sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Eristyksissä ollut vuoristokylä Olympos - onko kylä ansainnut hehkutuksensa?

Yksi Karpathoksen saaren ehdottomista vierailukohteista on 900-luvulla rakennettu, pitkään eristyksissä ollut vuoristokylä, Olympos. Mekin halusimme tietysti käydä katsomassa, pitääkö kaikki hehkutus paikkaansa tässä korkealle vuorelle rakennetussa kylässä, jonne vasta viime vuosina on rakennettu kunnollinen tie. Me olimme matkassa heinäkuun ensimmäisellä viikolla ja matkassa olimme oman perheen voimin.



Ennen matkaa googlettelin kuumeisesti, miten pääsemme paikalle. Monessa paikkaa luki edelleen, että paikalle pääsisi saaren eteläosasta vain laivalla. Jostain taas luin paikalla autolla käyneistä, mutta itse matkanteosta ei ollut sanaakaan. Vihdoin Facebookin Kreikka-ryhmä riensi apuun ja sieltä sain nopean vastauksen, että nykyisin Olympokseen vie hyväkuntoinen asfaltoitu tie. Matkaa Karpathoksen kaupungista, Pigadiasta sinne kertyy suorinta tietä viitisenkymmentä kilometriä. Matka-aikaa saa kuitenkin varata reilun tunnin, sillä tie - vaikka onkin hyväkuntoinen - kiemurtelee vuoren rinnettä myötäillen. Ja kuviahan sinne ajaessa täytyy pysähtyä ottamaan tuon tuosta. Näkymät ovat niin järjettömän hienot. Me kiersimme Olympokseen saaren länsirannikon kautta, eli voin kertoa kuvausmaisemia riittäneen. Harmi vaan, kun lapsi nukkui autossa, emmekä voineet juuri pysähdellä.





Karpathoksen saarella useat kylät on rakennettu saaren sisäosiin merirosvojen vuoksi. Merirosvot hyökkäsivät aikoinaan rantakyliin, mutta sisämaahan, tai varsinkaan vuoristoon, he eivät ole selkästi vaivautuneet. Myös Olympos on rakennettu korkealle vuorelle juuri tästä syystä.




Saapuessamme Olympokseen, huomasin ensi töikseni pukeutuneeni täysin väärin: hameeseen. Koko Karpathoksen saari on tuulinen, mutta etenkin Olympoksessa tuuli niin, että hameenhelmasta oli pidettävä kaksin käsin kiinni. Parkkipaikalta talojen suojaan päästessämme tuuli hieman hellitti, mutta uskokaa pois, mukavampaa olisi ollut shortsit jalassa. Myös lämpötila oli huomattavasti merenpinnan tasoa viileämpää ja raikkaampaa. Ei kylmää, mutta eron huomasi hyvin.



Onko Olympos hehkutuksensa ansainnut?


Varsinaisen eristyksissä olleelta Olympos ei enää vaikuta. Asukkaat ovat löytäneet turismin elinkeinonaan ja Olympos onkin täynnä matkamuistomyymälöitä ja ravintoloita. Tämä ei kuitenkaan tehnyt Olympoksesta epämiellyttävää. Saimme kävellä kaikessa rauhassa ja ihastella maisemia ja taidokkaita käsitöitä. Ruuhkaa ei meidän vierailun aikana ollut ollenkaan ja ravintolankin saimme valita näköalan perusteella.




Sanoisinkin, että Olympos on todellakin hehkutuksensa ansainnut, vaikka näimme siitä vain pienen osan. Olympos lunastaa ensisilmäyksellä lupauksen upeasta, vuorille rakennetusta vanhasta kreikkalaisesta kylästä - oli se eristyksissä tai ei. Olympos on maisemansa ansiosta valtavan kaunis.





Me olimme liikkeellä 2-vuotiaan ja lastenrattaiden kanssa. Olympos sijaitsee vuorenrinteellä ja siellä on portaita ja PALJON. Me emme lähteneet kiertelemään Olymposta sen pidemmälle kuin mitä rattaiden kanssa ilman askelmia pääsimme, vaikka jälkiviisaana ajateltuna olisi kannattanut. Vierailumme aikana en yhtään muistanut, että toinen laita Olympoksen kylästä on aivan meren rannalla, joskin korkealla vuorella. Näkymä on kuulemani ja näkemieni kuvien perusteella mieletön.

