torstai 28. elokuuta 2014

Saariston rengastie pyöräillen - päivä 3

Myös kolmas päivä Saariston rengastiellä alkoi lauttamatkalla. Tämä lautta, Korppoon Retaisten satamasta Nauvon Pärnäsiin kulki kello kaulassa, mutta vartin välein. Meillä ei siis kolmantena päivänäkään ollut kiire.



Matkaa kolmannelle päivälle kertyi nelisenkymmentä kilometriä ja kolme lauttaa. Kaksi näistä oli näitä vartin välein liikennöiviä, mutta Nauvosta Rymättylään lauttoja lähti vain muutama päivässä. Tähtäsimme puolen päivän lauttaan, ja kun lähdimme jo aamu yhdeksältä Korppoosta, meillä oli Nauvon vierasvenesatamassa aikaa kierrellä ja istua munkkikahvilla.



Tässä kohtaa me siis oikaistiin Pienen rengastien kautta. Suuri rengastie olisi kulkenut Turun ja Naantalin kautta, ja kilometrejä olisi tullut vaikka kuinka paljon lisää. Kahden yön taktiikalla oikaiseminen oli paljon parempi vaihtoehto. Koko Suuren Rengastien kiertäville suosittelen kolmatta yöpymistä, ellei sitten halua polkea ihan tosissaan. Käy sekin.


Nauvosta Rymättylään kulkeva lautta oli toinen reittimme maksullisista lautoista, ja se maksoi polkupyörän kera 9 euroa yhdeltä.



Lautta pysähtyi Seilin saarella. Se olisi ollut kiinnostava kohde vierailla. Lauantaisin siellä olisi ollut jopa opastettu kierros, jolloin saaren historiasta olisi varmasti kuullut mielenkiintoisia tarinoita. 1600-luvulla saarelle on nimittäin viety spitaaliset kuolemaansa asti. Tämän jälkeen saarella on toiminut mielisairaala, eikä silloinkaan paluun mahdollisuus ollut kuin olematon. Tarinoita olisi siis varmasti riittänyt.

Emme kuitenkaan jääneet saaren kierrokselle, vaan jatkoimme lautalla Rymättylään asti. Meillä Seilin pysähdys olisi ollut mahdollinen, koska olimme matkassa pyörillä. Autoja saarelle ei oteta, joten autoilijoiden on palattava samaan satamaan takaisin mistä ovat saarelle lähteneetkin.

Meille sai kuitenkin kelvata tällä erää vain kuva saaresta lautan kannelta.



Matkamme viimeiset 25 kilometriä olivat sitten pelkkää pyöräilyä. Ja melko rankkaa sellaista. Minua varoitettiin kyllä etukäteen, että Rymättylän seutu on pelkkää ylä- ja alamäkeä toinen toisensa perään, mutta en arvannut että mäet ovat niin jyrkkiä ja pitkiä. Loppupätkä meni siis puhtaasti urheilemiseksi ja kunnonkohotuksen piikkiin. Mutta kun tiesi, että tiedossa ovat matkan viimeiset kilometrit, ei haitannut kuluttaa viimeisiä tippoja energiasta.


Perille päästiin Merimaskuun hyvissä ajoin. Niin hyvissä ajoin, että ehdimme illaksi vielä Poriin ja Jazz kadulle. Palkkio rankan (huomaa irvistys) pyöräilypäivän päätteeksi oli tavoittelemisen arvoinen :)

tiistai 26. elokuuta 2014

Saariston rengastie pyöräillen - päivä 2

Toinen pyöräilypäivä Saariston rengastiellä alkoi pienellä lauttamatkalla. Majoituksestamme Bergshagenista oli vain pari kilometriä lauttarantaan, ja lauttakin liikennöi tarvittaessa, joten meidän ei tarvinnut odottaa kuin sen verran että lautta palasi vastarannalta hakemaan meidät.



Toisen päivän urakkana oli polkea 36 kilometriä, josta pienen ylimääräisen ajon jälkeen tuli 40 kilometriä. Ajovauhti ei ollut yhtä reipas kuin edellisenä päivänä. Meillä oli kyllä viisi lauttamatkaa päivän reitin varrella, mutta vain kahdella lautalla oli tietty aikataulu, johon tuli ehtiä.

