Tai jos oikein sanotaan, niin laiska matkaaja – ilman monikkoa. Miehelleni ei voi ihan täyttä laiskan matkaajan titteliä antaa. Olihan hän vesillä leijasurffaamassa useampanakin päivänä lomamme aikana.
Mutta minä. Minä se makoilin varjossa kirjojen kanssa oikein olan takaa. Olin kyllä lukenut Lonely Planetista Barbadoksen osion, tulostanut Tripadvisorin Barbadoksen top 30 parasta nähtävyyttä mukaan, googlannut mitä Barbadoksella kannattaa tehdä. Mutta ei. Minua ei kiinnostanut toinen toistaan hienommat rannat. Pari kilometriä pidemmän kävelyn miettiminenkin sai hikikarpalot otsalle.
Raskaana tai ei. En olisi uskonut, että minusta koskaan olisi saanut tehtyä tällaista paikallaanolosta nautiskelijaa. Saatoin olla rantatuolissa aamukahdeksasta pitkälle iltapäivään. Poistuen välillä vain vessaan ja lounaalle, tai pulahtamaan uima-altaaseen vilvoittelemaan. Toki kävimme saaren pääkaupungissa, iltaisin syömässä muissa kaupungeissa, rommitislaamovierailulla, naapurirannoilla, kiertämässä taksin kyydillä saarta, mutta lomailun tahti oli huomattavasti hitaampi kuin aiemmin. Vähintään tuplasti hitaampi, jollei vielä enemmänkin.
Sitähän täytyy tehdä, mitä kroppa vaatii. Ja minun kroppani vaati lepoa ja laiskottelua. Nyt tiedän, että valitsimme hotellin täysin oikein, vaikka hinta olikin muita vaihtoehtoja korkeampi. Olisi ollut turhan vaivalloista raahautua jostain kauempaa joka päivä leijasurffirannalle. Kätevää oli olla itse rannalla. Mereenkään asti en olisi viitsinyt aina mennä kaikkien leijasurffareiden jalkoihin. Uima-allas oli todellakin maksamisen arvoinen. Ja se ilmastointi. Ah, miten ihanaa oli päästä rantapäivän päätteeksi (vaikkakin olin jatkuvasti varjossa) viileään huoneeseen.
En kuitenkaan ajattele, että olen tullut vanhaksi. Ehei ;) Olen vain väliaikaisesti tuplalevon tarpeessa.
Voi kuinka ihanaa olikaan laiskotella!
Mutta minä. Minä se makoilin varjossa kirjojen kanssa oikein olan takaa. Olin kyllä lukenut Lonely Planetista Barbadoksen osion, tulostanut Tripadvisorin Barbadoksen top 30 parasta nähtävyyttä mukaan, googlannut mitä Barbadoksella kannattaa tehdä. Mutta ei. Minua ei kiinnostanut toinen toistaan hienommat rannat. Pari kilometriä pidemmän kävelyn miettiminenkin sai hikikarpalot otsalle.
Raskaana tai ei. En olisi uskonut, että minusta koskaan olisi saanut tehtyä tällaista paikallaanolosta nautiskelijaa. Saatoin olla rantatuolissa aamukahdeksasta pitkälle iltapäivään. Poistuen välillä vain vessaan ja lounaalle, tai pulahtamaan uima-altaaseen vilvoittelemaan. Toki kävimme saaren pääkaupungissa, iltaisin syömässä muissa kaupungeissa, rommitislaamovierailulla, naapurirannoilla, kiertämässä taksin kyydillä saarta, mutta lomailun tahti oli huomattavasti hitaampi kuin aiemmin. Vähintään tuplasti hitaampi, jollei vielä enemmänkin.
Sitähän täytyy tehdä, mitä kroppa vaatii. Ja minun kroppani vaati lepoa ja laiskottelua. Nyt tiedän, että valitsimme hotellin täysin oikein, vaikka hinta olikin muita vaihtoehtoja korkeampi. Olisi ollut turhan vaivalloista raahautua jostain kauempaa joka päivä leijasurffirannalle. Kätevää oli olla itse rannalla. Mereenkään asti en olisi viitsinyt aina mennä kaikkien leijasurffareiden jalkoihin. Uima-allas oli todellakin maksamisen arvoinen. Ja se ilmastointi. Ah, miten ihanaa oli päästä rantapäivän päätteeksi (vaikkakin olin jatkuvasti varjossa) viileään huoneeseen.
En kuitenkaan ajattele, että olen tullut vanhaksi. Ehei ;) Olen vain väliaikaisesti tuplalevon tarpeessa.
Voi kuinka ihanaa olikaan laiskotella!
Sulla on hyvä syy laiskotella ja se rentoutuminen pitää todellakin sallia itselle :)
VastaaPoistaOn kyllä jännä miten kroppa oikein vaatii laiskottelua. Aikaisemmin olisin vain tylsistynyt tällaiseen paikallaolomäärään. Tällä lomalla on tullut tasan kerran sellainen olo, että on vähän tylsää. Pian sekin meni ohi :)
Poista