimme tositoimiin. Jokaisella meistä oli oma opettaja. Kaikki heistä työskentelivät Graycliff Cigar Companylla sikarinkäärijöinä, ja ilmeisesti kaikki olivat syntyperältään kuubalaisia. Opetuksen sai siis halutessaan englannin sijaan espanjaksi. Minähän tartuin tähän tilaisuuteen välittömästi! Tuskin olisin sikarisanastoa osannut englanniksi sen paremmin.



Minun opettajallani oli kahdeksan vuoden kokemus pelkästään Graycliff Cigar Companyn palveluksessa. Ei ihme, että sikarinkäärintä näytti hänen toimestaan paljon helpommalta kuin se todellisuudessa oli. Sikareita kääriessäni opettaja näytti peukkua onnistumisen merkiksi, mutta purki kuitenkin sikarin ja kääri sen uudelleen. Hih, en taida ihan olla valmis sikarinkäärijä, vaikka kurssin jälkeen saatu plakaati niin väittääkin ;)



Kurssi oli hieno kokemus ja 75 dollarin hinta oli sen arvoinen. Saimme mukaamme myös kolme sikaria, joista kaksi oli itse käärittyjä.

Onnistuneen kurssin jälkeen jäimme vielä Graycliff-hotellin altaalle nauttimaan lasilliset rommia.


perjantai 17. tammikuuta 2014

Rastoja ja reggaeta Jamaikalla

Jamaika oli hieno. Ihan niin kuin etukäteen ajattelinkin. Ja yksi päivä siellä liian vähän. Ihan niin kuin etukäteen ajattelinkin.

Tunnelma oli rento. Rastat hulmusivat ja reggae soi. Pisimmät rastat olivat lähes nilkkoihin asti, eivätkä ne todellakaan näyttäneet siltä, että niiden kantaja olisi käynyt kampaajalla ottamassa pidennykset ;)


Ennakkoon selvitin, että Ocho Rioksen lähellä olisi delfiiniuintia, vesiputouskävelyä, Bob Marleyn kotiseutuvierailua ja metsän keskelle rakennettu huvipuisto. Päätimme olla varaamatta mitään etukäteen ja katsoa paikan päällä mitä tekisimme. Se olikin varmasti paras vaihtoehto. Satamaan päästyämme nappasimme taksin, joka kierrätti meitä muutaman tunnin lähiseudulla toiveidemme mukaisesti. Toiveita meillä ei tosin ollut kuin paikallinen hyvä rommibaari. Muuten luotimme kuskiin, että hän vie meidät parhaisiin paikkoihin.



Ensimmäinen kohde oli näköalatasanne, jossa myös tulennielijä halusi näyttää taitojaan. Ei ollut mikään ihmeellinen esitys, mutta miten sellaisesta viitsii kieltäytyäkään. Olimme nimittäin hänen sen hetken ainoa yleisö.

Seuraavaksi taksikuski vei meidät asuinalueelle, jossa lähestulkoon hänen koko sukunsa asuu. Näimme äidin, hänen kotitalonsa, muutaman serkun ja heidän talonsa. Matkalla pysähtelimme tutustumaan paikallisiin kasveihin ja yrtteihin, ja kuski kertoi mihin mitäkin yrttiä käytetään. Limen lehtiä pyöriteltiin sieraimiin flunssan oireita lievittämään, ja olisikohan olleet samat lehdet, jotka voimakkaan tuoksunsa ansiosta peittävät muut tuoksut alleen. Pikkupoikana kuskimme oli nimittäin näin saanut salattua isältään pilven polttamisen :)

Taksikuskin serkun talo
Kierroksen parhaimmistoa oli kuitenkin etukäteen toivomamme paikallinen rommibaari, kuskimme kantakapakka. Ei olisi ehkä ilman paikallisopasta paikkaa löydetty, eikä varmaan edes uskaltauduttu sisälle asti. Paikallinen vaalea rommi ei ollut mikään makuelämys, mutta Red Stripe maistui.

Kuskin kantakapakka. Oikealla kuvassa baaritiski.


Loppupäivä vierähti rannalla melko lähellä satamaa.



Näimme siis Jamaikasta vain pikkiriikksen osan. Nähtäväksi jää, pääseekö saareen tutustumaan joku päivä paremmin.

tiistai 14. tammikuuta 2014

Mitä tehdä ilta-aikaan Karibian risteilijällä?

Jos kokonaisia meripäiviä onkin Karibian risteilyllä vain yksi tai kaksi, niin iltoja laivalla on ihan jokaisena risteilypäivänä. Onneksi ilta-aikaankaan ei tarvitse tekemisenpuutteesta kärsiä. Usein käy jopa päin vastoin ja ohjelmatarjonnasta täytyy valita mihin haluaa osallistua. Meiltä jäi ainakin yksi stand up -esiintyjä näkemättä, kun valittiin illan cabaret-show.