Meillä olisi siis ollut aikaa tutustua matkan varrella oleviin nähtävyyksiin, mutta koska emme olleet ottaneet niistä juurikaan selvää etukäteen, vaikutti reitti pelkältä maaseudulta. Jos palvelujen tarjoajia matkalla olikin, olivat he menneet piiloon. Me ei ainakaan pyörän selästä mitään iloisia yllätyksiä bongattu.

Matkanteko kului oli siis kaunista maaseutumaisemaa ihastellessa - ei huono vaihtoehto sekään. Olin vain odottanut myös muuta.







Kuvien pienet lauttamatkat olivat mukavia pakollisia pysähdyksiä. Dalenista, Iniöstä Houtskarin Mossalaan lautta oli päivän pisin ja ainoa maksullinen. Pyörän kanssa lautta maksoi 15 euroa per pää. Lautta on ainoa reitin yksityisesti ylläpidetty lauttareitti, jonka vuoksi maksukin on ihan perusteltu. Sitä tosin ihmettelimme, että miksi lautalla ei ollut kahviota. Lauttamatka kesti tunnin, ja lähes kaikki matkustajat kävivät kurkkaamassa kahvion ikkunasta sisään todetakseen sen olevan tyhjä. Luulisi sen tuovan lisää tienestiä lauttareitin yrittäjälle.



Saariston parhaat burgerit
Mondon artikkeli Saariston aarteista ohjasi meidät saariston parhaille burgereille Houtskarin vierasvenesataman Grill Café Skageniin. Burgereiden vuoksi meidän täytyi polkea muutama ylimääräinen kilometri, mutta eihän meillä ollut kiire. Burgeri oli erinomainen. Sellainen perinteinen vanhanajan grilliburgeri. Otin sen vielä kananmunalla. Maistui. Hintakin oli vain muutaman euron. Kyllä taas jaksoi polkea.




Kasviksia suoraan tilalta
Matkan varrelle osui myös muutama Isakssonin suoramyyntipisteistä. Näissä ei (ilmeisesti verotuksellisista syistä) ole myyjää paikalla ollenkaan, vaan ostokset kirjataan vihkoon ja rahat jätetään lippaaseen. Me ostimme kirsikkatomaatteja illallisen kasvisosioksi.




Majoitus Korppoossa
Viiden lautan ja 40 kilometrin jälkeen saavuimme toisen yön majoitukseemme Faffa'siin Korppooseen. Nyt olimme jo oppineet sen, että kylttejä kannattaa seurata, jos ei halua ajaa ohi. Löysimmekin paikan ensiyrittämällä.



Majoituksemme oli Faffa'sissakin aitta. Tämäkin majoitus oli hyvä. Ei yhtä tunnelmallinen kuin Bergshagen, mutta ei siellä mitään vikaakaan ollut.



Meillä oli varattuna saunavuoro puusaunasta, mutta koska siihen oli tunnin verran aikaa, kävelimme tilan yksityiselle rannalle parin-kolmensadan metrin päähän. Ranta oli todellakin yksityinen. Muita ei parin ohittavan veneen lisäksi näkynyt. Uikkareita emme ottaneet mukaan, eikä niitä siellä tarvinnut.




Saunan jälkeen retikeittimellä keitetty chili con carne ja Isakssonin kirsikkatomaatit maistuivat. Jälkiruoaksi oli vielä pähkinöitäkin. Notte Fabrikenin pähkinät ovat muuten ihan ehdottomia suosikkejani matkaevääksi. Pähkinä- ja pähkinä-marjasekoitukset ovat todella hyviä ja pakkauskokoja löytyy sekä pieneen että isoon tarpeeseen.



Ei tarvinnut tämän päivän jälkeen montaa hetkeä odottaa unta.

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Kurkistus kotiimme

Löysinpäs!

Nimittäin Auringon alla -bloggaajan esittämän haasteen muille matkabloggaajille. Haaste on jo viime keväältä, mutta hyvä jos ehdin silloin matkoista kirjoittaa, saati sitten mistään muusta matkoihin liittyvästä.

En kuitenkaan unohtanut haastetta, oli se sen verran mielenkiintoinen. Oli myös hauska lukea muiden matkabloggaajien aiheesta kirjoittamia postauksia. Niihin löytää linkkejä Auringon alla -blogin haastepostauksen kommenteista.

Tehtävä: Esittele kotisi. Kerro miten matkustaminen on vaikuttanut kotisi sisustukseen: mitä ideoita olet saanut maailmalta, mitä olet ostanut tai mitä keräilet matkamuistomielessä. Tarkoituksena ei ole esitellä välttämättä koko kotia, vaan vaikkapa pieniä osia siitä. Mikäli haluat, voit havainnollistaa inspiraatiosi lähteitä kuvien avulla.

