Olimme tyttäreni kanssa juuri viikon Gran Canarialla ja vuokrasimme pariksi päiväksi auton. Sain muutamia kyselyitä vuokra-autoilusta Gran Canarialla, ja tässä muutamia kysymyksiä ja vastauksiani niihin.

Oma kokemukseni vuokra-autoilusta saarella perustuu näihin pariin päivään, mutta en usko, että autoilu siitä tämän kummallisemmaksi muuttuisi. Sanoisinkin, että autoilu Gran Canarialla on todella mukavaa, ja reitit voi valita oman taitotason ja uskalluksen mukaisesti.

Paras vinkkini on, että mitä pienempi auto, sitä helpommin sillä mahtuu kapeille teille ja parkkiin. 

Vuokra-auto Billundin alueella – turha vai tarpeellinen?

Yhteistyössä: Legoland Billund

Olimme syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna seitsemän hengen seurueen kera Billundin alueella tarkoituksenamme kierrellä alueen perhekohteita. Matkassa meitä oli minun ja 3,5-vuotiaan tyttäreni lisäksi siskoni ja hänen 7- ja 9-vuotiaat pojat sekä vanhempani.

Majoituimme Lalandian vesipuiston yhteydessä oleviin lomakotitaloihin (lue niistä aiemmasta kirjoituksestani tästä linkistä). Lomakotitalot ovat kyllä kävelymatkan päässä niin Lalandian vesipuistosta kuin Legolandistakin, mutta jo pelkkien lomakotitalojen alue on valtavan suuri. Meidän talo sijaitsi melko keskellä aluetta ja näin matkaa Lalandialle tuli noin kilometrin verran, Legolandiin puoli kilometriä enemmän. Aurinkoisella säällä tämähän ei ole matka eikä mikään, mutta entä sateella?

Vuokra-autolla Amalfin rannikolla - vinkit matkalle

Palasimme viikko sitten ystäväni kanssa Napolista ja Amalfin rannikolta. Meillä oli ennen matkaa katsottuna Napolin parhaat pitzzeriat sekä varattuna hotellit ja vuokra-auto. Jos maailman parhaan pizzan metsästys oli se nautinnollisin osa matkaa, jännittävin osuus oli ehdottomasti ajaminen Amalfin rannikolla.

Olimme ensin kaksi yötä Napolissa, ja tähän osuuteen emme ottaneet autoa - onneksi! En tiedä kuka hullu siellä ajelee. Liikenteessä ei ollut mitään tolkkua ja tiet olivat järjettömän huonossa kunnossa. Olisimme varmasti selvinneet, mutta parempi oli, ettei selviytymisestä tarvinnut ottaa selvää. Kätevyyden nimissä palasimme kahden ensimmäisen matkapäivän jälkeen Napolin lentokentälle ja otimme vuokra-automme sieltä. Näin pystyimme lähtöpäivänä ajamaan suoraan kentälle, eikä siinä vaiheessa enää tarvinnut jättää varoaikaa keskustasta kentälle ehtimiseen.

Vuokra-autolla Fuerteventuralla - saaren eteläosan kierros

Yhteistyössä: Apollomatkat

En ole koskaan ennen vuokrannut autoa yksin. Nyt olen. Eikä se nyt niin ihmeellistä ollut. Osaanhan minä ajaa, lukea karttaa ja kuunnella navigaattorin ohjeita. Vuokrapapereissa luki, mitä bensaa tulee tankata sekä puhelinnumero, mihin soittaa, jos tulee ongelmia. Jos ei näillä eväillä selviä, ei sitten millään.

Yksin autoilu oli itseasiassa ihan virkistävää. Sain mennä sinne, minne huvittaa, pyähtyä vaikka jokaisella levikkeellä ottamaan kuvia, olla kussakin paikassa sen aikaa mitä halusin, ja jatkaa matkaa silloin kun hyvältä tuntui.

Vinkit vuokra-autoiluun Karpathoksella

Karpathos on mitä mainioin saari vuokrata auto. Välimatkat siellä on lyhyitä ja tiet erinomaisessa kunnossa. Saaren pystyisi helposti kiertämään yhdessä päivässä ympäri vaikka pariinkin otteeseen. Niin ei kuitenkaan kannata tehdä. Näkemistä Karpathoksella on nimittäin vaikka millä mitalla ja pysähdyksiin kannattaakin varata reilusti aikaa. Ja kuten aiemin hehkutin, on Karpathos yhtä näköalapaikkaa koko saari. Varoituksena, että auton todennäköisesti haluaa pysäyttää melkein sadan metrin välein. Jokaisen mutkan takaa aukeaa uusi, mieletön maisema.

Tällainen oli reittimme puolentoista päivän vuokra-autoilun aikana

Me vuokrasimme auton ensin yhdeksi päiväksi ja sitten myöhemmin viikolla vielä toiseksi. Ensimmäisenä päivänä ajelimme Meneteksen kautta länsirannikolle, rannikkoa pitkin Olympoksen kylään saaren pohjoisosaan, josta tulimme Euroopan kauneimmaksi rannaksi kahdesti valitun Apellan rannan kautta takaisin tukikohtaamme Karpathoksen kaupunkiin.