Olympos valmisretkellä


Kuulimme matkalla myös Apollomatkojen valmiille retkelle osallistuneiden kommentteja. Retki vie laivalla Karpathoksen kaupungista, Pigadiasta, Diafanin satamaan ja sieltä bussilla viimeiset kilometrit Olympokseen. Ryhmä oli kiertänyt Olympoksen kapeilla kujilla kadehdittavan paljon. Ryhmässä liikkumisen huonona puolena oli kuitenkin ollut rahanahneet kaupustelijat, jotka olivat innokkaasti yrittäneet saada matkaajia asiakkaikseen. Tämähän oli meidän kokemukseen nähden täysin päinvastainen, kun meille ei kukaan yrittänyt myydä yhtään mitään. Laivamatka oli ollut retkipäivänä valtaisan tuulinen, mutta tyynenä päivänä retki kuulostaa sen puoleen täydelliseltä, että saaren näkisi samalla myös mereltä käsin.





Valmiissa retkessä ja omatoimisesti tehdyssä piipahduksessa on molemmissa puolensa. Oppaan johdolla kylästä varmasti saa enemmän irti, mutta omatoimisesti aikataulun voi sovittaa oman pään mukaan - tai niin kuin meillä, lapsen päiväunirytmin mukaan.

Yhtä kaikki, Olympos oli juuri niin hieno, mitä sitä ollaan hehkutettukin. Vaikka meiltä jäi varmasti yli puolet koko kylästä näkemättä, oli se silti näkemisen arvoinen - varmasti yksi kauneimmista kylistä, missä olen koskaan käynyt.

Mistä löytyy kauneimmat kylät, mitä sinä olet nähnyt? Tai oletko käynyt Olympoksen kylässä? Millaisia kokemuksia sinulla on sieltä?

Matkasimme Karpathokselle yhteistyössä Apollomatkojen kanssa.

Pysy mukana matkassa:


torstai 27. heinäkuuta 2017

Visulahti lasten suusta

Olimme kesäkuun puolivälissä viikonlopun Visulahdessa. Matkassa meitä oli minun ja 2-vuotiaan tyttäreni lisäksi siskoni ja hänen 6- ja 7- vuotiaat poikansa.



Visulahti oli todella positiivinen yllätys sekä minulle että siskolleni. Emme olleet ajatelleet, ettei puistossa yksi päivä riittäisi. Olisimme ehdottomasti tarvinneet kaksi päivää Dinosaurian vesi- ja ulkoilmapuistossa ja sehän on vasta yksi monista Visulahden alueen tekemisistä. Dinosauriassa oli niin paljon puuhaa näinkin eri-ikäisille lapsille, että päivä loppui auttamattomasti kesken. Mutta meillä oli hauskaa ja se oli pääasia.

Entä sitten lapset. Mitä mieltä he olivat Visulahdesta?


Tenttasin lapsikatraaltamme, mitä kukin piti Visulahdesta. Oli jo sanomattakin selvää, että heistä kaikista viikonloppu oli todella mukava. Pääsiväthän serkukset koolle, mikä ei tapahdu kovin usein, sillä asumme siskoni kanssa eri kaupungeissa. Myös Visulahti itsessään oli täysin onnistunut kohde myös lasten mielestä. Ilmiselvästi parasta koko kesässä.

Mikä Visulahdessa oli parasta?


Isla 2 v:
"Leikkiminen. Lukan ja Leevin kanssa" Ja kun kysyin, missä leikkiminen, niin vastauksena oli "tivolilaitteissa". Todellisuudessa tivolilaitteet olivat hieman jännittäviä, koska niihin oli mentävä ilman aikuista. Ensimmäisen kierroksen jälkeen Isla olisi halunnut pois kyydistä ja kun laite vihdoin pysähtyi, hän kehui, kuinka hauska laite oli ollut. Hmm. Myös myöhemmin hän on kertonut tarinoita näistä tivolilaitteista aivan kaikille, ketä olemme tavanneet. Niin tutuille kuin tuntemattomille.

Leevi 6 v:
"Uiminen. Ja ainakin se laskeminen (vesiliukumäissä) ja se uiminen. Parasta oli kun sain uida siellä."

Luka 7 v:
"Leikkiminen Islan kanssa". "Ulkopuistossa oli kivaa uiminen. Ja ihan kaikki oli kivaa." "Pomppulinna oli kiva. Ja puusta tehdyt dinosaurukset. Wau!"