Matkakirjoja sulassa sovussa vihkiraamatun kanssa.


Ensin ajattelin, että ei meillä ole kotona mitään matkoilta. En nimittäin pidä tavarasta. Mitä vähemmän omistan, sen vähemmän on siivottavaa. Ja sitä enemmän on aikaa ja rahaa käytettävissä siihen tärkeimpään, eli matkustamiseen. Pettämätön logiikka!

Mutta kun aloin katsoa ympärille, on jotain pientä sentään tarttunut matkoilta mukaan.

Kaksi kotimme tauluista olen tuonut Atlantin tuolta puolen. Ensimmäisen niistä Costa Ricasta vuonna 2006. Taulusta en ole vieläkään raaskinut luopua, enkä sitä aio tehdä lähitulevaisuudessakaan. Ihana aurinkoinen sammakko saa minut jatkuvasti hyvälle tuulelle!



Toisen taulun olen tuonut Perusta. Tämä onkin oikein kovan onnen taulu. Kun löysin sen, olimme lähdössä vaeltamaan Inca Trailin, joten en ottanut taulua sinne mukaan. Päätin ostaa taulun vasta paluumatkalla. Kun löysin pienen taidelikkeen toistamiseen, oli se jo menossa kiinni. Pujahdin liikkeeseen ja tietenkin taulu minulle ilomielin myytiin. Myyjiltä oli loppua kärsivällisyys kun taulu ei meinannut irrota kehikosta. Enhän tietenkään halunnut kuin pelkät vuodat mukaani. Lähes tunnin jälkeen taulu oli kuin olikin minun!
Kun vihdoin sain taulun kolmen lennon ajalta ehjänä kotiin ja pingotettavaksi taideliikkeseen Suomeen, oli pingottajana joku kesätyöntekijä, joka oli pakannut taulun osat toisiaan vasten. Typerämpikin tietää miten siinä käy. Onneksi jokin taiteilija sai peitettyä irronneet maalikohdat uudella maalilla. Yksi taulun osista on sen jälkeen myös tippunut seinältä metrotyömaan räjäytysten ansiosta, mutta tämä taulu on terästä - sitä ei pienet kolaukset lannista!



Costa Ricasta on edelleen muistona myös costaricalaiselta perheeltäni saatu korurasia. Rasian sisältä löytyy helmiä niinkin kaukaa, kuin vuodelta 1998, jolloin olimme New Orleansissa Mardi Gras'n aikaan. Helmiä toimme silloin yli tuhannet mukanamme Suomeen.



Koruja on muutenkin tarttunut matkoilta mukaan. Kuubasta tietenkin siemenistä ja muista luonnon antimista tehtyjä koruja. Ecuadorista, vai oliko se sittenkin Perusta (??) hopeakoruja. Vielä minulla on tallella, ja itseasiassa myös aika-ajoin käytössä kalifornialaisen isäntäperheeni minulle läksiäislahjaksi antamat hopeiset korvakorut. Kalifornian kielikurssista onkin jo aikaa 17 vuotta. Hui, kuulostaapa paljolta. Ei olisi pitänyt laskea. Vuosi 1997 olisi kuulostanut paljon paremmalta, ei niin kaukaiselta :)




Löytyy meiltä myös pieni värikäs aasi, jonka toin Guatemalasta, kun olin käymässä siellä tapaamassa Plan-kummityttöämme. Enpä ole vuosiin lukenut blogipostaustani tuosta retkestä. Se löytyy Costa Ricassa kirjoittamastani blogista. Postaus on 9. tammikuuta 2007. Näemmä sen aikainen Bloggerin tekniikka ei ole luonut linkkejä jokaiselle postaukselle erikseen. Ei toisaalta blogikaan suomenkielessä silloin vielä ollut blogi - ei ainakaan minulle. Minä kirjoitin sähköistä matkapäiväkirjaa, hih :)



Vaatekaapin sisältö on myös sellainen, joka on ainakin osittain matkoilta. Täytyy varmaan jatkossakin käydä kerran pariin vuoteen Miamissa tyhjentämässä outletit, niin ei tarvitse Suomessa vaivautua niin usein vaatekaupoille.



