Lähtiessämme Pietarin risteilylle, tiesimme, ettei laivalla kannata odottaa hyvää palvelua. Ei kannattanutkaan. Huono palvelu ei tullut yllätyksenä, ja hyvä palvelu ilahdutti.
Tanssiravintolan tuskastunut baarimikko
Kuten naistenmatkaan kuuluu, menimme ensimmäisenä laivaan päästyämme drinkeille laivan tanssiravintolaan. Lista oli pitkä, mutta sen verran tylsä (kyllä - Sininen enkeli löytyi listalta :)), että valitsemisessa kesti jonkun aikaa. Kukin tilasi juomansa sitä mukaa kun oli päättänyt mitä haluaa. Joku meistä maistoi yhden saamaa drinkkiä ja päätti tilata saman. Virhe! Suuri virhe! Tarjoilija piti meille salamana saarnan, että meidän kaikkien olisi pitänyt tilata yhtä aikaa. Juomien tekeminen yksitellen vei hänen kallisarvoista aikaansa aivan liikaa. Olihan ravintolassa ainakin kolme asiakasta meidän lisäksi, ja tilaamamme drinkit olivat niinkin vaikeita kun Cuba Libre.
Tarjoilija varmaan päätti tästä hyvästä ottaa omavaltaisesti tippiä ja veloitti minulta tuplahinnan. En tosin tätä itse tajunnut kuin vasta myöhemmin. Maksoin nimittäin ruplilla ja sain euroja takaisin, enkä ollut vielä ottanut selvää minkä arvoisia ruplat ovat. Mutta niinhän se menee, tietämättömät ovat helppoja huijauksen kohteita.
Kuin parempinakin vieraina illallisella
Ensimmäisen illallisen kokemus olikin täysin päinvastainen. Menimme Explorer's -à la carte ravintolaan. Tarjoilijoita meillä oli kaksi ja palvelu oli erinomaista alusta loppuun. Jopa ruuat tuotiin pöytään niin arvovaltaisesti, että ensin pöydän ääreen ehtinyt tarjoilija odotti hetken, kunnes molemmat olivat paikalla ja ojensivat ruuat pöytään yhtäaikaisesti kuin paremmallakin illallisella. Palvelu ei kuitenkaan ollut jäykkää ja liian hienostelevaa, vaan molemmat tarjoilijat olivat lisäksi todella mukavia.
Ruokakin oli ihan hyvää. Ei mitään erityistä, mutta ei pahaakaan. Listalta löytyi mm. lasitettua punajuurta, dorado viherkasvilla ja parsaan kimppu. Yhtä lukuunottamatta meidän pöytäseurue tilasi kuitenkin tutumman vaihtoehdon: paistettu siika uuden perunalla.
"Anteeksi, anteeksi. Unohdin tämän(kin)"
Risteilyn palvelun kruunasi toisen illan à la carte -illallinen laivan italialaisessa ravintolassa. Ei hyvällä tavalla. Näin jälkikäteen ajateltuna jo hieman naurattaa. Miten tarjoilija voi unohtaa kaiken? Epäilimme, että työpäivä oli joko hänen ensimmäinen tai päinvastoin pitkän työputken viimeinen.
Ravintola oli täynnä ja tarjoilijoilla oli kiire. Ravintola ei ollut kuitenkaan erityisen suuri, joten yhdellä tarjoilijalla ei ollut kovinkaan montaa pöytää hoidettavana.
Ensin meille ei tuotu ruokalistoja, joten haimme ne itse. Tilasimme pääruoat, pullon viiniä ja jokaiselle pullon vettä. Odottelun jälkeen saimme viinipullon ja neljä ruoka-annosta. Meitä oli viisi. Kun me muut olimme syöneet puolet ruuistamme (äärimmäisen hitaaseen tahtiin), huomautimme asiasta, mutta silti puuttuvaa annosta ei kuulunut. Kun tarjoilija keräsi meidän muiden tyhjät lautaset pöydästä, hän muisti, ettei ole tuonut vieläkään unohtunutta annosta. Samalla kerroimme, että emme tarvitse enää unohtuneita vesiä. Minä kuitenkin tilasin oluen, jotta edes yhdellä meistä jo syöneistä olisi jotain nautiskeltavaa viimeisen ruokailijan seurana. Ruoka-annos tuli, ja kun tarjoilija tuli hakemaan tyhjää lautasta, kerroin etten enää halua oluttani, koska illallisemme on jo päättynyt. Viiden minuutin päästä oluttani kannettiin kuitenkin pöytään. Ei, en halua sitä. Halusin sen puoli tuntia aiemmin. Silloin kun tilasin sen - tai edes kymmenen minuutin sisällä siitä. Hämmästynyt katse ja olueni palasi takaisin tiskille.
Laskua odotellessamme katsoimme, kun yksi seurue ei saanut tarjoilijaa kiinni, jotta olisivat saaneet tilattua. Yksi tarjoilija vain huikkasi heille, ettei osaa puhua suomea. Ei kuitenkaan vaivautunut palvelemaan millään toisellakaan kielellä. Käveli vain ohi. Muita ruokailijoita ei enää juurikaan ollut, joten tarjoilija palasi takahuoneeseen.
Lopulta saimme laskun, ja vielä silloinkin tarjoilija unohti antaa korttini takaisin koneesta.
Ruoka oli hyvää, ja tarjoilija sentään jaksoi hymyillä ja pyytää anteeksi, aika monta kertaa.
Yleisarvosana ookoo
Yleisesti ottaen palvelu ei ollut Pricess Marialla niin huonoa kuin mitä olin ajatellut sen olevan. Palvelu oli hidasta, mutta me olimme lomalla ja laivalla matkustaessa ei muuta olekaan kuin aikaa. Ensimmäisen illan baarimikko oli huono, eikä hän siitä varmasti parane, mutta italialaisravintolan tarjoilijalla oli selkeästi vain huono päivä - toivottavasti ;)
Explorer'sin tarjoilijakaksikko saa täydet pisteet. Ainakin kerran meitä palveltiin ammattitaidolla!
Tanssiravintolan tuskastunut baarimikko
Kuten naistenmatkaan kuuluu, menimme ensimmäisenä laivaan päästyämme drinkeille laivan tanssiravintolaan. Lista oli pitkä, mutta sen verran tylsä (kyllä - Sininen enkeli löytyi listalta :)), että valitsemisessa kesti jonkun aikaa. Kukin tilasi juomansa sitä mukaa kun oli päättänyt mitä haluaa. Joku meistä maistoi yhden saamaa drinkkiä ja päätti tilata saman. Virhe! Suuri virhe! Tarjoilija piti meille salamana saarnan, että meidän kaikkien olisi pitänyt tilata yhtä aikaa. Juomien tekeminen yksitellen vei hänen kallisarvoista aikaansa aivan liikaa. Olihan ravintolassa ainakin kolme asiakasta meidän lisäksi, ja tilaamamme drinkit olivat niinkin vaikeita kun Cuba Libre.
Tarjoilija varmaan päätti tästä hyvästä ottaa omavaltaisesti tippiä ja veloitti minulta tuplahinnan. En tosin tätä itse tajunnut kuin vasta myöhemmin. Maksoin nimittäin ruplilla ja sain euroja takaisin, enkä ollut vielä ottanut selvää minkä arvoisia ruplat ovat. Mutta niinhän se menee, tietämättömät ovat helppoja huijauksen kohteita.
Kuin parempinakin vieraina illallisella
Ensimmäisen illallisen kokemus olikin täysin päinvastainen. Menimme Explorer's -à la carte ravintolaan. Tarjoilijoita meillä oli kaksi ja palvelu oli erinomaista alusta loppuun. Jopa ruuat tuotiin pöytään niin arvovaltaisesti, että ensin pöydän ääreen ehtinyt tarjoilija odotti hetken, kunnes molemmat olivat paikalla ja ojensivat ruuat pöytään yhtäaikaisesti kuin paremmallakin illallisella. Palvelu ei kuitenkaan ollut jäykkää ja liian hienostelevaa, vaan molemmat tarjoilijat olivat lisäksi todella mukavia.
Ruokakin oli ihan hyvää. Ei mitään erityistä, mutta ei pahaakaan. Listalta löytyi mm. lasitettua punajuurta, dorado viherkasvilla ja parsaan kimppu. Yhtä lukuunottamatta meidän pöytäseurue tilasi kuitenkin tutumman vaihtoehdon: paistettu siika uuden perunalla.
 |
| Mantelikakkuni herätti annoskateutta muussa pöytäseurueessa - onneksi se oli niin valtavankokoinen, että siitä riitti maistiaiset muillekin. |
"Anteeksi, anteeksi. Unohdin tämän(kin)"
Risteilyn palvelun kruunasi toisen illan à la carte -illallinen laivan italialaisessa ravintolassa. Ei hyvällä tavalla. Näin jälkikäteen ajateltuna jo hieman naurattaa. Miten tarjoilija voi unohtaa kaiken? Epäilimme, että työpäivä oli joko hänen ensimmäinen tai päinvastoin pitkän työputken viimeinen.
Ravintola oli täynnä ja tarjoilijoilla oli kiire. Ravintola ei ollut kuitenkaan erityisen suuri, joten yhdellä tarjoilijalla ei ollut kovinkaan montaa pöytää hoidettavana.
Ensin meille ei tuotu ruokalistoja, joten haimme ne itse. Tilasimme pääruoat, pullon viiniä ja jokaiselle pullon vettä. Odottelun jälkeen saimme viinipullon ja neljä ruoka-annosta. Meitä oli viisi. Kun me muut olimme syöneet puolet ruuistamme (äärimmäisen hitaaseen tahtiin), huomautimme asiasta, mutta silti puuttuvaa annosta ei kuulunut. Kun tarjoilija keräsi meidän muiden tyhjät lautaset pöydästä, hän muisti, ettei ole tuonut vieläkään unohtunutta annosta. Samalla kerroimme, että emme tarvitse enää unohtuneita vesiä. Minä kuitenkin tilasin oluen, jotta edes yhdellä meistä jo syöneistä olisi jotain nautiskeltavaa viimeisen ruokailijan seurana. Ruoka-annos tuli, ja kun tarjoilija tuli hakemaan tyhjää lautasta, kerroin etten enää halua oluttani, koska illallisemme on jo päättynyt. Viiden minuutin päästä oluttani kannettiin kuitenkin pöytään. Ei, en halua sitä. Halusin sen puoli tuntia aiemmin. Silloin kun tilasin sen - tai edes kymmenen minuutin sisällä siitä. Hämmästynyt katse ja olueni palasi takaisin tiskille.
Laskua odotellessamme katsoimme, kun yksi seurue ei saanut tarjoilijaa kiinni, jotta olisivat saaneet tilattua. Yksi tarjoilija vain huikkasi heille, ettei osaa puhua suomea. Ei kuitenkaan vaivautunut palvelemaan millään toisellakaan kielellä. Käveli vain ohi. Muita ruokailijoita ei enää juurikaan ollut, joten tarjoilija palasi takahuoneeseen.
Lopulta saimme laskun, ja vielä silloinkin tarjoilija unohti antaa korttini takaisin koneesta.
Ruoka oli hyvää, ja tarjoilija sentään jaksoi hymyillä ja pyytää anteeksi, aika monta kertaa.
Yleisarvosana ookoo
Yleisesti ottaen palvelu ei ollut Pricess Marialla niin huonoa kuin mitä olin ajatellut sen olevan. Palvelu oli hidasta, mutta me olimme lomalla ja laivalla matkustaessa ei muuta olekaan kuin aikaa. Ensimmäisen illan baarimikko oli huono, eikä hän siitä varmasti parane, mutta italialaisravintolan tarjoilijalla oli selkeästi vain huono päivä - toivottavasti ;)
Explorer'sin tarjoilijakaksikko saa täydet pisteet. Ainakin kerran meitä palveltiin ammattitaidolla!
 |
| Kuva: ferrycenter.fi |
