Kreikkalainen ruoka. Hyvää!

Lefkadan kaupungissa oli aivan uskomatonta se, että kun tilasi oluen - pari-kolme euroa maksavan oluen - sai kaupan päälle lautasellisen herkkuja. Eikä vain kupillista suolapähkinöitä tai oliiveja. Oikeasti, herkkulautasen! Lautasilta löytyi tomaattia, kurkkua, oliiveja, fetaa, lihaa, makkaraa, kalaa, ranskalaisia, leipiä tapenadella. Lautasen sisältö riippui tietenkin ravintolasta, mutta yksikään ravintola ei jäänyt toisten jalkoihin.

Viihtyisä perheravintola Lefkadan kaupungin laidalla
Paras kaikista ravintoloista Lefkaksella oli ehdottomasti perheravintola, Cafe Nion, joka oli matkalla majoituksestamme Lefkadan keskustaan. Ravintola oli kätevästi matkan puolivälissä - täydellinen väliolutpaikka siis! Taisimme koko viikon aikana kävellä ravintolan ohi pysähtymättä vain pari kertaa. Helpompi mainita näin päin, kuin alkaa laskea, kuinka monta kertaa kävimme ravintolassa :)

Ravintolalla oli iso puutarha täynnä pöytiä. Päiväaikaan olimme usein ainoita asiakkaita, mutta iltaisin ihmisiä oli enemmän. Jalkapallon MM-kisapelien aikaan kaikki eivät edes saaneet pöytää.

Ruoka oli todella hyvää, ja erittäin edullista. Souvlaki-vartaat tulivat suoraan grillistä, ja maksoivat pari euroa per varras. Illalliseksi niitä suositeltiin kahta henkilöä kohti, ja se oli ihan riittävästi. Alkuun kun ilman veloitusta tuotiin valtavankokoiset fetalla ja tomaatilla päällystetyt leivät. Myös moussaka oli suussasulavan hyvää, mutta sitä olisi saanut olla enemmän. Ahneet ;)

Ruoka selkeästi tuli suoraan kreikkalaisen perheen keittiöstä. Tunnelma oli, kuin olisi ollut jonkun kotona syömässä. Myös perheen lapset leikkivät pihapiirissä, eli ravintolan terassilla.

Lounaspita Lefkadan kävelykadulla
Kun menimme alkulomasta syömään gyros pita -annoksia, emme vielä tässä vaiheessa olleet tajunneet, että hintataso on aivan todella edullinen. Valitsimme isoimmat annokset, koska luulimme parin-kolmen euron annosten olevan alkupalan kokoisia. Kahdeksalla eurolla saikin sitten rekkamiehen annoksen. Ei mitään toivoa, että kukaan meistä olisi saanut annosta tuhottua. Hyvää oli.

Ravintola sijaitsi Lefkadan kävelykadun loppupäässä rannasta katsottuna. Muut asiakkaat olivat paikallisia, joten päättelimme siitä, että ruoka on varmaan hyvää. Niin oli.

Äyriäisdinneri Lefkadan vierasvenesatamassa
Tripadvisor ohjasi meidät illallistamaan mereneläviä Kyma-ravintolaan. Paikka oli Lefkadan vierasvenesataman edustalla, eli maisema purjeveneineen oli oikein miellyttävä. Sisätila näytti myös viihtyisältä, mutta ei kai helteellä voi sisälle mennä syömään.

Ravintolasta oli kenties liian hyvät arviot Tripadvisorissa, ja odotukset täten liian korkealla. Tai sitten tilasimme vääriä ruokia. Tilaamani simpukat ja ravut olivat ihan hyviä, mutta ei mitään elämää suurempaa. Silti valitsisin tämän heittämällä ennemmin kuin jonkun aivan kävelykadun päässä olevan rantaravintolan (joissa yhdessä sain perunamunakkaan ranskalaisilla, enkä oikeilla perunoilla). Ravintola ei siis ollut huono, mutta liian korkein odotuksin sinne ei kannata mennä.