Cabaret-esityksiä tarjonnassa on joka ilta eri teemalla. Tämänkertaisella risteilyllä oli esim. divat, lattarishow, joulushow ja kasari-show. Esiintyjät olivat erinomaisia tanssijoita, ja osa myös mielettömiä laulajia. Joulushowssa pääsivät esiintymään myös Carnivalin lasten klubiin viikon aikana osallistuneet lapset. Nuorempien lasten ryhmä lauloi ja vanhempien lasten ryhmä oli valmistellut tanssiesityksen. Suloista :)

Cabaret show kasari-teemalla.


Tämän lisäksi eri teemoisia pubeja on muutamia, joissa on livemusiikkia, pubivisailuja, sinkkutapaamisia, stand upia, karaokea ym. Kasino on myös koko päivän ja illan auki.

Red Frog -pubin kitaristin poseeraus kameralle.


Omat suosikkini olivat ehdottomasti stand up ja pianobaari. Stand up -koomikot olivat alan huippuja ja nauraa sai vedet silmissä esityksen alusta loppuun. Kielen ja kulttuurin takia pari juttua meni ohi, mutta se ei haitannut. Pianobaarissa pianistilta sai toivoa biisejä listan mukaan, ja listan ulkopuoleltakin pianisti teki parhaansa. Osa biiseistä sujui koko baarin yhteislauluna.

Allasosasto muuttuu iltaisin leffateatteriksi. Leffoissakin tarjonta meni teemoittain eri iltoina. Yksi leffa per ilta.

Allasosasto leffateatterina.
Yökerhokin olisi ollut joka ilta auki. Kävijöiden ikähaarukasta en osaa sanoa, koska mehän olimme jo siihen aikaan nukkumassa :)

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Meripäivä Karibian risteilijällä

Olen joka risteilyllä pyrkinyt siihen, että meripäiviä olisi mahdollisimman vähän. Joka risteilyllä niitä on ollut yksi tai kaksi, eikä niillä ole todellakaan ehtinyt tulla tylsää. Tekemistäkään ei tarvitse itse keksiä, sillä joka ilta huonepalvelusta tuodaan seuraavan päivän ohjelma pyyhe-eläin seuranaan. Ohjelmassa on kerrottu aivan kaikki mitä laivalla tapahtuu, missä ja mihin aikaan. Myös ravintolat ja niiden aukioloajat on lueteltu. Lehtisessä on mukana myös pieni mukaan repäistävä suikale, jossa on tiivistelmä koko päivän aikatauluista.




Aurinkoisessa ja lämpimässä ympäristössä parasta on tietenkin ulkoilmatekeminen. Kohteesta kohteeseen matkustaminen vie veronsa, joten altaalla loikoileminen live-musiikin soidessa ei ole yhtään hassumpi vaihtoehto. Allasosastoja Carnival Breezellä on tarjolla kolme: yksi vain aikuisille, ja kaksi koko perheelle, joista toinen rauhallisempi ja toinen sellainen, jossa musa soi täysillä ja jossa käydään Mr Rintakarva ja Miss Risteily -kisat, jääveistosnäytökset ym. ohjelma.

Lapsille (tai no miksei myös aikuisille) on myös vesipuisto.


Makoilu ei kuitenkaan ole ainoa ulkoilmatekeminen. Kannelta löytyy myös minigolf-rata, pöytäfutis, köysikiipeilyrata, juoksurata, pieni kuntosali ja pienehkö koripallo/jalkapallo/sählykenttä.


Ravintoloitahan laivalta myös löytyy vaikka kuinka paljon, kuten aiemmin kirjoitin. Allasbaarejakin on muutama, ja sisäravintoloista Red Frog -pubilla terassi, jossa voi pelata pubipelejä.


Jos ei aurinko joka päivä innosta, löytyy sisätiloista ainakin kunnon kokoinen kuntosali, kauneushoitola ja kirjasto. Ohjattua toimintaa löytyy myös, kuten spinning-, jooga-, venyttely- ja tanssitunteja, turnauksia casinolla ym. Parina aamuna mekin kävimme sisäkuntosalilla, mutta muihin sisätiloihin ja -aktiviteetteihin emme päiväaikaan tutustuneet.

perjantai 10. tammikuuta 2014

Mitä muuta kuin snorklausta Grand Turkilla?

No eipä juuri mitään muuta :) Merenalainen elämä on Grand Turkin parhaimmistoa, eikä sinne muun takia varmaan moni matkustakaan. Paitsi tietenkin risteilijän kyydillä. Ja silloinkin kannattaa ehdottomasti käydä snorklaamassa tai sukeltamassa.