torstai 21. elokuuta 2014

Saariston rengastie pyöräillen - päivä 1

Ensimmäinen päivä Saariston rengastiellä alkoi reippaissa tunnelmissa. Ensimmäisen päivän urakkana oli polkea noin 66 kilometriä, joista ensimmäiset 60 ilman turhia pysähdyksiä. Jätimme auton Merimaskun vierasvenesatamaan (jonka ravintolassa oli muuten erityisen ystävällistä henkilökuntaa!) ja poljimme Mietoisen ja Taivassalon kautta Kustaviin. Tämä oli reitin tylsin osuus, ja sen takia poljimme hyvää vauhtia vain muutamalla vesitauolla. Parempi niin, että ensin joutuu hieman tehdä töitä, jonka jälkeen loppu on rentoa polkemista. Niin ainakin luulin... ;)

Kustavin savipaja ja saariston parhaat munkit
Ensimmäinen kunnon pysähdyksemme oli Kustavin savipaja ja siellä Saariston parhaiksi kehutut munkit. Munkki oli juuri sellainen kun munkin kuuluukin olla. Sisältä pehmeä, pinnalta hieman rapea ja vielä hieman lämmin uunin jäljiltä. Mmmmmm.



Kustavin savipajalla oli nimensä mukaisesti myös paja, mutta en nähnyt siellä savea, vaan seppä takomassa rautaa. Kai sieltä savipajakin jostain olisi löytynyt, mutta emme kiertäneet koko aluetta (poikkesimme sinne munkkien takia). Lapsille näytti olevan ohjattua ohjelmaa sekä ainakin kaniineja ja lampaita ihasteltavaksi.




Lounastusta ravintolan sijaan lautalla
Tarkoitus oli käydä lounaalla Peterzensillä lähellä lauttarantaa, mutta munkit olivat sen verran tuhdit, että otimme Kustavin savipajalta patongit mukaan lauttaan syötäväksi. Lauttoja lähti Kustavista Heponiemen satamasta Jumon saarelle Iniöön vain pari päivässä, eikä me haluttu jäädä Kustaviinkaan odottelemaan uutta nälkää ja illan viimeistä lauttaa.




Rauhaisa Jumon saari
Heponiemen satamasta Kannvikiin Iniöön oli matkaa kuutisen kilometriä ja se kesti lautalla puoli tuntia. Lauttamatka oli reitillämme päivän ainoa, eli päädyimme suoraan Jumon saarelle, missä sijaitsi ensimmäinen majoituksemme.





Nyt saavuimme maalle! Meinasimme ajaa oikean tienristeyksen ohi, koska emme tajunneet sen olevan tienristeys :) Oli se.



Ensin poljimme suoraan rantaan, kun emme huomanneet heti majoitustamme Bergshagenia. Onneksi erehdyimme, sillä myöhemmin illalla olimme niin väsyneitä, että muutaman sadan metrin matka rantaan oli jo liian pitkä. Teki mieli käydä uimassa, mutta emme jaksaneet enää uudelleen rantaan asti.



Rannassa oli upeiden maisemien lisäksi pieni museo, jonne paikalliset taiteilijat ja käsitöiden tekijät olivat tuoneet teoksiaan näytille, kuitenkaan peittämättä museon esineistöä.



Rannassa meille kerrottiin Bergshagenin sijainti. Olihan se pitänyt heti huomata, kyltti oli niin hieno!



Saari oli tosin muutenkin todella viehättävä, joten en toisaalta ihmettele vaikka pääni on pyörinyt juuri Bergshagenin kyltin kohdalla toiseen suuntaan. Bergshagenin lisäksi saarella oli ainakin yksi toinen majoitus, Erkas Gården, jossa oli myös pieni kahvila-ravintola (aiemman kuvan lammaskin on heidän pihastaan). Kauppoja ei saarella ole, joten ruokaan on hyvä varautua ennen saarelle tuloa.

Jos koko saari oli viehättävä ja rauhaisa, niin oli myös Bergshagen. Mondossa olleen arvostelun kirjoittaja vei sanat suustani. Luin nimittäin kirjoituksen vasta paikan päällä.

On vaikea sanoa, mikä Bergshagenissa on parasta. Onko se paikan sijainti pienen saaristolaiskylän keskellä, satumaisen metsän reunassa? Vai kenties romanttinen, 200 vuotta vanha talo, jossa matkailijat majoittuvat? Vai onko parasta sittenkin paikan isäntien, Tapani ja Satu Heinosen asenne? Pariskunta ottaa jokaisen vieraan vastaan kuin vanhan ystävän.