Kalaillallinen Agios Ioannis -rannalla
Hyvän kalaruoan toivossa menimme Agios Ioannis -rannalla yhteen useasta kalaravintolasta. Jos joku osaa kuvasta lukea ravintolan nimen, hyvä niin. Itse en osaa, mutta kuvassahan se on oikein selkeästi kreikaksi :)

Yhteisöllisyys oli tämänkin ravintolan valtti. Ravintolassa oli suuria pöytäseurueita kreikkalaisia perheitä, ja kaikilla oli mukavaa. Oli meilläkin. Tilasimme alkuun tsatsikia ja tarjoilijan suosituksesta tonnikalaa, ja tietenkin pullollisen paikallista viiniä. Maistui, vaikka taas annokseen kuului ranskalaiset. Eikä tämäkään lasku konkurssiin vienyt.

Ravintolaelämyksestä vielä paremman teki kaunis auringonlasku.

Ruokien lisäksi myös kreikan juomat tuli testattua. Oluiden ja viinien lisäksi nautimme tietenkin myös Ouzoa. Tietenkin.

Lefkaksen pääkaupunki Lefkada Town

Lefkadan kaupunki ei ole mikään ihmeellinen nähtävyys, mutta oikein miellyttävä lähin kaupunki lomalla. Kaupunki on niin pieni, että sen voi helposti kulkea päästä päähän kävellen, enemmän kaupungissa näki paikallisia kuin turisteja. Hyviä ravintoloita riitti, ja niitä ihanaakin ihanampia pieniä hedelmä- ja vihanneskioskeja. Voi kun sellaisesta saisi ostaa kotonakin joka päivä tuoreet vihannekset ja hedelmät. Ruoka saa taas ihan omana postauksena - kreikkalainen ruoka ansaitsee sen.



Lefkadan kaupunki sijaitsee saaren pohjoisosassa.

Sisämaassa kaupunkia ympäröivät vuoret.



Ja toisessa päässä kaupunkia on silta, joka vie Kreikan mantereelle. Vuoret kuvan sillan takana ovat mantereen puolella.

Keskustaa halkoo piiiitkä katu, ja se on kävelykatua kai ainakin kymmenen korttelin verran. Tosin osa kadunväleistä oli aika lyhyitä - lasketaan ne silti :)

Kävelykadulla on pankkeja, apteekkeja, ravintoloita, matkamuistomyymälöitä, vaateliikkeitä, sisustuskauppoja, kauneushoitoloita. No, mitä nyt yleensäkin kaupunkien keskustoissa on.

Rannassa on pitkä rivi ravintoloita terasseineen, jotka tarjoilivat aamulla aamiaista, päivällä lounasta ja iltaisin osa tarjoili illallista ja osa muuttui yökerhoiksi. Kävimme yhdessä näistä aamiaisella, ja aamiaisperunamunakkaassani oli ranskalaisia perunoita, ei siis oikeita perunoita. Voinette kuvitella, että nämä ravintolat eivät saaneet meitä illalliselle ;) Ruokaravintola kannattaa valita hieman ytimen ulkopuolelta. Väliolut terassilla merimaisemaa katsellen kelpasi.

Rannassa oli tietenkin myös Välimeren tyyliin venesatama ja sata miljoonaa tuhatta upeaa venettä.

Keskellä päivää kaupunki oli nukkumassa. Paikalla harhaili vain muutama turisti. Ensimmäisenä päivänä luulimme, että olemme tulleet täysin kuolleeseen kaupunkiin, mutta olimme siellä vain väärään aikaan. Loppuiltapäivästä matkamuistomyymälöiden myyjät alkoivat tuoda kortti- ja avaimenperätelineitään kadulle ja odottamaan rannoilta palaavia turisteja ja siestalta palaavia paikallisia.