Toisena vuokra-autopäivänä kävimme tutustumassa saaren länsirannikon kahteen kylään, Finikiin ja Kato Lefkokseen. Länsirannalta ajoimme vuoristokylien, Piles, Othos, Volada ja Aperi, kautta toiselle saaren itärannikon kuvankauniille rannalle Achata Beachille lounaalle, josta palasimme takaisin hotellillemme jo kahden aikoihin iltapäivällä, sillä emme enää keksineet, mitä olisimme halunneet saarelta nähdä.

Lue lisää vierailupaikoistamme:
- Eristyksissä ollut vuoristokylä Olympos
- Pienet vuoristokylät Karpathoksen saarella
- Euroopan kauneimmaksi rannaksi valittu Apella Beach
- Karpathoksen kauneimmat rannat

Tässä muutama huomio vuokra-autoiluun Karpathoksella

1. Älä varaa autoa vuokraamon nettisivujen kautta

Katsoimme vuokra-autojen hintoja ennakkoon vuokraamoiden nettisivuilta. Hinnat olivat siinä 75 euron paikkeilla. Kävelimme myös suoraan Hertzin vuokraamoon kysymään hintaa autolle seuraavaksi päiväksi. Yllätykseksemme hinta oli 35 euroa per päivä + 5 euroa lastenistuimesta, vaikka Hertz on yleensä se kallis vuokraamo. Emme edes vaivautuneet kilpailuttamaan vuokraamoita vaan teimme varauksen. Otimme vuokra-auton vielä toiselle päivälle viikon lopulla ja silloin hinta oli enää yhteensä 35 euroa autosta ja istuimesta.

Me olimme matkassa heinäkuun ensimmäisellä viikolla, jolloin sesonki on jo kunnolla päällä. Mitään hätää ei ollut ainakaan tuolloin, ettei autoja olisi ollut jäljellä.

2. Serpentiiniä, jyrkkiä mutkia ja paljon ylä- ja alamäkiä

Karpathoksella korkeuserot ovat valtavia. Saaren korkein kohta on 1220 metriä ja sen huomaa. Tiet mutkittelevat ylös rinteitä, sitten taas alas. Ja jos eivät mene ylös tai alas, niin vähintäänkin mutkittelevat vuoren rinnettä myötäillen meren äärellä.

3. Tiet ajoittain liukkaita

Tiet voivat olla ajoittain liukkaita vuorilta tippuneen soran vuoksi. Osa soraisista mäistä on sen verran liukkaita, että nopeus kannattaa pudottaa minimiin.

4. Ei kaiteita

Teiden mutkat, mäet ja liukkaus eivät ole ainoita, jotka tekevät ajamisesta haastavaa. Jännitysmomenttinsa tekee myös se, että ajoittain teillä ei ole lainkaan kaiteita, vaikka pudotukset tieltä ovat jäätäviä.

Kaiteettomuudessa on toki se hyvä puoli, että myös auton ikkunasta on mahdollista saada otettua hyviä kuvia ;)

Huom! Ei kaidetta.

5. Välimatkat lyhyitä

Kuten jo mainitsin, on välimatkat Karpathoksella todella lyhyitä. Koko saaren ajaa etelästä pohjoiseen noin puolessatoista tunnissa. Saaren itärannikkoa vie yksi tie, länsirannikkoa toinen ja näiden lisäksi saaren halkoo kaksi vuoriston ylittävää tietä. Siinä se.

Me ajoimme kaikki nämä Karpathoksen neljä tietä päästä päähän, pysähdyimme kaikissa niissä paikoissa, joissa halusimmekin ja meillä oli vuokra-auto käytössä puolitoista päivää. Amoopin retken teimme toki erikseen paikallisbussilla, mutta silti en suosittele auton vuokraamista suorilta kokonaiseksi viikoksi, jollei sitten halua ajella samoja teitä useaan kertaan ristiin ja rastiin.

6. Ei ruuhkaa, mutta kaupungissa paljon yksisuuntaisia teitä

Karpathoksella ei pääse törmäämään liikenneruuhkaan. Ei kaupungissa eikä varsinkaan ympäri saarta ajellessa. Vaarallisista ohittajista ei tällä saarella tarvitse huolehtia, sillä ohittajia ei vain kertakaikkisesti ole. Silloin tällöin satunnainen auto tulee vastaan ja jos oikein hyvä tuuri käy, saattaa joku ajaa hetken perässäsi.

Vaikkei Karpathoksen kaupungissa ole ruuhkaa, on useimmat tiet yksisuuntaisia. Me käytimme pääsääntöisesti Googlen karttaa, mikä kertoo reitit oikein, mutta saatettiin me pari pätkää ajaa vääräänkin suuntaan. Hups.

7. Bensa-asemat keskittyneet saaren eteläosaan

Luin jostain ennen meidän matkaamme, että Karpathoksella kannattaa lähteä saaren pohjoisosiin tankki täynnä, sillä bensa-asemat ovat keskittyneet saaren eteläosaan. Tämä pitää kyllä paikkaansa ja bensa-asemat ovat eteläosissa, mutta toisaalta välimatkojen ollessa niin kovin lyhyitä, bensatankki ei juuri pääse tyhjenemään.