Jokainen sana niin totta. Tunnelma oli rauhoittava, ja aitassa unet maistuivat sen mukaisesti. Me emme siis majoittuneet 200 vuotta vanhassa talossa, vaan pihapiirin aitassa.


Harmillista vaan, kun emäntä kertoi, etteivät he vielä tiedä jatkavatko he majoituspalveluiden tarjoamista enää ensi kesänä. Suosittelisin tätä nimittäin erittäin mielelläni muillekin!

Aamiainen tarjoiltiin tilan 200 vuotta vanhassa talossa. Kaurapuuro mansikka-raparperikiisselillä ja vastaleivottu leipä luomumunilla oli täydellinen startti uuteen pyöräilypäivään!




tiistai 19. elokuuta 2014

Saariston rengastie pyöräillen kolmessa päivässä

Kävimme heinäkuussa Saariston rengastiellä ja kuljimme reitin pyöräillen kolmessa päivässä. Ainakin näin ensikertalaisen silmin kolmen päivän pyöräily oli sopiva reitille. Jos olisimme kiertäneet ihan koko Suuren Rengastien, niin sitten yöpymisiä olisimme tarvinneet kolmannen, mutta pienellä oikaisulla kilometrejä ei kertynyt liikaa eikä liian vähän yhdelle päivälle poljettavaksi.



Kiersimme reitin vastapäivään. Yhdistimme hieman suurta ja pientä rengastietä.

Päivä 1:
Aloitimme Merimaskusta (allaolevassa kartassa Rymättylästä pohjoiseen vihreän ja punaisen liittymäkohdassa), ja poljimme Taivassalon kautta Kustaviin (kartan ensimmäinen saari) ja menimme lautalla Iniöön, jossa vieetimme ensimmäisen yön. Emme oikaisseet katkoviivalla merkittyä reittiä pitkin, koska lauttoja meni sillä välillä niin harvoin.

Päivä 2:
Poljimme Iniöstä Houtskarin kautta Korppooseen ja olimme siellä toisen yön.

Päivä 3:
Jatkoimme Korppoosta Nauvoon, ja siitä oikaisimme pienen rengastien kautta takaisin Merimaskuun.

Linkitän tähän eri päivien postaukset, kunhan saan ne kirjoitettua.

Kuva: lautta.net/rengastie

Missä kaikki muut pyöräilijät olivat?
Olin kuvitellut näkeväni reitillä kasapäin pyöräilijöitä, varsinkin kun oli heinäkuun puoliväli, eli Suomen suosituin lomasesonki. Kuvitelmani oli väärä. Pyöräilijöitä meidän lisäksi oli vain kourallinen. Suurin osa reitin kulkijoista oli matkassa auton kanssa, mutta ei heitäkään ruuhkaksi asti riittänyt. Lauttoihin mahtui aina kaikki - autot ja pyörät. Kukaan ei jäänyt rannalle. Tämä oli ehkä suurin huolenaiheeni, sillä aloin pohtia asiaa vasta lähtöpäivänä, eikä meillä todellakaan ollut varauksia lauttoihin. Eikä siis tarvinnutkaan olla. Varauksia ei ilmeisesti edes oteta vastaan.



Ilman karttaa liikenteeseen
Ei meillä ollut karttaakaan. Puhelimen kartalla pärjää reitillä hyvin, ja jos haluaa paperisen version, on niitä tarjolla turisti-infoissa ja myös kauppojen seinillä olevissa kartta-automaateissa. Lautta-aikataulut ja reitin katsoin etukäteen kätevästä reittioppaasta. Reittiopas näytti päivän matkan kilometreinä, matka-ajan, ja lauttojen lähtö- ja kestoajat.



Majoituksiin ilman pitkänajan ennakointia
Majoitusvaraukset teimme pari viikkoa ennen lähtöä, ja mahduimme valitsemiimme ykkösvaihtoehtoihin. Paikanpäällä saimme tosin kuulla, että Iniön majoituksemme, Bergshagen, oli pari viikkoa eteenpäin täyteen buukattu. Varaukset on siis hyvä olla olemassa, mutta mitään kuukausien ennakointia ei tarvittu.

Mondon listaamat saariston aarteet olivat hyvänä apuna ravintoloiden, majoitusten ja muun mielenkiintoisen etsinnässä. Listaus on todella kattava.

Stay tuned, pian kirjoittelen tarkemmin mitä reitin varrelta löysimme.

