Jos joku olisi sanonut minulle etukäteen, että kotini tuholaisongelma tulee viemään minulta lähes kaksi vuotta elämästä ja kymmeniä tuhansia euroja, en olisi uskonut. Näin kuitenkin kävi, ja vielä täysin turhaan.
Jouduin asumaan tyttäreni kanssa tuholaisten keskellä lähes kaksi vuotta. Asiaa hoitivat Suomen suurimpiin lukeutuva isännöintitoimisto ja yksi maan suurimmista tuholaistorjuntafirmoista, ja silti kaikki meni pieleen. Ei siksi, etteikö tuholaisongelmaa olisi voitu hoitaa, vaan siksi, että vastuu ja toiminta menivät alusta asti väärin.
Miksi haluan kertoa tämän kaiken?
Kodin tuholaiset ovat nykyään niin yleisiä, että on enemmän kuin todennäköistä, että lähes jokainen joutuu niiden kanssa tekemisiin jossain vaiheessa elämäänsä.
Haluankin kertoa tarinani, jotta kukaan muu ei joutuisi kokemaan samaa kuin mitä me jouduimme kokemaan. Kahden vuoden tuholaisongelman aikana sekä sen jälkeen asiaa selvittäessäni olen oppinut valtavasti, ja nämä opit haluan jakaa myös muille. Näiden asioiden pitäisi olla sellaisia, jotka jokainen taloyhtiöasukas ja -osakas tietää etukäteen eikä vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä.
Juuri tästä syystä haluan kertoa, mitä minulle tapahtui, mitä tästä olisi pitänyt ymmärtää heti alusta alkaen ja mitä jokainen muu voi tehdä toisin, kun kotiin tulee tuholaisia.
Mitä meillä tapahtui?
Kun kotiimme ilmestyi tuholaisia, ilmoitin siitä isännöitsijälle heti. Tuholaiset olivat turkiskuoriaisia, ja niitä oli kymmeniä joka päivä. Kerroin isännöitsijälle epäilystäni, etteivät ne ole lähtöisin omasta asunnostamme, vaan tulevat rakenteista ja mitä todennäköisimmin seinänaapurista, ja että niitä on todennäköisesti koko talossa, ei vain meidän asunnossamme.
Itse turkiskuoriaiset eivät ole ongelma, vaan niiden toukat. Toukka elää useita vuosia ja käyttää ravintonaan muun muassa luonnonkuiduista tehtyjä vaatteita. Lämpimällä ja valoisalla kaudella toukista tulee kuoriaisia ja ne tulevat valoon käytännössä kuolemaan. Kun eläviä ja kuolleita turkiskuoriaisia alkaa olla asunnossa päivätasolla useita kymmeniä, on toukkia tällöin tuhansittain lähistöllä.
Isännöitsijä ei uskonut, kun ilmoitin, että tuholaisia on varmasti muillakin kuin meillä, koska muut asukkaat eivät olleet ilmoittaneet tuholaisista. Muilta ei suostuttu edes kysymään, onko heillä havaintoja. Minua ohjeistettiin imuroimaan asunnon kaikki listat päivittäin ja käyttämään kaupasta ostettavia tuholaistorjunta‑aineita.
Ongelma ei kuitenkaan rauhoittunut. Päinvastoin. Turkiskuoriaisten lisäksi meille alkoi tulla myös riisihäröjä, ja nekin rakenteista. Riisihäröt ovat elintarviketuholaisia ja ne kulkeutuvat koteihin kuiva-aineiden, kuten riisin mukana. Meillä niitä ei koskaan havaittu siellä, missä säilytimme kuiva‑aineita, ja myös näiden osalta oli selvää, etteivät nekään voineet olla lähtöisin meidän kodistamme.
Toin tämän esiin useaan otteeseen ja kerroin koko ajan epäilystäni naapuriasunnosta. Minua ei uskottu.
Lopulta, kun olin käynyt asiasta keskustelua isännöitsijän kanssa noin puolen vuoden ajan, päädyin selvittämään tilannetta itse ja kysyin muiden tilanteesta taloyhtiön Facebook‑ryhmässä. Kävi ilmi, että muillakin asukkailla oli tuholaisia asunnoissaan. Tässä vaiheessa isännöitsijä totesi asian näyttäytyvän eri tavalla kuin aiemmin, ja taloyhtiössä ryhdyttiin laajempiin toimenpiteisiin. Koko taloon tilattiin tuholaistorjunta.