Vuokraatko sinä matkoilla auton? Miltä kuulostaisi ja näyttäisi ajella Karpathoksella?

Matkustimme Karpathokselle yhteistyössä Apollomatkojen kanssa.

Pysy matkassa mukana:

Facebook | Instagram

Vuokra-autolla Rodoksella - upeita maisemia, viinitiloja ja pieniä kyliä

Rodos on valtavan kokoinen ja monipuolinen saari. Monen mielikuvissa Rodoksesta on varmasti pelkkää turistirysää, mutta se ei pidä paikkaansa lainkaan. Tai pitää siltä osin, että saarelta löytyy paljon hyviä turistirantoja ja -kyliä. Saari on kuitenkin paljon enemmän. Niin paljon enemmän, että meidän yhden viikon viime elokuun loma ei riittänyt alkuunkaan koko saaren kiertämiseen. Olimme varautunut vuokraamaan auton vain päiväksi, emmekä ehtineet edes puoliin niistä kohteista, joita olisin halunnut nähdä Rodokselta. Parempi kuitenkin yksi päivä kuin ei autonvuokrausta ollenkaan.

Meidän reittiämme ja aikatauluamme määritteli myös tuolloin 1,5-vuotias pieni neitimme. Tarkat ruoka- ja päiväunirytmit veivätkin osan tehokkaasta saaren koluamisesta. Toisaalta emme olleet ehtineet tehdä kunnollista suunnitelmaa päivän reittiin, lähdimmehän koko Rodoksen matkalle parin päivän varoitusajalla superedullisella äkkilähdöllä. Vuokra-autopäivän reitti sitten vaihtuikin lennosta lähes joka risteyksen kohdalla. Sitä ne äkkilähdöt teettävät, mutta taas täytyy todeta, että parempi roadtrip ilman ennakkosuunnitelmia kuin ei roadtripiä ollenkaan.

Meidän reittimme kulki näin

Lähdimme tukikohdastamme, Ialyssoksen kylästä rantaviivaa pitkin etelään. Ajatukseni oli, että olisimme jatkaneet aina Monolithoksen kylään asti. Mieheni kuitenkin keksi, että hän haluaisi viedä meidät lounaalle taivaallisen hyvään gyros-paikkaan Gennadin kylään, jossa hän oli ollut aiemmin saman vuoden keväällä. Kello oli sen verran, että pian lentokentän ohitettuamme kaarsimme jo Rodoksen sisämaahan tavoitteenamme päästä suorinta tietä Rodoksen itärannalle. Kauaa ei tarvinnutkaan ajaa, kun huutelin ensimmäisen kerran kuvaustaukoa. Ei näistä maisemista voinut vain ajaa ohi.

Rodoksen viinialueella

Reitin poikettua sisämaahan, huomasin Rodoksen viininviljelyseudun, Embonaksen ympäristön osuvan reitillemme. Tarkoitus oli ajaa Embonaksen kylään ja vierailla jollain pienistä viinitiloista. Taas kerran reittimme muuttui matkan varrella, kun tien varrella meitä tuli vastaan Stafyloksen viinitila. Kaarsimme pihaan.

Testasimme tilan (ja myös naapuritilojen) oliiviöljyt ja joitain viinejä. Ostimme pullon ylikallista oliiviöljyä ja pullon jälkkäriroseeta. Lähinnä kannatuksen vuoksi. Oliiviöljy oli kyllä tosi hyvää, mutta aivan liian kallista. Viini ei ollut erityistä, mutta kuitenkin ostamisen arvoista.

Viinitilan luota pääsimme kaartamaan suoraan itärannikolle ilman Embonaksen kylään asti ajamista.

Viehättävä Lindos ja saaren parhaat gyrokset

Gennadiin saavuttuamme huomasimme gyrosravintolan sulkeneen ovensa sen kauden osalta. Oli tehtävä taas kerran uusi suunnitelma. Olisin halunnut nähdä aivan eteläisen Rodoksen leijasurffirannat, mutta päätimme silti lähteä kipuamaan rannikkoa pitkin takaisin pohjoista kohti. Etelässä vastassa olisi ollut vain pieniä kyliä, ja jos jokaisessa olisi ravintolat jo sulkeneet, lounas olisi jäänyt saamatta. Itsellä ei olisi ollut niin väliä, mutta tällaisessa kohtaa on mentävä lapsen ehdoilla.

Kartta näytti seuraavan etapin olevan Lindos. Totta puhuen, en tiennyt Lindoksesta muuta, kuin että sinne oli tarjolla paljon retkiä. Sen täytyi siis olla hieno. Ja hienohan se olikin. Ihastuin Lindokseen niin, että kirjoitin siitä täysin erillisen jutun. Se löytyy tästä linkistä.

Lindoksessa meitä viehtti myös paljon hyviä arvosteluja saanut gyrosravintola Estia. Menimmekin ensitöiksemme lounaalle, ja kyllä kannatti. Estia tarjoili koko viikon parhaat gyrokset. Ja täytyy sanoa, että gyroksia me söimme viikon aikana paljon :D Rodoksen parhaat gyrokset top 3 -listaani pääset tästä linkistä.

