Talven top kolmoseen kuuluvat kiistatta pilkkiminen, hiihtäminen ja nuotiomakkarat. Viime viikonloppuna sain niistä kaksi. Ihanaa!
Mökkiviikonloppu oli suunnitteilla jo kuukausia etukäteen, ja alkuviikosta mökiltä jo vahvistettiin että jäitä riittää. Jäälle oli lisäksi aurattu retkiluistelurata ja lanattu hiihtolatu. Mutta minäpä olin kipeänä. Ääni oli ollut poissa jo edellisviikon perjantaista saakka. Seuraavan viikon torstaina alkoi tulla jo turhautuminen, palautuuko ääni viikonloppuun mennessä ollenkaan. Perjantaina alkoi näkyä valoa tunnelin päässä, ja ääntä lähti jo vähän. Mökkiseuralle viestiä. Tulossa ollaan!
Ja kyllä olikin rentouttavaa. Osa kävi retkiluistelemassa, osa oli pilkillä. Luistelusuksilla olisi myös päässyt hyvin sileällä jäänpinnalla. Kukin puuhasteli sitä mikä parhaalta tuntui. Ilman stressiä ja sen suurempia suunnitelmia. Lopulta kaikki päädyimme nuotion ääreen. Nauru raikui varmasti järven joka rannalle.
Kalaonnea oli yhden kalan verran. Onneksi se oli sitten koko pannun kokoinen ahven. Mädin menin tyhmyyksissäni heittämään metsään, kun en tiennyt että sitäkin olisi voinut 24 tunnin pakastamisen jälkeen hyvin syödä. Ensi talvena olen viisaampi.
Kiitos vielä kerran emännälle ja isännälle viikonlopusta!
Mökkiviikonloppu oli suunnitteilla jo kuukausia etukäteen, ja alkuviikosta mökiltä jo vahvistettiin että jäitä riittää. Jäälle oli lisäksi aurattu retkiluistelurata ja lanattu hiihtolatu. Mutta minäpä olin kipeänä. Ääni oli ollut poissa jo edellisviikon perjantaista saakka. Seuraavan viikon torstaina alkoi tulla jo turhautuminen, palautuuko ääni viikonloppuun mennessä ollenkaan. Perjantaina alkoi näkyä valoa tunnelin päässä, ja ääntä lähti jo vähän. Mökkiseuralle viestiä. Tulossa ollaan!
Ja kyllä olikin rentouttavaa. Osa kävi retkiluistelemassa, osa oli pilkillä. Luistelusuksilla olisi myös päässyt hyvin sileällä jäänpinnalla. Kukin puuhasteli sitä mikä parhaalta tuntui. Ilman stressiä ja sen suurempia suunnitelmia. Lopulta kaikki päädyimme nuotion ääreen. Nauru raikui varmasti järven joka rannalle.Kalaonnea oli yhden kalan verran. Onneksi se oli sitten koko pannun kokoinen ahven. Mädin menin tyhmyyksissäni heittämään metsään, kun en tiennyt että sitäkin olisi voinut 24 tunnin pakastamisen jälkeen hyvin syödä. Ensi talvena olen viisaampi.
Kiitos vielä kerran emännälle ja isännälle viikonlopusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!