Todella monessa Karibian risteilysatamassa on jonkinlainen kauppakeskittymä (usein laivayhtiöiden itsensä rakennuttama). Turisteille kaikki on siis tehty todella helpoksi, kun satama-alueelta ei tarvitse välttämättä poistua lainkaan. Eivätkä useat poistukaan. Tarjolla ei ole pelkkää krääsää, vaan ainakin Grand Turkilla oli myös laadukkaan näköisiä, paikallisten taiteilijoiden tai vaatesuunnittelijoiden myymälöitä.

Kaupoin ympäröity aukio oli saanut joulun kunniaksi joulukuusen suihkulähteen koristukseksi.

Monien satamien yhteydessä on myös allasalueet ravintoloineen ja allasbaareineen. Tämäkin oli hyvin tuttu näky edellisten risteilyiden satamista.

Allasalue allasbaareineen aivan risteilyaluksen vieressä

Grand Turkilta löytyi myös aiemminkin mainitsemani flowrider, jossa pystyi käydä kokeilemassa surffausta (lapsille oli tarjolla boogie boardit).

Grand Turk flowrider

Me emme kuitenkaan tähän laivayhtiöiden rakentamaan kompleksiin jääneet, vaan jatkoimme hieman rantaa eteenpäin. Kyltti kyllä "varoitti" meitä, että olemme poistumassa tältä turisteille tarkoitetulta turvalliselta alueelta :)


Muutama kymmenen metriä eteenpäin ja pääsimme rauhallisempaan osaan rantaa.

Hiekkaranta aivan risteilijöiden vieressä.
Eikä Grand Turkilla sitten muuta näkemistä ollutkaan. Jos siis haaveilet Grand Turkille pääsystä, käy siellä risteillen. Yksi päivä riittää vallan mainiosti aivan kaiken näkemiseen. Toisaalta, jos et halua houkutuksia ympärillesi, on tämä myös siihen täydellinen lomakohde :) Ja jos oikeasti joku lähtee useammaksi päiväksi Grand Turkille, niin kannattaa ottaa vene alle ja käydä naapurisaarilla. Ilmeisesti Turks- ja Caicossaarten eri saarien väliset yhteydet on ihan kelvolliset.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Grand Turk pinnan alta

Parin viikon takaisen risteilymme ensimmäisenä kohteena meillä oli Turks- ja Caicossaarilta Grand Turk. 

Grand Turkin satama.


Aiemmin jo kirjoittelinkin, että siellä ajattelimme käydä snorklausreissulla toiveena nähdä sekä haita että rauskuja. Rauskut olivat lähes 100-varmoja uintikavereita Grand Turkin itäpuolella (aiemmin puhuin länsipuolesta, mutta itäpuoli on kyseessä) sijaitsevan Gibbs Cayn saaren edustalla. Haita sitten taas näkee snorklatessa jos on todella hyvä tuuri matkassa. Korallit, joille suuntasimme haiden näkemisen toiveessa olivat sitten taas saaren länsipuolella.

Snorklausretkemme vene.



Meillä oli erinomainen tuuri matkassa! Snorklatessamme vajaan parin metrin mittainen nurse shark uiskenteli koralleille seuraksemme. Opas myös houkutteli sen lihan/kalan (??) hajulla syliinsä ja haita sai myös käydä "silittämässä". Kuulemma karhea kuin mikä. Itse en turistitungoksen läpi lähtenyt hain luo asti uimaan. Hieno se silti oli. Aina silloin kun se ui pois päin :)

Rauskujen suosiossa oleva Gibbs Cay - ihana autio saari sai myös minun suosioni :)


Gibbs Caylla luulin olevan enemmänkin rauskuja, mutta niitä uiskentelikin vain muutama siellä täällä. Opas nappasi yhden syliinsä ja sitten me kaikki turistit saimme käydä vuoron perään sen kanssa kuvassa. Rauskua piti tietenkin myös pussata - sehän tietää seitsemän vuoden hyvää onnea :)

Turistilauma ympäröimässä rauskuja



Etukäteen pelkäsin Carnivalin järjestämää retkeä, ja melkoista showta se olikin, kun 60 ihmistä oli saman veneen kyydissä. Onneksi olimme suurimman osan ajasta meressä :) Valmis retki oli tosin erittäin helppo vaihtoehto. Retken liput sai laivan retki-infosta, kävelimme laivasta ulos, ja pian joku olikin jo meitä vastassa.

Laituri laivasta satamaan.


