Japaninmatkamme lähes kaikki pääkohdat liittyivät ruokaan. Kuten tämäkin, sushiaamiainen Tokion Tsukijin kalatorilla. Valmistettuna samana yönä kalastetusta kalasta. Tämä maailman yksi suurimmista kalatoreista onkin Tokiossa vieraillessa ihan ykköskohde, mikä ihan jokaisen tokionkävijän kuuluu kokea. En ole koskaan yhtä hyvää sushia syönytkään.

Lonely Planet suositteli menemään sushiaamiaiselle ennen kahdeksaa. Ensimmäisenä Tokio-aamuna suuntasimmekin kalatorille seitsemän jälkeen. Ensin kahlasimme laatikkovuoren läpi. Joka puolella vilisi ihmisiä, kaikenlaisia ajoneuvoja ja paljon paljon laatikoita.

Kun pääsimme laatikkomeren ohi, löysimme sushiravintolat. Niitä oli kaksi käytävällistä vieri vieressä. Joihinkin oli valtavan pitkät jonot, toisiin lyhyemmät. Valitsimme kiertelyn jälkeen hieman lyhyemmän jonon, eikä mennyt kauaakaan, kun meidät jo ohjattiin sisään. Vaikka ravintolat olivat pieniä, vaihtuvuus oli nopea, sillä juuri kukaan ei jäänyt ravintoloihin juoruilemaan ruokailun jälkeen.

Tässä japaninkielentaito olisi ollut erinomainen etu, sillä silloin olisi pystynyt keskustelemaan kokkien kanssa. Tekiväthän he sushimme aivan neniemme edessä. Keskustelun sijaan oli tyytyminen katseluun. Tilaamiseen kielitaitoa ei tarvittu. Katsoi vain kuvasta millaisen setin halusi, ja tilaus sisään.

Viimeisenä Tokio-aamunamme halusimme käydä vielä uudelleen kalatorilla sushiaamiaisella. Tällä kertaa menimme paikalle vieläkin aikaisemmin, jo ennen seitsemää, ja valitsimme toisenlaisen ravintolan, jossa tarjolla oli pääasiassa sashimia. Menimme ensin jonottamaan ravintolan eteen, mutta meidät tultiin saman tien ohjaamaan oikean jonon perälle. Jono ei siis ollut vain ravintolan edessä, vaan se jatkui viereisellä kadulla, koska ravintolan edustaa ei saanut tukkia. Tässä jonossa seisoimmekin sitten reilun tunnin. Senkin ajan käytimme hyvin hyödyksi. Toinen jonotti, toinen shoppaili, ja sitten vuoron vaihto.

Alla kuvassa valitsemamme 7 special-Don, johon siis kuului listan kalat (fatty tuna, scallion, tuna, sea urchin, scallop, crab, prawn, squid, salmon roe) ja riisiä. Annos valtavan iso, ja jouduin jättämään osan syömättä.

Jostain artikkelista luimme, että kala on heti aamusta liiankin tuoretta, ja että parhaimmillaan se olisi vasta samana iltana. Mutta enpä tiedä. Meidän saamat aamiaiset olivat ainakin taivaallisen hyviä. Joskin ensimmäinen aamiainen vielä vähän parempi kuin toinen.

Tai noh, kerrotaanpa taas täysi totuus. Ihan jokainen kala ei ollut suosikkini. Yksi todella vaalea, lähes valkoinen kala oli suutuntumaltaan samettisen limainen. Outo, mutta ensin se tuntui miellyttävältä. Mutta sitäpä ei saanutkaan puraistua poikki. Kalan keskellä kulki narulta tuntuisia säikeitä, ja poikki en saanut sitä suussani, en sitten millään. Siinä vaiheessa kun kyyneleet alkoivat nousta silmiin ja oksennusrefleksi teki tuloaan, minun oli pakko puklata puoliksi jauhettu kalapallero suustani servettiin. Toisella aamiaisella en edes maistanut tätä kalaa. Tarjolla ei ollut servettejä :)

Shoppailua kalatorilla

Kalatorilla oli myynnissä sushin lisäksi paljon muutakin. Kuten jo aiemmin kirjoitttelin, oli astioita, mutta niiden lisäksi tietenkin kalaa, kasviksia, mausteita, kirjoja, kukkia, ja mitä kaikkea nyt vain voi kuvitella torilla myytävän. Kyllä se tonnikala näytti ja maistui herkulliselta. Ja täytyihän sitä Japanissa syödä, vaikka sitä Suomessa tuleekin vältettyä.

Ennen en ole tainnut wasabia kokonaisena nähdäkään.