Paluumatkan pikkukylä, Psinthos, keskellä saarta

Lindoksessa meillä vierähti tovi jos toinenkin, ja päätimme jatkaa matkaa pikkuhiljaa kohti tukikohtaamme Ialyssosta. Emme halunneet kierrellä sisämaan pienillä teillä liian kauaa, joten koukkasimme sisämaahan päin hieman aiempaa pohjoisemmasta. Toisaalta uusi reitti toisi myös uudet maisemat.

Taas lapsen ruokarytmi laittoi meidät pysähtymään. Pieni Psinthoksen kylä oli juuri oikealla kohdalla oikeaan aikaan. Valitsimme keskusaukion muutamasta ravintolasta mieluisimman näköisen ja istahdimme Taverna Platian terassille päivälliselle. Kylä oli käytännössä tämän yhden aukion kokoinen, mutta sen reunamille mahtuu melkein kymmenen ravintolaa. Näköjään, tai toivottavasti ainakin, tuohon pieneen sisämaan kylään eksyy myös muita turisteja. Tuskin ravintolatarjona muuten olisi näin laaja.

Psinthoksen tunnelma oli ravintoloiden lukumäärästä huolimatta miellyttävän pikkukylämäinen, jossa paikalliset lapset pyöräilivät kilpaa aukiolla ja vanhukset päivystivät ravintoloidensa terassien nurkassa. Palvelu valitsemassamme ravintolassa oli erittäin hyvää. Lapselle tuotiin pöytään leluja ja muuta viihdykettä, ja ruuan jälkeen talo tarjosi meille vielä jälkiruuat. Melkein harmitti, että oli aika jatkaa matkaa.

Kotikylään Filerimoksen kautta

Olin haaveillut vielä Filerimos-vuorella vierailusta, kun siitä joka tapauksessa ajoimme ohi. Aikataulumme oli tässä kohtaa kuitenkin venähtänyt niin, että ajoimme kyllä Filerimos-vuoren ohi, mutta jätimme itse vierailun toiselle päivälle. Tukikohtastamme Ialyssoksen kylästä ei nimittäin ole Filerimokselle kuin muutama hassu kilometri.

Kävinkin seuraavana päivänä pienen neitimme kanssa valloittamassa vuoren lastenrattaiden kanssa. Meillä oli mieleenpainuva retki, jota en kyllä suosittele muille rattaiden kanssa liikkuville. Siitä retkestä voi lukea lisää tästä linkistä.

Nämä meiltä jäi näkemättä

Jos suunnittelisin uudelleen Rodoksen reissua autoillen, ottaisin siihen ainakin pari päivää aikaa. Haluaisin kiertää ihan koko saaren ympäri, vierailla Embonaksen kylässä ja sitä ympäröivällä viinialueella, käydä saaren länsirannikolla sekä Kritinian että Monolithoksen linnoissa, ajaa aivan saaren eteläisimpään kärkeen ja pysähtyä matkalla useammassa pienessä kylässä niin saaren rannikolla kuin sisämaassakin.

Autoilu Rodoksella on edullista ja helppoa. Tiet ovat hyvässä kunnossa, muut tienkäyttäjät kohteliaita, eikä ainakaan meidän tiellemme osunut kuin kerran muutama tien ylittävä vuohi. Jatkuva upea maisema pakottaa pysähtymään vähän väliä, mutta minnekäs lomalla olisi kiire. Autoillen Rodos näytti parastaan!

Pysy mukana matkassa:

Facebook | Instagram

Vuokra-autolla Menorcalla

Menorca on aivan äärimmäisen hieno saari! Siellä voi viettää helpon ja rennon löhöloman oleillen hotellin uima-altaalla tai rannalla, mutta niin ei pidä missään nimessä mennä tekemään. Ne lomat kannattaa säästää kohteisiin, joissa ei ole mitään tekemistä eikä näkemistä. Menorcalla tätä ongelmaa ei ole. Menorcalta löytyy mielettömän kauniita rantoja, karua luonnonpuistomaisemaa, hienoja kaupunkeja ja pieniä satamakyliä. Mitään niistä ei kannata jättää näkemättä.

Meidän tukikohtana Menorcalla toimi Cala en Porter saaren etelärannalla. Muutamasta autonvuokrauspaikasta valikoimme suositusten perusteella Autos Amigon, jonka sijaintikin oli kätevästi juuri majapaikkaamme Siesta Mar Apartamentosta vastapäätä. Eipä sillä, että Cala en Porterin pienessä kylässä minnekään olisi tarvinnut kävellä pariasataa metriä kauemmas. Autos Amigon ainoa ongelma oli se, että sitä oli vaikea löytää. Emme ymmärtäneet, että tämä pieni koppi keskellä parkkipaikkaa olisi todella heidän toimistonsa. Oli se.