Tässä kuvassa näkyy Lukan suosikkipomppulinna. Pomppulinnoja Dinosauriassa oli todella monta.




Oliko Visulahdessa jotain tylsää?


Isla 2 v:
Isla on vielä siinä iässä, ettei hän tiedä tylsyydestä mitään, joten kysymys hänelle on turha esittää. Hän jopa hihkui silloinkin, kun pojat olivat viikinkilaivassa, johon hän oli liian pieni. Myös se oli kivaa, mihin hän ei itse päässyt.

Leevi 6 v:
"Kun ei saanut pelata tietokonepelejä mökissä. Ja pallomeressä uiminen oli tylsää."

Luka 7 v:
"Mä tykkäsin siitä pallomerestä. Olisi ollut kivempaa, jos olisi ollut parempi hiekkalaatikko. Olihan sekin ihan kiva, mutta olisi ollut kivempaa, jos olisi ollut parempi."

Tästä parannusehdotus Visulahdelle: leirintä- ja mökkialueelle kaivataan parempaa hiekkalaatikkoa.




Tämä ei ollut varsinainen hiekkalaatikko. Hiekkakasa hiekkaleluineen löytyi toisaalta.
Tähän saatiin silti myös hyvät hiekkaleikit.

Mitä pidit vahakabinetista?


Isla 2 v:
"Se oli kivaa!" Suureen ääneen hihkuen. Islan mielestä vahakabinetti oli pelottava niin kauan, kunnes päästiin aivan loppuun joulupukin ja Peppi Pitkätossun pariin. Siinä Isla olisi voinut katsella vaikka kuinka pitkään.

Leevi 6 v:
"Mikä se olikaan?" Vahakabinetti ei selkeästikään tehnyt vaikutusta uimisten ja vesiliukumäkien jälkeen.

Luka 7 v:
"Ihan hyvä."




Haluaisitko Visulahteen uudelleen?


Isla 2 v:
"Joo."

Leevi 6 v:
"Tahtoisin. Mutta pitkillä automatkoilla minulle tulee vähän paha olo."

Luka 7 v:
"Joo."

Islalle Visulahti on selkeästi ollut kesän kohokohta. Hän on vierailustamme asti kertonut kaikille mahdollisille tapaamilleen ihmisille, että hän oli Visulahdessa. Jopa Kreikan koneessa takanamme istuvat saivat kuulla tarinan Visulahdesta penkkien välistä. Niin, olimmehan juuri tulleet uskomattoman kauniilta Karpathoksen saarelta. Visulahti taisi viedä voiton pienen neidin silmissä ;)

Oletko sinä käynyt Visulahdessa? Tai kuuluvatko Suomen huivpuistot ylipäätään kesäohjelmaanne?

Vietimme viikonlopun yhteistyössä Visulahden kanssa.


Pysy matkassa mukana:

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Viinimatkalla Turussa @The Tall Ships Races

Viinimatkakohteita pohdittaessa ensimmäisenä mieleen ei tule Turku. Niin vain kuitenkin olimme loppuviikosta viinimatkalla Suomen Turussa ja nautiskelimme niin paikallisia alkoholijuomia kuin chileläisiä Santa Helenan viinejäkin - vieläpä Santa Helenan viinitalon edustajan opastuksella.



Miksi sitten Turku ja chileläiset Santa Helenan viinit?


No siksi, että viime viikonloppuna Turussa järjestettiin The Tall Ships Races, jonka virallisena viineinä toimivat chileläiset Santa Helenan viinit. Olin itse paikalla tuplaroolissa, sekä järjestävänä tahona ja bloggaajapäivän emäntänä että toki innokkaana matkabloggaajana tututumassa tähän kiehtovaan Turun ja Chilen yhdistelmään.

Työni puolesta Santa Helenan viinit ovat tulleet minulle erittäinkin tutuksi vuosien varrella, mutten muista, koska viimeksi olisin maistanut niitä rinnakkain. Tälläkin kertaa koko Suomen valikoima jäi toimitusvirheiden vuoksi maistamatta, joten keskityimme The Tall Ships Races -viiniparin Santa Helena Varietal Chardonnayn ja Santa Helena Varietal Cabernet Sauvignoniin sekä laajemmin Viña San Pedro -viinitalon Cabernet Sauvignon -viinien vertailuun. Virallisen The Tall Ships Races -viinien lisäksi meillä oli Vuoden Viinit 2017 -mitalisti Santa Helena Seleccion del Directorio Gran Reserva Cabernet Sauvignon, Castillo de Molina Reserva Cabernet Sauvignon ja vielä huippuviini, viinitalon perustamisvuodesta nimensä saanut 1865 Single Vineyard Cabernet Sauvignon.