Iltaisin kaupunki olikin jo juhlatunnelmissa. Olimme Lefkaksella jalkapallon MM-kisojen aikaan, ja jokaisen terassin jokainen tuoli oli varattu katsomaan pelejä screeneiltä, jotka ravintoloitsijat olivat tuoneet ulos terassille. Yhtenä iltana törmäsimme myös jonkinlaisiin karnevaalikulkueisiin. Kaupunki ei todellakaan ollut kuollut.

Leijasurffausta ja rantaelämää Lefkaksella

Kesän Kreikan reissumme valikoitui edullisten ja suorien lentojen perusteella. Mutta toki heti kun mieheni kuuli, että Lefkaksen saaren länsipuolella tuulee vuorten ansiosta myös helteellä, oli leijasurffivermeet jo pakattuna ja valmiina lähtöön.

Agios Ioannis -ranta on kilometrien pituinen, mutta siellä on vain yksi surffikeskus, Milos Beach. Mutta mitäpä muuta sitä tarvitsee. Heiltä löytyi ravintola, baari ja rantatuoleja. Myös me ei-surffaajat viihdyimme hyvin.

Tarjoilukin pelasi rantatuoleille asti ;)

Milos Beachin lisäksi rannalla oli kyllä useampiakin ravintoloita, jotka tarjoilivat aamiaisista ja rantasnäkseistä illallisiin. Kaikki muut ravintolat olivat tosin rannan toisessa päässä, joten surffaajille Milos Beach oli paras vaihtoehto. Vaikka rannan tuuli olikin miellyttävän viilentävä, niin muutaman sadan metrin matka toiseen ravintolaan ihan vain vaihtelun vuoksi ei houkuttanut. Illallistamassa kävimme rannan toisessa päässä, mutta siitä enemmän eri postauksessa.

Agios Ioannis kuvattuna vuorilta. Rantaviivaa riittää!

Rannalla oli mahdollisuus sekä leija- että purjelautailuun. Ranta oli kuitenkin melko syvä, joten jätimme purjelautailun alkeiskurssit helpompaan paikkaan. Kyllä pari rantalöhöpäivääkin kelpasi. Saarelta löytyi aktiviteetteja muutenkin, kuten aiemmin kirjoittelin. (ks. Lefkaksen patikointireitit, Privaattiristeilyllä Lefkakselta ja Vuokra-autolla Lefkaksella)

Mieheni sai jättää leijasurffausvermeensä säilytykseen Milos Beachille koko viikoksi muutaman kympin korvausta vastaan. Tähän kuului samalla pelastus- ym. surffikeskuksen palvelut.

Missä majoittua jos haluaa surffaamaan?
Majoituimme parin sadan metrin päässä Milos Beachiltä, pienessä Villa Swanissa, jossa on vain neljä huoneistoa. Saimme kätevästi huoneiston, jonka parveke oli leijasurffirannalle päin, joten meidän ei tarvinnut mennä rannalle asti katsomaan tuuleeko siellä :)

Majoitus oli ilmastoinnin tehottomuutta lukuunottamatta erinomainen (ensimmäisen yön jälkeen tajusimme, että huoneiston saa viilennettyä läpivedolla - ei ilmastointilaitteella). Sijainti myös Lefkadan kaupunkiin päin oli juuri oikeaan suuntaan - olimme suoraan matkan varrella rannalta keskustaan. Keskustaan oli tosin pari-kolme kilometriä, mutta sekin taittui useimmiten kävellen.

Meillä oli kahden makuuhuoneen huoneisto, jossa oli kaksi parveketta ja iso keittiö. Pihalta löytyi lapsille leikkipaikka, ja ihan mukavankokoinen uima-allas. Uima-altaalla oli viikon aikana tasan kerran muita meidän lisäksi. Meillä oli käytännössä siis yksityinen uima-allaskin käytössä.

