tiistai 30. joulukuuta 2014

Tapahtumarikas (matka)vuosi 2014

Onpa ollut mukava lukea muiden matkabloggaajien koostepostauksia vuodesta 2014. Ihanaa, että on muitakin, jotka ajattelevat "nyt kun", eikä "sit kun". Olen aina ollut sitä mieltä, että matkalle voi lähteä nyt kun siihen on mahdollisuus. Nyt kun on lomapäiviä käytettävänä, nyt kun lennot johonkin tiettyyn kohteeseen saa edullisesti, nyt kun yksinkertaisesti olen olemassa ja voin käyttää vapaa-aikani ja rahani juuri siihen mihin itse tahdon.

Auttamatta muiden blogipostauksia lukiessa tulin ajatelleeksi, mihin vuosi 2014 on minut vienyt. Ei voi kuin ihmetellä, miten paljon yhden vuoden aikana voi tapahtua - niin matkojen kuin muunkin suhteen. Toiset vuodet ovat toisia parempia, ja tämä vuosi on ollut omalla kohdallani upea.

Alkuvuodesta taistelin ylemmän ammattikorkeakoulututkintoni loppuun. Puolitoista vuotta olin töiden ohella tutkintoa ahertanut, ja sen kyllä huomasi. Voimia ei ollut viilata viimeisiä pilkkuja opinnäytteestä, mutta sain kuin sainkin sen päätökseen alkukeväästä.


Maaliskuu ja kirsikankukat Japanissa
Maaliskuussa olinkin jo uutta tutkintoa rikkaampana ja uutta puhtia täynnä valmis aktiiviseen Japanin matkaan. Olimme ystäväni kanssa Japanissa vain reilun viikon, ja koko tämän ajan käytimme hyödyksi todella tehokkaasti.

Aloitimme Tokion vilinästä, upeasti pukeutuneiden businessmiesten ja naisten keskeltä. Ahmimme Tokion kalatorin susheja, rentouduimme japanilaisessa kylpylässä ja ihmettelimme ihmispaljoutta.



Jatkoimme matkaa Kioton kirsikankukkaloistoon. Oli kauniisti pukeutuneita geishoja, kirsikankukkia, suussasulavaa kobe-härän lihaa, kirsikankukkia, Kioton kettupuistoa, kirsikankukkia. Ja vielä kirsikankukkia.




Viimeisenä pysähdyksenä matkallamme oli munkkiluostarien vuori Mount Koya. Kaupunkien vilskeestä täydelliseen rauhaan.



En vieläkään voi uskoa, että ehdimme kahdeksassa päivässä niin paljon. Tuossa listauksessani kun ei ollut varmaan edes puolia siitä, mitä ehdimme tehdä. Hyvin suunniteltu on todellakin puoliksi tehty.


Huhtikuun ravintolakierros Tallinnassa
Kesän kynnyksellä kävimme jo kovinkin kesäisessä Tallinnassa. Menimme laivalla yli, yövyimme kaksi yötä Tallinnan vanhassa kaupungissa ja kiertelimme hyviä ravintoloita niin ruoan kuin juomankin perässä. Tallinna on niin lähellä, mutta silti siellä tulee käytyä niin harvoin.






Kesäkuussa minihäämatka Toscanaan
Kesäkuun alussa vietimme häitämme Helsingin merellisissä maisemissa.  Häitä aloimme suunnitella kun sain opintoni päätökseen. Pari-kolme kuukautta juhlien järjestämiseen oli ihan riittävästi. Meille tärkeintä oli, että saimme rakkaat juhlistamaan kanssamme hyvän ruoan, juoman ja musiikin pariin. Päivä oli onnistuneempi kuin mitä olisin osannut kuvitellakaan.

Kuva: Onevision.fi


Yllätykseksi miehelleni, ostin hänelle häälahjaksi minihääloman Toscanaan. Vietimme pitkän viikonlopun heti häiden jälkeisenä viikonloppuna maaseudulla, viinitarhojen ympäröimänä, Chiantin upeissa maisemissa Castello d'Albolan viinitilalla.

Kevään opintojen ja hääjärjestelyjen jälkeen tämä tuli enemmän kuin tarpeeseen.