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Pietari päivässä

Otsikko jo itsessään on täysin mahdoton. Pietaria ei voi nähdä yhdessä päivässä. Tai tietysti riippuu siitä, mitä Pietarista haluaa nähdä, mutta jos ajatuksena on käydä syömässä persoonallisissa ravintoloissa, nauttia päivästä kahviloista herkkujen keskellä ja vierailla erikoisissa cocktailbaareissa, on sanomattakin selvää, ettei paljoa ehdi yhden päivän aikana.

Minulla ei ollut juurikaan ennakkokäsitystä Pietarista. Olin kuullut, että Pietari on paljon länsimaisempi kuin muu Venäjä. Muusta Venäjästä tulee väistämättä mieleen synkkää ja köyhää, tai päin vastoin överirikasta. Pietari ei ollut synkkä, mutta laatikkomainen. Kadut olivat leveitä ja kurinalaisen järjestyksessä. Lyhtypylväiden kukka-asetelmat toivat tunnelmaa ja herkkyyttä katukuvaan massiivisten rakennusten rinnalla. Pienet (ja yksi iso) joet olivat myös virkistävää vaihtelua.

Kukkia Pietarissa oli huomattavan paljon.


Näin koostui meidän päivämme, pintaraapaisu Pietaria:

Laivan shuttlebussi toi meidät Pyhän Iisakin kirkon luo. Kuva siitä riitti meille. Heti saimme ensimakua, että Pietarissa todellakin kaikki on suurta :)



Eremitaasi

Valitsimme päivän nähtävyydeksi Eremitaasin. En itseasiassa tiedä, että mitä muita vaihtoehtoja meillä oli, vai oliko? Nautin vain siitä, kun päivän ohjelma oli suunniteltu muiden toimesta valmiiksi. Minähän varasin matkan, joten osuuteni oli tehty jo hyvissä ajoin ennen matkaa :)

Ensin kiersimme Eremitaasin ympäri. Vahingossa, mutta se ei haitannut. Rakennus oli jo itsessään todella hieno.

Onneksi huomasimme lippuautomaatit museon sisäpihalla. Aika monet nimittäin jonottivat lipunmyyntiin, eikä jono liikkunut mitenkään liian nopeaan.




Eremitaasi oli upea myös sisältä. Puitteet olivatkin ainakin minun suosikkini. Kaikki oli valtavan suurta ja koristeellista.



Onneksi kenelläkään ei ollut innokkuutta mennä opastetulle kierrokselle. Jo näin rennosti kävellen ja samalla juoruten paikka oli valtava. En olisi varmasti jaksanut keskittyä kolmen-neljän tunnin verran, joskin silloin teoksista olisi saanut enemmän irti. Sisällä oli myös todella kuuma, eikä edes vesipulloa saanut ottaa turvaporttien sisäpuolelle.




Lasillinen Bibliotekassa

Eremitaasin jälkeen päätimme kävellä Nevski Prospektille ja mennä ensimmäiseen kivannäköiseen kuppilaan lasilliselle virkistämään jalkoja ja mieltä. Paikka oli hyvä sattuma. Näitä juuri ajattelinkin Pietarissa olevan.



Bibliotekan katutasossa oli kahvio, keskimmäisessä kerroksessa ravintola, maustekauppa ja kukkakauppa, ylimmässä baari ja kirjakauppa. Kahvilaan emme halunneet ja baari oli kiinni, joten menimme lasillisille ravintolan puolelle.



Sisustuksessa oli ihania pieniä yksityiskohtia. Juomamme nautimme keinussa kiikkuen. Täällä olisi voinut myös syödä illallisen ja piipahtaa yläkerran baarissa ilta-aikaan. Ehkä seuraavalla Pietarin visiitillä

Tällaisia pieniä roikkuvia lasipurkkimaljakoita teen ehkä meille kotiinkin.


Kruusialaista lounasta

Lounaspaikka oli suositeltu meille valmiiksi. Todella hyvä suositus. Ravintola oli kruusialainen, ja ruoka oli todella maukasta.

Alkuun otimme yhteiseksi kruusialaisen "pitsan". Täytteenä oli vain juustoa, mutta se oli ilmeisesti leivottu jotenkin puoliksi taikinaan, sillä kokonaisuus oli suussasulavaa, vaikka ulkonäkö viittasi tavalliseen juustopitsaan. Pääruuaksi otin Tbilisi at ketsin. Ruukusta löytyi ainakin vasikkaa, kanaa, sieniä ja juustoa. Mmmmm :) Yksi pöydästämme sanoi että edessä saattoi olla paras ruoka ikinä.



