Joulupäivän taksiajelumme jatkui itärannalta melkein saaren pohjoisimman osan kautta länsirannikolle. Tämän tiesin olevan itää turistisempi. Kuvittelin vaaleita, pitkiä ja vähintäänkin yhtä leveitä hiekkarantoja kuin mitä kotirantamme Silver Sands on. Todellisuudessa rannat Karibian puoleisella rannalla olivatkin pitkiä, kyllä, mutta hyvin hyvin kapeita (syvyyssuunnassa siis). En tosin osaa sanoa miltä ökyresorttien yksityiset rannat näyttävät. Resorteista näimme ohi ajaessamme vain niiden korkeat kiviaidat. Mutta julkiset rannat olivat vain parin-kolme metriä leveitä, joskin hyvin pitkiä.

Taksi ajoi pohjoisesta Fryer’s Well Pointista saakka aivan rantatietä pitkin kohti etelää. Välillä vastaan tuli selkeästi paikallisten asuttamia kyliä. Välillä taas huomasi selkeän eron, kun saavuimme turistiresorttien kohdalle. Esimerkiksi Speightstown oli todella hyvin hoidettua, selkeästi rikkaille turisteille rakennettua aluetta.

Kartta: worldatlas.com

Hieman Speightstownia pohjoisempana taksikuski esitteli meille Barbadoksen parhaan huoneistokompleksin, Port St. Charlesin. Paikassa on huoneistoja, joita voi joko vuokrata tai ostaa kokonaan itselleen. Näytti pramealta, mutta google kertoi, etteivät huoneistojen vuokrahinnat ole yöltä mitään erityisen huimia. Yhden makuuhuoneen huoneistoa Booking.com tarjoaa noin kahdellasadalla eurolla, kolme makuuhuonetta saisi noin neljälläsadalla.

Jäimme taksin kyydistä pois Holetownissa. Olin katsonut sieltä Lemongrass-nimisen ravintolan, mutta koska ravintola sijaitsee ostoskeskuksen yhteydessä, ei se ollut joulupäivänä auki. Rannan hieman tyyriimpi tai vähintäänkin hienompi (yksi Barbadoksen parhaista ravintoloista) The Tides oli myös suljettuna.

Yhden hotellin ruokalista näytti samalta kuin kaikki muutkin Barbadoksen perusravintolat ja se olisi kelvannut meille, mutta heillä oli joulupäivänä tarjolla vain ja ainoastaan joululounasbuffa 170 barbadosdollarin hintaan. Ei kiitos. Päädyimme lopulta rantabaariin burgereille. Oli ruokalistalla muutakin, mutta jonkun ihmeellisen selityksen vuoksi ravintola ei pystynyt valmistamaan muita ruokia. Ei haitannut. Pääasia että saimme ruokaa.

Holetown oli myös selkeä turistikylä. Oli Burberryn, Louis Vuittonin ja Hugo Bossin liikkeitä ja rantaresortteja. Myös saaren parhaimmiksi luokitellut ravintolat (ainakin omien löydöksieni perusteella), jo mainitsemani The Tides, sekä The Cliff ovat Holetownissa.

Julkkisten Barbados
Myös Barbadokselta kotoisin oleva Rihanna viettää kuulemma joulunsa Holetownin lähellä, usein One Sandy Lane Resortissa. Nyt hän oli kuluttanut muutaman roposen ja aikoo rakennuttaa Holetownin lähistölle oman lukaalinsa (lisää aiheesta). Rihannan lisäksi Simon Cowel oli myös seurueineen meidän kanssa samaan aikaan Barbadoksella. Ei satuttu liikkumaan samoilla huudeilla Simonin emmekä Rihannan kanssa ;)

Myös monet muut julkimot suosivat Barbadosta. Pinterest on heistä koonnut kuvakollaasinkin, heh :D

Mutta siinäpä se sitten näytti olevan. Ranta ei ollut kummoinen. Kapea ja rantatuoleilla täyteen ahdattu (parhaat rannat varmaan varattu luksusresorteille). Tällä puolella saarta ei myöskään tuullut, joten ilmasto oli ainakin näin raskaana olevan näkökulmasta melko tukala. Eikä se tuon leijasurffarimiehen mieleenkään olisi.