Retkien tarjoajia oli kyllä satamassa vastassa, joten ennakkoon varattu retki ei olisi ollut välttämätön. En tosin tiedä olisiko retken saanut näin yhtään Carnivalia edullisemmalla. Valitsemallamme Carnivalin retkellä näimme ainakin sekä saaren länsi- että itäpuolelta, sekä retken pääasialliset nähtävyydet, rauskut ja hain.

Näkymä Grand Turkin itäpuolelta matkalla Gibbs Caylle. Laivat ovat saaren länsipuolella.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Ruokatarjonta Karibian risteilijällä

Ruuasta ei ole pulaa Karibian risteilyllä. Ravintoloita on enemmän kuin riittävästi ja sellaista hetkeä ei ole, jolloin mikään ravintola ei olisi auki. Kaiken lisäksi HYVÄÄ ruokaa on niin paljon jatkuvasti tarjolla, että noin kolme ähkyä päivässä ja pari lisäkiloa per viikko on takuuvarma lopputulos.

Tavoitteenani tälle risteilylle oli, että parempi mekkoni mahtuisi päälle molempina muodollisempina iltoina. Siinä olikin tekemistä, mutta mahtui! Onneksi laivalla on hyvät urheilumahdollisuudet, jotta ruuasta ei tarvinnut tinkiä ;)

Jokaisella risteilijällä on erilaiset valikoimat, tässä Carnival Breezen tarjonnasta.

Aamiainen

Aamiaisvaihtoehtoja on kaksi: buffet-aamiainen ja à la carte -aamiainen. Meripäivinä vielä kolmaskin: meripäivän à la carte -brunssi. Aiemmilla risteilyillä meillä ei ole ollut tarvetta testata à la carte -vaihtoehtoja. Tällä kertaa laiva oli niin täysi, että buffassa joutui jonottamaan niin kauan, että loppuristeilystä oli ihanaa istahtaa pöytään, valita listalta mitä haluaa ja odottaa rauhassa kun tarjoilija tuo vastavalmistetut munakkaat ja puurot pöytään asti.

Buffet-aamiaisella on tarjolla lähestulkoon mitä vain mitä kuvitella saattaa, jopa kahta erilaista puuroa! Ja tietenkin munakaspisteet löytyy, missä kokit paistavat munakkaat jokaisen toiveen mukaisesti. Kuvissa osa buffa-aamiaisen tarjottavista. Melko perus hotelliaamiainen siis. Todella kattava sellainen kuitenkin.


À la carte aamiaisella tarjonta on lähestulkoon sama, mutta eggs benedict oli huomattavan paljon parempi, kun se ei ollut seissyt missään hetkeäkään ennen pöytään saapumistaan.


Meripäivän brunssi taas oli aivan toista luokkaa. Wautsi mitkä annokset! Tarjoilija vähän jo naurahti kun tilasimme kolme eri pääruokaa. Emme tosin siinä vaiheessa tajunneet kuinka isoja annokset ovat. Vaikka kaikki kuuluukin hintaan, meillä ei silti ollut tarkoitus tilata enempää kuin jaksamme syödä. Suuri osa muista risteilyvieraista tuhlasi ruokaa huoletta meidänkin puolesta.


Lounas

Lounaalla vaihtoehtoja oli enemmän kuin varmaan edes muistan. Buffasta löytyi ainakin yleisruokabuffa, salaattibuffa, jenkkiruokabuffa, thaibuffa, jälkkäribuffa, meripäivinä suklaabuffa, pasta-piste, wokki-piste ja sandwich-piste (joissa kokki siis valmistaa jokaiselle sellaisen annoksen kuin kukin haluaa). Buffan läheisyydessä pizzeria, taco/tortilla-piste ja Guy's Burger Joint.


Illallinen

Illallisellakin on useita vaihtoehtoja. Hintaan kuuluvat perus buffa ja à la carte, sekä pitseria, joka oli auki koko risteilyn ajan 24 h. Me illallistettiin à la cartessa kaikki muut paitsi viimeinen ilta, jolloin käytiin nappaamassa pitsapalat ja mentiin pakkaamaan.

Meidän pöytämme oli Blush-ravintolassa aikaisemmassa, klo 18 kattauksessa. Tarjoilijana meillä oli jo 25 vuotta Carnivalilla tarjoilijana toiminut ja edelleen aidosti työstään innostunut kolumbialainen Carlos. Hän kertoi työskentelevänsä kuusi kuukautta putkeen viikon jokaisena päivänä, jonka jälkeen hän pitää kaksi kuukautta vapaata. Sen jälkeen taas uudet kuusi kuukautta töitä. Tuossa tahdissa työstä täytyykin aidosti pitää!







Lisämaksullisia ravintoloita oli ainakin kapteenin ravintola, pihviravintola, sushi-ravintola ja Red Frog -pubi pubiruokineen.