Piirakkaa jälkiruoaksi

Myös jälkkäripaikka oli suositeltu meille etukäteen. Piirakkakahvilan kaikki piirakat näyttivät samalta, mutta täytevaihtoehtoja oli useampi, sekä suolaisia että makeita. Hyvää oli täälläkin!



Ja tähän se päivä sitten loppuikin. Palasimme laivaan viimeisellä, klo 17:45 lähtevällä bussilla. Ohjelmaa oli riittävästi yhdelle päivälle, mutta ei riittävästi Pietarin visiittiin. Toiste on tultava.


torstai 14. elokuuta 2014

Tahtoisin Tahitille

Keksin vihdoin satojen vaihtoehtojen joukosta minne haluan häämatkalle! Haluan Tahitille. Enää tarvitsee kuin puhua mieheni ympäri - hintalappu ei nimittäin ole kaikkein edullisimmasta päästä.

Olen aina ollut sitä mieltä, että jos haluaa jonnekin, voi sinne vain mennä. Matka varaukseen, laukut valmiiksi ja menoksi. Tahitin ja muiden Ranskan Polynesian saarten olen aina ajatellut olevan jotenkin saavuttamattomissa. Ne ovat vain maailmanympäri matkaaville. Ei niin pitkälle kannata parin viikon takia lentää. Ihan liian kallista minun budjetilleni.

Mitä ihmettä olen oikein ajatellut? Miten niin muka joku osa maapallosta olisi saavuttamattomissa?? Ei todellakaan ole. (Paitsi etelämanner, joka merisairauteni vuoksi taitaa oikeasti olla)

Löysin Papeetelle kohteeseen nähden edulliset lennot joulun pyhiksi, ja vain yhdellä vaihdolla. Kuulitte oikein. Vain yhdellä vaihdolla. Matka-aika on reilut 27 tuntia suuntaansa, mutta on sitä ennenkin pitkiä pätkiä lennetty.

Majoituksia näyttäisi Tahitilla, Mo'orealla ja Bora Boralla olevan joka lähtöön. Edullisimmat vain muutaman kympin per yö. Mutta voin kertoa. Ei kelpaa. Ei häätmatkalla. Jos lähden toiselle puolelle maapalloa paratiisiin, ottaisin tämän:

Moorea Pearl Resort & Spa. Lähde: http://blog.iwannagothere.com


Oma bungalow meren päällä. Lattia osittain lasia, joten ei tarvitse mennä edes ulos asti, jotta näemme korallit ja värikkäät kalat. Ja jos sattuu käymään niin, että bungalowissa oleminen kyllästyttää, voimme napata sub-laudat tai kajakin, pakata snorklausvermeet mukaan ja meloa parikymmentä metriä paremmille apajille.

Tätä kutsutaan häämatkaksi!

Kannattaako Bora Borasta maksaa?
Se tosin epäilyttää, että kannattaako Bora Boralle mennä, vai riittäisikö Tahiti ja Mo'orea? Mo'orealle pääsee lautalla Tahitilta, mutta Bora Boralle täytyy lentää, ja lennot maksavat 350 euroa per pää. Myös majoitus on hieman tyyriimpää, joten matkabudjetti kasvaisi noin 1500 eurolla kolmen yön Bora Boran vierailusta. Onko se sen arvoista?
Toisaalta, sen kerran kun olemme niin lähellä Bora Boraa, niin olisi tyhmää olla käymättä siellä. Ranskan Polynesia kuuluu varmasti niiden kohteiden joukkoon, joihin ei tule mentyä toista kertaa. Jäisikö Bora Bora kaivelemaan?

Tästä kuulisin todella mielelläni kokemuksia!


Ei sillä että matkaakaan olisi vielä varattu. Mutta jos emme tällä kertaa lähde Ranskan Polynesiaan asti, niin nyt olen siitä varma, että joskus sinne tulen menemään. Ei se niin kaukana ole.

tiistai 12. elokuuta 2014

Viisumivapaasti Pietariin laivalla

Viisumivapaa risteily Pietariin St. Peter Linella oli kätevä ja helppo tapa tutustua kaupunkiin. Ennakkovalmisteluja ei tarvitse tehdä. Laivalta on pakko ostaa 25 euron arvoinen shuttle-bussilippu, joka vie keskustaan ja tuo sieltä takaisin. Busseja menee 45 minuutin välein, joten kaupungilla voi olla juuri niin kauan kuin haluaa. Laivalta sai myös kartan, ja jos ottaa vielä matkaseuraksi sellaisia, jotka ovat ottaneet selville ravintolasuositukset, on matkaaminen hyvin vaivatonta :)

Tosin yksi päivä Pietarissa ei ollut kovinkaan paljon. Pietariin täytyy ehdottomasti mennä uudelleen paremmalla ajalla. Risteilystä saatu viisumivapaa aika on 72 tunnin pituinen, eli perillä voisi olla vaikka kaksikin yötä ilman viisumia.