Oma ikisuosikkini on 1865 Single Vineyard Cabernet Sauvignon - se vaan on niin superpehmeän täyteläinen viini, ettei siitä voi olla pitämättä. Paikkansa löysivät kuitenkin myös perustason Varietal -viinit, joista etenkin Chardonnay minusta toimi todella hyvin tapaslajitelmamme vaalean kalan seurana. Santa Helena Seleccion del Directorio Gran Reserva Cabernet Sauvignon nousi joidenkin suosikiksi, ja osa kertoi Castillo de Molina Reserva Cabernet Sauvignonin olevan heidän luottoviininsä.

Totesimmekin moneen kertaan päivän aikana, että yhtä suosikkiviiniä on mahdoton valita, sillä jokaiselle viinille löytyy täydellinen tilanne, ruoka tai seura. Chileläisten viinien hyvä puoli on niiden tasalaatuisuus vuosikerrasta toiseen sekä erinomainen hinta-laatusuhde, eikä sen vuoksi chileläisiä viinejä valitessa useinkaan mene vikaan.

Jos haluat itse fiilistellä chileläisiä viinejä ja järjestää Cabernet Sauvignon -tastingin chileläiseen tyyliin, niin kannattaa valita juurikin nämä viinit:

Santa Helena Varietal Cabernet Sauvignon
Santa Helena Seleccion del Directorio Gran Reserva Cabernet Sauvignon
Castillo de Molina Reserva Cabernet Sauvignon
1865 Single Vineyard Cabernet Sauvignon

Tällä setillä saa kattavan kuvan chileläisistä Cabernet Sauvignon -punaviineistä aina perustason viinistä Viña San Pedro -viinitalon lippulaivaviiniin saakka.

The Tall Ships Races ja satojentuhansien yleisö


Turku viinimatkakohteena ei ollut loppuviikon ainoa ihmetyksen aihe. The Tall Ships Races tuli minulle nimittäin täysin puun takaa. Tiesin toki tapahtumasta - juuri The Tall Ships Races oli loppuviikon agendalla, mutta en ollut osannut kuvitellakaan kyseessä olevan tämän kokoluokan tapahtuma - yksi Suomen juhlavuoden suurimmista yleisötapahtumista.

Perjantaina vieraillessamme Turun kaupungin vieraina Suomen Joutsenella, Turun kaupungin viestintäjohtaja kertoi meille puolen miljoonan kävijän tavoitteen näyttävän toteutuvan. Puoli miljoonaa kävijää!

Ja se näkyi. Aurajoen Turunlinnan puoleinen pää oli molemmin puolin täynnä toinen toistaan upeampia purjeveneitä. Kaduilla oli vieri vieressä kojuja tarjoillen ruokia, juomia ja kaikkea muuta mahdollista pomppulinnoista vaatekojuihin. Eri puolilla aluetta oli esiintymislavoja bändeille ja kuoroille. Meidän perjantain ohjelmaan kuului Chisu, jonka aikana ei kannattanut haaveillakaan wc-käynnistä, vessojen ollessa yleisön juuri toisella puolella meistä katsottuna.




The Tall Ships Races oli valtavan hieno tapahtuma. Onneksi maltoin pyhittää yhden päivän töihin kesken loman. Päivä ei nimittäin juuri tuntunut työnteolta. Päivä oli todella mukava!

Kiitos suuresti seurasta sekä ihanille kollegoilleni että mahtavalle bloggaajajoukolle!


Pysy mukana matkassa:

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Upea viiden tähden hotelli Alimounda Mare Karpathoksen saarella

Valikoimme matkoillemme mieluiten hyviä hotelleja. Tämän kesän Karpathoksen matkallemme valikoimme saaren parhaan hotellin, viiden tähden Alimounda Maren. Vertailimme sitä matkaa varatessamme kolmen tähden hotelliin. Ensin kolmen tähden hotelli näytti mukavalta ja viihtyisältä, mutta kun erehdyin selaamaan Alimounda Maren kuvia, ei paluuta enää ollut. Kolmen tähden hotelli vaikutti edelleen mukavalta ja viihtyisältä, mutta Alimounda Mare näytti UPEALTA.