Autos Amigon palvelu oli todella ystävällistä ja joustavaa. Saimme palauttaa auton Cala en Porterin sijaan Maón satamaan, vaikka normaalisti he toivovat aina auton samaan paikkaan, mistä sen on noutanutkin. Jätimme vain auton sataman parkkipaikalle, jätimme avaimet autoon ja ovet auki. Vuokraamon henkilökunta kävi sitten myöhemmin poimimassa auton huomiinsa. Vuokrahintakin oli vain 70 euroa kolmelta päivältä, sisältäen kaikki mahdolliset vakuutukset ja maksut. En voi kuin suositella heidän vuokrafirmaansa. Heidän kanssaan asioidessa todella tuntui, että on tekemisissä ihmisten, ei koneiden ja järjestelmien kanssa.

Menorcan tiet on pääsääntöisesti erittäin hyvässä kunnossa. Aika-ajoin tiet ovat kapeita, joten ohitustilanteissa tulee olla tarkkana. Muuten autoilu on kovin leppoisaa ja rentoa. Saari ei ole kovin suuri, vain 56 kilometriä pitkä, joten välimatkat eivät ole suuria, eikä siirtymisiin tuhraudu turhaa aikaa.

Toki syrjäisemmille teille kohti paratiisirantoja tiet olivat useampaan kertaan paikattuja, mutta noilla teillä nopeudetkaan eivät päätä huimaa, ja pahimmat montut ehtii hyvin väistellä.

Bensa-asemia Menorcalla oli joka kylässä, tiet hyvin viitoitettuja. En keksi yhtään tekosyytä, jonka varjolla Menorcalla autoilun voisi jättää välistä.

Tässä vielä linkit postauksiin Menorcan paikoista, jonne vuokra-auto vei meidät:
- Tukikohtamme, unelmien rantalomakohde Cala en Porter
- Luolaan rakennettu baari Cala en Porterin kylässä
- Paratiisirannat Cala Macarella ja Cala Macarelleta
- Ciutadella de Menorca
- Trendikäs pääkaupunki Maó
- S'Albufera des Graun luonnonpuisto ja Fornellsin satamakylä Menorcan pohjoisrannalla

Bonuksena:
- ravintolasuositukset, joihin muuten näistäkin yhteen pääsee käytännössä vain omalla autolla.

Menorcalta siirryimme takaisin Mallorcalle, tällä kertaa saaren eteläosaan. Pysythän kuulolla.

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Vuokra-autoilua Italiassa - mäkiä, mutkia, tunneleita ja tietulleja

Italia ei ole ehkä se kaikkein helpoin maa ajaa autolla. Tiet on kyllä suhteellisen hyvässä kunnossa. Tiet nimettyjä ja hyvin viitoitettuja. Kaistojakin on ruuhkille riittävästi. Mutta se ajokulttuuri. Siinä on haastetta kerrakseen. Ei vilkkuja, ei malttia, ja paljon ohituksia ja kaistanvaihdoksia. Kyllä siellä selviää, mutta vakuutukset kannattaa olla kunnossa.

Rooma-Tortoreto autolla
Me vuokrasimme autot viime viikon Italian reissullamme Roomasta Fiumicinon lentokentältä ja ajoimme lomakohteeseemme Tortoretoon. Siellä vielä teimme muutamia päiväretkiä autoillen.

Tällä kertaa vuokrasimme autot Locautolta. Ilmeisesti kaikki muutkin olivat valinneet edullisimman firman, sillä jono heidän tiskilleen autoja noutamaan oli kaikkein pisin. En katsonut tarkkaa aikaa, mutta kyllä meillä ainakin pari tuntia meni jonottaessa. Autot kuitenkin saatiin. Navigaattoria emme. Olimme kyllä varanneet navigaattorin ennakkoon, mutta varaus ei ollutkaan varaus, vaan toive. Ja kun navigaattorit olivat loppuneet kesken, ei toiveemme toteutunut. Ilman navigaattoria Italiassa? Huhhuh. Onneksi olin sentään ladannut Googlen karttoja reitistä ennakkoon. Ensin lähdimme ajamaan kolmen auton seurueellamme peräkkäin, mutta eihän siitä tullut Rooman kolmikaistaisella kehtätiellä mitään. Ei mennyt montaakaan kilometriä, kun emme enää nähdeet kumpaakaan seurueemme autoista. Omillamme olimme.

Alussa oli helppoa, kun tiesimme mitä kaupunkia kohti ajamme, ja seurasimme vain viitoitusta. Jännitys ja hermot tiivistyivätkin sitten loppua kohden. Viimeisen moottoritieliittymän kohdalla piti kahdessa sekunnissa päättää, lähteäkö Pescaraa vai Anconaa kohti. Valitsin Pescaran ja väärin meni. Seuraava liittymä motarilta pois olikin noin 10 kilometrin päässä. Äh.