Matkustusta commodore hytissä
Matkamme oli viiden naisen luksusmatka, joten otimme commodore-luokan hytit. Hytti oli tilavampi kuin tavallinen neljän kerrospedin hytti. Laiva on vanha, joten mitään superluksusta ei kannata odottaa. Vain lisää matkustusmukavuutta.



Suurin etu commodore-hytissä oli kuitenkin se, että hytin hintaan kuuluu maihinnousu ennen muita matkustajia. Meidät vietiin parin-kolmenkymmenen henkilön joukossa autokannen kautta ulos, jolloin pääsimme myös passintarkastukseen ennen muita. Olimme myös ensimmäiset keskustaan vievässä shuttle-bussissa, joten pääsimme kaupungille ilman mitään odotuksia ja jonotuksia.

Toinen mainostettu etu oli hintaan kuuluva samppanja-kaviaari-aamiainen. Aamiainen oli ainoa sana, joka piti tässä mainospalassa paikkaansa. Aamiainen olikin ihan hyvä munakkaanpaistopisteineen. Mutta samppanja ei ollut samppanjaa - tarjolla oli unkarilaista kuohuviiniä, ja lähinnä kaviaaria aamiaispöydässä taisi olla lohen mäti.



Ohjelma laivalla
Ohjelmaa laivalla ei ole kovinkaan paljon. Tosin kun laivalla vietetään vain kaksi iltaa ja yötä, ei ohjelmaa paljon mahtuisikaan. Me kävimme molempina iltoina syömässä, kuten aiemmin jo kirjoittelinkin. Ensimmäisenä iltana kävimme illallisen jälkeen katsomassa Kuuba-baarin salsabileitä, mutta koska olimme baarimikon lisäksi siellä ainoita, siirryimme tanssiravintolan puolelle katsomaan illan showta.

Show oli ajoittain hyvä, ajoittain huono, kaikkiaan ihan liian pitkä. Show kesti tunnin, puoli tuntia olisi riittänyt. Showssa oli venäläistä tanssia, euroviisuja muistuttavaa laulantaa, viulisti ja ilmeisesti komediaosuus (ainakin osa yleisöstä hymähti aika-ajoin). Emme ehkä olleet täysin oikea kohderyhmä esitykselle. Hyvin pojat kuitenkin tanssivat. Lempiliikkeistäni oli, kun tanssija piti oikealla kädellä vasemmasta jalkaterästä kiinni ja hyppi oikealla jalalla kädestä ja jalasta muodostuneen rinkulan yli. Tätä piti koittaa itsekin myöhemmin hytissä, tosin todella huonoin tuloksin :)



Laivan kannelta löytyi myös pari baaria. Toinen niistä vallan allasbaari ;)




Myös pieni tax free löytyi. Hinnat vaihtelivat Suomen hintoihin verrattuna. Osa viineistä oli melkein puolet halvempia kuin Alkossa, osa oli jopa hieman kalliimpia, samppanjat taas suunnilleen saman hintaisia kuin perus lentokenttähinnastoissa.

Huomioitavaa on, että tax free -myymälään ei saa mennä ylipukeutuneena (overdressed), hih :)



Saatiin kyllä monet naurut laivan hienosta käännöstyöstä. Ruokalistat, maihinnousuohjeistukset ja kyltit olivat huumorilla höystettyjä - eivätkä varmastikaan tarkoituksella.


Miksei Pietarin risteilyt ole tämän suositumpia?
Ihmettelyä herätti se, että miksi risteilyt Pietariin eivät ole tämän suositumpia? Laiva ei vaikuttanut olevan lähellekään täyteen buukattu. Näin helppo, kätevä ja edullinen tapa käydä Pietarissa. Luulisi kiinnostavan. Vai eivätkö risteilyt ole vielä riittävän tunnettuja? Vai eikö Pietari kiinnosta?