Kirjoitimme äkkiä Apollomatkojen asiakaspalveluun, ettei vain piheys ehtisi iskeä. Toisaalta Alimounda Marella oli niin kova lapsialennus ja matkan hintaan kuului aamiainen, mitä kolmen tähden hotellin hintaan ei kuulunut, ja myös Apollomatkojen prosentuaalisen blogiyhteistyöalennuksen ansiosta laskimme hintaeron kovin pieneksi. Niin pieneksi, että majoitus viiden tähden hotellissa oli perusteltavissa myös pihille minälle. Tyylillä ja edulliseen hintaan. Siitä minä pidän.

Upea, rauhallinen allasalue


Alimounda Maren parhautta on ehdottomasti sen mieletön allasalue. Ei kai kukaan voi vastustaa infinity-allasta, joka näyttää siltä, kuin se jatkuisi mereen. Myös minä halusin ehdottomasti poseeraamaan altaan reunalle meren ääriin.



Aivan meren ääriin allas ei jatkunut. Altaan molemmin puolin nimittäin kulkee rappuset suoraan hotellin omalle hiekkarannalle. Täydellistä.



Vaikka hotellilla oli aamiaisruuhkasta päätellen paljon ihmisiä, ei altaalla ollut kertaakaan ruuhkaa. Lapsemme kanssa yhtä aikaa lastenaltaassa oli maksimissaan pari-kolme lasta. Aikuistenaltaaseen ei tarvinnut mennä odottelemaan, koska saisi sellaisen poseerauskuvan, jolloin muita ei osuisi samaan kuvaan. Alimouna Mare on lapsiystävälliseksi hotelliksi todella rauhallinen.




Heti saavuttuamme hotellin vastaanotosta kerrottiin, että aurinkotuolien varaaminen pyyhkeillä olisi kiellettyä. Hotellin henkilökunta keräisi pyyhkeet pois. Näin altaalle oli mahdollista mennä mihin aikaan päivästä tahansa ja aina löytyi vapaat paikat.




Hiljainen ja tilava hotellihuone


Rauhallisuus jatkui huoneisiin saakka. Huoneet oli todella hyvin äänieristettyjä, eikä muiden asukkaiden tai naapurikiinteistöjen äänistä tarvinnut huolehtia. Jos siis muisti pistää parvekkeen oven kiinni. Yksi aamu ihmettelin, miten pulun ujellus kuuluu niin kovaa. No sen takia, että pulu istui parvekkeen kaiteella tähystellen sisälle ja oli selkeästi jo levittelemässä siipiään sisäänsyöksyn merkiksi. Onneksi ehdin ennen pulua, ja saimme ihastella sitä ja sen ääntä lasin takaa ja nimenomaan sisäpuolelta niin että pulu oli parvekkeella, eikä toisin päin. Pulu olikin kovin sosiaalista sorttia ja kävi tervehtimässä meitä lähes joka päivä. Siitä neitimme puhuu edelleen.

Meillä oli perushuone, mutta siinä oli täydellisen paljon kaappi- ja pöytätilaa. Sain järjesteltyä kaikki tavaramme ja vaatteemme kaappeihin ja pöydille jäi romppeen lisäksi vielä ruhtinaallisesti laskutilaa.

Tv:n puuttumista ihmettelimme ääneen ensimmäisenä päivänä, kunnes sammutimme huoneesta valot ja pieni punainen piste ilmestyi keskelle peiliä. Hyvin piilotettu, ettenkö sanoisi :)

Näkymiä parvekkeeltamme olen kehunut jo aiemminkin, mutta kerrottakoon vielä kerran, että oli mieletöntä istuskella parvekkeella katsellen kohti rantaviivaa ja Pigadian keskustaa. Hotellin sijaintikin oli siis todella hyvä juuri kaupungin laidalla, vain muutaman hassun minuutin kävelymatkan päässä keskustan kävely- ja ravintolakaduilta.






Runsas aamiainen, mutta liian vähän teetä


Hotellin aamiaiselle me lähdimme aina heti herättyämme jo seitsemän ja kahdeksan välillä. Ensimmäisenä aamuna olimme paikalla vasta puoli yhdeksän ja yhdeksän välillä ja silloin oli ruuhkaa. En pidä yhtään siitä, että minun täytyy jonottaa edes kahden ihmisen verran munakaspisteelle tai saati sitten leikkaamaan leipää. Aamiaista kuuluu saada heti ja taktiikkamme mennä paikalle heti aamutuimaan oli onnistunut. Saimme valita pöydän mistä tahansa, eikä ruokia tarvinnut jonottaa.

