Yksi parhaista Barbadoksen nähtävyyksistä on St Nicholas Abbeyn rommitislaamo. Edellisellä Barbadoksen reissulla vierailimme vain Mount Gayn rommitislaamolla täysin aikataulujen vuoksi. Silloin olimme saarella vain yhden päivän Karibian risteilyn yhteydessä, mutta tällä kertaa meillä oli kokonaiset kaksi viikkoa aikaa. Nyt aikaa riitti hyvin ajella saaren pohjoisosiin myös tälle saaren parhaalle rommitislaamolle.

Tälle pihatielle pääsy ei kuitenkaan ollut mikään itsestäänselvyys. Netin aikataulujen mukaan meillä olisi hyvin ollut reilu tunti vielä aikaa ennen tislaamon sulkemista, mutta portilla lukikin "suljettu", ja mies oli laittamassa portteja kiinni. What?? Mitä ihmettä tekisimme kaksi tuntia? Miksei kukaan vaivautunut päivittämään nettisivuja?
Olimme siis suunnitelleet vierailun niin, että ensin tutustuisimme tislaamoon, jonka jälkeen osallistuisimme hyväntekeväisyystilaisuuteen (linkki tilaisuuden postaukseen), joka myös pidettiin tislaamolla. Ja nyt me olimme täällä keskellä metsää, emmekä pääsisikään sisälle.

Onneksi saimme puhuttua itsemme porttien sisäpuolelle. Saimme hengata luppoajan omatoimisesti tislaamon tiluksilla siihen asti kunnes hyväntekeväisyystilaisuus alkoi. Ja mikäpäs siinä. Koska tislaamo oli jo kiinni, emme maksaneet sisäänpääsyä, emmekä ekstraa tislaamokierroksesta, mutta silti pääsimme tutustumaan kaikkeen. Hyvä diili meille!

Sisätiloja saimme tässä vaiheessa kurkkia vain hieman kauempaa. Pääsimme kyllä sinnekin kun hyväntekeväisyystilaisuus alkoi.

Sokeriruo'ot yllättävät kerta toisensa jälkeen korkeudellaan. Kuvasta katsottuna nuo voisivat olla vaikka metrin korkuisia, mutta todellisuudessa kaksi minua päällekkäin ei riittäisi kurottamaan latvoihin saakka. Kolmas minä jo kenties juuri ja juuri ylettäisi.

Piha-alue oli pidetty oikein siistinä, mutta historiaa sieltä ei oltu poistettu, päin vastoin tislaamon nykyiset omistajat ovat pyrkineet kunnostamaan tislaamoa sen alkuperäiseen kuntoon. Tislaamo on perustettu jo 350 vuotta sitten, mutta sen nykyiset omistajat, Warrenin perhe, ostivat tilan vuonna 2006. Yksi perheen pojista, Simon, olikin meitä tervehtimässä ja kertoili - noh, ei niinkään tilasta, vaan vitsejä toisensa perään :) Ensin olin hieman hämilläni, että onko tämä vitsejä kertova tonttulakkinen mies todella tislaamon toiminnasta vastaava omistajaperheen poika. Oli.

Tässä ovat kuulemma tislaamon tuoreimmat tulokkaat.

Ja sitten pääsimme itse rommiin. Esillä oli aikalailla kaikki rommintekemisen eri vaiheet, aiemmin jo nähdyistä pellolla kasvavista sokeriruo'oista ikäännytettyyn rommiin, kuin myös tietenkin välineet rommin tislaamiseen.

St Nicholas Abbey ei tee sekoiterommeja, kuten saaren toinen tunnettu Mount Gay, vaan St Nicholas Abbeyn rommit ovat kaikki yhden vuoden sadosta tehtyjä rommeja. Hinnatkin täten Mount Gayta korkeammat.

Tislaamon ympäristössä oli mukavasti kierrettävää ja nähtävää. Ei kuitenkaan liikaa. Meillä oli tunnin verran aikaa tapettavana, ja se oli oikein sopiva aika. Joskin nälkä alkoi tulla, kun luulimme sekä tislaamon, että sen kahvion olevan auki sinne saapuessamme.

Tislaamon sisätiloihin pääsimme vasta, kun tilat oli laitettu valmiiksi illan tilaisuutta varten. Muuta asiaa meillä ei sisälle ollutkaan, mutta rommia halusimme ostaa. Olisi kaupassa ollut muutakin tuliaishärpäkettä, mutta muuhun kuin rommiin emme koskeneet.

Ostimme yhden tuliaispullon kotiin tuotavaksi. Saimme pulloon myös haluamamme kaiverruksen. Tämä pullo on siis vain ja ainoastaan meille :) Sisällöksi valikoimme 10-vuotiaan rommin. Hinta oli 160 barbadosdollaria. 15-vuotiaan hinta olisi ollut satasen enemmän.

Rommia voi myös ostaa suoraan tynnyristä vanhaan pulloon, jolloin hinta on lähes puolet edullisempi. Pullo toki täytyy olla tislaamon oma pullo - mikä tahansa kanisteri ei kelpaa. Tislaamon omistaja, Simon, naurahti miehelleni, että jos pullo sattuu tyhjentymään jo matkamme aikana, niin ei kun taksi alle ja pulloa täyttämään :)

Pulloa ei avattu vielä matkalla, emmekä aio sitä avata, ennen kuin minäkin voin rommia maistaa. Vielä pari kuukautta pitää siis malttaa odottaa. Mutta eikös hyvää kannatakin?

Joulumieltä Barbadoksen vähäosaisille lapsille

Täällä maa ei ole valkoinen, eikä lämpötila ole lähelläkään nollaa, saati sitten pakkasen puolella. Päivä ei ole muutaman tunnin mittainen, vaan aurinko paistaa täydeltä taivaalta aamukuudesta iltakuuteen. Hiki tulee jo varjossa makoillessa.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettemmekö pääse joulun tunnelmaan. Joulukuusia näkyy kotien ikkunoista ja pihoilla. Värivaloja, joulupukkeja, joulukelloja ja vaikka mitä on ympäriinsä – ajoittain ehkä pikkiriikkisen liikaakin. Joulumusiikki raikaa ravintoloissa, kadulla, takseissa, kirkoissa. Ja olemmehan täällä koko perhe.

Eikä tässä kaikki joulutunnelmasta.

Carols at the Abbey
Eilen vierailimme St Nicholas Abbeylla - yhdellä Barbadoksen hienoimmista rommitislaamoista. He järjestivät joululaulutilaisuuden, jonka tuotot menivät lasten hyväksi - tänä vuonna lastensairaalan sydänosastolle.

Puutarha oli katettu puutarhajuhlatyyliin ja tietysti teeman mukaisesti koristeltu joulukoristeilla. Lastensairaalan hyväksi oli myynnissä ruokaa ja juomaa. Selkeästi kaikki muut olivat tässä hyväntekeväisyystoiminnassa mukana vuoden ympäri - näytimme olevan lähes ainoita, jotka eivät tunteneet kaikkia muita. Sulauduimme kuitenkin hyvin joukkoon, sillä useimmat vaikuttivat olevan alkuperäisiä brittejä tai jenkkejä. Näytimme yhtä turisteilta/paikallisilta kuin hekin. Samaa ei voi sanoa muualla saarella liikkuessa.

Ohjelmaan kuului ruuan ja juoman lisäksi joulumusiikkia. Ensin parin eri solistin esittämänä, sitten Barbadoksen poliisiorkesterin (Royal Barbados Police Force Band) tahdissa. Oli kyllä huikean hyviä tulkintoja ja versioita - soulia, oopperaa ja kaikkea siltä väliltä.

Kaikille jaettiin myös lauluvihkoset, joista löytyi joululaulujen sanat. Oli aika hassua laulaa englanniksi joululauluja, joita on aiemmin vain kuullut. Olen suuri joululaulujen fani, mutta aiemmin ei vaan ole tullut vastaan englanninkielistä yhteisjoululaulutilaisuutta. Toki ne lauloin suomeksi, joista suomenkielinen versio on tehty :)

Joululahja vähäosaiselle lapselle
Parasta tilaisuudessa oli se, että vieraiden toivottiin tuovan joululahja jollekin barbadoslaiselle vähäosaiselle lapselle. Lahja tuli olla paketoituna, ja päälle kirjoitettuna ikä ja sukupuoli, jolle lahja on tarkoitettu.

Meidän pakettiin päätyi palapeli 4-6-vuotiaalle tytölle. Harmillista, kun emme pääse näkemään, kuka lahjan tulee saamaan. Täytyy vain toivoa, että lahja on mieluinen.

Jos ei tällä pääse joulutunnelmaan, niin ei sitten millään. Voin vakuutella kaikille epäilijöille, että kyllä joulu on joulu myös palmujen alla. Myös täällä saa jakaa hyvää mieltä ympärillä oleville - ja se on parasta joulussa.

Ihanaa joulunaikaa kaikille!