torstai 27. helmikuuta 2014

Karibian risteilyn ja leijasurffimatkan risteytys - Barbados

Barbados. Siellä ei ainakaan tekemisen puutetta tarvitse potea. Saari yllätti minut positiivisesti. Koska emme halunneet ihan koko Barbados-päivää viettää leijarantoja koluten, valitsimme yhden leijarannoista: Silver Sandsin saaren etelärannalla.

Silver Sands, Barbados


Täällä tuuli oli niin kovaa, että rannalla kirjan kanssa makoilu oli yhtä taistelua. Hampaat hiekassa, hiukset hiekassa, korvat hiekassa, kirja hiekassa, pyyhe hautautuneena hiekkaan, aurinkolasit hiekassa ja niiden poistamisen jälkeen silmät hiekassa.



Mutta eipä hätää. Ranta oli täynnä leijan lähettäjiä, joten minua ei tarvittu rannalla. Siirryin kuppilan puolelle. Auringon, rannan ja kirjan seuraan olut sopi erinomaisesti.Täällä ei siis ollut ongelmaa sen kanssa, onko ruokaa ja juomaa. Taksin tilaamista emme kokeilleet, vaan sovimme taksikuskin kanssa ajan, jolloin hän tuli noutamaan meidät takaisin laivaan.



Leijasurffaajan näkökulmasta tällä rannalla on paljon aaltoja. Jos niistä pitää, hyvä niin, mutta jos toivoo flättiä alustaa, niin kannattaa valita jokin toinen ranta.

Leijasurffaajille on tarjolla viihdykettä myös itse surffauksen lisäksi. Mieheni nimittäin törmäsi merikilpikonnaan laudallaan. Molemmat ilmeisesti selvisivät säikähdyksellä kohtaamisesta.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Talven parhautta: pilkkiminen ja nuotiomakkara

Talven top kolmoseen kuuluvat kiistatta pilkkiminen, hiihtäminen ja nuotiomakkarat. Viime viikonloppuna sain niistä kaksi. Ihanaa!

Mökkiviikonloppu oli suunnitteilla jo kuukausia etukäteen, ja alkuviikosta mökiltä jo vahvistettiin että jäitä riittää. Jäälle oli lisäksi aurattu retkiluistelurata ja lanattu hiihtolatu. Mutta minäpä olin kipeänä. Ääni oli ollut poissa jo edellisviikon perjantaista saakka. Seuraavan viikon torstaina alkoi tulla jo turhautuminen, palautuuko ääni viikonloppuun mennessä ollenkaan. Perjantaina alkoi näkyä valoa tunnelin päässä, ja ääntä lähti jo vähän. Mökkiseuralle viestiä. Tulossa ollaan!

Ja kyllä olikin rentouttavaa. Osa kävi retkiluistelemassa, osa oli pilkillä. Luistelusuksilla olisi myös päässyt hyvin sileällä jäänpinnalla. Kukin puuhasteli sitä mikä parhaalta tuntui. Ilman stressiä ja sen suurempia suunnitelmia. Lopulta kaikki päädyimme nuotion ääreen. Nauru raikui varmasti järven joka rannalle.





Kalaonnea oli yhden kalan verran. Onneksi se oli sitten koko pannun kokoinen ahven. Mädin menin tyhmyyksissäni heittämään metsään, kun en tiennyt että sitäkin olisi voinut 24 tunnin pakastamisen jälkeen hyvin syödä. Ensi talvena olen viisaampi.


Kiitos vielä kerran emännälle ja isännälle viikonlopusta!

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Karibian risteilyn ja leijasurffimatkan risteytys - St. Thomas, Neitsytsaaret

St. Thomasilla, Yhdysvaltain Neitsytsaarilla keskityimme ihan koko päivän leijasurffaukseen. Se ei ollut vaikea valinta, sillä saari on kyllä kaunis, mutta ei siellä erityisemmin tekemistä ole. Olin erittäin tyytyväinen, että sain istahtaa palmun alle kirjan kanssa kaikessa rauhassa. Rauhaakaan ei tarvinnut hakea, sillä rannalla kävi meidän lisäksi yksi lenkkeilevä pariskunta. Ei muita.