Majoituksen omistaja ajoi päivittäin paikalle moottoripyörällään tekemään puutarhatöitä. Ja se näkyi. Piha oli todella hyvin hoidettu. Pihassa oli ainakin päärynä-, omena- ja sitruspuita, palmuja ja kaktuksia, erilaisia kukkia, riippukeinu ja pieni suihkulähde.

Aamuisin heräsimme naapurin kalkkunoiden kalatukseen. Aika hellyyttävää sekin :)

Majoituksetamme 600 metrin päässä oli pieni ruokakauppa, josta saimme kattavasti aamiaistarvikkeet ja parin illallisen vermeet. Vuokra-autoa tai taksia emme siis tarvinneet kauppareissuihinkaan.

Agios Ioanniksella on paljon muitakin majoituksia. Meille tärkeintä oli löytää huoneisto kahdella makuuhuoneella. Studioita tarjolla oli paljon enemmän. Sijainniltaan osa oli tosin melko syvällä peltojen keskellä. Matka rantaan joka majoituksesta on lyhyt, mutta Lefkadan keskustaan sitten kauimmaisista jo huomattavasti pidempi.

Agios Ioannis on täysin maaseutua, vaikkakin todella lähellä Lefkadan kaupunkia. Siellä suunnistaminen on hieman haastavaa, kun koko muutaman neliökilometrin kokoinen alue on osoitteeltaan Agios Ioannis. Ei tiennimiä, ei talonnumeroita. Kannattaa siis ehdottomasti ottaa majoituksen puhelinnumero mukaan, jolloin taksikuski voi soittaa lentokentältä tullessa majoitukseen ja kysyä tarkemmat ajo-ohjeet. Pieniä majoituspaikkoja on niin paljon, ettei kuskit pelkän nimen perusteella tiedä missä mikäkin sijaitsee.

Lefkaksen patikointireitit

Lefkas on melko pieni saari. Kuten aiemmin kirjoittelin, näkee sen parhaimmat nähtävyydet vuokra-auton kyydistä yhdessä päivässä. Lefkas on kuitenkin sen verran suuri, että siellä riittää myös muuta tekemistä, kuin autolla ajelua ja rantalöhöilyä.

Miehelläni oli tarkoitus olla leijasurffaamassa niin monta päivä kuin mahdollista, mutta me kaksi muuta emme surffaa, emmekä halunneet maata rannallakaan montaa päivää. Ystäväni ehdotti patikointia, ja löysimmekin todella kattavan esitteen Lefkaksen patikointireiteistä (esite löytyy linkistä sähköisenä). Reittejä on yhteensä 26, joten mistä ikinä Lefkakselta lähteekin, läheltä löytyy varmasti kävelyreitti. Alla oleva kartta on poimittu samaisesta esitteestä.

Ensisilmäyksellä valikoimme reitit 1 ja 2. Ensimmäisen kävelimme, toisen hautasimme siinä vaiheessa kun ajoimme vuokra-autolla sen lähtöpaikan ohi. Lähtöpaikassa ei ollut mitään vikaa, mutta tarkoitus oli pyöräillä sinne asti. Matka ei ollut kuin muutamia kilometrejä, mutta ensin jyrkkää ylämäkeä, sitten jyrkkää alamäkeä. Ja vasta sen jälkeen olisi alkanut kävely. Ei ehkä sittenkään. Tai siis ei todellakaan.

Mutta ensimmäinen kävelyreiteistä oli hieno. Kaukaa katsottuna se näyttää tältä:

Kuvan perusteella voisi kuvitella sen olevan vuorikiipeilyä. Tosin jo oppaassa luki, että kävely ei ole jyrkkää vaikka se siltä vaikuttaakin. Vaikeustaso oli merkitty 3:ksi, kenties sen vuoksi, että heti alkumatkasta aidan takana oli iso, vihainen koira, joka haukkui ja näytti hampaitaan koko parinkymmenen metrin matkan kun sitä ohitti. Ja kun polku mutkitteli, koira piti ohittaa myös aitauksen yläpuolelta. Näytti siltä, että koira tulee aitauksen läpi ihan millä hetkellä hyvänsä. Emme pysähtyneet ottamaan kuvia.