Heinäkuun rantaloma Kreikassa
Kesällä päätimme jäädä Eurooppaan, ja valitsimme kesälomakohteeksi Lefkaksen saaren Kreikasta. Matkaan meitä lähti kolme. Minä, mieheni ja ystäväni. Mieheni vietti jonkun verran aikaa leijasurffaten, joten oli mukavaa kun minulla oli sillä välin muuta seuraa.














Pyöräilimme heinäkuussa myös Saariston Rengastien. Suomesta löytyy kyllä upeita matkakohteita!



Naisten kesken Pietarissa
Elokuussa saimme pitkästä aikaa toteutettua naisten reissun. Tällä kertaa matka ei ollut viinimatka, mutta hyvää juomaa ja ruokaa matka sisälsi silti - totta kai!

Matkustimme St. Peter Linen kyydillä Pietariin päiväksi. Tämä oli ensikosketukseni Venäjään, ja Pietari teki kyllä vaikutuksen. Sinne täytyy ehdottomasti mennä paremmalla ajalla. Nyt olisikin hyvä aika, kun matkaan pääsisi niin edullisesti.






Ensimmäinen Tukholmanristeily vuosikausiin
Syyskuussa kävimme päivä Tukholmassa -risteilyllä. En muista koska viimeksi olisin ollut risteilyllä (kun ei Karibian risteilyjä lasketa mukaan). Siitä on vuosia ja vuosia aikaa. Risteily yllätti positiivisesti, enkä sulje ajatusta lähteä risteilylle lähitulevaisuudessa uudelleen. Tukholmaan kun on aina mukava mennä, eikä se laivallaolokaan niin kamalaa ollut, vaan oikeastaan aika mukavaa.



Joskin risteily oli tasan tarkkaan suurin saavutus, mitä syys-lokakuussa olisin saanut tehtyä. Risteily oli juuri pahimpaan raskauspahoinvointiaikaan. Varsinkin iltaisin en pystynyt muuta ajattelemaan, kuin että milloin pahoinvointi oikein loppuu. Parin kuukauden jatkuva krapulaolo tuntui silloin ikuisuudelta. Olin jopa krapulaisille kateelllinen - heidänhän pahoinvointi loppui seuraavana, tai viimeistään sitä seuraavana päivänä. Minun pahan olon lopulle ei ollut päivämäärää. Nyt en voi enää kuvitellakaan, miten mahdoin olla siinä tilassa. Mikä pahoinvointi?


Babymoon/Honeymoon Barbadoksella
Vuoden viimeinen reissu saatiin juuri päätökseen. Honeymoonista tuli Babymoon. Näin aktiiviloma Bora Boralla ja Tikehaulla muuttui suunniteltua rauhallisemmaksi reissuksi turvalliselle ja hygieniselle Barbadokselle. Täydellisen rento päätös kiireiselle ja tapahtumarikkaalle vuodelle.






Mitä vuonna 2015?
Me emme tule olemaan niitä vanhempia, jotka automaattisesti ajattelevat, että lasten kanssa ei voi matkustaa. Tietenkin vasta aika näyttää mitä mieltä tyttäremme tulee olemaan matkailusta. Tulevaisuutta kun emme osaa ennustaa.

Tarkoitus ei ole kuitenkaan nyhjätä kotona. Haaveissa on reissuja lähelle ja vähän kauemmaksikin - vaihtoehtoja taas kerran vaikka kuinka paljon niin Aasiassa, Karibialla kuin Jenkeissä. Maapallolla riittää paikkoja mistä valita. Suomen rajojen sisällä tulemme myös ehdottomasti matkustamaan, ja kenties myös muualla Euroopassa.

Vuoden päästä olen viisaampi siitä, mihin vuosi on meidät vienyt. Mitään en mene lupaamaan, mutta mitään vaihtoehtoja en vielä tässä vaiheessa sulje pois.

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Laiskat matkaajat Barbadoksella

Tai jos oikein sanotaan, niin laiska matkaaja – ilman monikkoa. Miehelleni ei voi ihan täyttä laiskan matkaajan titteliä antaa. Olihan hän vesillä leijasurffaamassa useampanakin päivänä lomamme aikana.



