Barbados on melko kallis lomakohde. Kaikki turisteille tarkoitetut hinnat on kerrottu viidellä, tai kymmenellä. Mene ja tiedä kuinka monella, mutta tuskin peruspaikallisella perheellä on varaa matkustaa 100 barbadosdollarin (=50 jenkkidollaria) taksimatkoja, kun bussilla pääsee kahdella. Juuri taksilla liikkuminen barbadoksella oli sitä kaikkein kalleinta.
Onneksi on reggaebussit
Suurin osa Barbadoksen reggaebusseista on tavallisia, valkoisia tila-autoja, joissa edessä on kyltti siitä, minne bussi on matkalla. Bussissa soi joko reggae, joululaulut tai radio. Busseissa on tilaa noin kahdelletoista matkustajalle, mutta tarvittaessa kyydissä oli helposti tuplatkin. Itse istuin välillä mieheni sylissä, välillä puristuksissa muiden välissä, ja kerran etupenkilläkin. Sopu sijaa antaa.
Ruuhkaisimpina aikoina kyydissä oli kuskin lisäksi rahastaja, jotta matkustajien poistuminen ja kyytiin nouseminen oli nopeampaa. Asiakkaista oli nimittäin bussien kesken melkoista kisaa. Se tietenkin tienasi eniten, joka ehti poimia eniten asiakkaita kyytiinsä. Meidätkin ensimmäisellä bussimatkalla noudettiin sadan metrin päästä bussin reitiltä. Se oli sekä todella hyvää palvelua meille että tietenkin tienestiä kuskille.
Mitään aikataulua näillä reggaebusseilla ei ole, mutta kovinkaan kauaa emme koskaan odottaneet. Useimmiten kävi niin, että bussi odotti meitä. Hinta oli aina kaksi barbadosdollaria suuntaansa. Reittejä on useampiakin, mutta meidän käyttämä reitti meni Siver Sandsilta Oistinsin kautta Bridgetowniin.
Tavallinen bussi vaihtoehtona
Kuljimme me myös tavallisella bussilla. Ne ovat tavallisen bussin kokoisia ja näköisiä. Hinta oli sama kaksi barbadosdollaria, mutta erona reggaebusseihin, näistä ei saanut vaihtorahaa takaisin. Matkalipun kylläkin. Ja niin, reggae ei pauhannut.
Taksilla matkustaminen
Jokaista matkaa emme kuitenkaan kulkeneet reggaebussilla. Esimerkiksi St Nicholas Abbeyn rommitislaamo oli meidän sijainnista niin kaukana, että sinne olisi täytynyt vaihtaa bussia pariinkin otteeseen, emmekä siltikään olisi päässeet perille asti. Säästimme sentään sen verran, että sinne päin menimme osan matkasta reggaebussilla ja vasta Bridgetownista hyppäsimme taksin kyytiin. Yhteen suuntaan taksi maksoi 100 barbadosdollaria, joten toisenkin matkan puolittaminen oli jo hyvää säästöä.
Kaikissa matkoissa ei kuitenkaan ole mahdollista säästää ja käyttää bussia. Niin tavallisten kuin reggaebussienkin matkustajatilat ovat niin ahtaat, että matkalaukun tai rinkan kanssa niihin ei pääse kyytiin. Lentokenttäkuljetukset on siis pakollakin hoidettava taksin kyydillä.
Barbadoksella taksin hinta tulee aina sopia ennakkoon kuskin kanssa. Hinnat vaikuttivat olevan melko pitkälle ohjenuoraksi annetun taulukon mukaisia. Taulukko on esillä ainakin lentokentällä, ja myös esim. barbados.org-nettisivustolla.
Onneksi on reggaebussit
Suurin osa Barbadoksen reggaebusseista on tavallisia, valkoisia tila-autoja, joissa edessä on kyltti siitä, minne bussi on matkalla. Bussissa soi joko reggae, joululaulut tai radio. Busseissa on tilaa noin kahdelletoista matkustajalle, mutta tarvittaessa kyydissä oli helposti tuplatkin. Itse istuin välillä mieheni sylissä, välillä puristuksissa muiden välissä, ja kerran etupenkilläkin. Sopu sijaa antaa.
Ruuhkaisimpina aikoina kyydissä oli kuskin lisäksi rahastaja, jotta matkustajien poistuminen ja kyytiin nouseminen oli nopeampaa. Asiakkaista oli nimittäin bussien kesken melkoista kisaa. Se tietenkin tienasi eniten, joka ehti poimia eniten asiakkaita kyytiinsä. Meidätkin ensimmäisellä bussimatkalla noudettiin sadan metrin päästä bussin reitiltä. Se oli sekä todella hyvää palvelua meille että tietenkin tienestiä kuskille.
Mitään aikataulua näillä reggaebusseilla ei ole, mutta kovinkaan kauaa emme koskaan odottaneet. Useimmiten kävi niin, että bussi odotti meitä. Hinta oli aina kaksi barbadosdollaria suuntaansa. Reittejä on useampiakin, mutta meidän käyttämä reitti meni Siver Sandsilta Oistinsin kautta Bridgetowniin.
Tavallinen bussi vaihtoehtona
Kuljimme me myös tavallisella bussilla. Ne ovat tavallisen bussin kokoisia ja näköisiä. Hinta oli sama kaksi barbadosdollaria, mutta erona reggaebusseihin, näistä ei saanut vaihtorahaa takaisin. Matkalipun kylläkin. Ja niin, reggae ei pauhannut.
Taksilla matkustaminen
Jokaista matkaa emme kuitenkaan kulkeneet reggaebussilla. Esimerkiksi St Nicholas Abbeyn rommitislaamo oli meidän sijainnista niin kaukana, että sinne olisi täytynyt vaihtaa bussia pariinkin otteeseen, emmekä siltikään olisi päässeet perille asti. Säästimme sentään sen verran, että sinne päin menimme osan matkasta reggaebussilla ja vasta Bridgetownista hyppäsimme taksin kyytiin. Yhteen suuntaan taksi maksoi 100 barbadosdollaria, joten toisenkin matkan puolittaminen oli jo hyvää säästöä.
Kaikissa matkoissa ei kuitenkaan ole mahdollista säästää ja käyttää bussia. Niin tavallisten kuin reggaebussienkin matkustajatilat ovat niin ahtaat, että matkalaukun tai rinkan kanssa niihin ei pääse kyytiin. Lentokenttäkuljetukset on siis pakollakin hoidettava taksin kyydillä.
Barbadoksella taksin hinta tulee aina sopia ennakkoon kuskin kanssa. Hinnat vaikuttivat olevan melko pitkälle ohjenuoraksi annetun taulukon mukaisia. Taulukko on esillä ainakin lentokentällä, ja myös esim. barbados.org-nettisivustolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!