Kalahuutokauppa

Tsujikin kalatorilla on myös mahdollista mennä seuraamaan kalojen huutokauppaa. Sinne otetaan joka aamu 120 ensimmäistä. Vuoronumeroinen antaminen alkaa klo 05:00, mutta jos 120 tulee täyteen jo ennen viittä, antavat he vuoronumerot jo tätä aiemmin. Toisin sanoen, jos saavut kahdelta, saattaa se olla jo liian myöhäistä. Me emme edes yrittäneet, vaan keskityimme syömiseen :)

Japanin tuliaiset - viskejä, veitsiä ja astioita

En olisi osannut ennakkoon ajatellakaan, miten paljon kaikkea ihanaa ostettavaa Japanista löytyy. Eikä siis pelkkää ihanaa, vaan oikeasti käyttökelpoista ja hyödyllistä ostettavaa. Onneksi rinkka oli puolityhjä siinä vaiheessa kun lähdimme Suomesta!

Upeita japanilaisia astioita

Tokiossa Tsukijin kalatorilta löytyi sushibaarien lisäksi myös paljon muitakin putiikkeja. Pienessä astiakioskissa vierailimme pariinkin otteeseen - oli ne kipot ja kupit niin kauniita! Sieltä minun mukaani tarttui kuusi lautasta, kenties alkupalakäyttöön, ja kaksi pienempää, jotka ajattelin kynttilänalusiksi.

Onneksi ostin ostokseni heti ensimmäisestä kaupasta, jonka näimme, sillä astiat olivat joka paikassa muualla todella paljon kalliimpia. Ilmeisesti tämä kauppa oli myös ravintoloitsijoiden suosiossa. Muut asiakkaat eivät nimittäin olleet vain turisteja. Minun lautaseni maksoivat pari euroa kipaleelta. Hyvä diili, ettenkö sanoisi. Jos nämä eivät olisi jo painaneet muutamaa kiloa, olisin saattanut ostaa muitakin astioita.

Japanilaiset kokkiveitset

Kioton Nishiki Marketilta Satu oli valmiiksi katsonut veitsikaupan, josta hän kävi ostamassa japanilaiset kokkiveitset itselleen ja tuliaisiksi. Minäkin vähän innostuin. Ovathan japanilaiset ihan huippuja tekemään veitsiä, ja tästä kaupasta ostettaessa veitseen sai vielä oman nimen kaiverrettuna japaniksi. En sitten kuitenkaan ostanut, meiltä kun löytyy ihan kelpo keittiöveitset kotoa. Hintakin oli noin 75 euron luokkaa pienehkön "yleisveitsen" kohdalla, eikä liikkeessä käynyt kuin käteinen. Varmasti oli kuitenkin hyvä ostos.

Sadun ostamien veitsien teroitus ja kaiverrus.

Kuten kuvasta näkyy, veitsitarjonta oli aivan valtava. Kuvassakin vain pieni osa myymälän valikoimasta. Helpottaa kummasti, jos tietää minkälaista veitseä etsii, sillä kaupassa ei ole jatkuvasti paikalla englantia puhuvaa myyjää.

Japanilaisia viskejä

Viskipullo oli jo ennakkoon se, minkä olin ajatellut ostaa miehelleni tuliaisiksi, jos mitään muuta ei löydy. Eikä löytynyt. Japanilaisiin viskeihin tutustuminen jäi tosin vähiin ennen matkaa - tai no mitä sitä kaunistelemaan, en tutustunut japanilaisiin viskeihin ollenkaan ennen matkaa :) Olin siis täysin myyjien armoilla viskiostoksia tehdessäni. Tuntui turvallisemmalta ostaa kaksi pienempää pulloa, kuin yksi iso. Elekielellä keskustellessa kun ei ihan tullut selväksi kunkin viskin makukuvausta. Toisaalta kaksi pientä pulloa säilyvät myös paremmalla varmuudella ehjinä rinkassa.



Pienet kengät

Olin melkein varma, että voin vain kävellä japanilaiseen kenkäkauppaan ja ostaa sieltä ihan mitkä kengät tahansa. No enpä voinutkaan. Kengän kokoni on 34, ja jokaisen kenkäkaupan valikoima lähti koosta 35. Ok, kokoni on liian pieni suomalaisille. Mutta miten niin muka liian pieni myös japanilaisessa mittakaavassa? Ei ihme, että joka toisella vastaantulevalla japanilaisella naisella oli liian suuret avokkaat jalassa ;)

No, kenkiä tai ei, jos vielä joskus lähden Japaniin, lähden sinne ison matkalaukun kanssa ja pakkaan sinne valmiiksi kasan kuplamuovia :)