Ainoa, mikä minua hotellissa ärsytti (jos joku lomalla nyt varsinaisesti ärsyttää - ehkä pieni harmitus on paremmin kuvaava sana), oli se, että aamiaisella en meinannut saada teetä en sitten millään. Tee ja kahvi eivät olleet saatavilla itsepalveluna, vaan tarjoilijat kaatoivat ne kuppeihin heti saavuttuamme aamiaiselle. Tämä palvelu oli nopeaa, emmekä useinkaan ehtineet edes istua, kun meiltä jo tultiin kysymään mitä kuppeihimme kaadettaisiin. No minähän tunnetusti juon teetä aamuisin litrakaupalla, ja yksi pieni desin kuppi hujahtaa viidessä sekunnissa. Loppuviikosta valitsinkin pöydän sen perusteella, missä tiesin olevan kaikkein aktiivisimmat tarjoilijat ja sain teetä niin paljon kuin halusin ilman, että minun piti sitä erikseen lähteä hakemaan koputtelemalla tarjoilijoiden selkiin. Parhaat pöydät olivat joko ulkona terassilla tai sitten sisällä leipäpisteen lähettyvillä.

Kermapeput tässä vaan terve. Tässä jos on hotellin ainoat valituksen aiheet niin täytyy kyllä myöntää, että hotellin taso on ihan kohdillaan ;)

Itse aamiainen oli runsas ja hyvä. Vaihtoehtoja onneksi löytyi PALJON. 2-vuotias neitimme on nimittäin juuri siinä iässä, että juuri kun luulet keksineesi hänen lempiruokansa, on se jotain aivan muuta seuraavana päivänä. Tämä lempiruoka ei maistu enää ollenkaan ja eilisen päivän en-syö-ruokalaji on maailman suurinta herkkua. Alimounda Maren aamiaisella pystyimme kokoamaan jokaiselle seitsemälle aamulle täysin erilaisen aamiaisen.




Leikkitäti kaipaa leikitettäviä


Hotellin pohjakerroksesta löysimme leikkihuoneen. Siellä meitä oli vastassa iloinen ja mukava leikkitäti ja paljon leluja ja tekemistä. Leikkihuone oli ollut meidän loman aikaan olemassa vasta kolme viikkoa, eivätkä lapset olleet vielä löytäneet sitä. Meidän neiti saikin leikkiä siellä leikkitädin kanssa kahdestaan. En kysynyt, minkä ikäisiä lapsia voisi jättää leikkihuoneeseen keskenään ilman aikuisia. Me jäimme aina myös paikalle, mutta leikkeihin me vanhemmat emme juuri mahtuneet mukaan.



Oheispalvelujen hinnat yllättävän edullisia


Alimounda Mare oli siitä erikoinen viiden tähden hotelli, että sen ravintolat, pieni minimarketti ja kauneushoitola eivät olleet ylihinnoiteltuja, päin vastoin hyvin edullisia. Allasbaarin menussa yksikään ruoka ei maksanut yli kymmentä euroa (pikemminkin lähempänä viittä), hiekkalelut olivat kaupassa edullisempia kuin muualla lähistön kaupoissa ja hieronnat ja muut hoidot eivät yltäneet lähellekään Suomen hintoihin. Olivat ne toki Thaimaan hierontoja kalliimpia, mutta nyt olimmekin Euroopassa - vertausta ei siis kannata edes harkita. Harmi vaan, kun emme olleet matkassa kuin yhden viikon, enkä ehtinyt hemmoteltavaksi mihinkään ihanaan hierontaan tai jalkahoitoon.



Tässä meidän kokemuksia Alimounda Mare -hotellista. Mitä pidit? Mitä sinä arvostat hotellin valinnassa?

Matkustimme Karpathokselle yhteistyössä Apollomatkojen kanssa.

Pysy matkassa mukana:

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Euroopan kauneimmaksi rannaksi valittu Apella Beach

Apella Beach on valittu kahdesti Euroopan kauneimmaksi rannaksi. Olimme Karpathoksella, joten halusimme ehdottomasti vierailla tällä rannalla. Olisiko ranta yksi kauneimmista mitä olemme nähneet Euroopassa?