Mutta minä. Minä se makoilin varjossa kirjojen kanssa oikein olan takaa. Olin kyllä lukenut Lonely Planetista Barbadoksen osion, tulostanut Tripadvisorin Barbadoksen top 30 parasta nähtävyyttä mukaan, googlannut mitä Barbadoksella kannattaa tehdä. Mutta ei. Minua ei kiinnostanut toinen toistaan hienommat rannat. Pari kilometriä pidemmän kävelyn miettiminenkin sai hikikarpalot otsalle.



Raskaana tai ei. En olisi uskonut, että minusta koskaan olisi saanut tehtyä tällaista paikallaanolosta nautiskelijaa. Saatoin olla rantatuolissa aamukahdeksasta pitkälle iltapäivään. Poistuen välillä vain vessaan ja lounaalle, tai pulahtamaan uima-altaaseen vilvoittelemaan. Toki kävimme saaren pääkaupungissa, iltaisin syömässä muissa kaupungeissa, rommitislaamovierailulla, naapurirannoilla, kiertämässä taksin kyydillä saarta, mutta lomailun tahti oli huomattavasti hitaampi kuin aiemmin. Vähintään tuplasti hitaampi, jollei vielä enemmänkin.



Sitähän täytyy tehdä, mitä kroppa vaatii. Ja minun kroppani vaati lepoa ja laiskottelua. Nyt tiedän, että valitsimme hotellin täysin oikein, vaikka hinta olikin muita vaihtoehtoja korkeampi. Olisi ollut turhan vaivalloista raahautua jostain kauempaa joka päivä leijasurffirannalle. Kätevää oli olla itse rannalla. Mereenkään asti en olisi viitsinyt aina mennä kaikkien leijasurffareiden jalkoihin. Uima-allas oli todellakin maksamisen arvoinen. Ja se ilmastointi. Ah, miten ihanaa oli päästä rantapäivän päätteeksi (vaikkakin olin jatkuvasti varjossa) viileään huoneeseen.

En kuitenkaan ajattele, että olen tullut vanhaksi. Ehei ;) Olen vain väliaikaisesti tuplalevon tarpeessa.

Voi kuinka ihanaa olikaan laiskotella!

perjantai 26. joulukuuta 2014

Paratiisissa kaikki on niin ihanaa

Juot upeaa viiniä palmujen reunustamassa rantabaarissa. Tämä viini on paras löydös ikinä. Viini on niin hyvää, että sitä tulee juotua lomalla useammankin kerran. Ostettua hotellihuoneen parvekkeellekin nautittavaksi. Lämmin tuuli puhaltaa, seura on mitä mainiointa, ei ole minnekään kiire. Sitten päätät ostaa samaa viiniä kotiin asti. Odotat sopivaa hetkeä, kutsut ystäviäkin sitä nauttimaan. Ja mitä ihmettä? Viinihän on täyttä kuraa.

Kuulostaako tutulta?



Paratiisissa kaikki on aina niin ihanaa. Ja saa ollakin. Parisen viikkoa sitten, lomamme ensimmäisenä aamuna nyrpistin nenääni, kun eteeni kannettiin kannullinen Liptonin Yellow Label -teetä. Taas olin unohtanut ottaa omat teet matkalle mukaan, joten Liptoniin oli tyytyminen. Mutta mitä kävikään? Tee maistui todella hyvälle. Tunnistin kyllä Liptonin kitkerän maun. Tee siis oli täysin samaa kuin mitä Suomessa. Mutta fiilis ja miljöö, missä sitä join oli eri. Purskahdin nauruun ja join teeni nautiskellen viimeiseen pisaraan asti. Tilasin teetä myös seuraavina aamuina. Ja oi miten hyvää oli.



Rento fiilis seuraa lomalla ihan kaikkeen muuhunkin. Ei haittaa vaikka hotellihuoneessa tavarat ovat hujan hajan. Mitä sitten vaikka hiekka kuorii jalkapohjia sandaalien välissä, ja on tarttunut aurinkorasvan ja hien sekaisiin pohkeisiin asti. Jos ravintolan ruoka ei ole sitä ihan kaikkein maukkainta, voi sen kääntää paikalliseksi makuelämykseksi. Ja taas maistuu.



Tämän olotilan saa aina tuotua kotiin asti, mutta mitä ihmettä muutaman päivän kuluttua tapahtuu? Ei arjessakaan mitään vikaa nimittäin ole. Suomessa meitä pitäisi odottaa ihana luminen maa ja talven paukkuva pakkanen. Voiko parempaa kotiinpaluuta toivoa?

Tällä kertaa aion todella pyrkiä säilyttämään tämän tunteen. Tämän, kun kaikki maistuu, näyttää, kuulostaa ja tuntuu paremmalta kuin mikään koskaan.



PS. Liptonin Yellow Label saa jäädä kaupan hyllylle – rajansa kaikella ;)

maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulumieltä Barbadoksen vähäosaisille lapsille

Täällä maa ei ole valkoinen, eikä lämpötila ole lähelläkään nollaa, saati sitten pakkasen puolella. Päivä ei ole muutaman tunnin mittainen, vaan aurinko paistaa täydeltä taivaalta aamukuudesta iltakuuteen. Hiki tulee jo varjossa makoillessa.



Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö pääse joulun tunnelmaan. Joulukuusia näkyy kotien ikkunoista ja pihoilla. Värivaloja, joulupukkeja, joulukelloja ja vaikka mitä on ympäriinsä – ajoittain ehkä pikkiriikkisen liikaakin. Joulumusiikki raikaa ravintoloissa, kadulla, takseissa, kirkoissa. Ja olemmehan täällä koko perhe.

Eikä tässä kaikki joulutunnelmasta.



Carols at the Abbey
Eilen vierailimme St Nicholas Abbeylla - yhdellä Barbadoksen hienoimmista rommitislaamoista. He järjestivät joululaulutilaisuuden, jonka tuotot menivät lasten hyväksi - tänä vuonna lastensairaalan sydänosastolle.




Puutarha oli katettu puutarhajuhlatyyliin ja tietysti teeman mukaisesti koristeltu joulukoristeilla. Lastensairaalan hyväksi oli myynnissä ruokaa ja juomaa. Selkeästi kaikki muut olivat tässä hyväntekeväisyystoiminnassa mukana vuoden ympäri - näytimme olevan lähes ainoita, jotka eivät tunteneet kaikkia muita. Sulauduimme kuitenkin hyvin joukkoon, sillä useimmat vaikuttivat olevan alkuperäisiä brittejä tai jenkkejä. Näytimme yhtä turisteilta/paikallisilta kuin hekin. Samaa ei voi sanoa muualla saarella liikkuessa.



Ohjelmaan kuului ruuan ja juoman lisäksi joulumusiikkia. Ensin parin eri solistin esittämänä, sitten Barbadoksen poliisiorkesterin (Royal Barbados Police Force Band) tahdissa. Oli kyllä huikean hyviä tulkintoja ja versioita - soulia, oopperaa ja kaikkea siltä väliltä.




Kaikille jaettiin myös lauluvihkoset, joista löytyi joululaulujen sanat. Oli aika hassua laulaa englanniksi joululauluja, joita on aiemmin vain kuullut. Olen suuri joululaulujen fani, mutta aiemmin ei vaan ole tullut vastaan englanninkielistä yhteisjoululaulutilaisuutta. Toki ne lauloin suomeksi, joista suomenkielinen versio on tehty :)




Joululahja vähäosaiselle lapselle
Parasta tilaisuudessa oli se, että vieraiden toivottiin tuovan joululahja jollekin barbadoslaiselle vähäosaiselle lapselle. Lahja tuli olla paketoituna, ja päälle kirjoitettuna ikä ja sukupuoli, jolle lahja on tarkoitettu.



Meidän pakettiin päätyi palapeli 4-6-vuotiaalle tytölle. Harmillista, kun emme pääse näkemään, kuka lahjan tulee saamaan. Täytyy vain toivoa, että lahja on mieluinen.



Jos ei tällä pääse joulutunnelmaan, niin ei sitten millään. Voin vakuutella kaikille epäilijöille, että kyllä joulu on joulu myös palmujen alla. Myös täällä saa jakaa hyvää mieltä ympärillä oleville - ja se on parasta joulussa.

Ihanaa joulunaikaa kaikille!


tiistai 16. joulukuuta 2014

Honeymoonista Babymooniksi

Niinhän siinä sitten kävi, että elokuussa joulun matkavaihtoehtoja puntaroidessamme raskaustestiin ilmestyi kaksi viivaa. Häämatka ei enää jouluna olisi vain häämatka. Honeymoonista tulikin Babymoon. Eipä se mitään. Ihan kaikki hyvät syyt matkustaa kelpaavat kyllä minulle :)

Matkavaihtoehdot puntariin
Olin niin päättänyt, että häämatkalle lähdemme jonnekin todellakin kauas pois. Jonnekin, minne muutoin ei kenties tule mentyä. Haaveilin täällä blogissakin Bora Borasta ja Tikehaun pikkiriikkisestä saaresta keskellä eteläistä Tyyntämerta - vielä silloinkin kun jo tiesimme saavamme keväällä perheenlisäystä. Kaksi viivaa tikussa ei saanut äidinvaistojani heräämään ja luopumaan matkahaaveestani keskellä valtamerta, omassa pienessä bungalowissa meren päällä.



Onneksi mieheni on minua järkevämpi. Ei. Raskaana ei voi mennä keskelle ei mitään helikopterilentojen päähän lähimmästä lääkäristä - sairaalasta puhumattakaan. Oli siis tyydyttävä lähempään ja turvallisempaan kohteeseen.

Kuulostaa varmaan typerältä, että "tyydyin" Barbadokseen, mutta siltä se silloin tuntui. Olenhan käynyt Karibialla jo vaikka kuinka monta kertaa. Halusin Tikehaulle.

Enää ei tunnu matka Barbadokselle tyytymiseltä. Nyt se tuntuu maailman parhaalta idealta. Kun vatsa on kasvanut ja pieni prinsessamme aloittanut tanssiharjoitukset vatsassani, ei minua keskelle Tyyntämerta enää saisi. Kuka hullu sellaisia on suunnitellut? Raskaana? Ehei, en minä ainakaan ;)



On matkustaminen aina riski. Mutta niin on kotiin jääminenkin. Vaihtoehdoistamme Barbados kuulosti parhaalta. Google kertoi sen olevan Brittien ja Jenkkien ehdoton suosikki Babymoon-kohteista (en olisi tällaista termiä muuten tiennytkään). Hygieniataso on kohdillaan, siellä ei ole malariaa, suora lento Lontoosta on vain kahdeksan tuntia ja hyviä sairaaloita on useampikin.


Turkoosi vesi, aurinko ja lämpö - ne nyt eivät ainakaan huononna kohdetta. Loma, olet niin tervetullut!

lauantai 13. joulukuuta 2014

Missä majoittua Seychelleillä? Osa 2 - Praslin ja La Digue

Kahden vuoden takaisella matkallamme Seychelleillä jatkoimme Mahen saarelta matkaa Praslinin saarelle. Matkan voisi lentää, mutta edullisempi tapa on mennä veneellä. Matka kestää 45 minuuttia, ja jos merenkäyntiä on vähänkin, kannattaa varautua pahaan oloon. Pahoinvointilääkkeet ja oksennuspussi matkaan, niin kyllä se siitä. Määränpää on sen arvoinen :)

Coco de Mer -kookospähkinä


Coco de Mer -kookospähkinöiden koti Praslin
Majoituimme Praslinin saarella kahdessa eri hotellissa. Ensimmäinen niistä oli Berjaya Praslin Resort. Mahen samaiseen hotelliketjuun kuuluvan hotellin tavoin tämäkin oli edullisin resort, ja myös jo parhaat päivänsä nähnyt. 

Hotelli oli kuitenkin erinomaisella paikalla saaren itärannikolla Cote d'Or -rannalla. Paikka oli pieni kylä. Sieltä löytyi kauppoja ja ravintoloita, ja sieltä pääsi kätevästi muualle saarelle paikallisbusseilla tai polkupyörillä. Saaren itärannikko on todella tasaista, joten polkupyöräily oli helppoa.



Tässäkin hotellissa on allasalue ja ravintola, ja se sijaitsee aivan rannan tuntumassa. Hotelli oli myös todella rauhaisa, eikä altaalla ollut ruuhkaa. Lisäksi hotellilla oli diili rannan vesiurheiluliikkeen kanssa, ja saimme hotellin asukkaina vuokrata snorklausvälineet heiltä todella edullisesti. Tämän hotellin kaikissa huoneissa on parveke tai terassi, joskaan emme viettäneet juurikaan aikaa huoneessa, joten parvekkeesta ei liiemmälti lisäarvoa tullut.



Tästä osasta Praslinia oli helppo olla omatoimisen aktiivinen.

Praslinin toinen majoitus Coco de Mer
Samaa ei voi sanoa toisesta Praslinin majoituksestamme, Coco de Mer -hotellista. Hotellin lähellä ei ollut mitään. Sen lisäksi se sijaitsee saaren länsirannalla, josta en ainakaan itse lähtisi jatkuvien ylä- ja alamäkien vuoksi polkupyöräilemään yhtään minnekään.



Mutta eipä sieltä tarvinnutkaan. Hotelli oli sen verran hieno, että siellä viihtyi helposti sen neljä päivää mitä siellä majoituimme. Hotellin ruoka oli myös hyvää, joten vaihtoehtoja ei siinä ajassa ehtinyt kaipaamaan. Hotellilla oli lisäksi huonehintaan kuuluvia retkiä eri puolille saarta. Me osallistuimme yhdelle retkelle, mutta muuten nautimme sviitistämme ja sviittialueen yksityisistä palveluista :)



Lisää kuvia Coco de Mer -hotellista voi katsella aikaisemmasta postauksestani.

Rauhallinen La Digue 
Olisimme halunneet yöpyä myös Praslinin naapurissa La Diguen saarella. Aikataulumme ei siihen kuitenkaan venynyt, joten teimme sinne vain päiväretken Praslinilta. Lauttoja Praslinin ja La Diguen välillä menee useita päivässä, joten aikataulun voi helposti mukauttaa omiin suunnitelmiin. Saarikin on sen verran pieni, että päivässä sen ehti kiertää lähes kokonaan. Autoja ei saarella ole, mutta polkupyörät veivätkin paremmin saaren eri kolkkiin.


Aurinkoinen päivä muuttui hetkessä kaatosateeksi. Onneksi olimme jo matkalla takaisin lauttasatamaan.
 
Jos olisin menossa Seychelleille uudelleen, voisin hyvin kuvitella majoittuvani myös La Diguella. Tosin sellaista oloa ei jäänyt, ettemme olisi ehtineet nähdä kaikkea haluamaamme kahden viikon aikana. Luulenpa siis, että maapallon kohteet eivät ehdi yhden elämän aikana loppua kesken. Toiselle kierrokselle ei siis todennäköisesti tule tarvetta :)

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Missä majoittua Seychelleillä? Osa 1 - Mahe


Kävimme Seychelleillä kaksi vuotta sitten joulun pyhien aikaan. Silloin sinne oli tarjolla kaikkein edullisimmat lennot hyvillä yhteyksillä. Verrattuna siis muutamiin Karibian ja Aasian kohteisiin, mitä olimme ensisijaisesti ajatelleet. Mutta jos nyt Seychelleille pääsee edullisesti ja helposti, niin mikä jottei.

Ranta Mahen itärannikolla


Majoitus sitten. Olisikohan se myös edullista? No, riippuu siitä minkätasoista majoitusta hakee. Mutta miljonääri ei Seychelleillä kuitenkaan tarvitse olla (ja jos olet, niin rahasi pääset kyllä helposti tuhlaamaan jo ihan majoitukseen). Majoitusvaihtoehtoja löytyy monen hintaisia ja tasoisia. Muutamalla kympillä saa huoneiston, jossa voi halutessaan itse kokkailla ruokansa. Me päädyttiin resort-majoituksiin, mutta halvimpiin sellaisiin uuden vuoden majoitusta lukuunottamatta, minkä onnekkaasta ylennyksestä sviittiin jo aiemmin kirjoittelinkin.

Seychelleille voi siis lähteä luksuslomalle, reppureissaamaan, tai jotain siitä välistä. Kaikkeen löytyy tarjontaa.

Oma ennakkoajatukseni oli, että Seycheillit on pelkkä luksuslomakohde. Ei se ollutkaan. Se ei ollut myöskään turistien valloittama, mitä myös olin ennen Seychelleillä käyntiä ajatellut. 


Missä päin Seychellejä majoittua?
Yksi haasteellisemmista, tai ainakin aikaavievimmistä, asioista matkaillessa on päättää, mistä päin kannattaa varata majoitus. Helpommaksi Seychellien kohdalla asiaa ei tee se, että majoituksen voi valita kolmen pääsaaren lisäksi myös usealta pienemmältä saarelta.

Jos haluaa olla omatoimisen aktiivinen, niin kolmen pääsaaren majoitusvaihtoehdot ovat varmasti ne, mistä kannattaa lähteä valitsemaan. Toki osan matkasta voi viettää tässäkin tapauksessa saarella, missä omaa hotellia lukuunottamatta ei ole mitään muuta. Yhteen kohteeseen ei missään tapauksessa kannatakaan jäädä. Pari viikkoa voi helposti jakaa pariin-kolmeen, tai vaikka neljäänkin eri majoitukseen ilman, että matkasta tulee jatkuvaa pakkaamista ja paikasta toiseen siirtymistä.

Seychellien pääsaari Mahe
Sijainti on majoituksissa erittäin tärkeässä asemassa Seychelleillä, etenkin suurimmalla Mahen saarella. Paikallisbussit kulkevat kyllä jokseenkin kätevästi ja ovat todella edullisia. Matka pysäkille ei välttämättä ole kuitenkaan mikään paras mahdollinen. Saaren sisäosa on hyvin vuoristoista, ja osa teistä niin jyrkkiä, että jopa autoilla on vaikeuksia päästä niihin. En edes haluaisi kuvitella, mitä olisi kävellä sellaista ylämäkeä matkalaukun tai rinkan kanssa.



Ensimmäinen Seychellien majoituksemme, Berjaya Beau Vallon Bay Resort & Casino, oli Mahen pohjoisosassa Beau Vallon -rannalla. Alueella on muutamia resorteja, ravintoloita ja kauppoja. Mikään yli-turistinen alue ei ollut, niin kuin ei mikään muukaan osa Seychelleistä. Lisäksi sieltä pääsi todella helposti ja edullisesti paikallisbusseilla muihin osiin saarta. Ja jos tuulet osuvat kohdalle, niin leijasurffaajillekin rannalla olisi tilaa.

Katukuvaa Beau Vallon Beachin läheltä.


Hotelli on jo vanha, eikä meidän huoneessa ollut parveketta, mutta se sijaitsi rannalla, kaiken mahdollisen läheisyydessä, hotellilla on kaksi ravintolaa, uima-allasalue ja heillä oli ilmainen shuttle-bussi saaren pääkaupunkiin Victoriaan useita kertoja päivässä. Eli kaikin puolin kelpo valinta edulliseksi resort-majoitukseksi.



Albizia lodge Mahen sisämaassa
Loman päätteeksi olimme vielä kaksi yötä Mahen saarella. Tähän valitsimme pienen Bed and Breakfast -majoituksen, Albizia Lodgen, lentokentän läheltä. Virhe. Majoitus oli juuri siellä vuoren rinteellä, erittäin jyrkän tien keskellä, ja bussille oli sen verran matkaa, että ilman autoa sieltä ei pystynyt liikkumaan.

Ylämäki ei näytä yhtään niin jyrkältä kuin mitä se oikeasti on. Jyrkkä se oli.


Majoituksen omistajatkin sen tiesivät, ja veloittivat pilviä hipoavia summia siitä, että veivät meidät rannalle ja noutivat takaisin. Illalliseenkaan ei ollut täten muuta vaihtoehtoa kuin syödä majoituksen tekemää ruokaa - eli sitä, mitä he sinä iltana päättivät tehdä. En valitsisi tätä paikkaa uudelleen, enkä sitä suosittelisi kenellekään muullekaan. Fiilis majoituksessa oli se, että muu heitä ei kiinnosta kuin se, että saavat jokaiselta majoittujalta niin paljon rahaa kuin mahdollista. Onneksi olimme siellä vain sen kaksi yötä.




Kahden Mahen majoituksen väliajan lomastamme majoituimme Praslinin saarella. Siitä ja La Diguen saaresta seuraavassa postauksessa.