Välttääksemme seuraavan hudin, ohjasin meidän rannan kautta pienempää tietä. Tässä vaiheessa alkoi mennä oikeasti hermo. Oli ruuhka-aika, ja noin 20 kilometriä ajoimme rauhaisasti rantaraittia. Mikäs siinä muuten ajellessa, mutta alkoi olla jo melko myöhä ja nälkä, Isla alkoi hermostua turvaistuimessa ja puhelimesta alkoi loppua akku. Autolaturia? No ei tietenkään. Puhelimen piippaillessa viimeisiään, ohjasin meidät "tästä-EHKÄ-pääsemme-suorinta-tietä" -reittiä (joka poikkesi talon omistajilta saamistamme ajo-ohjeista). Ja kuin ihmeen kaupalla muu seurue viittoili lomatalomme pihasta meitä kääntymään suoraan pihaan. Huoh. Perillä. Akuuakin vielä pari prosenttia jäljellä.

Ajo-ohjeessa luki pine tree -kuja. Mikä olikaan pine tree? Mäntyhän se.

Talo oli juuri sen näköinen kuin kuvissakin. Niin korkea, että sen tunnisti muusta maastosta lopulta hyvin.

Vuoria = mutkia, mäkiä ja tunneleita
Italia ei ole mitään tasaista seutua. Apenniinit ulottuvat melkein koko maan päästä päähän, joten Italian joka kolkasta löytyy niitä vuoria, mäkiä ja mutkia. Roomasta Toscanaan en muista, että olisimme ajaneet yhdestäkään tunnelista. Mutta viime viikkoisella matkallamme niitä oli useampi kymmenen. Pisin niistä reippaasti yli 10 kilometrin mittainen. Siinä oli Islalla ihmettelemistä, ja minulla viihdyttämistä ja laulamista. Taisi nimittäin yhtäkkinen pimeys hieman pelottaa.

Pirun lintu, kun meni kakkaamaan suoraan tuulilasin keskelle.

Tortoreton kylä sijoittui melko korkealle merenpinnasta, joten jo heti talon portilta oli pitkä nousu ylöspäin. Talo oli siis lähellä merenpinnan tasoa. Maisemat olivat hulppeat heti, kun pääsi hieman kipuamaan rinnettä. Harmi, kun oli niin kuuma, että kävely rinnettä ylös oli mahdoton toteuttaa. Kuvausretki piti tehdä autoillen.

Haastetta toivat jyrkkien mäkien alut. Eihän tuosta voi tietää, minne päin tie jatkuu.

Tietullit
Italian pääteillä on käytössä tietullit. Jenkeissä vuokratessamme autoa, vuokrafirma tarjosi palvelua, jolla pääsimme ohittamaan kaikki tietullit. Maksoimme siis vain pienen könttäsumman, ja pystyimme käyttämään teitä haluamamme määrän. Italiassa tätä vaihtoehtoa ei ilmeisesti ole. Tietullien maksukohdissa on Telepass-kaistat, mutta sekin palvelu tarjoaa vain maksujen maksamisen sähköisesti. Mitään alennusta tai könttäsummaa senkään palvelun käyttäjille ei kai ole. Viikon vuokra-autollisena perinteinen lipukkeen ottaminen ja tien käytön jälkeen käteisellä tai kortilla maksaminen lienee se yksinkertaisin vaihtoehto.

Käteis- ja korttikaistat meille, Telepass-kaista heille, jotka ovat sen palvelun asiakkaita.

Tien alkupäästä saatu lipuke automaattiin, rahat tai kortti sisään ja matka jatkuu. Kassahenkilöitäkin oli joissain pisteissä.

Summat tietulleissa eivät ole kovin suuria. Roomasta L'Aquilan ja Teramon kautta aina Italian itärannikolle asti tiemaksu oli 16,80 euroa. Pescaran ja Tortoreton välinen tieosuus oli muistaakseni alle pari euroa.

Pienen pieni kolari
Ilman kolareita ei tällä reissulla selvitty. Paikallinen mamma lähti ohittamaan kotitiellä yhtä seurueemme autoista samaan aikaan kun seurueemme auto oli kääntymässä vasemmalle pihaan. Mammahan ajoi sitten kylkeen. Poliisit saatiin paikalle italialaisittain hyvin nopeaan. Selvittely autovuokraamon kanssa jatkunee vielä jonkin aikaa. Poliisit kun kertoivat heillä olevan Italiassa 30 päivää aikaa tehdä tutkinta ja päättää kuka on syyllinen. Henkilövahingoilta kuitenkin vältyttiin.

Tyhmintä mitä olen koskaan matkalla tehnyt

Usein matkoilla tulee oltua extravarovainen. Uudesta ja tuntemattomasta kun ei koskaan tiedä. Aina ei kuitenkaan järki ole mukana matkassa, ja tulee huomaamattaan oltua tyhmääkin tyhmempi.

Kärkisijaa omalla tyhmien päähänpistojen listalla pitää pieni osio Costa Ricassa tekemällämme reilun viikon automatkalla. Costa Rican luoteisosassa, Malpaisista Playa Samaraan, tie vie rannalla. Vai pitäisikö sanoa reitti, koska tietä ei varsinaisesti koko matkalla ollut. Meillä oli kyllä etukäteistieto, että 70 kilometrin matka kestäisi viisi tuntia, mutta emme silti ennakkoon ajatelleet, että joudumme ajamaan rannalla. Emme tiellä, joka vie rannan tuntumassa, vaan rantahiekalla.

