Viime elokuun Rodoksen reissu oli erikoinen. Ei varsinaisesti sen puolesta, että olisimme lomailleet jotenkin erilailla kuin ennen. Toimimme melko saman kaavan mukaan kuin missä muualla tahansa: kävimme aamulenkeillä, söimme hyvin, vierailimme saaren pääkaupungissa, vuokrasimme auton ja kiertelimme ympäri saarta pysähdellen milloin viinitilalla, milloin näköalapaikalla, milloin pienessä miellyttävän näköisessä kylässä.
Ajatusmaailmani oli se, mikä oli Rodoksella erilainen kuin yleensä. Tukikohdassamme Ialyssoksen kylässä ihmettelin, missä turistit ovat ja olisin niitä tapani vastaisesti toivonut hieman lisää (lue ajatuksiani aiheesta lisää tästä linkistä). Lindos taas oli päin vastoin tupaten täynnä turisteja - ruuhkaksi asti - mutta se ei minua ihme kyllä häirinnyt. En yleisesti pidä paikoista, jotka ovat tätä nykyä olemassa vain ja ainoastaan turisteja varten. Kaupat myyvät turistikrääsää ja minne tahansa pääsi käännät, näet kasoittain muita turisteja. Tällainen oli Lindos, mutta Lindos ei ollut kamala. Lindos oli ihana. Siinä kylässä oli sitä jotain.
Ihastuin Lindokseen täysin.
Ihastuin sen kapeisiin kujiin, tyylillä ja ajatuksella sisustettuihin ravintoloihin, rauhaisaan tunnelmaan. Kaikkialla oli niin valtavan kaunista! Turistikaupat myivät kyllä turistikrääsää, mutta siihenkin oltiin jotenkin panostettu tavanomaista enemmän. Jos joskus menisin ja ostaisin jotain turistikojusta, tekisin sen Lindoksessa.
Lindoksesta löysimme myös Rodoksen parhaan gyroksen. Hyvä ruoka, parempi mieli? Ehkä tämäkin on vaikuttanut positiiviseen mielikuvaani Lindoksesta. Aivojeni mielihyväkeskus on hyppinyt tasajalkaa, ja kaikki ympärillä on näyttäytynyt parhaimmillaan.
Lindokseen saapuminen ja sieltä poistuminen oli myös mieletöntä. Katsokaa nyt, miten kauniita maisemia Lindoksen ympärillä pääsi kuvaamaan!
Maisema olisi ollut varmasti vieläkin upeampi, jos olisimme kiivenneet tuhat ja sata porrasta kylän rannanpuoleiseen poukamaan linnoituksen päälle. Kantoreppu ja elokuun helle ei houkutellut porrastreeniin, eikä meillä olisi ollut aikaa vuorotellakaan yksi aikuinen kerrallaan. Olivat ne maisemat mielettömiä ilmankin.
Saapumiseen piti tosin nähdä hieman vaivaa, kun perille asti ei pääse autolla vaan sinne on käveltävä, joskin alamäkeä. Vasta pois tullessa mäki on nousua, mutta silloinhan se ei enää haittaa, kun on päässyt niin hienoon paikkaan ja vatsa on täynnä sitä Rodoksen parasta gyrosta. Ja olisi sen ylämäen voinut kulkea myös aasitaksilla, jos olisi kovin alkanut laiskottamaan.
Kokonaisuus on tainnut olla se, mikä ratkaisi ihastukseni tähän turistien kansoittamaan kylään. Ja ei. Ilman turisteja Lindos ei olisi Lindos. Ravintoloilla ei olisi mahdollisuutta panostaa kauniisiin sisustuksiin ja herkullisiin ruokiin, jos paikalla ei olisi asiakkaita. Kauppiaiden ei kannattaisi kehittää ostettavan kauniita turistiesineitä ja -vaatteita, jollei kukaan olisi ostamassa niitä. Maisema olisi ja pysyisi - vai pitäisikö sitäkään kukaan yllä ilman turisteja?
Ajatusmaailmani oli se, mikä oli Rodoksella erilainen kuin yleensä. Tukikohdassamme Ialyssoksen kylässä ihmettelin, missä turistit ovat ja olisin niitä tapani vastaisesti toivonut hieman lisää (lue ajatuksiani aiheesta lisää tästä linkistä). Lindos taas oli päin vastoin tupaten täynnä turisteja - ruuhkaksi asti - mutta se ei minua ihme kyllä häirinnyt. En yleisesti pidä paikoista, jotka ovat tätä nykyä olemassa vain ja ainoastaan turisteja varten. Kaupat myyvät turistikrääsää ja minne tahansa pääsi käännät, näet kasoittain muita turisteja. Tällainen oli Lindos, mutta Lindos ei ollut kamala. Lindos oli ihana. Siinä kylässä oli sitä jotain.
Ihastuin Lindokseen täysin.
Ihastuin sen kapeisiin kujiin, tyylillä ja ajatuksella sisustettuihin ravintoloihin, rauhaisaan tunnelmaan. Kaikkialla oli niin valtavan kaunista! Turistikaupat myivät kyllä turistikrääsää, mutta siihenkin oltiin jotenkin panostettu tavanomaista enemmän. Jos joskus menisin ja ostaisin jotain turistikojusta, tekisin sen Lindoksessa.
Lindoksesta löysimme myös Rodoksen parhaan gyroksen. Hyvä ruoka, parempi mieli? Ehkä tämäkin on vaikuttanut positiiviseen mielikuvaani Lindoksesta. Aivojeni mielihyväkeskus on hyppinyt tasajalkaa, ja kaikki ympärillä on näyttäytynyt parhaimmillaan.
Lindokseen saapuminen ja sieltä poistuminen oli myös mieletöntä. Katsokaa nyt, miten kauniita maisemia Lindoksen ympärillä pääsi kuvaamaan!
Maisema olisi ollut varmasti vieläkin upeampi, jos olisimme kiivenneet tuhat ja sata porrasta kylän rannanpuoleiseen poukamaan linnoituksen päälle. Kantoreppu ja elokuun helle ei houkutellut porrastreeniin, eikä meillä olisi ollut aikaa vuorotellakaan yksi aikuinen kerrallaan. Olivat ne maisemat mielettömiä ilmankin.
Saapumiseen piti tosin nähdä hieman vaivaa, kun perille asti ei pääse autolla vaan sinne on käveltävä, joskin alamäkeä. Vasta pois tullessa mäki on nousua, mutta silloinhan se ei enää haittaa, kun on päässyt niin hienoon paikkaan ja vatsa on täynnä sitä Rodoksen parasta gyrosta. Ja olisi sen ylämäen voinut kulkea myös aasitaksilla, jos olisi kovin alkanut laiskottamaan.
Kokonaisuus on tainnut olla se, mikä ratkaisi ihastukseni tähän turistien kansoittamaan kylään. Ja ei. Ilman turisteja Lindos ei olisi Lindos. Ravintoloilla ei olisi mahdollisuutta panostaa kauniisiin sisustuksiin ja herkullisiin ruokiin, jos paikalla ei olisi asiakkaita. Kauppiaiden ei kannattaisi kehittää ostettavan kauniita turistiesineitä ja -vaatteita, jollei kukaan olisi ostamassa niitä. Maisema olisi ja pysyisi - vai pitäisikö sitäkään kukaan yllä ilman turisteja?
Pysy matkassa mukana:
