Kreikkalainen ruoka. Hyvää!

Lefkadan kaupungissa oli aivan uskomatonta se, että kun tilasi oluen - pari-kolme euroa maksavan oluen - sai kaupan päälle lautasellisen herkkuja. Eikä vain kupillista suolapähkinöitä tai oliiveja. Oikeasti, herkkulautasen! Lautasilta löytyi tomaattia, kurkkua, oliiveja, fetaa, lihaa, makkaraa, kalaa, ranskalaisia, leipiä tapenadella. Lautasen sisältö riippui tietenkin ravintolasta, mutta yksikään ravintola ei jäänyt toisten jalkoihin.

Viihtyisä perheravintola Lefkadan kaupungin laidalla
Paras kaikista ravintoloista Lefkaksella oli ehdottomasti perheravintola, Cafe Nion, joka oli matkalla majoituksestamme Lefkadan keskustaan. Ravintola oli kätevästi matkan puolivälissä - täydellinen väliolutpaikka siis! Taisimme koko viikon aikana kävellä ravintolan ohi pysähtymättä vain pari kertaa. Helpompi mainita näin päin, kuin alkaa laskea, kuinka monta kertaa kävimme ravintolassa :)

Ravintolalla oli iso puutarha täynnä pöytiä. Päiväaikaan olimme usein ainoita asiakkaita, mutta iltaisin ihmisiä oli enemmän. Jalkapallon MM-kisapelien aikaan kaikki eivät edes saaneet pöytää.

Ruoka oli todella hyvää, ja erittäin edullista. Souvlaki-vartaat tulivat suoraan grillistä, ja maksoivat pari euroa per varras. Illalliseksi niitä suositeltiin kahta henkilöä kohti, ja se oli ihan riittävästi. Alkuun kun ilman veloitusta tuotiin valtavankokoiset fetalla ja tomaatilla päällystetyt leivät. Myös moussaka oli suussasulavan hyvää, mutta sitä olisi saanut olla enemmän. Ahneet ;)

Ruoka selkeästi tuli suoraan kreikkalaisen perheen keittiöstä. Tunnelma oli, kuin olisi ollut jonkun kotona syömässä. Myös perheen lapset leikkivät pihapiirissä, eli ravintolan terassilla.

Lounaspita Lefkadan kävelykadulla
Kun menimme alkulomasta syömään gyros pita -annoksia, emme vielä tässä vaiheessa olleet tajunneet, että hintataso on aivan todella edullinen. Valitsimme isoimmat annokset, koska luulimme parin-kolmen euron annosten olevan alkupalan kokoisia. Kahdeksalla eurolla saikin sitten rekkamiehen annoksen. Ei mitään toivoa, että kukaan meistä olisi saanut annosta tuhottua. Hyvää oli.

Ravintola sijaitsi Lefkadan kävelykadun loppupäässä rannasta katsottuna. Muut asiakkaat olivat paikallisia, joten päättelimme siitä, että ruoka on varmaan hyvää. Niin oli.

Äyriäisdinneri Lefkadan vierasvenesatamassa
Tripadvisor ohjasi meidät illallistamaan mereneläviä Kyma-ravintolaan. Paikka oli Lefkadan vierasvenesataman edustalla, eli maisema purjeveneineen oli oikein miellyttävä. Sisätila näytti myös viihtyisältä, mutta ei kai helteellä voi sisälle mennä syömään.

Ravintolasta oli kenties liian hyvät arviot Tripadvisorissa, ja odotukset täten liian korkealla. Tai sitten tilasimme vääriä ruokia. Tilaamani simpukat ja ravut olivat ihan hyviä, mutta ei mitään elämää suurempaa. Silti valitsisin tämän heittämällä ennemmin kuin jonkun aivan kävelykadun päässä olevan rantaravintolan (joissa yhdessä sain perunamunakkaan ranskalaisilla, enkä oikeilla perunoilla). Ravintola ei siis ollut huono, mutta liian korkein odotuksin sinne ei kannata mennä.