Kyllä. Apella Beach on hieno. Vai mitä sanot?



Apellan rannalle pääsee joko yleisillä busseilla, vuokra-autolla tai Apollomatkojen kahdella eri rannalla pysähtyvällä veneretkellä. Meillä ainoa vaihtoehto oli vuokra-autoilu, sillä julkiset bussit vievät rannalle Karpathoksen kaupungista, Pigadiasta aamulla ja palaavat takaisin vasta iltapäivällä. Myös Apollomatkojen veneretki oli kokopäiväretki. Meidän aikataulujamme sitoi vielä 2-vuotias ja hänen päiväunirytminsä.

Karpathoksen kaupungista, Pigadiasta Apellan rannalle on vain alle 20 kilometriä matkaa. Ajoaikaa saa kuitenkin varata puolisen tuntia, sillä tie varsinkin rantaa lähestyttäessä on kiemuraista, vuoren rinnettä laskettelevaa serpentiiniä. Me saavuimme Apellan rannalle pohjoisesta, sillä vierailimme samana päivänä myös Olympoksen kylässä.

Suunnilleen tästä haarautui tie rannalle. Vielä oltiin melko korkealla.


Apellan ranta on suosittu. Jo pitkällä ennen rannalle saapumista autoja alkoi olla parkissa tien reunustoilla. Me olimme kuitenkin vasta iltapäivästä liikkeellä ja meitä vastaan tuli sen verran monta autoa, että rohkenimme ajaa aina rannalle saakka. Tie on hyvin kapea ja kun siihen lisää kymmenittäin tien reunoille parkkeerattuja autoja, olimme enemmän kuin tyytyväisiä, että olimme vuokranneet yhden pienimmistä autoista. Ensin puikkelehdimme autojen väleistä tietä rannalle saakka, jonka jälkeen auto täytyi saada käännettyä ja ajella takaisin päin lähimmälle vapaalle paikalle. Meillä kävi tuuri, ja saimme auton heti rannan ravintolan viereen, josta oli vain noin sata metriä rannalle.




Pakkasimme hiekkalelut ja pyyhkeet autosta matkaan ja lähdimme kohti rantaa. Nostimme myös rattaat autosta pois todeten, ettei rantaan asti ole mitään järkeä kantaa rattaita. Rattaat parkkiin ja menoksi.



Useimmiten matka rannalle on kauniimpi kuin itse ranta. Niin tälläkin kertaa. Oli ihanaa pujahdella rannalle vievässä portaikossa, kun jokaisen kulman takana tuli uusi, upea maisema, ihana kristallinkirkas vesi sekä upeat rantakalliot ja -kivet. Myös itse ranta oli totta kai hieno ja meidän tarpeisiin lisäksi käytännöllinen. Rantakaistale on melko kapea ja sen laidalta löytyy paljon tilaa olla myös varjossa ilman, että täytyy vuokrata rantatuolia aurinkovarjoineen. Myös ravintolan olemassaolo on erittäin miellyttävää lapsen kanssa rantalomaillessa.






Me vilukissat emme menneet uimaan. Vesi tuntui auringon lämmittämällä iholla kylmältä, mutta oli kyllä äärettömän kirkasta. Moni olikin vedessä snorkkeleidensa kanssa, eli uskoisin myös pinnan alla olevan paljon katseltavaa. Meille kuitenkin riitti hiekkakakkujen tekeminen.





Apellan rannassa, kuten muutamassa muussakin Karpathoksen itärannikon rannassa parasta maisemassa ovat rannan viereltä kohoavat jylhät kalliot. Jo kaukaa tiellä rannan näkee kaikessa komeudessaan. Tien kiemurrellessa ei meinaa edes malttaa odottaa, mikä on viimeinen mutka, joka vihdoin kaartaa perille.




Harmi, ettei tällaista kokonaisvaltaista kauneutta pysty vangitsemaan kameralle yhdellä, eikä edes useammallakaan kuvalla. Jokaisen vain täytyy uskoa kun sanon, että Apellan ranta, kuten koko muukin Karpathos on paljon, paljon kauniimpi kuin kuvissa. Vaihtoehtona on tietysti matkustaa Karpathokselle ja todeta se itse :)

Matkustimme Karpathokselle yhteistyössä Apollomatkojen kanssa.

Pysy matkassa mukana: