Lapsen kanssa matkustaminen on ollut meille tähän asti todella helppoa. Olemme välttyneet pahemmilta sairauksilta, eikä turistiripuleita tai muita matkatauteja ole tullut kenellekään meistä. Vain kerran olemme pyytäneet lääkärin hotellihuoneeseen, kun Islalla noin vuoden ikäisenä nousi reissussa kova kuume, ja toisen kerran vierailimme itse lääkäriasemalla korvatulehdusepäilyn takia, eikä sitäkään lopulta ollut. Mitään sen ihmeellisimpiä toimenpiteitä nämä ei tuottanut, eikä matkasuunnitelmat sen kummemmin sekoittuneet.

Mutta.

Tähän asti Isla olikin ollut kotihoidossa - ei päiväkodissa kaikkien mahdollisien tautien keskellä. Vaikka asian tiesin, en todella ajatellut, miten paljon nämä taudit voivat sekoittaa ihan kaiken.

Olen itse ollut flunssassa käytännössä kolme kuukautta. Siitä lähtien, kun Isla aloitti päiväkodissa. Flunssa on aina ollut juuri ja juuri parantumassa, kunnes Isla on tuonut uuden, ja minähän sen olen poiminut itsellenikin. Vastustuskyky on täysin nollassa, kun en ole kolmeen kuukauteen päässyt urheilemaan, enkä edes pyöräilemään töihin.

Viikko ennen matkaa kuin ihmeen kaupalla parannuin ikuisuusflunssastani. Sitä iloa kesti pari päivää, ja kolme päivää ennen matkaa sain lääkäriltä antibioottikuurin poskiontelontulehdukseen. Eipä se riittänyt matkajumalattarille, vaan myös lapsemme sairastui korvatulehdukseen. Hänen antibioottikuurinsa haimme vain kaksi vuorokautta ennen matkaa.

Jatkoimme matkasuunnitelmia, ja sekaisin mielin pakkasin tavaroita laukkuun. Millainen olisi viimeinen yö ennen matkaa? Alkavatko antibiootit toimia, vai joudummeko uudelle lääkärireissulle ja perumaan matkan? Joutuisinko purkamaan tavarat takaisin kaappeihin heti seuraavana päivänä?

Voin saman tien vastata: Yö oli loistava! Isla nukkui kuin tukki, eikä korvat vaivanneet häntä lainkaan. Itse heräsin ensimmäistä kertaa koko viikkoon ihanaan tunteeseen, kun pää ei tuntunut siltä, että se olisi poksahtamaisillaan tukkoisuudesta. Lentomatka meni erinomaisesti. Vain minulla meinasi otsa räjähtää laskussa (tai siltä se ainakin tuntui), mutta Isla nukkui koko laskun. Mitä nyt pienet pahoinvointioksennukset tuli lentokenttäbussiin, mutta siitäkin selvittiin kosteuspyyhkeillä ja vaatteenvaihdolla. Islakin kailotti bussilastilliselle "ei haittaa". Eikä haitannutkaan.

Täällä me nyt sitten ollaan! Thaimaan auringon alla ja kaikki vähintäänkin melkein terveinä! Loma alkaa jo olla lopuillaan, ja pian nousemme koneeseen ja palaamme kotiin joulun viettoon. Tätä kauneutta katsellessa ja ihanaa kostean kuumaa ilmaa nuuhkiessa täytyy olla todella onnellinen, että pääsimme matkaan. Toivotaan, että loma toimii katkaisuhoitona ikiflunssalle, ja vuoden alusta pääsen taas normaaliin, aktiivisen urheilulliseen arkeen kiinni. Nyt kuitenkin vielä rentoudun, käyn ehkä joogassa, kenties myös jalkahoidossa. Ainakin lekottelen aurinkovarjon alla ja luen kirjan loppuun. Tämä on ollut parasta lääkettä!

Hotellimme X10 Khao Lakissa.

Hotellimme ranta.

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Koti vuokralle loman ajaksi

Olen pari kertaa majoittunut Airbnb:n kautta muiden ihmisten kotona. Ensimmäisen kerran Kööpenhaminassa ja viime toukokuussa Lontoossa. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, Lontoon "koti" taisi olla huoneisto, jossa kukaan ei asu, vaan se on jatkuvasti vuokralla matkaajille ja muille väliaikaista kotia tarvitseville. Oli miten oli, olen joskus pallotellut idealla, voisiko omankin kodin laittaa vuokralle matkan ajaksi. Aikaisemmin pohdintojeni tulos on ollut, että ei.

Lontoon vuokrakotimme parveke.

No miksi ei? No siksi ei, että olen aika tarkka. Tai otetaan se aika-sanakin välistä pois. Olen tarkka. Moni voisi kutsua todella tarkaksi. Jokaisella astialla on oma paikkansa keittiön kaapeissa. Samanlaiset lasit ovat omiensa joukossa, nätisti peräkkäin. Kosmetiikat, maustepurkit ynnä muut säilytän kaapeissaan etiketit eteenpäin, omilla paikoillaan tietysti. Lakanat ja pyyhkeet ovat viikattuina tietyllä tavalla kaappiin. Sillä tavalla, että jokainen pino näyttää kauniilta. Ajatusmaailmani kulkee niin, että jos ei sotke, ei tarvitse myöskään siivota. Jos tavarat on omilla paikoillaan, ei niiden etsimiseen tarvitse käyttää aikaa. Joku voi kutsua sitä tarkkuudeksi, joku toinen laiskuudeksi, kun en vaivaudu sotkemaan vain sen takia, että joutuisin sen jälkeen siivoamaan. Saati sitten etsimään desin mittaa joka ikinen aamu ja ilta puuroa keittäessäni. Taidan itseasiassa olla synnynnäinen konmarittaja.

Nyt varmasti joku jo ajattelee, että ei kai tarinassa kerrota niin, että aion vuokrata kotini ulkopuoliselle. Kotini, jossa ne kynätkin säilytetään pituusjärjestyksessä (ei nyt sentään, mutta melkein ;). Kotini, jonka järjestystä ja logiikkaa ulkopuolinen ei pysty eikä aio opetella ulkoa muutaman minuutin esittelykierroksen aikana. Niin tämä tarina kuitenkin etenee. Meidän kodissamme asui perhe viime kesänä kuukauden ajan. Perhe, joka ei (heidän omaksi onnekseen) tiennyt, kenen kotiin olivatkaan tulossa. Parempi, jos osasivat olla kuin kotonaan. Minun onnekseni en ollut kuukauden aikana näkemässä kotiani. Niitä väärin eri tavalla viikattuja pyyhkeitä, väärään eri kulmaan aseteltuja lautasia, väärin eri päin aseteltua hammastahnatuubia. Minun oli vain otettava rennosti ja murehdittava järjestyksiä loman jälkeen.

Uskallan myös väittää olevani tätä nykyä aavistuksen vähemmän tarkka. Eihän meidän koti muuten olisi ollut vuokralla.

Viimeisen vuoden aikana minun on täytynyt opetella ottamaan rennosti kaaoksen keskellä. Vaikken itse sotkisi, niin puolitoistavuotias saa vartissa aikamoisen sotkun aikaan. Mieheni on joskus kotiin tullessaan kysynyt, mitä olen oikein tehnyt, ja vastaus on silloin kuulunut, että en mitään. Jos en nimittäin ole tehnyt mitään, on koti kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Nukke siellä, nalle täällä, palikat siellä ja täällä. Yhtä ja samaa palapeliä on rakennettu niin sohvalla, eteisessä kuin ruokapöydän allakin. Taaperokärry voi olla työnnettynä nallelasteineen keittiöön. Vaatteita on hujan hajan, koska kaikkea, mihin pieni käsi vain ylettyy, täytyy yrittää pukea päälle. Ja sitten riisua. Ja hakea seuraava vaate, joka puetaan ja riisutaan. Toki raivaan kodin joka ilta, ettei aamulla tarvitse herätä kaaokseen. En kai nyt täysin ole itseäni lapsen myötä kadottanut :)

Kenties juuri tämän takia kotimme olikin kesän vuokrattuna. Kaaos ei ole enää niin suuri kaaos omassa päässäni. Tai ainakin kaaoksesta kuin kaaoksesta kuoriutuu aikanaan järjestys - no, ainakin viideksi kahdeksi minuutiksi.

Ja hyvinhän se meni. Mieheni meni kotiimme vuokralaisten lähdön jälkeen sillä välin, kun minä olin Bulgariassa. Mieheni ehti pestä lakanapyykin, eikä minulle jäänyt kuin ne kaappien järjestelemiset. Eihän kukaan oikeasti voi tietää, mikä minun logiikkani on lasien ja lautasten järjestyksessä. Mutta uskokaa pois, minä tiedän, eikä järjestyksen palauttamiseen mennyt kuin muutama minuutti.

Ehkä tätä voisi harkita toistekin. Jos joku vielä tämän luettuaan meille uskaltautuu :D

Oletko sinä vuokrannut kotiasi? Tai voisitko kuvitella tekeväsi niin?

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Paskan palvelun Globales Palmanova

Päätimme Baleaarien lomamme Mallorcan Palmanovaan. Halusimme nähdä vielä Mallorcan suurimman turistirysän. Vietimmehän jo ensimmäiset pari viikkoa rauhallisemmassa ympäristössä. Hyvä valinta sinänsä. Emme olleet liikenteessä vielä pahimpaan sesonkiin, joten myös Palmanova oli suhteellisen rauhaisa.

Mutta hotelli. En muista, että koskaan missään olisin saanut kauttaaltaan näin huonoa palvelua. Yleensä huonoa palvelua saa yksittäisiltä henkilökunnan jäseniltä, mutta kuinka voi olla mahdollista, että usean kymmenen henkilön joukosta vain parilta saa edes hymyn?

Saavuimme Globales Palmanovaan hieman yli puolen yön perjantain ja lauantain välisenä yönä. Hotelli näytti siistiltä. Muutamia seurueita oli lähdössä illanviettoon. Meitä se ei häirinnyt, mutta bilettäjien vuoksi henkilökunnan korvista nousi savu. Sisäänkirjautuessamme alakerran ravintolasta marssi tarjoilija haukkumaan hotellin vieraat röyhkeiksi sottapytyiksi. Sitä sitten puitiin siinä sekä respan että ravintolahenkilökunnan voimin. Siinä suoraan edessämme. Ei tarjoilija kenties olettanut kenenkään ympärillä osaavan espanjaa, mutta eipä se nyt niin kovin harvinainen kieli ole. Ehkä ne muut asiakkaat voisi haukkua vaikkapa takahuoneessa.

Lapsemme sairastui hotellissa ollessamme emmekä voineet viedä pientä kuumepotilasta illalliselle mukanamme. Kun pyysin illallisella kuumaa vettä mukaani huoneeseen lapseni iltapuuroa varten, minulle ilmoitettiin, että vesi on vain all inclusive -asiakkaille ja että vettä minun pitäisi mennä jonottamaan sitä baarista. Itku nousi kurkkuuni, menin huoneeseen, ja mieheni sai hakea veden hänen illallisvuorollaan.

Eipä ollut respassa asioiminenkaan kovin ystävällistä. Jonotin vuoroani, eikä vapaana ollut asiakaspalvelija suostunut minua auttamaan, kun hänellä oli muuta tekemistä. Kappas vain, jälkeeni tiskille tullut pariskunta sai palvelua välittömästi - tältä rouvalta, jolla oli sitä minun palvelemistani tärkeämpää tekemistä. Huomauttaminen asiasta ei häntä kiinnostanut.

Lapsemme ruuan lämmittäminen ravintolassa oli joka kerta yhtä ylivoimaista, ja vasta keskimäärin kolmas henkilö suostui sen tekemään. Häidemme vuosipäivän aamuna aamiaisella kuohuviinilasillisten tilaaminenkin oli työn ja tuskan takana. Ei kuulemma kuulu heidän politiikkaansa myydä kuohuviiniä laseittain. Ei kai kukaan nyt kuohuviiniä aamiaiselle halua. Taas vasta kolmas suostui meille lasilliset myymään.

Hymyn sain tasan kahdelta työntekijältä - yhdeltä tarjoilijalta (no, sen hymyn sai kylläkin Isla, joskin ihan jokainen päivä), ja yhdeltä aamiaiskokilta (sen hymyn sain ihan itse, mutta vain kerran). Muiden naamat pysyivät peruslukemilla, tai jopa sen alle.

Mutta hei, muuten hotelli oli kyllä ihan hieno. Kiiltävä aula, täysin uusittu allasalue lasten leikkipaikkoineen. Hieno ja toimiva ravintola. Puolihoitoon kuuluva ruoka erinomaista. Ja ensi vuonna he aikovat vielä uusia kaikki huoneensakin. Mahtavatkohan uusia samalla henkilökunnan? Tai hotellin johdon, kenestä ongelma sitten henkilökunnan tyytymättömyyteen ikinä johtuukaan? Puitteet olivat kohdillaan, vain palvelu puuttuu.

Tässä vielä muutama kuva hotellista, jos jotain tämän avautumisen jälkeen vielä kiinnostaa :D

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Joulu maailmalla vai koti-Suomessa

Joulu on joulu vain valkean hangen peittämässä koti-Suomessa. Kunnes vietät joulun jossain muualla ja toteat, että joulu se on sielläkin.

Onhan Suomen luminen joulu ihana. Pidän suomalaisista jouluruuista, ja tietysti myös joulutortuista ja piparkakkutaikinasta. Miksen myös piparkakkutalosta - varsinkin, jos sokerikuorrutetta on riittävästi. Joulupukki ja lahjatkin kuuluvat suosikkeihini. Muille lahjojen ostaminen ja paketoiminen on mahtavaa. Vielä mahtavampaa on nähdä kun lahjan saaja avaa paketin ja ilahtuu siitä. Yksi parhaista reaktioista on ollut se, kun siskoni poika sai parivuotiaana joululahjaksi kirjan. Voi sitä riemua! Hän piteli kirjaa pään päällä, hyppi sen päällä, heitteli ilmaan. Nauroi ja hihkui.

Joulukuusi ja lahjat kuuluvat monen maan jouluun.

Mutta lahjojen antamisen ja saamisen riemua voi kokea myös reissussa. Suomalaisia jouluruokia tropiikissa ei todennäköisesti saa, mutta jouluruokien kausi tunnetusti alkaakin jo marraskuun puolella. Jouluna voi jo hyvin syödä jotain muuta. Olemmepa usein myös joulumatkan päätteeksi hakeneet kaupan pakastealtaista tarjouslaatikot ja kinkut, ja rakentaneet joululounaan joulun päätteeksi. Jouluvaloja, -koristeita, joulupukkeja ja kaikkea muuta jouluun kuuluvaa härpäkettä on maailma pullollaan. Övereimmin koristellun talon joulun kunniaksi olenkin nähnyt Barbadoksella, en Suomessa.

Emmekä me suomalaiset ole ainoita, jotka haluavat päästä joulun tunnelmaan. Barbadoksella osallistuimme hyväntekeväisyysjoulukonserttiin, jonka tarkoituksena oli kerätä varoja vähäosaisille lapsille. Lippu- ja ruokamyyntitulojen lisäksi paikalle oli mahdollista viedä lahja lapselle. Myös me ostimme ja paketoimme palapelin, jonka päälle kirjoitimme sen olevan noin 4-6-vuotiaalle tytölle.

Joulun hyväntekeväisyyskonsertti Barbadoksella.

Costa Rican jouluperinteisiin taas kuului tavallista paremman aterian lisäksi lahjojen antaminen vuoron perään. Kun lahja annettiin, saaja avasi paketin, jonka jälkeen kaikki taputimme lahjan avaajalle. Koko costaricalainen isäntäperheemme isovanhempineen oli tietysti koossa, niin kuin myös jättimäisten torakoiden lauma, jotka vilistivät mummolan seinillä juhlahumun mukana.

Jouluaatto Seychelleillä autiolla paratiisirannalla.

Seychelleillä vuonna 2012 vietimme jouluaaton vähemmän perinteisin menoin patikoimalla autiolle paratiisirannalle. Jouluateriaksi kävimme pitsalla. Vuoden 2014 joulun vietimme Miamissa, ja jouluaattoa juhlistimme pitkän kaavan osteriaterialla. Viime jouluna olimme joulun Kanariansaarilla, joka oli myös tyttäremme ensimmäinen joulu. Jouluja minun onkin viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut vietettyä useammin ulkomailla kuin Suomessa. Onhan joulun ajan arkipyhät täydellinen keino loman pidentämiseen.

Pienen neidin ensimmäinen joulu.

Olen ääriäni myöten jouluihminen, mutta Suomi ei minulle tee joulua. Silti on aika kivaa vaihtelua, että tänä vuonna loppuvuoden reissumme ei osu jouluun, vaan olemme kuin olemmekin joulun Suomessa. Odotankin jo innolla, että pääsen muutaman vuoden tauon jälkeen äidin joulupöydän herkkujen ääreen.

Perunalaatikko-palapaistiähky - täältä tullaan :)

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Lapin tunnelmaa @ Lapland Hotels Oulu

Olin pari viikkoa takaperin Oulussa työmatkalla yhden yön verran. Kerrankin ymmärsin tutkia Oulun hotellitarjontaa hieman Scandicia laajemmin. Siinä hotellissa olen nimittäin yöpynyt joka ikisen Oulussa koskaan viettämäni yön. Ei siinä, Scandic on varsin hyvä perushotelli ja vielä täysin keskeisellä paikalla. Tällä kertaa halusin kuitenkin jotain muuta. Vaihtelu virkistää, ja niin virkisti tälläkin kertaa.

Valikoin hotelliksi Scandicin kanssa samassa hinta- ja tähtiluokassa olevan Lapland Hotels Oulun. Jo pelkkä nimi houkutteli tutkimaan lisää. Tottahan minä Lapin tunnelmaan haluan, jos siihen vain on mahdollista. Hotellin lappihenkinen sisustus ja saunaosasto uima-altaineen riittivät päätöksentekoon. Sijainti vaatisi minulta muutaman korttelin lisäkävelymatkaa, mutta se pistettäköön hyötyliikunnan piiriin.

Ulospäin Lapland Hotels Oulu ei näyttänyt kummoiselta. Taksin kaartaessa pihaan katselin kaula pitkällä, olemmeko oikeasti jo perillä. Ei anneta kuitenkaan ulkokuoren hämätä. Jo sisäänkäynnille päästyäni huomasin hotellin panostavan oikeanlaiseen tunnelmaan. Jouluvalot ja kynttilät ulko-ovella toivat loskasäähän piristystä. Aulassa vastaanotti "takkatuli" ja porontaljat. Nyt tiesin olevani Lappihotellissa.

Huoneeni oli hotellin ylimmässä kerroksessa. Huone oli kompakti ja viihtyisä, teemaan sopivasti sisustettu. Ikkuna oli hotellin sisälle päin, joten näköalana oli toisia hotellihuoneita ja hotellin ravintola. Ravintola, johon en valitettavasti päässyt aikatauluni vuoksi illallistamaan. Ravintola aukesi vasta neljältä, jolloin minun piti olla toisaalla, ja seitsemän jälkeen kun olisin päässyt syömään, oli ravintola täyteen buukattu pikkujoululaisia. Vahinkoa ei kuitenkaan sattunut, sillä päädyinhän syömään elämäni parhaan currykana-annoksen keskustan thai-ravintolaan (ravintolasta voit lukea tästä linkistä).

Aamiaisella pääsin testaamaan hotellin ravintolaa. Valikoima oli juuri minunlaiseni - puuroa ja munakaspiste (plus kaikki muu perushärpäke, jonka jätän muiden syötäväksi). Enpä muista ennen nähneeni missään Suomen hotellissa munakaspistettä. Munakaspiste oli niin positiivinen yllätys, että edes se, etten ehtinyt saada kokonaista kupillista teetä (kun se loppui juuri minun kohdallani, eikä uutta tullut, ennen kuin minun täytyi jo lähteä lentokentälle), ei jäänyt harmittamaan. Teetähän sain lentokoneessa. Munakasta Finnair ei olisi tarjoillut :D

Valintakriteerieni toista osaa, sauna- ja uima-allasosastoa, ehdin käydä testaamassa illalla työrupeaman välissä. Saunassa oli hyvät löylyt, mutta uima-altaan vesi oli tällaiselle vilukissalle aivan liian kylmää. Allas oli kuitenkin sen kokoinen (riittävän suuri), että pakkohan sinne oli uskaltautua, ja uida muutama lenkki. Uimiseen allas ilmeisesti on tarkoitettukin, ei pelkkään lillutteluun. Pääsihän siitä suoraan saunan lauteille takaisin lämmittelemään.

On myös Lapland Hotels Oulun ansiota, että päädyin ihastelemaan Madetojan puistoon upeaa valotaidetta. Lumo Light Festival oli juuri starttaamassa Oulussa, ja nämä komeudet olivat jo sitä varten pystytetty puistoon ihmisten ihasteltavaksi. Kaunis klassinen musiikki tähän yhdistettynä olisi saanut minut viettämään puistossa vaikka koko illan, jollei työt olisi kutsuneet. Muuhun hotelliin kulkiessa puisto ei olisi ollut matkani varrella.

Näissä tunnelmissa on täydellistä toivottaa Hyvää itsenäisyyspäivää, Suomi! Olet sitten hieno matkailumaa.

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Vuokra-autolla Menorcalla

Menorca on aivan äärimmäisen hieno saari! Siellä voi viettää helpon ja rennon löhöloman oleillen hotellin uima-altaalla tai rannalla, mutta niin ei pidä missään nimessä mennä tekemään. Ne lomat kannattaa säästää kohteisiin, joissa ei ole mitään tekemistä eikä näkemistä. Menorcalla tätä ongelmaa ei ole. Menorcalta löytyy mielettömän kauniita rantoja, karua luonnonpuistomaisemaa, hienoja kaupunkeja ja pieniä satamakyliä. Mitään niistä ei kannata jättää näkemättä.

Meidän tukikohtana Menorcalla toimi Cala en Porter saaren etelärannalla. Muutamasta autonvuokrauspaikasta valikoimme suositusten perusteella Autos Amigon, jonka sijaintikin oli kätevästi juuri majapaikkaamme Siesta Mar Apartamentosta vastapäätä. Eipä sillä, että Cala en Porterin pienessä kylässä minnekään olisi tarvinnut kävellä pariasataa metriä kauemmas. Autos Amigon ainoa ongelma oli se, että sitä oli vaikea löytää. Emme ymmärtäneet, että tämä pieni koppi keskellä parkkipaikkaa olisi todella heidän toimistonsa. Oli se.

Autos Amigon palvelu oli todella ystävällistä ja joustavaa. Saimme palauttaa auton Cala en Porterin sijaan Maón satamaan, vaikka normaalisti he toivovat aina auton samaan paikkaan, mistä sen on noutanutkin. Jätimme vain auton sataman parkkipaikalle, jätimme avaimet autoon ja ovet auki. Vuokraamon henkilökunta kävi sitten myöhemmin poimimassa auton huomiinsa. Vuokrahintakin oli vain 70 euroa kolmelta päivältä, sisältäen kaikki mahdolliset vakuutukset ja maksut. En voi kuin suositella heidän vuokrafirmaansa. Heidän kanssaan asioidessa todella tuntui, että on tekemisissä ihmisten, ei koneiden ja järjestelmien kanssa.

Menorcan tiet on pääsääntöisesti erittäin hyvässä kunnossa. Aika-ajoin tiet ovat kapeita, joten ohitustilanteissa tulee olla tarkkana. Muuten autoilu on kovin leppoisaa ja rentoa. Saari ei ole kovin suuri, vain 56 kilometriä pitkä, joten välimatkat eivät ole suuria, eikä siirtymisiin tuhraudu turhaa aikaa.

Toki syrjäisemmille teille kohti paratiisirantoja tiet olivat useampaan kertaan paikattuja, mutta noilla teillä nopeudetkaan eivät päätä huimaa, ja pahimmat montut ehtii hyvin väistellä.

Bensa-asemia Menorcalla oli joka kylässä, tiet hyvin viitoitettuja. En keksi yhtään tekosyytä, jonka varjolla Menorcalla autoilun voisi jättää välistä.

Tässä vielä linkit postauksiin Menorcan paikoista, jonne vuokra-auto vei meidät:
- Tukikohtamme, unelmien rantalomakohde Cala en Porter
- Luolaan rakennettu baari Cala en Porterin kylässä
- Paratiisirannat Cala Macarella ja Cala Macarelleta
- Ciutadella de Menorca
- Trendikäs pääkaupunki Maó
- S'Albufera des Graun luonnonpuisto ja Fornellsin satamakylä Menorcan pohjoisrannalla

Bonuksena:
- ravintolasuositukset, joihin muuten näistäkin yhteen pääsee käytännössä vain omalla autolla.

Menorcalta siirryimme takaisin Mallorcalle, tällä kertaa saaren eteläosaan. Pysythän kuulolla.

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram

Vihdoin talven matka varattuna

Oli jo aikakin. Varata matka nimittäin.

Viime viikolla vielä tuskailin bloginkin puolella, miten meillä ei ole yhtä ainoaa matkaa varattuna (postaus löytyy tästä linkistä). Eikä ollut ollut lähes kolmeen kuukauteen. Asia korjattiin pikimmiten, kun mieheni bongasi valmismatkan Khao Lakiin. Hintakin oli vähintäänkin kohtuullinen sisältäen suorat lennot ja neljän tähden hotellin, vaikka (tai ehkä juuri sen vuoksi että) tämä rannalla sijaitseva hotelli on juuri avannut ovensa.

Matkaan lähdemme jo tässä kuussa. Itse olin jo haudannut joulun ja uuden vuoden aikojen matkahaaveet. Olimmehan jo niin lähellä ajankohtaa, ja vieläpä niin vilkasta matkakautta, että olin ajatellut hintojen nousseen aikapäiviä sitten pilviin. Haaveet näemmä toteutuu myös näin, ettei niiden eteen tee elettäkään.

Matkalla olemme vain viikon. En edes miettinyt, kannattaako Thaimaahan asti lähteä vain viikoksi, sillä matkafilosofiani sanoo, että aina kannattaa lähteä. Jos vaihtehtoina on viikon matka Thaimaassa tai ei matkaa ollenkaan, ei valinta ole vaikea. Vastassa meitä kun on jotain tätä tyyliä:

Kaikki kuvat on viime kevään Phuketin matkaltamme. 

Googlea en ole toistaiseksi ehtinyt vielä avaamaan. Eli en tiedä mitään muuta Khao Lakista kuin sen, että sen pitäisi olla ihana. Sekin kyllä riittää, mutta:

Jos tunnet Khao Lakin, paljasta parhaat vinkkisi hyvästä ruuasta, kauniista luonnosta ja rennon aktiivisesta lomailusta nauttivalle lapsiperheelle - eli meille :)

Tämä blogikirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka järjestäjinä toimivat RIMMA+LAURA -matkablogi, Travellover ja Muru Mou -matkablogi.

Pysy matkassa mukana:

Facebook // Instagram