Kalaillallinen Agios Ioannis -rannalla
Hyvän kalaruoan toivossa menimme Agios Ioannis -rannalla yhteen useasta kalaravintolasta. Jos joku osaa kuvasta lukea ravintolan nimen, hyvä niin. Itse en osaa, mutta kuvassahan se on oikein selkeästi kreikaksi :)

Yhteisöllisyys oli tämänkin ravintolan valtti. Ravintolassa oli suuria pöytäseurueita kreikkalaisia perheitä, ja kaikilla oli mukavaa. Oli meilläkin. Tilasimme alkuun tsatsikia ja tarjoilijan suosituksesta tonnikalaa, ja tietenkin pullollisen paikallista viiniä. Maistui, vaikka taas annokseen kuului ranskalaiset. Eikä tämäkään lasku konkurssiin vienyt.

Ravintolaelämyksestä vielä paremman teki kaunis auringonlasku.

Ruokien lisäksi myös kreikan juomat tuli testattua. Oluiden ja viinien lisäksi nautimme tietenkin myös Ouzoa. Tietenkin.

Lefkaksen pääkaupunki Lefkada Town

Lefkadan kaupunki ei ole mikään ihmeellinen nähtävyys, mutta oikein miellyttävä lähin kaupunki lomalla. Kaupunki on niin pieni, että sen voi helposti kulkea päästä päähän kävellen, enemmän kaupungissa näki paikallisia kuin turisteja. Hyviä ravintoloita riitti, ja niitä ihanaakin ihanampia pieniä hedelmä- ja vihanneskioskeja. Voi kun sellaisesta saisi ostaa kotonakin joka päivä tuoreet vihannekset ja hedelmät. Ruoka saa taas ihan omana postauksena - kreikkalainen ruoka ansaitsee sen.



Lefkadan kaupunki sijaitsee saaren pohjoisosassa.

Sisämaassa kaupunkia ympäröivät vuoret.



Ja toisessa päässä kaupunkia on silta, joka vie Kreikan mantereelle. Vuoret kuvan sillan takana ovat mantereen puolella.

Keskustaa halkoo piiiitkä katu, ja se on kävelykatua kai ainakin kymmenen korttelin verran. Tosin osa kadunväleistä oli aika lyhyitä - lasketaan ne silti :)

Kävelykadulla on pankkeja, apteekkeja, ravintoloita, matkamuistomyymälöitä, vaateliikkeitä, sisustuskauppoja, kauneushoitoloita. No, mitä nyt yleensäkin kaupunkien keskustoissa on.

Rannassa on pitkä rivi ravintoloita terasseineen, jotka tarjoilivat aamulla aamiaista, päivällä lounasta ja iltaisin osa tarjoili illallista ja osa muuttui yökerhoiksi. Kävimme yhdessä näistä aamiaisella, ja aamiaisperunamunakkaassani oli ranskalaisia perunoita, ei siis oikeita perunoita. Voinette kuvitella, että nämä ravintolat eivät saaneet meitä illalliselle ;) Ruokaravintola kannattaa valita hieman ytimen ulkopuolelta. Väliolut terassilla merimaisemaa katsellen kelpasi.

Rannassa oli tietenkin myös Välimeren tyyliin venesatama ja sata miljoonaa tuhatta upeaa venettä.

Keskellä päivää kaupunki oli nukkumassa. Paikalla harhaili vain muutama turisti. Ensimmäisenä päivänä luulimme, että olemme tulleet täysin kuolleeseen kaupunkiin, mutta olimme siellä vain väärään aikaan. Loppuiltapäivästä matkamuistomyymälöiden myyjät alkoivat tuoda kortti- ja avaimenperätelineitään kadulle ja odottamaan rannoilta palaavia turisteja ja siestalta palaavia paikallisia.

Iltaisin kaupunki olikin jo juhlatunnelmissa. Olimme Lefkaksella jalkapallon MM-kisojen aikaan, ja jokaisen terassin jokainen tuoli oli varattu katsomaan pelejä screeneiltä, jotka ravintoloitsijat olivat tuoneet ulos terassille. Yhtenä iltana törmäsimme myös jonkinlaisiin karnevaalikulkueisiin. Kaupunki ei todellakaan ollut kuollut.

Leijasurffausta ja rantaelämää Lefkaksella

Kesän Kreikan reissumme valikoitui edullisten ja suorien lentojen perusteella. Mutta toki heti kun mieheni kuuli, että Lefkaksen saaren länsipuolella tuulee vuorten ansiosta myös helteellä, oli leijasurffivermeet jo pakattuna ja valmiina lähtöön.

Agios Ioannis -ranta on kilometrien pituinen, mutta siellä on vain yksi surffikeskus, Milos Beach. Mutta mitäpä muuta sitä tarvitsee. Heiltä löytyi ravintola, baari ja rantatuoleja. Myös me ei-surffaajat viihdyimme hyvin.

Tarjoilukin pelasi rantatuoleille asti ;)

Milos Beachin lisäksi rannalla oli kyllä useampiakin ravintoloita, jotka tarjoilivat aamiaisista ja rantasnäkseistä illallisiin. Kaikki muut ravintolat olivat tosin rannan toisessa päässä, joten surffaajille Milos Beach oli paras vaihtoehto. Vaikka rannan tuuli olikin miellyttävän viilentävä, niin muutaman sadan metrin matka toiseen ravintolaan ihan vain vaihtelun vuoksi ei houkuttanut. Illallistamassa kävimme rannan toisessa päässä, mutta siitä enemmän eri postauksessa.

Agios Ioannis kuvattuna vuorilta. Rantaviivaa riittää!

Rannalla oli mahdollisuus sekä leija- että purjelautailuun. Ranta oli kuitenkin melko syvä, joten jätimme purjelautailun alkeiskurssit helpompaan paikkaan. Kyllä pari rantalöhöpäivääkin kelpasi. Saarelta löytyi aktiviteetteja muutenkin, kuten aiemmin kirjoittelin. (ks. Lefkaksen patikointireitit, Privaattiristeilyllä Lefkakselta ja Vuokra-autolla Lefkaksella)

Mieheni sai jättää leijasurffausvermeensä säilytykseen Milos Beachille koko viikoksi muutaman kympin korvausta vastaan. Tähän kuului samalla pelastus- ym. surffikeskuksen palvelut.

Missä majoittua jos haluaa surffaamaan?
Majoituimme parin sadan metrin päässä Milos Beachiltä, pienessä Villa Swanissa, jossa on vain neljä huoneistoa. Saimme kätevästi huoneiston, jonka parveke oli leijasurffirannalle päin, joten meidän ei tarvinnut mennä rannalle asti katsomaan tuuleeko siellä :)

Majoitus oli ilmastoinnin tehottomuutta lukuunottamatta erinomainen (ensimmäisen yön jälkeen tajusimme, että huoneiston saa viilennettyä läpivedolla - ei ilmastointilaitteella). Sijainti myös Lefkadan kaupunkiin päin oli juuri oikeaan suuntaan - olimme suoraan matkan varrella rannalta keskustaan. Keskustaan oli tosin pari-kolme kilometriä, mutta sekin taittui useimmiten kävellen.

Meillä oli kahden makuuhuoneen huoneisto, jossa oli kaksi parveketta ja iso keittiö. Pihalta löytyi lapsille leikkipaikka, ja ihan mukavankokoinen uima-allas. Uima-altaalla oli viikon aikana tasan kerran muita meidän lisäksi. Meillä oli käytännössä siis yksityinen uima-allaskin käytössä.

Majoituksen omistaja ajoi päivittäin paikalle moottoripyörällään tekemään puutarhatöitä. Ja se näkyi. Piha oli todella hyvin hoidettu. Pihassa oli ainakin päärynä-, omena- ja sitruspuita, palmuja ja kaktuksia, erilaisia kukkia, riippukeinu ja pieni suihkulähde.

Aamuisin heräsimme naapurin kalkkunoiden kalatukseen. Aika hellyyttävää sekin :)

Majoituksetamme 600 metrin päässä oli pieni ruokakauppa, josta saimme kattavasti aamiaistarvikkeet ja parin illallisen vermeet. Vuokra-autoa tai taksia emme siis tarvinneet kauppareissuihinkaan.

Agios Ioanniksella on paljon muitakin majoituksia. Meille tärkeintä oli löytää huoneisto kahdella makuuhuoneella. Studioita tarjolla oli paljon enemmän. Sijainniltaan osa oli tosin melko syvällä peltojen keskellä. Matka rantaan joka majoituksesta on lyhyt, mutta Lefkadan keskustaan sitten kauimmaisista jo huomattavasti pidempi.

Agios Ioannis on täysin maaseutua, vaikkakin todella lähellä Lefkadan kaupunkia. Siellä suunnistaminen on hieman haastavaa, kun koko muutaman neliökilometrin kokoinen alue on osoitteeltaan Agios Ioannis. Ei tiennimiä, ei talonnumeroita. Kannattaa siis ehdottomasti ottaa majoituksen puhelinnumero mukaan, jolloin taksikuski voi soittaa lentokentältä tullessa majoitukseen ja kysyä tarkemmat ajo-ohjeet. Pieniä majoituspaikkoja on niin paljon, ettei kuskit pelkän nimen perusteella tiedä missä mikäkin sijaitsee.

Privaattiristeilyllä Lefkakselta

Varmaan jokaikinen Lefkaksella oleva turisti käy jossain vaiheessa lomansa aikana saariristeilyllä Lefkaksen lähisaarilla. Siltä se ainakin näytti. Turistiveneet olivat tupaten täynnä turisteja. Niitä oli jopa hieman huojentava katsoa. Siis vain katsoa. Me emme nimittäin olleet täpötäyden turistiveneen kyydissä. Meillä oli kokonainen ISO vene vain meidän kolmen käytössä, ihan koko päivän.

Veneemme kannella oli auringonottopaikat kolmelletoista - vain kymmenen liikaa meille :)

Olimme valmistautuneita lähtemään ruuhkaiselle turistiristeilylle Nidristä. Mutta koska risteilyihin ei kuulunut Lefkadan kaupungista kuljetusta, ja Lefkadasta olisi pitänyt lähteä jo aamuseitsemän bussilla, haimme vaihtoehtoa risteilylle, joka lähtisi suoraan Lefkadan kaupungista. Kaikki matkatoimistot sanoivat samaa - kaikki risteilyt lähtevät Nidristä.

Lefkadan satamassa oli kuitenkin parkissa vene, jonka kyljessä oli M/S Ag. Dimitrios Daily Cruises -plakaati, ja veneen edessä pieni mainoskyltti. Soitimme kyltin puhelinnumeroon ja nuori pariskunta tuli tapaamaan meitä veneelle parissa minuutissa. He olivat ilmeisesti juuri aloittaneet bisneksensä, sillä muita halukkaita risteilijöitä ei ollut. Saimme kuitenkin sovittua risteilyn sunnuntaille, viimeiselle matkapäivällemme. Lauantai-iltana saimme viestin, että risteily olisi peruttu toisen seurueen peruutuksen vuoksi. Mehän emme peruutusta hyväksyneet, vaan kysyimme tarjouksen yksityisristeilystä. Parilla viinilasillisella oli varmasti osuutta asiaan, ja hyväksyimme tarjouksen. Ei kyllä kaduttanut jälkeenpäinkään. Koko laiva oli hallussamme koko päivän. Miehistön jäseniä oli yhtä monta kuin meitäkin, ja saimme päättää reitin, kohteet ja aikataulun.

Ensimmäisenä pysähdyimme pienellä autiorannalla, Gerakaksella, Kreikan mantereen puolella. Rannalla oli meidän lisäksi yksi vene. Ei ruuhkaa.

Uimme, paistattelimme päivää, ja kun halusimme, jatkoimme matkaa. Oli se vaan niin hienoa päättää itse aikataulusta!

Gerakakselta jatkoimme Papanikolis Cavelle, luolalle, jota toisen maailmansodan aikana käytettiin sukellusveneen tankkauspaikkana. Saaren ihmiset toivat sukellusveneen miehistölle ruokaa ja juomaa kaikessa rauhassa luolan uumenissa. Merenkäynti oli sen verran voimakasta, että emme jääneet luolan luo parkkiin. Tyynemmällä säällä luolan sisään olisi voinut uida. Sisältä löytyy kuulemma hiekkaranta.

Seuraava pysähdys oli lounas. Nam. Lounas kuului hintaan, joten odotin jotain vaatimatonta. Ei sinne päinkään! Lounas oli erinomainen. Siihen kuului kreikkalaista salaattia, pastapaistos, kanaa ja riisiä sekä leipää. Siis lounaaksi. Ihan nämä kaikki. Ja vain meille kolmelle!

Eikä lounasmaisemassakaan ollut valittamista. Ainoa joka hieman häiritsi oli ampiaiset, mutta sitten kapteeni tuli tuomaan pöytään jonkun yrttiruukun, pöyhäisi sitä hieman ja ampiaiset olivat poissa.

Vatsat täynnä jatkoimme Meganisin saarelle. Valitsimme sieltä Koutelades-nimisen kylän, jonne pääsemiseen piti kivuta kymmenisen minuuttia portaita. Selkeästi meillä oli matkassa jokin fetissi portaita kohtaan, kun myös vuokra-autolla kierrellessämme Lefkasta valitsimme rannat, joille pääsi vain portaita pitkin kapuamalla.

Näkymät ovat tietenkin parhaat, kun hieman viitsii nähdä vaivaa. Laivamme kapteeni tarjoutui kyllä viemään meidät autolla kylään. Hän oli nimittäin kylästä kotoisin, ja hänen äitinsä asui kylässä edelleen. Autokyyti ei kelvannut, menimme portaita.

Kylä oli söötti, ja siestan aikaan aivan kuollut. Yksi pieni myymälä oli auki. Muuten emme montaakaan ihmistä nähneet. Satamassa sen sijaan oli enemmän säpinää.

Meganisin saarelta jatkoimme vielä Scorpioksen saarelle. Saari on yksityisomistuksessa (venäläismultimiljonääri osti sen vaivaisella 120 miljoonalla dollarilla), mutta yksi saaren rannoista on turistien käytössä. Rannalla ei tarvinnut snorklausvälineitä. Myös ilman näki erinomaisesti pohjaan asti uimapatjalla loikoillessa.

Scorpioksen muita rantoja ei saa edes lähestyä. Siitä pitävät huolen kumiveneellä saarta vartioivat yksityiset vartijat. Melko hulppea huvijahti oli parkkeerattuna saaren rannalle, mutta ilmeisesti saaren omistaja halusi jonnekin hieman nopeammin, sillä helikopteri lähti saarelta sitä ohittaessamme. Toisilla on rahaa enemmän kuin toisilla.

Päivän risteily oli mieletön. Palvelu veneellä oli aivan erinomaista. Laivaan astuessamme meitä oli vastassa mehua ja pienet leivokset. Pian meiltä jo kyseltiin juomatoiveita, ja oluita ja vettä tuli pöytään välillä pyynnöstä, välillä ilmankin. Seilatessamme saimme myös taustatietoa kustakin saaresta.

Suosittelen lämpimästi Agios Dimitrios -laivaa miehistöineen. Meillä oli ihana päivä!

Agios Dimitrios Daily Cruise
email: agiosdimitrios.cruise@gmail.com
Facebook: Lefkada Cruise Agios Dimitrios
Puh: +30 6945 658820