Muller Bay, St. Thomas


St. Thomasilla meille kävi juurikin niin, että jouduimme turvautumaan taksikuskin apuun siinä, minne rannalle kannattaa leijasurffin perässä mennä. Olimme katsoneet valmiiksi hyvän leijarannan, mutta kun pääsimme perille, oli ranta kaikkea muuta, mutta ei leijaranta. En valitettavasti ole kirjannut tätä rantaa minnekään. En siis yhtään muista minne ensin virheellisten vinkkien perusteella menimme.

Taksikuski oli onneksi nähnyt leijasurffaajia aiemminkin, käänti nokan kohti saaren itärannikkoa ja vei meidät Muller Baylle. Vähän aikaa ihmettelimme syrjäistä parkkipaikkaa, mutta kyllä sieltä oksien ja palmujen lomasta pilkotti leijasurffaukseen sopiva ranta.

Muller Bay, St. Thomas


Täällä me tajusimme myös sen, että vettä olisi pitänyt ottaa ihan koko päiväksi mukaan jo laivasta. Onneksi parkkipaikan luona olevasta piestä kuppilasta löytyi henkilökuntaa, ja saimme vesipullot vaikkei paikka ollutkaan auki.

Muutaman tunnin jälkeen jatkoimme matkaa rannalta eteenpäin vähän etelämpään, missä taksikuski kertoi olevan hotellialue. Taas vähän ihmettelimme, että olemmeko menossa oikeaan suuntaan, mutta upean polun päätteeksi pääsimme poukaman toiselle puolelle Ritz Carltonin rannalle.

Polku Muller Bayltä Ritz Carlton -resortin rannalle.


Allasbaarista meille kerrottiin, että myös heidän rannallaan voi leijasurffata, mutta auringonottajia siellä oli niin paljon, että turvallisuussyistä se ei kannattanut. Pyysimmekin portinvartijaa tilaamaan meille taksin ja menimme sataman timanttikaupoille loppupäiväksi. Ei, timantteja emme ostaneet.

Ritz Carlton, St. Thomas.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Karibian risteilyn ja leijasurffimatkan risteytys

Perinteisesti toteutettuna Karibian risteily on sitä, että hypätään laivaan ja kussakin eri kohteessa kierrellään tärkeimmät nähtävyydet. Jos perusturisteilu ei kuitenkaan innosta, voi risteilystä muokata juuri sellaisen kuin mitä itse haluaa. Meidän parin vuoden takainen Karibian risteily toimi hyvin leijasurffimatkana.

Reittimme oli Puerto Rico – Neitsytsaaret – Barbados – St. Lucia – St. Kitts – St. Maarten – Puerto Rico. St Kittsiä ja Puerto Ricoa lukuunottamatta mieheni kävi joka kohteessa surffaamassa. Eikä näillä kahdella saarellakaan surffaamiset jääneet surffirantojen puutteen vuoksi välistä. Niillä keskityimme muuhun lomatekemiseen. Tuuletkaan eivät olleet ongelma, sillä usealla saarella Karibialla leijasurffirantoja löytyy saaren molemmin puolin, jolloin tuulen suunnan mukaan voi päättää mille rannalle menee. Kätevää.

Silver Sands, Barbados


Google kertoo mistä minkäkin Karibian saaren parhaat leijasurffirannat löytyvät, mutta paikalliset myös tietävät minne kannattaa suunnata leijan kanssa. Helpoimmillaan voi siis rantautua laivasta leijavermeiden kanssa, ottaa satamasta taksin ja pyytää häntä viemään sille leijarannalle, missä tuulee sillä hetkellä oikeasta suunnasta.

Se kannattaa kuitenkin aina muistaa, että näillä rannoilla ei välttämättä ole mitään muuta kuin hiekkaa ja meri. Ei kioskia, ei kauppaa, ei ravintolaa, ei baaria. Vettä ja eväsleivät kannattaa siis pakata jo laivasta mukaan. Ja jos taksikuski ei jää päiväksi odottamaan, kannattaa hänen kanssaan sopia aika kun hän tulee hakemaan takaisin laivaan.

Silver Sands, Barbados


Rustailen vielä kohde kohteelta, että millaiset leijarannat me testasimme. Tuloillaan juttua:
Kunhan saan jutut valmiiksi, linkittelen niitä tähänkin postaukseen, jotta ne on myös jälkikäteen helppo löytää.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Viimeinkin Facebookissa

Jei! Sain vihdoin perustettua blogille Facebook-sivun.

Toivottavasti kaikki halukkaat pysyvät nyt paremmin mukana matkassani.


sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Unelma talvesta

Harmaata, vesisadetta, loskaa. Jos sää säilyy tällaisena, ei edes sitä loskaa. Missä ne ihanat aurinkoiset pakkaspäivät luuraa? Minne ne lumikinokset sulivat? Merikin jo näyttää siltä, että pilkkimiset jäävät nekin vain haaveeksi tältä talvelta.

Tämän päivän harmautta.

Viikonloppuna talven ensimmäiset hiihdot olivat jo todella lähellä. Porissa oli ladut suht kunnossa. Tai ainakin siellä oli ladut. Kunnossa tai ei, hiihtämään olisi päässyt. Sain flunssan. Ei kannattanut ottaa suksia mukaan ja hiihdot jäi. Ei ole montaa talvea mennyt elämäni aikana niin, etten olisi päässyt kertaakaan hiihtämään. Nyt jo purot solisee ja linnut sirputtavat kevättä. Eihän tässä näin pitänyt käydä.

Perjantai oli oikea kateuden päivä, kun sai toivottaa joka toiselle kollegalle mukavaa lomaa. Melkein kaikki heistä olivat lähdössä Leville, Tahkolle, Ylläkselle. Kuka mihinkin nauttimaan lumesta ja talven aktiviteeteista. Nauttikaa, lomalaiset, nyt täysin rinnoin. Talvea ette näe viikon päästä kun palaatte pääkaupunkiseudulle.

Televisiokin on tulvillaan ihanaa talvi- ja vuoristomaisemaa Sotshista. Millään ei pääse edes unohtamaan, minkälainen täydellinen talvi voisi olla. Ja sitten vielä aloin selata viime talven ulkoilukuvia. Näin kaunista oli vuosi sitten.



Viime vuoden pilkit Lauttasaaressa.


Toivottavasti edes järven jäät säilyisivät Etelä-Suomen alueella vielä ainakin viikon. Pääsisi edes kerran pilkille. Näille jäille pääsisi, jos vain jäitä riittää. Saisi riittää.

Säilykää jäät, säilykää.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Japani alkaa selkeytyä

Vihdoin päästiin oikein kunnolla vauhtiin Japanin matkan suunnittelussa. Kiitos siitä kaikille omia ja muiden matkakokemuksia jakaneille. Niiden avulla oli helppo päästä alkuun!

Alkuunpääsemisellä olikin jo kiire. Booking.com-sivusto kertoi, että matka-ajankohtanamme 70 % Kyoton majoituksista oli jo varattu. Jaiks. Ei siis enää ollut Kyotossa liiemmälti valinnanvaraa, mutta ihan mukavanoloinen ja suht edullinen japanilaistyylinen majoitus saatiin, futoneineen kaikkineen. Kävelymatkaa rautatieasemaltakin on vain parin minuutin verran (jos siis löydetään kerralla perille, mistä en ole lukemani perusteella yhtään niin varma - ilmeisesti kaikki turistit eksyvät jossain vaiheessa).

Tokiossa näytti vielä olevan majoituksia enemmän vapaana, joten sitä ei vielä lyöty lukkoon. Kapselihotellissa olisi hauska majoittua, mutta jostain luin, että kapselihotelli ei sovellu monen yön yöpymiseen, sillä sieltä pitäisi joka yön jälkeen ottaa kaikki tavarat mukaan. Mistään en vain löydä, että pitääkö tämä paikkaansa vai ei - pitääköhän? Anyone?

Korkeatasoinen, silti edullinen kapselihotelli Tokiossa - tänne haluaisin. Kuva: booking.com


Toiseksiviimeinen yö saatiin myös jo varattua. Sen vietämme temppelissä Mount Koyalla. Kallista se lysti on, mutta varmasti hieno paikka ja joka jenin arvoinen. Varausvahvistuksessa jo kerrottiin, että kyseessä ei ole hotelli, vaan buddhalaisten munkkien ylläpitämä temppeli, joten päivärytmi menee heidän mukaansa. Majoittujien on mm. pakko osallistua aamulla klo 6 alkavaan rukoushetkeen, ja aamiainen tarjoillaan klo 7. Ruuatkin on munkkien tyyliin kasvisruokaa. Pieni rauhoittuminen tulee varmasti tarpeeseen matkan loppuvaiheessa. Vähän jo valmiiksi harmittaa, että olemme siellä vain yhden yön. (Kerron sitten matkan jälkeen harmittaako enää sitten:)

Tuleva temppelimajoituksemme Henjoson-in. Kuva: japaneseguesthouses.com


Matkaohjelmamme tulee olemaan melkoisen tiukka. Tähän tietoon se näyttää tältä:

1. päivä: siirtyminen Nagoyasta Tokioon
2. päivä: Tokio
3. päivä: Tokio, tai mahdollisesti Hakonen hot springsit + Mt. Fuji
4. päivä: Kyoto
5. päivä: Kyoto
6. päivä: Kyoto
7. päivä: Mount Koya
8. päivä: Nagoya
9. päivä: paluu kotiin

Näihin päiviin pitäisi saada mahdutettua kalatori, karaokeboksi, sumopaini, teeseremonia, hot springsejä, munkkeja, hyviä ravintoloita, tuliaisostoksia, vuoristomaisemaa, katuruokaa, temppeleitä, puistoja, kirsikankukkia, kirsikankukkapiknikiä, liikenneruuhkaa, eksymisiä, kettupuisto, geishoja, rukoushetki munkkien kanssa ja vaikka mitä muuta, mistä en vielä ole tietoinenkaan.

Kollegoille, ystäville ja rakkaalle miehelleni siis tiedoksi, että tältä matkalta en ole tulossa takaisin löhönneenä ja levänneenä. Toivottavasti kuitenkin virkeänä ja täynnä energiaa!

perjantai 7. helmikuuta 2014

Vai että Japaniin

Ystäväni kysyi viime vuoden puolella, että haluanko lähteä Japaniin hänen kanssaan. No tottahan toki minä Japaniin haluan lähteä, ja vielä hyvässä seurassa. Nyt onkin sitten lentoliput Nagoyaan hankittuna. Muu matkasuunnittelu on vasta aivan alkutekijöissään.

Mielikuvani Japanista. Hmmm… Geishoja, outoja ravintoloita, hyvää ruokaa, kapselihotelleja, elektroniikkaa. Siinä ne mielikuvani sitten olivatkin. Voinette varmasti kuvitella, että tällä pohjatiedolla matkan suunnitteluun kuluu tovi jos toinen.

Kuvat: Japantravelinfo.com


Alkuvuodesta aloitin googlettamaan, mitä Japanissa kannattaa tehdä ja nähdä. Tokyo ja Kyoto, muutamia pienempiä kyliä, Mt. Fuji, kylpylöitä, temppeleitä, kuumia lähteitä apinoineen. Määrä on aivan valtava. Japanissahan on vaikka mitä. Sattumalta lomamme osuu lisäksi kirsikankukinta-aikaan.

Luulin alunperin, että odottaisin eniten Japanin ruokaa. Ei sillä, että innostus japanilaisia ravintoloita kohtaan olisi laantunut. Löysin jo Alice in Wonderland ja Alcatraz -teemaiset ravintolat. Joku tällainen olisi pakko ottaa matkaohjelmaan, kun ei kai muu maailma tällaista tarjoa. Mutta en odottanut löytäväni niin paljon kaikkea muutakin mielenkiintoista.


Kuvat: Japantravelinfo.com


Nyt jo muutaman viikon olen ollut ihan umpikujassa. Kaikkea on ihan liikaa ja meillä vain kahdeksan päivää aikaa. Lähtö on jo ensi kuussa, joten umpikujasta olisi päästävä ja pian. Reitti pitäisi nimittäin olla valmiina, jotta voisimme varata majoitukset. Muutama muukin on varmasti innolla odottamassa kirsikankukkia.

Ensi viikolla varaamme majoitukset. Sitä ennen ja sen jälkeen otan erittäin mielellään kaikki mahdolliset vinkit Japanista. Niin majoituksista, ruuasta ja ravintoloista kuin kaikesta muustakin mahdollisesta.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Tukholman herkkuja

Tammikuun alussa piipahdin Tukholmassa töiden puolesta. Harmillisesti olimme siellä vain pari päivää, joten ravintolavierailut jäivät vähälle. Onneksi matkassamme oli paikallisopas, joten saimme kokea Tukholman parhaimmiston. Tai jos emme parhaimmistoa, niin en tiedä miten ja kuka voisi pistää paremmaksi.

Koko Tukholman reissun (ja piiitkään aikaan muutenkin) paras makuelämys löytyi nimittäin Svartengrens -ravintolasta, jossa kävimme aperitiivilla ennen varsinaista illallista. Rakastan yllätyksiä. Luulin saavani erinomaisen aperitiivicocktailin hyvässä cocktailbaarissa. Sain jotain vielä parempaa.

Svartengrensissä oli persoonallinen sisustus ja käsin askarrellut cocktaillistat. Mutta sitäkin parempaa oli aperitiivi. Ensin saimme eteemme kauniin punaisen punajuuricocktailin. Aah mikä tuoksu. Olisin ollut tyytyväinen jo tähän. Olinkin. Mutta sieltä se tuli. Se mieletön pikkiriikkisellä lautasella tarjoiltu, cocktailin mukaan kuuluva vuohenjuusto-saksanpähkinäannos. Wau mikä makuyhdistelmä - juomineen kaikkineen. Aperitiivi ei tästä parane.



Illallisen söimme Tukholman Farangissa. Ravintola oli selkeästi suurempi kuin Helsingin samainen ravintola, ja ravintola oli viimeistä paikkaa myöden täysi - keskiviikkoiltana!! Ruoka oli hyvää, mutta makumaailma oli jo tuttua Helsingin ravintolasta. Ei siis yllätyksiä.

Iloisen yllättynyt olin ravintolan avec-vaunusta. Näitä en muista nähneeni kuin joskus lapsena. Kenties Ruotsin risteilyllä?? Sittemmin olen huomannut näitä olleen myös Helsingin ravintoloissa.



Illallisen jälkeen poikkesimme vielä lasillisella Nosh & Chow -ravintolan baarissa. Jälleen kerran persoonallinen sisustus, hyvää juomaa. Parasta paikassa oli kuitenkin wc-tilat :)

Nosh & Chow:n wc


lauantai 1. helmikuuta 2014

Ruokamatkalla sillan toisella puolella

Voisi kuvitella että jos herätyskello on soimassa lauantaiaamuna, päivästä ei voi tulla hyvä. Toisin kävi, päivä oli mitä erinomaisin. Kello herätti aamun treeneihin, ja sen jälkeen olikin aika keskittyä ruokaan - mieli täynnä energiaa, vatsa täysin tyhjänä ja valmiina vastaanottamaan tulevan päivän herkut.

Hyvästä ruoasta ja matkailusta nauttivan on helppo asua Lauttasaaressa, kun ruokamatkalle pääsee muutamassa minuutissa. Ei tarvitse kuin ylittää silta, ja on perillä. Täydellistä.

Olen jo kuukauden odotellut, että koska se Döner Kallio oikein aukeaa. No, juurihan se pari päivää sitten aukesi, mutta aukioloajat eivät ole (ainakaan vielä) lounastajille. Lisäksi jonot siellä eivät sovellu sellaiselle, joka on aamulla treenannut tyhjällä vatsalla ja sen jälkeen juonut pelkän palautusjuoman. Sen jälkeen nimittän kun pääsee syömään, syö niin paljon ettei koko loppupäivänä tarvitse ruokaan päin katsoa :)

Suurelle nälälle löytyy onneksi vaihtoehtoja - eikä pelkkiä epäterveellisiä vaihtoehtoja. Tänään valitsimme Cholon. Muutaman arkilounaan perusteella hieman pelkäsin, että kuinkahan kauan viikonloppulounaalla täytyy ruokaa odottaa, mutta jonoa ei onneksi ollut kuin muutaman ruokailijan verran. Pöydänkin saimme saman tien. Cholo on ehdottomasti yksi lempiravintoloistani Helsingissä. Miehenikin tokaisi ensimmäisenä sisään päästyämme, että tällaisia pitäisi olla Helsingissä enemmänkin. Niin pitäisi.



Vatsat täpösen täynnä siirryimme seuraavaan ruokakohteeseen, Hietsun kauppahalliin. Jotenkin olen onnistunut välttämään siellä käynnin kokonaan. En tiedä miten, koska kauppahalli osuu myös työmatkalleni, ja KÄVELEN sen ohi muutaman kerran viikossa. Kai on todettava, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Soppakeittiön bouillabaisse tuoksui taivaalliselta ja Lihakauppa Roslundin grillissä valmistuvat pihvit ja burgerit näyttivät uskomattoman hyviltä. Cholon burriton jälkeen ei uusi ruokailu ollut ohjelmassa, vaan päädyimme herkkujen kimppuun. Kuvan lumiukkomarengit jätimme rauhaan, mutta kuva niistä oli otettava kun niin söötisti poseerasivat.