Varmistin vielä erikseen, että myös seinänaapurin asunto tullaan hoitamaan, vaikka sieltä ei olisi tullut ilmoitusta. Minulle vakuutettiin, että näin tehdään.
Tästä huolimatta tilanne jatkui vielä noin puolentoista vuoden ajan. Meillä tehtiin torjuntoja kerta toisensa jälkeen, ja samaan aikaan minulle kerrottiin, että muissa asunnoissa ei enää ole ongelmaa ja että kyse on vain meidän asunnostamme.
Näin jatkui pitkään. Vasta kahden vuoden kuluttua ongelman alkamisesta selvisi, että tuholaiset olivat koko ajan tulleet naapuriasunnosta, eikä sitä ollut tosiasiallisesti hoidettu. Ei siitäkään huolimatta, että minun lisäkseni taloyhtiö oli saanut ilmoituksen tästä samasta naapuriasunnosta myös muualta ja vaikka tuholaistorjuntayrityksen teknikko oli jo alkuvaiheessa käynyt asunnossa ja nähnyt asunnon kunnon.
Koko kahden vuoden ajan ongelman seurausta hoidettiin, mutta ongelman todellista lähdettä ei.
 |
| Tältä meidän keittiö näytti kahden vuoden ajan. |
Mikä kaikki meni pieleen ja miten tämä kaikki vaikutti arkeen?
Arki oli koko tämän ajan äärimmäisen raskasta. Tuholaistorjunta kävi meillä toistuvasti, ja sen lisäksi sain jatkuvasti uusia ohjeita ja tehtäviä, joiden avulla ongelmaa yritettiin saada loppumaan. Imurointia, siivoamista, tarkkailua, raportointia. Tein joka päivä valtavan määrän työtä sellaisen ongelman eteen, jonka ratkaiseminen ei ollut minun vastuullani.
Samaan aikaan yritin pitää arkea kasassa talouden ainoana aikuisena. Kaikki vapaa-aika, energia ja käytännössä kaikki ylimääräinen raha menivät tähän prosessiin. Koti ei ollut paikka, jossa olisi voinut rentoutua tai palautua, vaan jatkuvan tarkkailun ja toimenpiteiden kohde.
Minulle vakuutettiin koko tämän ajan, että asiaa hoidetaan ja että ratkaisua etsitään. Minulle ei tullut mieleenkään, ettei näin tehtäisi. Luotin siihen, että jos asiaa hoitavat ammattilaiset ja vastuussa olevat tahot, suunta on oikea. Jälkikäteen tiedän, että näin ei ollut.
Kerron tarinasta enemmän Youtube-videoilla
Olen koonnut kokemuksistani myös videosarjan YouTubeen. Tässä ensimmäisessä videossa käyn läpi juuri tätä vaihetta. Sitä, miltä arki näytti silloin, kun tuholaisongelma jatkui viikosta ja kuukaudesta toiseen ilman todellista ratkaisua.
Videolla kerron konkreettisemmin, miten tällainen tilanne vaikuttaa jaksamiseen, perhearkeen ja siihen, millaiseksi oma koti muuttuu, kun ongelma ei ratkea. Mukana on myös niitä hetkiä, joissa aloin ensimmäistä kertaa ymmärtää, ettei kyse ole vain huonosti etenevästä prosessista, vaan jostain perustavanlaatuisemmin väärästä tavasta hoitaa asioita.
Kun tuholaisongelma uusiutui
Puoli vuotta sen jälkeen, kun tämä lähes kahden vuoden mittainen jakso oli ohi, meille ilmaantui uusi tuholaisongelma. Tällä kertaa ajattelin, että nyt asiat varmasti hoidetaan toisin. Että edellisestä kerrasta on opittu ja ongelmaan tartutaan heti, kun on ensimmäisiä merkkejä.
Näin ei käynyt.
Myös tällä kerralla asian kanssa viivyteltiin. Muut asukkaat pidettiin edelleen tilanteen ulkopuolella, eikä heiltä haluttu kysyä, onko heillä havaintoja tuholaisista, vaikka jo alkuvaiheessa oli selvää, etteivät tuholaiset tulleet meidän asunnostamme vaan rakenteista.