Taas saimme vahvistusta siitä, että olimme valinneet kotirannan lomallemme täysin oikein. Kehun sitä lisää vähän myöhemmin :)

Ylpeitä vedestään

Mikset juo meidän vettä? Meillä on maailman puhtain vesi. Miksi se ei kelpaa? Mitä? Ilman jäitä? Mutta tämä on lämmintä.

Joka kerta sain selitellä samaa asiaa, kun en juonut raanavettä ravintolassa, kun ostin pullovettä kaupasta, kun pyysin virvokkeeni ilman jäitä. Jäitä, jotka on tehty raanavedestä. Siitä maailman puhtaimmasta Barbadoksen vedestä. Selittely oli jatkuvaa, ja myös noloa. Loukkasinhan barbadoslaisia, kun heidän vetensä ei minulle kelvannut. Hotellin ravintolassa oli loppujen lopuksi helpointa ottaa lasillinen raanavettä ja jättää se juomatta. Tarjoilijat kyllä ymmärsivät, että en halua lasiini jäitä. He lorottivat vesikannusta vettä lasiini niin, että jäät jäivät vesikannuun. Se ei ihan ollut ajatukseni. Helpompi oli antaa olla.

Kätilön suosituksesta pullovettä
Ennen Barbadoksen matkaa tein päätöksen kätilön suosituksesta, että juon matkalla vain pullovettä. On vesi miten puhdasta tahansa, on se erilaista kuin mihin olen tottunut. Ei sillä että pieni turistiripuli sikiötä tappaisi, mutta voisi se minut viedä huonoonkin kuntoon. En halunnut ottaa sitä riskiä, että makaisin hotellihuoneessa voimattomana päivän tai pari, tai jotain vielä pahempaa.

Maailman puhtainta vettä
Ymmärsin kyllä, että barbadoslaiset olivat ylpeitä vedestään. Ja ihan syystä. Onhan se heidän vetensä harvinaista maailmassa. Siksi pyrinkin selittämään hienovaraisesti, että haluan raskausaikana olla hyvin tarkka kaikesta, olkoon se sitten turhan tarkkaa tai ei. Ainakin minulla oli asiasta parempi mieli. Se riitti minulle. Jos jotain olisi sattunut ja olisin juonut loman ajan raanavettä, en varmasti koskaan olisi antanut itselleni anteeksi ja lopettanut pohtimista, olisiko tilanne toisin jos olisin juonut pullotettua vettä. Totta kai mistä tahansa muustakin bakteereita voi saada, mutta ainakin tiedän minimoineeni riskit omalla käytökselläni.

Minä en juonut vettä, enkä saanut vatsanpuruja enkä muutakaan koko matkan aikana. Mieheni joi raanavettä koko matkan ajan ja myös hän selvisi ilman mitään ylimääräisiä turistivaivoja. En kuitenkaan koe jääneeni mistään paitsi, etten juonut Barbadoksen vettä. Kenties loukkasin muutamaa vedestään ylpeää, mutta eivätköhän he minut ole jo unohtaneet ;) 

Täysi talvi käynnissä Messilässä

Ihanaa, että on edes sen verran lunta, ettei aamulla tarvitse kävellä sysimustassa maisemassa töihin. Tai no, ei ne päivätkään sen valoisampia lumettoman talven aikana ole. Mutta nyt ei onneksi ainakaan muutamiin päiviin ole tarvinnut murehtia siitä.

Hiihtolatuja ei kuitenkaan vielä ihan Helsingissä asti ole (tai kai niitä jokunen kilometri on, muttei ilmeisesti kovin hyviä). Oli miten oli, lähdimme viikonlopuksi latujen luo Messilään ja Lahteen.

Scandicin pisteitä oli kertynyt sen verran, että saimme Lahden Scandiciin ilmaisen yön. Messilän rinnemökki olisi tietysti ollut mukavampi, kätevämpi, kotoisampi. Niin kuin mökit ovat. Mutta ilmainen hotelliyö versus parin-kolmensadan mökki? Taitaa olla turha sanoa kumman valitsimme.

Messilässä oli jo 20 kilometriä valaistuja latuja auki. Ja rinteet tietysti myös. Minua ei tämän mahan kanssa enää päästettäisi rinteisiin vaikka haluaisinkin. Tosin sepä ei haittaa, koska olisin valinnut hiihtämisen joka tapauksessa. Ei ole elämäni aikana montaakaan talvea mennyt niin, etten olisi vähintään kerran hiihtoladulle päässyt. Hiihto on ehdottomasti talvilajeista eniten minun.

Ajelimme lauantaina suoraan Messilään. En yhtään muistanut, millaista maasto siellä on. Tasaista? Mäkistä? Sekä että? Ja valitettavasti mistään nettisivuiltakaan en löytänyt tietoja. Latujen kuntotiedot olivat myös kiven takana, kun mski.fi:n päivitys on näemmä lopetettu. Kun saimme sukset jalkaan ja hiihdettyä ensimmäiset parisataa metriä, latutiedot selvisivät. Vasta siis hiihtoladun alkupäässä (ei alussa) oli kyltti "Hyvä hiihtäjä, tämän latureitistön maasto on mäkinen ja reitit ovat vaativia". Ehkä he eivät halua säikäyttää ensikertalaisia laduiltaan ilmoittamalla tätä ennakkoon?

Latukartta tuli vielä myöhemmin vastaan - parempi myöhään kuin ei milloinkaan? Minä valitsin lyhimmän reitin, mutta töitä sai senkin eteen tehdä. Yhden jyrkän ja pitkän alamäen tamppasin, kun en näin suuren vatsan kanssa saa enää kaatua.

Ja 0,6 km pätkä, josta oikaisin, oli pelkkää ylämäkeä. Peukutin kameralle viimeisen mäen kunniaksi. Turhaan. Mäen päälle päästyäni huomasin, että latu jatkuukin rinteen suuntaan, ei alamäkeen. Ja kun sykekään ei ihan pilviin asti saa enää tässä vaiheessa raskautta nousta, piti tamppaamista jatkaa. Latukaan ei ajoittain ollut kovin hyvin tehty muutoin kuin muiden hiihtäjien jälkien ansiosta, joten ihan riittävän hien sai tampatenkin pintaan.

Mäen kun olin noussut, oli alamäen vuoro. Tällä kertaa en tampannut alas, mutta aurasin. Onneksi edelläni meni vanhempi nainen, joten päättelin, että jos hän selviää, selviän minäkin. Tasapaino minulla onneksi on vahvimpia puolia - ainakin suksien päällä.

Lopun kilometri tai pari oli sentään mukavaa hiihdettävää maastoa. Onneksi ladulla oli muitakin, sillä kyltitykset olivat todella surkeat - tai siis olemattomat. Risteyksissä piti oikeasti miettiä minne sitä lähtisi. Pariin otteeseen kysyinkin muilta hiihtäjiltä neuvoa.

Myös rinteet olivat auki. Messilässä olikin täysi tohina päällä. Telineet täynnä suksia, ravintolat kuhisi asiakkaita. Tällaisia talvien kuuluisikin olla.

Sunnuntaina minä ja mieheni lähdimme parempien latujen toivossa Lahden urheilukeskukselle. Seurueemme perinteisen hiihtäjät ja pulkallalaskijat palasivat Messilään. Salpausselän ladut olivat hyvässä kunnossa, kiitos edellisen päivän yhdistetyn kisoille. Mutta ne latukartat ja kyltit. Ei missään! Maasto näytti kovin mäkiseltä myös Salpausselän seudulla, joten minä jäin hiihtämään yleisurheilukenttää ympäri sillä välin kun mieheni kävi kipuamassa ja laskemassa muutamia mäkiä. Käy se hiihto näinkin :)

Messilän latu oli ajoittain näyttänyt öisen lumimyräkän jäljiltä tältä. Ilmeisesti Lahden kaupunki panostaa Salpausselän latujen kuntoon, eikä lainkaan Messilään.

Raskaana matkustavan matkavakuutukset

Ennen kuin edes varaa matkoja, on sitten raskaana tai ei, kannattaa ehdottomasti tarkistaa, että matkavakuutukset on kunnossa. Ja kun on raskaana, niin matkavakuutuksen pykälät täytyisi tukea raskaanaolemista. En itseasiassa tiennyt, voiko se olla mahdollistakaan. Onneksi on!

Minulla on liiton kautta matkustajavakuutus Turvassa, joten soitin heille ensimmäisenä, josko olemassaoleva matkavakuutukseni korvaa matkan peruuntumisen raskaudesta johtuvien sairauksien vuoksi. Turvan matkustajavakuutus korvaa raskaudesta johtuvat matkan peruutukset raskausviikolle 22 asti. Tietenkään siis itse raskaus ei ole aihe matkan peruuttamiseen, joten jos matka on ollut varattuna ennen raskaaksi tulemista, eikä halua matkustaa raskausaikana, niin sitten rahojen takaisinsaamisesta on turha unelmoida. Mutta jos lääkäri esimerkiksi määrää täyteen vuodelepoon, tai raskauden kanssa on jotain muuta ongelmaa, jonka vuoksi lääkäri ei anna lupaa matkustaa, niin nämä korvataan.

Puhelun jälkeen laskeskelin viikkoja, ja meidän matkallelähtö osui raskausviikon 21 tietämille. Emme siis palanneet takaisin ennen kuin viikolla 23. Ajattelin heti, että täytyy hankkia jokin toinen vakuutus.

Soitin OP-Pohjolalle tiedustellakseni, josko heillä on jotain vastaavaa viikkorajaa. Hah, mikä puhelu. En saanut asiaani kunnolla esitettyä, kun virkailija langan toisessa päässä jankutti, että raskaus ei ole sairaus. Really? Eikö raskaus ole sairaus? Wautsi, mikä tietotaito. Virkailijalle ei näemmä tullut mieleen, etten kenties varaisi matkaa raskausaikana, jos kuvittelisin raskauden olevan sairaus enkä kokisi pystyväni matkustamaan normaalin raskauden ollessa kyseessä. Kyseiselle miehelle tämä on myös voinut olla uusi tieto, ja hän luuli, että myös naiset luulevat raskauden olevan sairaus.

OP-Pohjolan vakuutusehdoissa kerrotaan, ettei vakuutus korvaa: raskauden tilaa, synnytystä tai raskauden keskeyttämistä tai näihin liittyviä sairauksia tai komplikaatioita, ellei kyseessä ole äkillinen ja välitöntä hoitoa vaativa raskaudentilan muutos matkan aikana ja mikäli muutos yleisen lääketieteellisen kokemuksen mukaan ei ole ollut todennäköinen tai odotettavissa.

Tähän pykälään toivoin vastausta, josko vakuutuksessa on jokin raskausviikkoraja, tai josko matkan äkillisestä peruuntumisesta olisi jotain pykäliä samaan asiaan liittyen. Mutta en päässyt näin pitkälle. Aina kun yritin jatkaa asiaani, kuulin vain ylimielisen äänen "raskaus ei ole sairaus", "raskaus ei ole sairaus." Turhauduin, kerroin, että keskustelu on jotain ihan muuta kuin oletin, kiitin ja lopetin puhelun.

Syntymättömän lapsen matkustajavakuutus
Googletin, ja löysin (valitettavasti) OP-Pohjolan vakuutuksista lapselle otettavan vakuutuksen, joka korvaa myös syntymättömän lapsen hoidon. Lisävakuutukseksi otimme syntymättömän lapsen matkavakuutuksen, joka korvaa äkillisestä raskaudentilan muutoksesta koituneet kulut sekä itseni että tulevan lapseni osalta myös matkoilla. Tätä ei normaali matkustajavakuutus olisi korvannut. Nämä vakuutukset voi ottaa rakenneultran jälkeen, ja sehän sopi mainiosti. Postista tupsahti kutsu rakenneultraan, ja se oli kaksi viikkoa ennen matkaa. Ainoa huono puoli oli, että vakuutus on OP-Pohjolan tarjoama, enkä löytänyt vastaavaa muilta (en kyllä käyttänyt asian tutkimiseen liiemmälti aikaakaan). Hyvä puoli oli kuitenkin se, ettei minun tarvinnut itselleni ottaa toista, päällekkäistä matkavakuutusta.

Melko jännittävää, että tämä "raskaus ei ole sairaus" -henkilö ei tarjonnut minulle näitä vakuutuksia. Tosin jos hän vastikään oli saanut tietoonsa ettei raskaus ole sairaus, niin kenties syntymättömän lapsen vakuutukset olivat vielä opettelun alla.

Turva on paras
Matkan peruuntumisen varalta soitin vielä uudelleen Turvaan, ja sieltä sain jo toistamiseen niin ihanaa ja asiantuntevaa palvelua, että se korvasi jopa OP-Pohjolan töpeksinnän. Matkustajavakuutukseni Turvassa korvaa kyllä matkan äkillisen peruuntumisen lääketieteellisistä syistä. Ei siis ole väliä olenko raskaana vai en, mutta jos lääkäri määrää matkustuskieltoon, niin Turva korvaa kyllä. Itse raskaus ei edelleenkään voi olla syynä matkan peruuntumiseen - tietenkään.

Loppu hyvin kaikki hyvin. Oman matkustajavakuutukseni ja syntymättömän lapsen matkustajavakuutuksen kera pääsimme turvallisesti matkaan.

Barbadoksen kuvankaunis itärannikko

Joulupäivänä Barbados on kiinni. Vain muutama huoltoasema ja ravintola pitävät ovensa auki, mutta muutoin edes kadulla ei näy juuri ketään. Normaalit ruuhkat liikenteessä ovat tipotiessään.

Joulupäivä olikin täydellinen päivä ottaa taksi alle ja kierrellä saarta. Tuntitaksa taksikuskille turistikierroksesta oli 35 jenkkidollaria. Tuntimaksulla kun olimme liikenteessä, oli erinomaista, ettei aika kulunut autojonossa seisoskeluun. Pääsimme ajelemaan kaikessa rauhassa, toki tien kunto ajovauhtia hieman rajoittaen. Vastaan tuli myös muutama niin jyrkkä ylämäki, että pidätin takapenkillä hengitystä, varmaan kuvitellessani, että auto jaksaisi paremmin ylämäen ylös saakka. Ehkä se auttoi, kun auto jaksoi kaikkein jyrkimmätkin mäet (taksin kunto ei nimittäin ollut mikään paras mahdollinen;).

Taksikierroksemme pääasiallinen kohde oli saaren itärannikko. Barbadoksen itärannan eteläpuolisko on kauniin kivikkoista, mutta hiekkarannat ovat länsirannikkoon verrattuna leveämpiä. Maisema ei kuitenkaan ollut ihan niin erilainen länsirannikkoon verrattuna, kuin mitä olin odottanut.

Ensimmäinen toivomamme pysähdyspaikka oli East Point, eli saaren itäisin kohta. Näkymä oli jylhä, ihan joka suuntaan katsottuna. Hyvä valinta meiltä, vaikken itse asiassa edes tiennyt mitä odottaa. Valitsimme vain kartasta jonkin kohdan, johon oli merkitty kameran kuva. Kuvauksellinen kohde tiedossa :)

Kun olimme ottaneet haluamamme otokset, taksikuski halusi meidän vielä asettuvan kallioille poseeraamaan, jotta hän voisi ottaa meistä yhteiskuvia.

Matkalla takaisin autolle kuski kaivoi avaimensa esille ja meidän piti vielä kaivertaa nimemme kaktuksen(?) lehteen. Kuski vielä lisäsi siihen päivämäärän. Niin kuului tehdä East Pointilla vieraillessa. Emme kieltäytyneet, vaikka kasveihin kaivertaminen ei lempipuuhaani olekaan.

Taksikuskimme oli kunnon turistiopas. Hän kertoili matkan varrella missä milloinkin olemme, selitti miten majakat ennen vanhaan toimivat, ja pysäytti auton aina kun koki että olemme jonkin tärkeän paikan kohdalla. Tämän, alla olevissa kuvissa olevan pappien ja muiden kirkonmiehien opiston, Codrington Collegen, kohdalla kuskimme kehotti meitä ulos asti ottaaksemme kuvia. Eipä olisi itse tullut tässä pysähdyttyä.

 

Matkaa jatkoimme kohti Soup Bowlia, piiiiiitkää hiekkarantaa, joka on ilmeisesti lainelautailijoiden suosiossa oikeanlaisten aaltojen aikaan. Nyt rannalla ei ollut edes turisteja. Joskaan itärannikon pohjoisosa ei niin turistista aluetta olekaan. Bussit kyllä kulkevat sieltä saaren eteläosan vilkkaampiin kyliin ja kaupunkeihin, mutta matka on pitkä. Itse en tätä osaa valitsisi pysyväksi lomakohteeksi. Näemmä ei muutkaan.

Barbadoksen itärannikolla on todella kaunista, joten onneksi kuitenkin kävimme siellä.

Matkamme jatkui itärannalta länteen. Siitä lisää myöhemmin.

Miami Beach, Barbados

Kuinkakohan monta Miami Beachiä maailmaan mahtuu?

Barbadoksella vastaan tuli meille kolmas Miami Beach. Ensimmäinen näkemämme Miami Beach on the Miami Beach Floridassa. Toiseen törmäsimme pari kesää sitten Montenegron Ulcinjissa. Siellä rannan nimi vielä jaksoi huvittaa, mutta tämä kolmas, Barbadoksen, tuttavuus tuntui jo samalta kuin Los Angeles kaupungin nimenä. Myös niitä on tullut vastaan tasaisin väliajoin.

Barbadoksen Miami Beach sijaitsee Oistinsissa, saaren etelärannikolla. Ranta on oikein viehättävä. Lyhyehkön rannan toisella puolella näkyy Oistinsin satama, toisella puolella saaren itäpuolelle tyypilliset kalliot. Päivän jälkeen rannalla voi ihastella kun aurinko uppoaa mereen.

Ihan yhtä pitkä tämä Miami Beach ei ole, kuin vastaavannimiset Floridassa ja Montenegrossa. Kaunis kylläkin, palmuineen kaikkineen. Aaltoja ja tuulta tällä rannalla ei ollut surffareille, mutta boogie boardit oli useammallakin matkassa.

Me olimme rantaa lumoutuneempia viereisistä kallioista. Aaltojen paiskautumista kallioita vasten olisi voinut katsella vaikka kuinka kauan. Odotin koko ajan niitä kaikkein suurimpia aaltoja, jotka kipusivat kallioiden päälle asti ja pärskähtivät takaisin mereen.

Nämä isot aallot lähtivät tämän jälkeen takaisin merelle. Oli hurjan näköistä, kun aallot lähtevät rannasta merelle. Aina ennen olen katsellut vain aaltojen tulemista rantaa kohden. Parasta oli, kun suuri aalto lähti rannasta samaan aikaan kun mereltä oli tulossa toinen suuri aalto vastaan. Aallot törmäsivät upeasti muutaman metrin päässä rannasta tehden huikean vesitornin. Olin lumoutunut.

Ei auttanut. Meillä oli pöytävaraus rannalla sijaitsevassa La Luna -ravintolassa. Myös aurinko oli jo laskemaan päin, joten aallot oli jätettävä ja annettava ruualle tilaa.

Ravintola oli niin hyvä, että se ansaitsee ihan oman postauksen. Siitä lisää myöhemmin.

Päivävierailu Bridgetownissa

”Emme tee mitään – yhtään mitään – ensimmäiseen kahteen päivään. Makoilemme vaan.” Niin olimme ajatelleet, mutta toteutus jäi puolitiehen.

Saavuimme Barbadokselle puoli seitsemältä keskiviikkolitana. Kun pääsimme hotellille, kävimme vain pikaisesti hotellin ravintolassa virvokkeilla (voi kun voisin kirjoitta oluilla, mutta ei, ei olutta minulle) ja painuimme nukkumaan. Seuraavana päivänä ei tuullut ( = mieheni ei päässyt vesille leijasurffaamaan), joten makoilimme aamupäivän hotellin uima-altaalla. Jaksoimme lounasaikaan asti. Mitäs sitten tehtäisiin? No käydään vaikka katsastamassa miltä saaren pääkaupunki Bridgetown näyttää.

Hyppäsimme bussin kyytiin, ja siihen loppuivat ”ei kyllä tehdä yhtään mitään”-ajatukset. (Tahtimme hidastui kyllä pikkuhiljaa, mutta oli selvää, että kiire oli jäänyt päälle.)

Bridgetown on pieni, alle sadantuhannen asukkaan kaupunki. Kaupungin halki virtaa pieni joki, vai mahtaako olla edes joki, vai vaan uloke merta. En tiedä. Joka tapauksessa, joen/ulokkeen varrella oli toinen toistaan hienompia katamaraaneja parkissa. Barbadoshan luokitellaan vauraaksi kehitysmaaksi. Joskin osa veneistä oli varmasti turistien kyyditykseen. Hienoja silti.

Lounasravintolan metsästystä
Haahuilimme jonkin aikaa ympäriinsä. Yritimme löytää lounasravintolaa. Näytti siltä, että Burger King tai KFC olisivat ainoat vaihtoehdot. Ei voi olla totta. Lonely Planetkin oli hotellilla. Kysyimme neuvoa uniformuun pukeutuneelta liikenteenvalvojatädiltä. Hän osasi heti neuvoa meille paikallisen lounasravintolan. Kertoi mitä kylttiä ennen ravintola olisi ja mikä ravintolan nimi on. Emme löytäneet. Kävelimme, katselimme. Ei ravintoloita. Päätimme kokeilla, josko lähempänä satamaa olisi muita ravintoloita. Yritimme kävellä liikenteenvalvojatädin ohi toiselta puolelta tietä, mutta hän huomasi meidät ja tuli saarnaamaan kansakouluopettajamaiseen tyyliin, kuinka meidän pitäisi kuunnella ohjeita kun sellaisia meille kerrotaan. Ei kun tädin perään. Ravintola olikin lähempänä kuin olimme ajatelleet, eikä lainkaan ravintolan näköinen, ainakaan suomalaisen silmin katsottuna. Nimikin oli jotain ihan muuta kuin mitä Barbadoksen murteesta olimme tulkinneet.

Näin saimme ruokaa. Tiskin takaa sai valita lounasboksiin sitä mitä halusi. Minulla oli nuudeleita, makaronia juustolla (en tiennyt mitä se oli, ennen kuin osoitin sitä haluavani, enkä kehdannut enää perua), kasviksia, punajuuria. Miehelläni makaronien sijaan jotain lihaa. Hyvää oli. Paljon parempaa kuin Burger King tai KFC. Paikka näytti olevan myös paikallisten mieleen.

Ravintolan nimi on Wings 'n' Tings ja se sijaitsi Roebuck Streetillä, Palmetto Streetin risteyksestä joitain metrejä pohjoiseen.

Lounaan jälkeen kävelimme ensin paikallisten suosimalla kävelykadulla, ja sen jälkeen katsastimme vielä turisteille suunnattuja timanttikauppoja, ja jonkun tavaratalonkin löysimme. Siinä se Bridgetown sitten taisikin olla. Onhan siellä myös jotain historiallisia nähtävyyksiä, mutta meille riitti fiilistely. Ja ruoka.

Kun olimme kävelemässä takaisin bussille, maailma näytti taas kerran pienuutensa. Tuttuja käveli vastaan. Yksi onnekas oli päässyt työmatkalle, ihan oikein, työmatkalle Barbadokselle, ja vietti saarella muutamaa lomapäivää työrupeaman perään. Oli mukava nähdä!

Reggaebussien päätepysäkki Bridgetownissa.

Bridgetowniin emme enää palanneet. Se oli mukava nähdä, mutta siinä kaikki.

Kuvista näkyy hyvin Karibian sadepäivien laatu. Mustia pilviä näkyy nyt, mutta ei enää parin minuutin päästä :)