Olimme liikenteessä myöhään, koska halusimme hyödyntää ihan kaiken ajan. Malpaisissa pysähdyimme katsomaan kun aurinko upposi mereen, jonka jälkeen jatkoimme matkaa. Auringonlaskun jälkeen matkaa oli jatkettava kuun loisteessa. Ei sentään pelkkien ajovalojen varassa. Päällystetyn tien loppuminen oli ensimmäinen hämmästyksen aihe. Renkaiden jäljet johtivat rannalle, mutta kovin epävarmoja olimme, että sinnekö meidänkin kuluu jatkaa. Vastaan sattui tulemaan auto, jonka kuski kertoi meille, että juuri tämä on se reitti mitä pitkin voi menna säästäen noin puoli tuntia, mutta matkanteko rannalla ei olisi helppoa. Pehmeälle hiekalle ei saisi pysähtyä, kuin ei myöskään keskelle jokia, joita täytyisi ylittää. Muiden autojen jälkiä tulisi seurata tarkkaan, jotta rantaosuuden jälkeen löytäisi takaisin tielle. Lisäksi yksi kohta tulisi näyttamään niin kallioiselta ja kivikkoiselta, etta tuntuisi ettei sitä paase ylittämään, mutta ohjeena oli, että sekaan vain.

Aikaa säästääksemme, äänestämallä, valitsimme rantareitin. Matkanteko oli todellakin ohjeistuksen mukaista, eli vaikeaa ja hieman pelottavaakin. Tosin myös mieleenpainuvaa. Onhan tuosta yöstä jo kahdeksan vuotta aikaa.

Vaikka tiesimme, että jokia tulisi vastaan - ilman siltaa - olimme ensimmäisestä silti todella ihmeissämme.

Pysähdyimme ihmettelemään asiaa. Onko meidän tosiaan ylitettävä joki? Muiden autojen renkaiden jäljet johtivat jokeen ja toiselta puolelta jäljet tulivat joesta ulos. Kai mekin selviäisimme?

Kun vastaantuleva auto vain ajoi joen läpi, olimme varmoja, että juuri näin meidänkin kuului tehdä. Ei kun kaasu pohjaan ja menoksi.

Jokia oli reitin varrella useita. Kapein joista oli vain muutaman metrin levyinen, parinkymmenen sentin syvyinen, mutta suurin olikin sitten reilusti toistakymmenta metriä leveä ja vettä oli lähes reiteen asti. Tähän asti reittivalinta oli uskalias, joskaan ei tyhmä. Tulihan yöllä vastaan pari muutakin autoa, ja olimme saaneet hyvät ohjeetkin toiselta reitin käyttäjältä. Eksyimmekin vain kerran, mutta löysimme pian takaisin reitille.

Mutta.

Tämän suurimman ja syvimmän joen kohdalla tapahtui se maailman tyhmin päätös: Kävellään joen läpi, jotta auto pääsisi paremmin joen yli. Silloin se tuntui hyvältä idealta. Ja hyvinhän me joen yli päästiin.

Tosin päivällä, kun näimme muutaman metrin pituiset krokotiilit makoilemassa jokien pientareilla, vasta tajusimme miten TYHMIÄ olimme olleet. Costa Rican joet kuhisevat krokotiileja. ISOJA krokotiileja. Ei mitään parin metrin pituisia vauvoja, vaan oikeasti useamman metrin pituisia järkäleitä. Ja minähän vallan poseeraan kameralle joessa. Siinähän olisi ollut monellakin krokotiililla aikaa käydä haukkaamassa minut suihinsa. Tuosta noin vain. Eipä käynyt mielessä. Sen kertoo ilmeenikin.

Tsemppipeukkuni kruunaa kaiken.

Näin tyhmä en ole ennen enkä jälkeen ollutkaan. Vaikea olisi kuvitella, että näin tyhmä tulen koskaan olemaankaan.

Onko muut tehneet typeriä päätöksiä matkoilla?

Vuokra-autolla Lefkaksen saarella Kreikassa

Vuokra-auto on ihan ehdoton väline Lefkaksen saaren näkemiseen. Paikallisbussitkin kulkevat, mutta niitä käyttäen ei pääse näkemään saaren parhaita paloja. Ja uskokaa pois, ne parhaat palat on todellakin näkemisen arvoisia!

Pyöräily on myös suosittua Lefkaksella. MUTTA lämpötilan ollessa +35 ja maaston hyvin vuoristoista, on noin 100 kilometrin saaren ympärysmitta ihan liikaa. No, se olisi ihan liikaa viileämmässäkin ilmastossa yhden päivän rennolle pyöräretkelle. Jos siis haluaa nähdä Lefkaksen, vuokraa auto!

Otimme vuokra-auton luonnollisesti Lefkadan kaupungista, koska myös majoituimme kaupungissa. Saaren pohjoisosasta lähdimme kiertämään saarta vastapäivään, eli ensin tutkimme mitä saaren länsipuolelta löytyy.

Heti Lefkadan jälkeen tie nousi vuorelle, joten saman tien pääsimme nautiskelemaan mahtavista maisemista ja vihlaisuista vatsanpohjassa, kun tie kulki korkealla ja ajoittain aivan meren vierellä.