Tässä vaiheessa ymmärsin, että ensimmäiselläkään kerralla kyse ei ollut yksittäisestä virheestä tai huonosta tuurista. Kyse oli toimintatavasta, jossa tuholaisongelmia ei syystä tai toisesta haluta hoitaa kokonaisuutena eikä vastuuta haluta kantaa.
Miksi taloyhtiö ei hoitanut ongelmaa alusta alkaen?
Molempien tuholaistapausten jälkeen aloin selvittää asiaa taloyhtiön hallituksen kanssa. Ajatukseni oli, että kaikki osapuolet ymmärtävät, että virheitä on tehty ja nyt ne korjataan ja korvataan, ja jatkoon tehdään kunnollinen toimintasuunnitelma siitä, miten jatkossa vastaavissa tilanteissa toimitaan, jotta kukaan muu ei joudu kokemaan samaa.
Keskustelu meni täysin toisin kuin olin ajatellut.
Olen saanut taloyhtiöltä useita selityksiä ja perusteluja sille, miksi ongelmaa ei hoidettu alusta asti niin kuin olisi pitänyt. Perusteluja on ollut monenlaisia, mutta niitä yhdistää yksi asia: vastuu siirtyi koko ajan pois taloyhtiöltä ja takaisin asukkaalle.
Seuraavalla videolla kerron siitä, miten tämä jälkikäsittely on sujunut ja käyn myös nämä taloyhtiön hallituksen perustelut läpi yksitellen. Kerron, mitä minulle sanottiin, missä vaiheessa ja miksi nämä selitykset eivät kestä tarkastelua silloin, kun niitä vertaa siihen, mitä taloyhtiön vastuista laissa todetaan.
Miten asiat olisi kuulunut hoitaa?
Kolmannella videolla katsotaan asiaa sen valossa, miten asioiden olisi pitänyt mennä. Mitä lakien ja vastuunjaon näkökulmasta olisi pitänyt tapahtua heti ensimmäisten havaintojen jälkeen, mitä kaikkia virheitä tehtiin, kuka olisi ollut vastuussa ja kenen olisi kuulunut maksaa.
Käsittelen tällä videolla omaa tapaustani esimerkkinä siitä, miten monella tavalla asiat voivat mennä pieleen. Moni vastaava tilanne olisi ollut ratkaistavissa nopeasti, jos perusasiat olisi tehty oikein jo alussa.
Miten muut voivat välttyä vastaavalta painajaiselta?
Haluan jakaa kaiken oppimani muille, ja sen takia olen koonnut kokemukseni ja selvitystyöni myös oppaaksi. Oppaassa ei käsitellä vain minun tapaustani, vaan myös muita tuholaisiin liittyviä tilanteita, joita taloyhtiöissä tyypillisesti syntyy.
Oppaan on käynyt läpi asunto-osakeyhtiöoikeuteen erikoistunut asianajaja, ja mukaan on tuotu konkreettisia ohjeita ja toimintamalleja siihen, miten tuholaisasioissa kannattaa edetä niin, että vastuussa olevat tahot todella ryhtyvät toimiin.
Jos haluat lukea asioista rauhassa ja palata niihin myöhemmin, opas on siihen paras muoto.
Opas: Kodin tuholaiset – kuka vastaa ja kuka maksaa?
Oppaasta voit lukea lisää tästä linkistä.
Seuraa myös muissa kanavissa
Käsittelen aihetta myös lyhyemmillä videoilla somessa matkailuaiheiden lomassa. Niissä tulen jakamaan käytännön vinkkejä ja kertomaan, miten olen itse järjestänyt kodin niin, että tuholaisiin olisi edes jossain määrin varauduttu. Valitettavasti niitä kun todennäköisesti tulee jossain vaiheessa vastaan lähes jokaisessa kodissa. Siksi näistä asioista pitäisi puhua ja ne pitäisi tietää jo etukäteen, eikä vasta siinä vaiheessa, kun tilanne on jo ehtinyt mennä liian pitkälle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pidän kommenteista ja kysymyksiinkin vastaan mielelläni!