Polun alkupäässä epäröimme, että olemmekohan oikealla reitillä. Onneksi paikallinen mummu kysyi olemmeko matkalla luostariin ja viittoili meidät polulle kasvillisuuden sekaan. Ilmeisesti polku ei ole suuressa käytössä ainakaan kesäaikaan.

Pian polku hieman leveni, eikä piikikkäät kasvit olleet enää raapimassa jalkoja. En laskenut kuinka monta siksakkia teimme, mutta monta niitä on täytynyt olla, koska pääsimme huipulle ilman, että polku oli jyrkkä kertaakaan.

Reitti oli todella palkitseva, sillä huipulta oli mahtavat näkymät Lefkadan kaupunkiin ja Agios Ioannis -rannalle.

Lefkada Town

Agios Ioannis

Huipulla oli myös Faniromeni luostari, joten kävelyllä oli jokin ihan oikea määränpää.

Luostarin yhteydessä oli pieni eläintarha sekä museo.

Meillä oli huivit mukana peittämään hartiat luostarialueella, mutta luostarin puolesta olisi saanut myös lainaan vaatteen tätä tarkoitusta varten.

Vuokra-autolla ajellessa kävelimme myös osan reitistä numero 15, joka menee Dimosari-vesiputouksille.

Vuokra-autolla Lefkaksen saarella Kreikassa

Vuokra-auto on ihan ehdoton väline Lefkaksen saaren näkemiseen. Paikallisbussitkin kulkevat, mutta niitä käyttäen ei pääse näkemään saaren parhaita paloja. Ja uskokaa pois, ne parhaat palat on todellakin näkemisen arvoisia!

Pyöräily on myös suosittua Lefkaksella. MUTTA lämpötilan ollessa +35 ja maaston hyvin vuoristoista, on noin 100 kilometrin saaren ympärysmitta ihan liikaa. No, se olisi ihan liikaa viileämmässäkin ilmastossa yhden päivän rennolle pyöräretkelle. Jos siis haluaa nähdä Lefkaksen, vuokraa auto!

Otimme vuokra-auton luonnollisesti Lefkadan kaupungista, koska myös majoituimme kaupungissa. Saaren pohjoisosasta lähdimme kiertämään saarta vastapäivään, eli ensin tutkimme mitä saaren länsipuolelta löytyy.

Heti Lefkadan jälkeen tie nousi vuorelle, joten saman tien pääsimme nautiskelemaan mahtavista maisemista ja vihlaisuista vatsanpohjassa, kun tie kulki korkealla ja ajoittain aivan meren vierellä.

Välillä tie meni vuoristossa, välillä se kiemurteli pienien kylien läpi. Välillä ajoimme mieheni sanojen mukaan v***tu-täs-oo-mitään-järkee -tietä. Ylä- ja alamäet olivat aika-ajoin todella jyrkkiä, eikä välillä kaksisuuntaiselle tielle mahtunut kuin yksi auto kerrallaan.

Pieni kylä jossain vuoristossa matkanvarrella.

Jossain "ei missään" matkan varrella.

Kathisma Beach
Ensimmäinen pysähdyksemme oli maailman kauneimpien rantojen joukkoon valittu Kathisma.

Rannan kauneuden oli huomannut muutama muukin. Ranta oli heti aamupäivästä täynnä ihmisiä. Tälle rannalle pääsi helposti, sillä sinne pystyi ajamaan suoraan autolla parin metrin päähän hiekkarannasta. Ravintoloita oli useampia.

Egremni Beach

Toinen pysähdyspaikkamme oli Egremni Beach. Alunperin meidän piti ajaa melkein saaren eteläkärkeen Porto Katsiki -rannalle (tämäkin maailman kauneimpia rantoja), mutta koska auton bensamittari alkoi huveta odotettua nopeammin, valitsimme toiseksi länsirannan pysähdyspaikaksi hieman lähempänä sijaitsevan Egremnin.

Tälle rannalle ei olekaan niin helppo päästä, mikä teki siitä edellistä rantaa houkuttelevamman. Rannalle pääsemiseen pitää kivuta 350 porrasta. Ennen kipuamista tulee kuitenkin ottaa huomioon, että rannalla ei ole ravintoloita eikä wc:itä.

Juuri ennen portaiden alkua oli kuitenkin pieni kuppila, jonka wc:tä sai ei-asiakkaatkin käyttää 50 sentin maksua vastaan. En tosin voisi kuvitella viettäväni koko päivää rannalla, jos jokaikistä wc-käyntiä varten pitäisi kivuta 350 porrasta ylös ja myös laskeutua ne takaisin alas (tietäen, että pois lähtiessä ne tulisi taas kivuta ylös).

Ranta oli todella upea, ja ehdottomasti vierailun arvoinen. Koko saaren parhaimmistoa.

Lefkas Earth -viinitila
Saaren eteläkärjessä sijaitsevan Vasiliki-nimisen kaupungin jälkeen aloimme tarkkailla Lefkas Earth -viinitilan kylttejä. Jostain luimme, että se sijaitsisi tien vasemmalla puolella muutamien kilometrien päässä kaupungista. Ja niin se sijaitsikin. Kaarsimme pihaan, astuimme ovesta sisään ja saman tien pienessä viinibaarissa viinitilan työntekijä alkoi kertoa meille minne olemme tulleet ja että seuraava viinikierros alkaa 10 minuutin päästä.

Viinikierros kesti noin vartin verran, ja se oli selkeästi suunnattu perus Kreikka-turistille. Ei siis mitään uutta ja ihmeellistä, mutta ei tarvinnut ollakaan. Näimme viinitarhoja, viinitynnyreitä, suodatuslaitteet ja pienen pullotuslinjan. Viinikierros oli maksuton ja sen jälkeen sai veloituksetta maistaa tilan viinejä. Mukavaa rentoa lomatekemistä.

Tila tuottaa 80 000 pulloa vuodessa ja on saaren suurin viinintuottaja. Viinit olivat yllättävän hyviä. Ostimme yhden kesäisen mansikkaisen roseen hotellin altaalle myöhemmin nautittavaksi. Feta-tomaatti-pasta oli sille täydellinen kumppani :)

Dimosari-vesiputoukset
Viinitilalta jatkoimme matkaa Nidriin, jossa ajattelimme käydä lounaalla. Nidri oli kuitenkin pettymys. Turistikahvilaa ja -ravintolaa toinen toisensa vieressä. Ei muuta. Onneksi meillä oli jo seuraava suunta ajateltuna - Nidrin lähellä sijaitsevat Dimosari-vesiputoukset.

Nidri

Matka Nidristä ei ollut pitkä, mutta sen verran kuitenkin, että löysimme vielä pienen tavernan noin kilometrin ennen putouksia. Saimme maukkaat lihapullat lounaaksi ennen putouksille kävelyä.

Vesiputouksille asti ei ole autolla ajettavaa tietä, vaan viimeiset parikymmentä minuuttia tulee matkata kävellen. Kesällä putouksissa on vettä hyvin vähän, mutta pulahtamaan pääsee viileään veteen niin halutessaan.

Kuvia oli haastava ottaa niin, ettei muita turisteja osunut kuviin, mutta niinhän se on useimpien turistinähtävyyksien kohdalla.

Jos joku miettii, mitä Lefkaksella kannattaa nähdä, niin tässä ainakin omien löydöksieni mukaan parhaat palat päiväkierrokselle. Kävimme myös lähisaarilla, asuimme leijasurffirannan vieressä ja testasimme yhtä saaren kävelyreiteistä. Niistä myöhemmin lisää.