Välillä tie meni vuoristossa, välillä se kiemurteli pienien kylien läpi. Välillä ajoimme mieheni sanojen mukaan v***tu-täs-oo-mitään-järkee -tietä. Ylä- ja alamäet olivat aika-ajoin todella jyrkkiä, eikä välillä kaksisuuntaiselle tielle mahtunut kuin yksi auto kerrallaan.

Pieni kylä jossain vuoristossa matkanvarrella.

Jossain "ei missään" matkan varrella.

Kathisma Beach
Ensimmäinen pysähdyksemme oli maailman kauneimpien rantojen joukkoon valittu Kathisma.

Rannan kauneuden oli huomannut muutama muukin. Ranta oli heti aamupäivästä täynnä ihmisiä. Tälle rannalle pääsi helposti, sillä sinne pystyi ajamaan suoraan autolla parin metrin päähän hiekkarannasta. Ravintoloita oli useampia.

Egremni Beach

Toinen pysähdyspaikkamme oli Egremni Beach. Alunperin meidän piti ajaa melkein saaren eteläkärkeen Porto Katsiki -rannalle (tämäkin maailman kauneimpia rantoja), mutta koska auton bensamittari alkoi huveta odotettua nopeammin, valitsimme toiseksi länsirannan pysähdyspaikaksi hieman lähempänä sijaitsevan Egremnin.

Tälle rannalle ei olekaan niin helppo päästä, mikä teki siitä edellistä rantaa houkuttelevamman. Rannalle pääsemiseen pitää kivuta 350 porrasta. Ennen kipuamista tulee kuitenkin ottaa huomioon, että rannalla ei ole ravintoloita eikä wc:itä.

Juuri ennen portaiden alkua oli kuitenkin pieni kuppila, jonka wc:tä sai ei-asiakkaatkin käyttää 50 sentin maksua vastaan. En tosin voisi kuvitella viettäväni koko päivää rannalla, jos jokaikistä wc-käyntiä varten pitäisi kivuta 350 porrasta ylös ja myös laskeutua ne takaisin alas (tietäen, että pois lähtiessä ne tulisi taas kivuta ylös).

Ranta oli todella upea, ja ehdottomasti vierailun arvoinen. Koko saaren parhaimmistoa.

Lefkas Earth -viinitila
Saaren eteläkärjessä sijaitsevan Vasiliki-nimisen kaupungin jälkeen aloimme tarkkailla Lefkas Earth -viinitilan kylttejä. Jostain luimme, että se sijaitsisi tien vasemmalla puolella muutamien kilometrien päässä kaupungista. Ja niin se sijaitsikin. Kaarsimme pihaan, astuimme ovesta sisään ja saman tien pienessä viinibaarissa viinitilan työntekijä alkoi kertoa meille minne olemme tulleet ja että seuraava viinikierros alkaa 10 minuutin päästä.

Viinikierros kesti noin vartin verran, ja se oli selkeästi suunnattu perus Kreikka-turistille. Ei siis mitään uutta ja ihmeellistä, mutta ei tarvinnut ollakaan. Näimme viinitarhoja, viinitynnyreitä, suodatuslaitteet ja pienen pullotuslinjan. Viinikierros oli maksuton ja sen jälkeen sai veloituksetta maistaa tilan viinejä. Mukavaa rentoa lomatekemistä.

Tila tuottaa 80 000 pulloa vuodessa ja on saaren suurin viinintuottaja. Viinit olivat yllättävän hyviä. Ostimme yhden kesäisen mansikkaisen roseen hotellin altaalle myöhemmin nautittavaksi. Feta-tomaatti-pasta oli sille täydellinen kumppani :)

Dimosari-vesiputoukset
Viinitilalta jatkoimme matkaa Nidriin, jossa ajattelimme käydä lounaalla. Nidri oli kuitenkin pettymys. Turistikahvilaa ja -ravintolaa toinen toisensa vieressä. Ei muuta. Onneksi meillä oli jo seuraava suunta ajateltuna - Nidrin lähellä sijaitsevat Dimosari-vesiputoukset.

Nidri

Matka Nidristä ei ollut pitkä, mutta sen verran kuitenkin, että löysimme vielä pienen tavernan noin kilometrin ennen putouksia. Saimme maukkaat lihapullat lounaaksi ennen putouksille kävelyä.

Vesiputouksille asti ei ole autolla ajettavaa tietä, vaan viimeiset parikymmentä minuuttia tulee matkata kävellen. Kesällä putouksissa on vettä hyvin vähän, mutta pulahtamaan pääsee viileään veteen niin halutessaan.

Kuvia oli haastava ottaa niin, ettei muita turisteja osunut kuviin, mutta niinhän se on useimpien turistinähtävyyksien kohdalla.

Jos joku miettii, mitä Lefkaksella kannattaa nähdä, niin tässä ainakin omien löydöksieni mukaan parhaat palat päiväkierrokselle. Kävimme myös lähisaarilla, asuimme leijasurffirannan vieressä ja testasimme yhtä saaren kävelyreiteistä. Niistä myöhemmin lisää.